Muistetut, kaivatut ja rakastetut Pastirol-pastillit
loi Oy Merijal Ab-makeistehdas vuonna 1972.
Merijal myytiin pariin eri otteeseen ennen kuin se fuusioitiin
Leaf-konserniin vuonna 1992.
Ennen Leafille siirtymistään
Merijal kuitenkin kuului kansainvälistä kauppaa
käyvälle Rettig-perheyritykselle.
Ja sen ajan peruja ovatkin nämä
minua ensin kovasti kummastuttaneet mainokset.
Jos katsotte tätä hämyistä kuvaa tarkasti, huomaatte että koko
ylärivi on yhtä Pastirolia täynnään.
Miten merkillisiä Pastiroleja!
On appelsiinia, yrttiä, sitruunaa ja
omenaa tavallisten tervaisten lisäksi.
Suomalainen Pastirol ei ole kelvannut aina
aluperäisessa asussaan ja niinpä on ryhdytty
nimileikittelemään.
Pastiral.
Britannian markkinoille tehtyjä vadelma-Pastiroleja.
Kovasti seitsemänkymmentlukuisen näköinen pakkaus.
Tässä kuvassa taas naapurimaata
varten valmistettuja sitruuna-Pastiroleja.
"Maustettu luonnollisilla ainesosilla!"
Ja saman aikakauden Anis-Pastiroleja.
Tässä taas näitä erilaisten yrttien makuisia pastilleja.
Ainakin minttua, anista, kuminaa, eukalyptusta ja lakritsia
on näissä pastilleissa ollut. Kannessa kukkien vieressä on
aivan pienellä yrttien nimet.
*
Kokonaan Pastirol poistettiin tuotannosta vuonna 2001
sillä tilastojen valossa kovien karamellien myynti
ei enää ollut kannattavaa.
Viimeisenä kuvassa ihan suomen markkinoille
valmistettuja hunajatäytteisiä Pastiroleja.
Maistuisiko?
Mulle maistuis ne omenanmakuiset Pastirolit, ja paras Pastirol-telkkarimainoshan on Kummeleiden tekemä: Taas on Pastirol-päivä, päivä joka muistetaan... :D
VastaaPoistaOmenanmakuiset pastirolit olivat minunkin suosikkejani. Ne olivat täydellisen kirpeitä ja muhkeita. Muita en juuri kaipaa mutta niitä kyllä! No, en pahastuisi jos ne tervaiset tekisvät comebackin myös :)
PoistaMulle tuli tuosta ekasta kuvasta sekä inhotuksen että ihastuksen tunteita. Tuo pelttipurkki Fruit Drop; inhosin noita karkkeja (ne oli sellaisia kovia hedelmäkarkkeja, jollaisista en ole koskaan pitänyt), enkä muista, mistä niitä aikanani sain. Laivalla niitä ainakin myytiin. Mutta se peltipurkki pyöri minulla vuosia jonkinlaisena sisustuselementtinä - ja muistuttamassa niistä pahoista karkeista.
VastaaPoistaSitten taas nuo Pastirolit ylärivin vasemmasta laidasta. Niissä oli täytteenä jotain paksua tahnaa, ja ne olivat tosi hyviä! Mihinköhän nekin hävisivät. Mynthoneita syön edelleenkin, ja mulla pitää olla aina yksi rasia laukussa (yleensä sitä viileää minttua). En tiedä, mitä tekisin, jos Mynthoneiden valmistus lopetettaisiin. Kääk!
Kyllä ihmisten maku on erilainen, fruit dropithan ovat valtavan hyviä ja minulla on niitä täällä nytkin! :D Eli kyllä niitä edelleen myydään ;) Tosin, tuossa sekoituksessa mukana ovat appelsiininmakuiset karkit ovat kamalia. Mutta mansikat ja vadelmat aivan ihania!
PoistaOlen kovasti etsinyt jotain hyvää kurkkupastillia laukkuun laitettavaksi, pöly on alkanut haittaamaan minua entistä enemmän ja usein yskänkohtauksen lopettaa vain joku syötävä. En vain pidä mistään nykypastilleista :/ Mynthonit ovat minulle liian tujua kamaa, muuten olisivatkin täydellinen valinta.
