ELÄINHAASTE

Olen kirjoitellut juttua peileistä.

Tein hienon peililöydön kirpputorilta, sitten löysin
erään nostalgisen käsipeilini romulaatikoideni kätköistä
ja lähdin selvittelemään peileihin liitettyjä uskomuksia ja tapoja.

Monet peileihin liittyvät uskomukset liittyvät sattumoisin kuolemaan
(minkä huomaatte sitten kun oikeasti julkaisen sen kirjoitukseni peileistä)
mutta koska kuolema on juuri käväissyt luonani ja koska nyt on tietty
teemaviikko, päädyinkin lykkäämään peilikirjoitusta ja aloitin
 kirjoittamaan jostain ihan muusta.

.

Muutama viikko sitten eläinlapsisarjastani lähti melko 

traumaattisesti eräs jäsen ja olen vellonut sen jälkeisissä itsesyyttelyissä.

On aina vaikeaa menettää lemmikki mutta vaikeinta menettää
lemmikki tietäen olleensä itse osasyyllinen sen kuolemaan vaikka
ei olisikaan halunnut toiselle muuta kun kaikkein parhainta.

Tiedän kyllä että sellaista on elämä ja elämään kuuluvat alut ja loput.
Välissä voi vain yrittää tehdä parhaansa ja niin olen kuitenkin
tehnyt. Aina se vain ei riitä.

...Eikä tällaisestakaan asiasta tietenkään saisi oikein edes puhua sillä muihin
eläinlajeihin kuin kanssa-ihmiseläimiin ei yleismielipiteen mielestä saisi
 kiintyä aidosti ja on kulttuurissamme edelleen paheksuttua pitää eläintä millään
lailla ihmisen vertaisena.

Moni kokee jopa asiakseen syvästi paheksua toisen itsenäisen ihmisen tunteita
 eläimen kuoleman takia joiden olemassaolon oikeutukseen kenelläkään ei
pitäisi koskaan olla mitään nokankoputtamista. Mutta yllättävän moni kuitenkin
kehtaa sanoa tai antaa ymmärtää että kuulepa, sinä et nyt saa tuntea surua koska
 se oli vain eläin. Että sinulla ei ole noihin tunteisiisi oikeutta.

Hurjaa että joillain on reippautta mitätöidä toisen tunteita noin.

Anteeksi nyt kanssalajikumppanini, te ette tietenkään kaikki ole tällaisia.

Asia nyt vain on niin että olen vuosien aikana menettänyt monta rakasta
perheenjäsentäni ja joka kerta se riipaisee. Olipa lähtijä ihminen tai jonkin
muun lajin jäsen.

Ihminenkin on vain eläinlaji muiden eläinlajien joukossa. On aika ahdistavaakin
että monet eivät tiedä että ihminenkin on vain eläinlaji. Toki ihmeellisen älykäs
ja erikoinen eläinlaji mutta vain eläinlaji. Muiden joukossa. Ja ne muut lajit ovat
myös tärkeitä, varsinkin ne jotka olemme ottaneet perheisiimme. Ja kun
lähdön paikka tulee, kenties yllättäen ja kivuliaasti, se jättää jälkeensä surun.

Sellaista surua pitäisi kunnioittaa aina eikä koskaan arvottaa kenen suru on
arvokkaampi ja mistä syystä sillä suru on henkilökohtainen kokemus.

*

Kuten olen useasta blogista lukenut, nyt on meneillään eläinten viikko.

Kansainväliseltä kannalta sen aloituspäivänä on maailman kaikkien eläinten
päivä (eli myös meidän ihmisten) ja sen lopetuspäivä on eläinten suojelijan
Franciscus Assisilaisen päivä. Suomessa näiden päivien välistä viikkoa
on vietetty eläinten viikkona jo 54 vuotta.

Tämän vuoden teemaeläin on kissa. Eikä turhaan, surullisesti saimme
tälläkin viikolla lehdistä lukea miten edelleen kissoja hylätään luontoon joka
vuosi yli 20.000 kappaletta. Mikä valtava määrä. Mikä ihmisiä vaivaa?

 .

