keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Pihlaja, "Kettukarkki," Vallila ja Fazerin wanhoja makeisia


Tätä aihetta kohtaan minulta löytyy varsin ristiriitaisia tunteita!

Mieleeni muistuvat ensin lapsuuden ylänaapurissa asuvat
lapset jotka eivät voineet allergiansa vuoksi syödä mitään
muita karkkeja kuin kettukarkkeja. Ajatus oli itselleni sekä
puistattava että järkyttävä. Että ei mitään muita karkkeja
kuin kettukarkkeja?

Se oli kauhistuksen huippu.


Fazerin Pihlaja-marmeladikaramellit ovat olleet minulle
 kammotus nuoresta iästä saakka. Kumimainen mutta silti pehmeä
 narskuva rakenne yhdistettynä puhtaaseen imelän sokerin makuun ja
jo makeisen tuoksukin lähettää väreet hiipimään selkäpiihini.

Ei kiitos siis kettukarkeille ja tiedän
että en ole kammoni kanssa yksin.

Ja silti, silti niitä on pakko rakastaa sillä olennainen osa
karkkia on sen design joka tässä tapauksessa on harvinaisen
onnistunut ja aikaa kestävä.

Fazerilla on ollut pitkän historiansa aikana satoja poistuneita
tuotteita. joita aina välillä kaihoisasti katselen heidän vanhoista
tuoteluetteloistaan vaan Pihlaja on syytä tai toisesta pitänyt pintansa 
vuosikymmenestä ja mullistuksesta toiseen kokonaista 117 vuotta.
 Niin kauan Pihlajaa on myyty. Ja koska maku ei voi olla suosion syy,
on sen pakko olla pakkaus! Ja nyt tuo pakkaus on tulossa koteihimme
 meitä kaikkia ilahduttamaan... Nimittäin erilaisina
sisustuskankaina.

Kuvat Fazer/Vallila

Ongelma asiassa on nyt se että aina kun näen ihanan kettukarkkikuvion,
saan välittömästi suuhuni pihlaja-karamellin maun ja nenääni sen tuoksun. 
Siis hajun. Pahan hajun. Vaikka en ole koko tuotteeseen koskenutkaan
varmasti 25 vuoteen. Kuitenkin tuollaiset verhot haluaisin...

Pihlajakarkin nykyinen punakeltainen design on itse reseptin ikään
verrattuna varsin nuori, vain 40 vuotta. Aina kun on kyseessä jokin
kiehtova kuvio, jään aina miettimään kuka alkuperäisen kääreen suun-
nitteli ja piirsi? Usein se varsinainen tekijä jää suuryrityksen brändin
alle harmillisesti. Kovin ärsyttävää! Kunnia sille jolle kunnia kuuluu!

Hieman ärsyttävää on myös että "Pihlaja"-karamelli ei enää edes
sisällä pihlajaa eli pihlajanmarjoja joka kuitenkin on ollut makeisen
kaikkein keskeinen ja tärkein ainesosa... Jääpä linnuille enemmän
talvisyötävää mutta silti...

Lähdin itseasiassa etsiskelemään kuvaa alkuperäisestä pihlaja-karamellin
kääreestä sillä olin varma sellaisen jossakin nähneeni. Ahkeran
parin tunnin selailun ja paperipinojen tutkiskelun jälkeen sen löysinkin
kuten myös vanhoja Fazerin tuoteluetteloita.  Kettukarkkihan on Fazerin
 kaikkein vanhin yhä myynnissä oleva makeinen ja oli hieman murheellista
 huomata hintaluetteloissa sen nimi keskellä kymmeniä muita makeisia joita
ei enää ole.


Miltä kuulostavat mm. "Kalifax," "Jodi-tussin," "Väkevä," "Pierrot," 
"Maamansikat, "Tonkin pavut," "Jockey club," ja "Eri kiva?" 

Nuo nimet lähettäisivät isovanhempamme ja iso-isovanhempamme
heti nostalgiatripille nuoruuteen jossa moisista makeisista
nähtiin ihania päiväunia.

"Aatami," "Eeva," "Ritva," "Mary" ja "Mintella" taas eivät ole nimiä
Fazerin tehtaan työntekijäluettelosta vaan konvehteja. Joita ei enää ole.