Fruit Droppeja myydään edelleenkin ainakin laivoilla - itsellänikin on avaamaton purkki;) Tuollaisia hunajatäytteisiä Pastiroleja olisi kiva kokeilla.
VastaaPoistaJa lidleissä myös aina välillä ihme kyllä. myös joulun alta löytyy usein ihan tavallisista marketeistakin. Olen vuosien aikana tuhonnut aika monta tuollaista purkkia, vaan en kyllä tiedä mihin ne purkit ovat joutuneet sisällön tyhjennettyä. Ne ovat aika sieviä.
PoistaMaistuis todellakin, hunajatäytteisiä, kuulostaa tosi hyvältä! Ostaisin ihan taatusti jos noin ihania rasioita vielä jossain olis myynnissä. Ja kaikkia ihania yrttikaramelleja, voi että!
VastaaPoistaOlen yllättynyt että monen mielestä nuo hunajaiset olisivat hyviä, en tiedä mikä vika minussa on mutta minusta ne kuulostivat kaamealle! :D En tiedä miksi sillä käytän paljon hunajaa ihan jokapäiväisessä elämässäni mutta pastillitäytteenä ajatus puistattaa :) Mutta pakkaus on aivan ihana kyllä mehiläisineen ja puna-apiloineen.
PoistaWhat a shame! They look wonderful. In Italy you can still find something similar, I hope they don't stop making them. This has reminded me to look for them, they are hard to find.
VastaaPoistahttp://www.pastiglieleone.com/it/i-prodotti/pastiglie
Thank you for the link, that candy looks lovely! I immediately had a feeling that I have tasted them somewhere long, long time ago but have no idea where. I wonder how does a violet-flavoured candy drop taste like. :)
PoistaVoi ei, olin ihan unohtanut jo nämä! Kyllä maistuisi omenat ja hunajat nyt :)
VastaaPoistaNuo omput varsinkin. Luulen että tässä nostalgiamaniassa niille löytyisi jo niitä ostajiakin joita 2000-luvun alussa ei ollut :)
PoistaOlenko ainoa, joka kaipaa anista? Laivalta ostettiin aina myös Apteekkarin Sekoitusta, jossa oli useamman makuisia täytepastilleja paperikuorissa. Olikohan nekin Merijalin?
VastaaPoistaKyllä anis varmasti monelle edelleen maistuisi mutta ehkä vähän vanhemmalle polvelle? Itse taisin saada aniksista yliannostuksen lapsuuden mummolakäynneillä :)
PoistaOnnistuitpas nyt keräämään tuohon valikoiman vanhoja pastilleja, joista en tykännyt! Pastirolit varsinkin olivat mielestäni epäonnistunut yhdistelmä kovaa ja pehmeää, kun sisällön puri esiin, se ei ollut mikään lapselle mieluinen makuelämys :-) Sisuistakaan en piitannut. Fruit Dropseja sen sijaan ostettiin silloin joskus 80-luvulla ruotsinlaivoilta tuliaisiksi ja ne maistuivat.
VastaaPoistaMinä taas inhosin lapsena sokeripäällysteisiä marmeladeja, inhoan kyllä vieläkin. Vihreät kuulat ja fazerin kettukarkit ovat ehdoton kauhistus minulle. Fruit dropseista kyllä pidän kovasti edelleen :)
PoistaOi, Pastirolit! Omena oli suosikkini. Hämärä muistikuva on hunajaisistakin, ja se on ihan positiivinen muistikuva. Ei se täyte kai hunajaa ollut, vaan hunajanmakuista. Kyllä kelpaisivat edelleen!
VastaaPoistaEi pastirollit kokonaan hävinnyt 2001. Ne muuttui sellaisiksi pehmeiksi xylitolkarkeiksi ja aski pieneni. En tosin tiedä milloin ne sitten loppui. Oli vähän samantapaisia kuin nykyään ne dentalit.
VastaaPoista