Eläinten viikon kunniaksi kehoitan teitä lukemaan tästä vanhan kirjoitukseni.

Olen sinne koonnut keinoja miten sinä voit henkilökohtaisesti auttaa
muita eläimiä.

Säät ovat kylmenneet joten linnut kaipaavat talviruokintaa
ja siilit kaipaavat kunnollisia talvipesiä. Eläinsuojissa on monia eläimiä
jotka kaipaavat kotia ja muista myös tuotantoeläimet. On meneillään myös  lihaton
kuukausi joka muistuttaa meille että lihantuotannossa on suomessakin eläimen
kannalta vielä paljon ongelmia.

Vaihda vaikka syksyn kunniaksi tehotuotetut kananmunat
 luomukananmuniin ja solidaarisuudesta ja kunnioituksesta elämää kohtaan
 jätä lattialla arasti hiipivä hämähäkki liiskaamatta ja kuljeta se paperilapun
ja juomalasin avulla ulos... Se hämähäkki takuulla pelkää sinua enemmän
 kuin sinä sitä.

Olen saanut viime aikoina paljon mukavia haasteita joihin kyllä
pian vastailen sen lupaan. Mutta näin ensimmäisen kerran teen nyt myös
oman haasteeni jokaiselle blogini lukijalle:

Tässä on perhe.

Haastan sinut tekemään
tällä viikolla mahdollisimman monta hyvää ja huomioivaa tekoa
eläimiä kohtaan ja haastan sinut ottamaan aiheen käsiteltäväksi
blogissasi jos sinulla sellainen on. Mitä sinä teet sen
hyväksi että eläimillä on hyvä olla?

Haastan sinut keskustelemaan eläimistä lastesi kanssa.

Ottamaan puheeksi mikä on oikea tapa kohdella eläimiä ja miten kaikkea
elämää kannattaa kunnioittaa.  

Haastan sinut pohtimaan arjen mentaalisen
laatikon ulkopuolelta ja miettimään minkälaisia tekoja sinä teet arjessasi
jotka koskettavat muita eläinlajeja. Teetko eläimille enemmän pahaa
kuin hyvää kenties tiedostamattasi? Voisitko tehdä enemmän? Saamatta siitä
itsellesi muuta kuin tiedon että teet oikein?

Haastan sinut myös olemaan tällä viikolla aivan erityisen huomioivat
omia lemmikkejäsi kohtaan. Oletko antanut lähiaikoina huollettaville
eläimillesi niin paljon huolenpitoa ja huomiota kuin ne ansaitsivat?

Jos sinulla on tuotantoeläimiä, voit heitäkin hemmotella vaikka vain
vähän aikaa oikein olan takaa antamalla uudet pehkut ja vaihteeksi
ylimääräisen rapsutuksen korvan taakse.

Kiitä myös itseäsi jo niistä hyvistä tavoista ja valinnoista
joita jo nyt teet arjessasi eläinten hyväksi.

Yksikään teko ei ole turha vaikka se tapahtuisi
 vain yhden kerran tai
vaikka vain yhden viikon ajan.

 

 .

Siivekäs elämäntaito-opas

Bloginpitämiseni on ollut huonoa. 

Mutta minusta ei ole mukava julkaista juttuja ilman kuvia ja huono kameraonneni 

jatkuu eli nyt hajosi jo toinen kamera vuoden sisään. Ostin kirpputorilta hauskoja 

60-luvun kauneuslehtiä mutta skanneri ei suostu toimimaan. Ja sitten on tuo hieno
ulkoilma. En malta olla sisällä lainkaan. 

Kääntelen siellä maata, möyhennän ja erottelen mullasta juuret ja turpaat, kaivelen kiviä

hangon ja useamman lapion kanssa. Kaivan kukkamaita ja siirtelen perennoja uusiin 

penkkeihin ja varon samalla astumasta matojen päälle jotka luikertelevat maanmöyhennystehtävissään.