Luetteloita (sylki suusta valuen) lukiessani kysymyksiä mielessäni
 herättävät "Secunda-sekoitus" ja merkillisen kuuloisat makeiset
"Sipuli," "Retiisi," sekä "Vihannes." 

"Jääpalat tölkeissä" taas on luo ihanan mielikuvan; sadunomaisen
lasipurnukan täynnä eri väreissä välkkyviä kovia karamelleja.

 "Pompadour," "Marie Antoinette-rakeet," "Nizza," "Gismonda,"
 "Boules de Gomme," "Barcelona-pastillit," "Vallaspähkinä,"
 ja "Princess-mantelit" taas luovat mielikuvan kovasti kansain-
välisista hienoista herkuista joiden hankkiminen harvoihin ja
valittuihin hetkiin on täytynyt olla jotain aivan erikoisen hienoa.

Alkuperäinen Pihlaja.

Kiinnostavaa on myös tietää että Fazer on tarjonnut vuosikymmenet
toisensa jälkeen sekä hääkonvehteja että myös hautajaiskonvehteja.

Mitä tulee kauniisiin, ylellisiin suklaarasioihin joita vietiin vierastuliaisiksi,
lahjoiksi ja mielitietylle, niissä löytyi.  "Aatelisneito," "Auringon lasku," 
"Matkalle lähtö," ja "Kultaside" "Canterburyn katedraalista" puhumattakaan.

Itse rasioiden ulkonäköä kuvaillaan ihanin mielikuvin kuten: "suuri
samettirasia" tai "kulta-arkku." Nämä kaikki kuuluvat sarjaan "hienointa
 konvehtia." 

Aatelisneito on maksanut 150 markkaa vuonna 1940 kun taas
hienoin rasia valikoimassa eli "Leimattu Kultaetiketti" on ollut
huiman hintainen maksaessaan 230mk eli 61 euroa nykyrahassa!

*

Palataksemme ylläoleviin printteihin, joulun jälkeen keväämmällä
kauppoihin saapuvat Fazerin ja Vallilan yhteistuotantona valmistamat
kankaat ja tekstiilit kettukarkki ja karkkipäivä.

Odotatteko sitä innolla vai inholla?

Mitäs mieltä te olette kettukarkeista?

(Lopuksi on vielä pakko kertoa eräs juttu. Voitin
joitain kuukausia sitten arpajaisissa vaikken
 muistanut edes osallistuneeni. Arvatkaa mitä?)


31 kommenttia:

  1. Oih, mää aivan aidosti pidänkin kettukarkeista :) Kuorin ensin hampailla ne valkoiset osat ja syön lopuksi punaiset. Käytän välillä eri metodeja vaihtelun vuoksi.

    VastaaPoista
  2. Täällä ilmoittautuu toinen kettukarkkikammoinen! Se maku ja rakenne... :# Yleensä lapset ilahtuu ja innostuu kun näkevät synttärikakkunsa, mutta mä parahdin ihan hillittömään itkuun viisivuotiaana, kun mun synttärikakku oli koristeltu pelkillä pihlajanmarjakarkeilla! Muistan vieläkin miltä se kakku näytti, kermavaahtoon painettuna puolikkaita karkkeja ympäriinsä, oi kammotus! :D Itse kakku oli tietty tosi hyvää, mutta oli kova työ saada mut maistamaan sitä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirveää! Talk about a childhood trauma! :D Reippaasti olet kyllä tuosta tapahtumasta toipunut!

      Ei voi muuta sanoa kuin että anteeksi voi tuollaisen kai antaa mutta ei unohtaa! :O

      Nyt teen itse parhaani unohtaakseni tuon kakkumielikuvan... Hyrr... :E

      Poista
  3. Kettukarkkeja tuli aina tuliaisina - ja kun oli niin odottanut Fazerin parhaat -pussia! En syönyt silloin enkä syö vieläkään. Mutta Kis Kis -karkit - ne poimin edelleenkin piiloon Fazerin parhaista. Muut saa olla!
    Lienee sinun hankittava ne kettuverhotkin, kun kerran niihin sointuva paitakin jo on;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen samanlainen :) Ihmettelen että Fazerin parhaat on vielä markkinoilla, syötäviä karkkeja kun sekoituksessa ovat vain Kiss-Kiss-karkit.