Raukat, niin paljon kun puutarhatöistä pidänkin niin piikki lihassani on se kauhu ja maailmanloppu jonka aiheutan niin monille ihan vahingossa. Pyrin kyllä aina luontokappaleita  nähdessäni siirtämään ne turvaan. Olenkin muuten nähnyt tosi monia hienoja, suorastaan upeita ötököitä joita en ole kuvannut koska ei ole sitä kameraa. Toisaalta ihan hyvä, olen huomannut etten osaa enää nauttia hienosta näystä tai hetkestä sellaisena mitä se on vaan ajattelen upean näyn edessä heti "missä kamera?" 

Tuntuu että maailma ihan yleisestikin muistuttaa minua siitä että kamera ei ole elinehto sillä uneksin taannoin että otin aurinkoa punaisen saunan pihalla kauniin järven edustalla kun näin yhtäkkiä taivaalla enkeleitä! Muistan edelleen sen tunteen unesta miten äimänä olin ja... Unessa ensimmäinen ajatukseni oli "Missä on kamera?!" Ajattelin siis kameroita vaikka taivaalla edessäni lensi oikeita enkeleitä violeteissa ja vaaleanpunaisenhohtoisissa pilvissä. :D  Tyypillistä!

Kultakuoriainen. Kuva lainattu tästä.

Noista hyönteisistä vielä. Tiedättekö esimerkiksi ne vihreän metallinhohtoiset 

hienot koppakuoriaiset? Luulen että tästä suvesta on tulossa hyvä

 kultakuoriaiskesä sillä niiden poikasia istuu kaikkialla kun
 maata tarkemmin tutkii lähietäisyydeltä. 

Näiden lisäksi olen nähnyt erilaisia kuoriaisia jotka ovat mustia mutta joiden päässä ja 

niskassa on metallinhohtoista lilaa, oikein järkyttävän hienoa jalokivenhohtoista lilaa.

Ja käyttäytymiseltään ne ovat kovin somia, melkein anteeksipyyteleviä kun 

kääntelen maata lapiollani niiden vierestä. Hieman ne heiluttelevat varovasti

 käsiään ilmassa ilmoittaakseen "älä tapa" ja sitten painavat pään sammalen alle piiloon

 koska minä kerrostalon kokoisena vieressä höyryten olen varmaan todella pelottava. 

Niitä nostelen syrjään samanlaisiin sammalpaikkoihin kuin mistä löysinkin.

Puutarhatyöni ovatkin jatkuvia eläinkohtaamisia täynnä ja olen niistä niin iloinen. 

Olen todella kiitollinen joka päivä siitä että saan nähdä ympärilläni niin paljon kauneutta johon 

moni ei kiinnitä mitään huomiota eikä siis voi siitä nauttiakaan. Olen oikeastaan joka hetki paratiisissa kokien timanttihetkiä toinen toisensa perään. Edellisyönäkin kun vihdoin maltoin tulla sisään, ehdin vielä nähdä 18 todella suurikokoista lintua, mitä lienivät, lentämässä ylväänä jonona kohti tuntematonta määränpäätä auringonlaskun violettia ja oranssia kohti. Kyllä meillä on niin kaunis maailma.

Puutarhaan on tänä vuonna muuttanut myös mysteerilintu joka laulaa 

"Mitä sit? Mitä sit? Mitä sit? Mitä sit?"

Ensin pidin sitä vain hauskana. Sitten päivät kuluivat ja kun olin kuunnellut

 melkein muutaman viikon putkeen "Mitä sit? Mitä sit?"- laulua joka kuuluu aamulla, 

päivällä ja se tunkeutuu seinien läpi sisään yölläkin, heittäydyin syvälliseksi.

Aloin ajatella että "Mitä sit?"-hokema aivan kuin muistuttaisi siitä ettei asioita kannata
ottaa niin vakavasti.  En varmasti ole ainoa jolla on arkisia stressinaiheuttajia 

elämässään joita tulee mielessään jatkuvasti vatvottua. Tämän linnun juttelu tuli kuin
ihmeellisenä lahjana siihen saumaan kun olin muutenkin etsimässä tietoa siitä
miten paremmin elää hetkessä turhanpäiväisiä arkiasioita murehtimatta.

 Tätä äärimmäisen filosofista oppia suoraan luonnosta saan kuunnella tätänykyä joka

 päivä. Aina kun hetkeksi unohdan ja harmittelen jotain, kuuluu samassa ääni pihalta
kysyen sopivan tyhjentävästi:

 "Mitä sit??"

Granit-kulho ja pieni vieras

Näitä unkarilaisia Granit-sarjan kaunottaria löytyy monen kotoa.

Millaisia teillä on?

Minulla on harmikseni näitä vain muutamia.

Kokoelma karttuu sitä mukaan kun niitä halvalla löydän. 

...Ovat kuitenkin suhteellisen yleisiä joten niistä ei kannata maksaa maltaita,

tosin, niin sieviä että ovat kyllä että ihmettelen etteivät hinnat ole korkeammat.

Googlailin mitä ihanuuksia sarjassa on ja esim. Paperitähden blogissa on

kadehdittavia kaunokaisia. Voisin syödä kuukauden kaurapuuroa linkin

kahden maitokannun takia.

Tässä kohdassa varoitan:

jos pelkäät hämähäkkejä, sulje blogini nyt.

Olen nimittäin muutaman viime päivän aikana huomannut pieniä

hämähäkkiystäviä kävelemässä vähän siellä täällä. Ja olen myös 

oppinut tuntemaan niiden tapoja hiukan enemmän. Esimerkiksi 

olen oppinut että ne pitävät kovasti valosta. 

Edellispäivänä luin yölamppuni kanssa lattialla makaillen ja 

luokseni käveli hiljakseen uudelleen ja uudelleen pieni musta hämähäkki. 

Sinnikäs tyyppi, nappasin sen nimittäin joka kerta tuohon kuvan Granit-kulhoon

 ja kävin pudottamassa sen huoneen toiseen nurkkaan (etten vahingossa liiskaisi 

sitä lukiessani) ja aina vain tämä käveli piiitkän lattiapinta-alan matkan 

takaisin luokseni. 

Ajattelin että ahaa,tämä musta kaveri selvästi tunnistaa ihmisyksilön joka 

hänen sukuisistaan eläimistä pitää mutta sitten tulin järkiini ja luulen

että yölampullani oli enemmän vetovoimaa tässä asiassa kuin minulla.

Kävin pudottamassa heilukoiven vielä kerran huoneen toiseen nurkkaan

ja sammutin yölamppuni, olikin jo aika mennä nukkumaan.

Hän on tainnut tulla lemmikkilaumani heinäpaalin sisältä. 

Mahtaa olla merkillistä nyt, pitkä kylmä talvi ulkosalla heinien kätköissä 

nukkuessa ja sitten iso lämmin tila ja ihminen joka kantelee edestakaisin 

unkarilaiskulhossa. 

Mitä seikkailuita mahtuukaan yhden hämähäkin elämään.

Villit kuviot opiskelijanaisen asunnossa

Lupauksestani huolimatta, en tänään kirjoitakaan sitä myrkkyjuttua.

Minuun on iskenut flunssa, makailen päivät sängyssä ja addiktoiduin 

katselemaan erästä brittisarjaa nonstoppina netistä jonka seurauksena koneeni

 ylikuumeni, kaatui ja aiheeseen kirjoittamani word-tiedosto katosi. En ymmärrä

 miten se kävi koska automaattisen tallennuksen pitäisi toimia. Ei toiminut. 

Motivaatio meni tältä erää mutta ihan hyviä juttuja on mahtunut tähänkin 

päivään, kuten tilaisuus keikeillä kameran edessä esitellen tätä sinistä pukua.

Hmm...Olisiko pitänyt kammata hiukset?

Ostin tämän sinisen asun XXXXL-koossa alkusyksyllä. 

Sen kuntoonsaatto vaati sitä että leikkasin vyötärön molemmilta

 puolilta lähes puoli metriä kangasta pois ja vaihdoin vetoketjun paikkaa. 

Tein siitä lisäksi todella tyköistuvan joka on hyvä ja huono juttu sillä tavoin

 että jos vaate istuu kuin hanska, huomaa kaikenlaisen naminsyönnin lopputuloksen

 tosi hyvin! Vaate ei enää kunnolla mahdu päälle! 