      Verhot ehkä pitää hankkia mutta paidalle en ole vielä päättänyt mitä sille teen :)

      Poista
  4. Työharjottelussa palvelutalossa sain aina mummoilta karkkia, useimmiten pihlajaa, eikä niistä koskaan kehdannut kieltäytyä. Palkkaa ei siis harjoittelusta tippunut mutta jos kettukarkit olis valuuttaa niin olisin rikastunut. :D Mäkään en ole koskaan tykännyt ko. karkeista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "...Jos kettukarkit olis valuuttaa niin olisin rikastunut!" :D :D Kiitos päivän nauruista! :D Voin kuvitella että on varmaan ollut vaikeita tilanteita vanhainkodissa mummojen tuputtaessa ah ihanaa kettukarkkia ;)

      Poista
  5. Harmittaa vaan, kun majapuulta oli ensin ehdotettu ko. kuosia, mutta tunnetumpi vallila otti siitä kunnian. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onko näin? :/ Onpa inhottavaa. Olisi ollut suuryritykseltä eli fazerilta kiva kädenojennus vähän pienempiäkin yrityksiä kohtaan antaa heille tuo diili :(

      Poista
    2. No näin ainakin luin majapuun sivuilta, kun uutiseen ensimmäisen kerran törmäsin.. :/ Harmi juttu..

      Poista
  6. Voi kettukarkit on ihania! Ne on meillä "kotitontun karkkeja". :) Kun lapset oli pieniä, kotitonttu jätti kettukarkin tai pari milloin minnekin lasten löydettäväksi, jos kotitonttu sattui olemaan hyvällä päällä, eivätkä lapset olleet häntä häirinneet turhalla kiukuttelulla ja riitelyllä. Oli muuten ihmettelyn paikka kun lapset älysivät eka kerran, että niitä myydään kaupassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kettukarkit ovat kyllä ihanan näköisiä, siinä olen samaa mieltä :)

      Tuo teidän kotitonttuperinteenne kyllä kuulostaa hienolta! Juuri sellaiselta asialta joka tuo ihanaa taikaa pienten lasten elämään ja jota muistellaan kaiholla vielä aikuisenakin :)

      Poista
  7. Kettukarkkeja tarjosivat aina kaikki mummot ja papat. Mikähän karkki mahtaa omassa vanhuudessa leimautua mummokarkiksi? "Riina-mummo on kiva, mutta kun se aina tyrkyttää niitä Turkinpippureita"? :D

    En tiennytkään tuosta kangaskuosista, kiva kun vihjasit. Tosin kangas olisi minusta hienompi vähemmillä elementeillä. Ihan vaikka joka karkille oma kuosinsa. Nyt se on hiukan turhan rauhaton. Mutta tuo kettupaita on niiiin mahtava! Haluan samanlaisen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun pappani ei koskaan tarjonnut kettukarkkeja vaan aina vain VIINAKARKKEJA :D

      "Nää on tosi hyvii!" totesi pappani ja ihmetteli mikä on kun krantulle lapsenlapselle eivät hänen herkulliset liköörikonvehtinsa kelvanneet :)

      Mikä tosiaan mahtaa olla sitten omien lastenlasten kauhistus... Tuota noin, minä tykkään paljon omar-karkeista mutta niitä tyrkyttämällä ei taida lapsuudentraumaa syntyä :)

      Kettupaita ei ole malliltaan yhtään tyyliäni, enpä tiedä mitä sen kanssa teen. Kuva on kyllä ihana :)

      Poista
  8. Kuinka ihmeessä ette tykkää ihanista kettukarkeista? Ostan niitä useinkin, sillä ne ovat loistava hätävara jolla nostetaan diabeetikkolapsen verensokeri normaaliksi kun se tipahtaa liian matalalle. Sitä paitsi tykkään mausta. Harmillista ettei niissä siis enää ole aitoa pihlajanmarjaa, pääsisivät kauniit marjat hyötykäyttöön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli minullekin tuo pihlajanmarjattomuus iso yllätys. Tosi merkillinen juttu. Huijausta suorastaan! :) Vaan eipä se kyllä ole minulta pois koska en siihen herkkuun koske pitkällä tikullakaan. Minun kohdallani tuo inho johtuu siitä että en voi sietää sokeripäällysteisiä marmeladeja joihin kuuluu näiden lisäksi mm. vihreät kuulat (yök).

      Poista
  9. Bongasin eilen nuo uudet kuosit ja tänään menin suoraan töistä kauppaan ostamaan pussin kettukarkkeja. :D
    Innolla odotan noita verhoja, aivan i-h-a-n-a-t!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hurjaa :D Minun elämässäni ei varmaan tule koskaan tapahtumaan niin että ostaisin pussin kettukarkkeja :) Mutta nuo verhot... <3

      Poista
  10. Kiva kun kerroit uusista kangaskuoseista :)! Se kettuinen on söpö, toinen liian levoton sekametelisoppa. Itse en pidä myöskään niistä karkeista -liian makeita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tuo toinen on ihan liian levoton, jopa agressiivinen. Luulen että ketut tulevat menemään kuin kuumille kiville mutta tuo toinen kuvio sitten hiipii jossain vaiheessa alekoreihin kun sille ei ole niin menekkiä.

      Poista
  11. Minäkin pidin kyllä kettukarkeista ja syön niitä vieläkin jos vastaan tulee. Ihanaa lapsuuden nostalgiaa. Viime viikolla sain postissa siskolta Hopeatoffeeta, se se vasta hyvää olikin, voi että. Aika kivoja kuoseja kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, hopeatoffeista olen ihan iloinen vaikka en niiden valtavan iso fani koskaan ollut. Olen tyytyväisempi tähän merkkareiden paluuseen, ne ovat kiva pitkäkestoinen karkki koska niitä ei voi kulauttaa heti kurkkuun niinkuin muiden pehmeämpien karkkien kanssa käy :)

      Poista
  12. Mäkin tykkään kettukarkeista, vaikken oo syöny niitä kyllä piiitkään aikaan. Mulla tulee niistä aina mieleen se miten lapsena vietiin naapurissa olevan kesämökin asukkaille kesäisin turun sanomat ja palkaksi saatiin kettukarkkeja. (Ne oli kaupunkilaisia ja niillä oli fiini, kullanvärinen amerikanrauta. Mies oli niin pieni ettei näkynyt kun päälaki ratin takaa kun ne ajo ohi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana muisto :) Voi että tuota pituushaasteellista naapuriakin. Minulta olisivat kyllä jääneet turun sanomat viemättä jos moinen palkka olisi tullut :D

      Poista
  13. Jälkimmäinen verho on kyllä kaikessa sillisalaattiudessaan aika karmea ilmestys. En ymmärrä miten kettukarkit ja salmiakki liittyvät toisiinsa...? Tuo eka nyt on vielä hauska, saattaisin vaikka tyynypäällisiä siitä tehdäkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei sinäpä sen sanoit! Tyynynpäällisiä taidan minäkin tehdä! Ja kasseja! Kauppakasseja! Harmi kun ei ehdi joulumarkkinoille tämä.

      Poista
  14. Bongasin tänään lähi-Prismasta tuolla Karkkipäivä- ja Kettukarkki-kuoseilla olevia tekstiilejä, ja niiden kaveriksi oli houkuttelevasti laitettu esille kettukarkkeja :) Mukaan tarttui muutama tuote ja toki namejakin. Ite oon aina tykännyt noista karkeista, mun viime syksynä edesmennyt mummoni tykkäsi kovasti kettukarkeista ja yleensäkin marmeladeista, ja on kiva jotenkin ajatella, että nyt on pikku pala mummua meidän kotona, sillä kettukarkeista ei kertakaikkiaan meikäläiselle tuu muuta mieleen kuin rakas mummo :)

    En kyllä ostaisi tuota Karkkipäivä-verhoa, on todella sekavan näköinen kuosi noin isossa kankaassa. Mutta toi pelkkä Kettukarkki on verhonakin ihan ookoo, mutta en sentään niin kova kuosin fani ole, että ostaisin sitä tuossa määrin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en olekaan näitä vielä kaupoissa nähnyt :) Voin kuvitella että olisi vaikea vastustaa eri tekstiileja kettukarkkiprintillä, se on niiin söpö. tuo karkkipäivä-verho minuakin aika lailla arvelluttaa, voi olla että pidän siitä livenä mutta näin kuvissa se ainakin näyttää tosi sekavalta.

      Minun pitää tehdä varmaan ainakin parit kettukarkkityynyt :)

      Poista
  15. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi ❤️