Menihän tämä sentään ylle mutta kovin radikaaleja asentoja ei tässä

 oteta ennen kuin putoaa pari kiloa tai vyötärön napit alkavat sinkoilla seiniin.

Aivastuksen isku itselaukaisimen aikaan

Pidän tästä siksi että levoton 70-luvun kangas yhdistyy konservatiiviseen

 vaatemalliin. En osaa kuvitella tätä kangasta minkään muunlaiseen 

vaatteeseen kuin tällaiseen perinteiseen mekkoon.

Onhan se ainakin... Erilainen.

Joulun yksinäiset

Tällaisiin sinisävyisiin kuviin sopinee sinisävyinen teksti.

 Muutama päivä sitten kävelin lähipostiini joka on iltaan asti auki.

Postitin paketin ja kävelin parilla askeleella postin
 valaisemattomaan eteisaulaan jossa sattui myös olemaan ilmoitustaulu. 

En tiedä miksi silmäni osuivat juuri siihen yhteen tiettyyn
 ilmoitukseen mutta näin kävi. Taulun alareunalla roikkui
lappu jossa oli kuvattuna laskeva auringonlasku tekstillä:

 "Syvä kiitos sinulle joka löysit ...-tien varrelta auton yliajaman, 
ovensuusta karanneen kissamme ja toit sen
 pitkän matkan kotiimme saakka.

Sinun ansiostasi meille pienenä pentuna tullut 17-vuotias 
lemmikkimme sai kuolla lämmössä omassa kodissaan
 perheenjäsentensä ympäröimänä.

Kiitos."

Tuo teksti sai minut siellä hämärässä postin aulassa niin
surulliseksi että oli vesihanoissa pitelemistä. Nämä ovat
 näitä pieniä arjen tragedioita jotka ovat kuitenkin sellaisen
koskettavalle perheelle niin suuria.

 Ja niin myös joskus tällaiselle ulkopuoliselle.

Kävelin sitten lyhyen matkan iltaisessa lumimaisemassa
kotiini samalla lappusta ajatellen, riisuin talvitakin ja kengät,
napsautin vedenkeittimestä kuumaa vettä teemukiin ja istahdin lukemaan blogeja. 

Silloin törmäsin tähän blogitekstiin.

Siellä kerrotaan 88-vuotiaasta Reidunista joka
oli laittanut lehteen seuraavan ilmoituksen:

 "Perheetön yksinäinen leski toivoo seuraa jouluaattoiltana. 

Maksan hyvin."

Ja tuokin juttu lisäsi tuon illan melankolista tunnelmaa
tuoden mieleen miten paljon on vanhuksia joiden
 yksinäisyys joulun tienoilla korostuu.

Warmer than a fire's light, brighter then a candle's glow,
 are thoughts that go at christmas, to friends, it's good to know.

...Ja kyllähän sen tietää mutta monesti ajattelee että maailmassa on niin
paljon murhetta ettei voi itse revetä joka paikkaan ja että myös itseään
 pitäisi suojella henkisesti. Tuollainen ajattelu johtaa vain usein siihen
ettei tee mitään. Vapaaehtoistoimintaan hankkiutuminen on pitkään
ollut ajatuksenani jonka eteen en tyypillisesti kyllä ole mitään tehnyt.

Ongelmana lienee se että me ihmiset olemme niin omiin
tuttuihin toimintamalleihimme kangistuneita että uuden
 asian harteille ottainen tuntuu vain ylimääräiseltä taakalta muiden
 arkiasioiden lomassa. Ainakin itse tunnun ajattelevan näin tiedostamatta.

Onneksi Reidun oli saanut kymmeniä tarjouksia eikä
 hän varmasti joudu viettämään joulua yksin,
saatikaan maksamaan siitä että saa seuraa.

 

Ainakin oman suvun mummojen luo nyt matkani pian käy :)

Miten auttaa eläimiä / Eläinten auttaminen / Löytöeläimet / Eläinsuoja / Eläimen hankkiminen / söpöt eläinkuvat /Luonnonsuojelu/ Eläinsuojeluyhdistys / Apula

Ihanien kuvien katselu on vakuuttuneen mielipiteeni mielestä terveellistä. Terveyskeskuksista pitäisi osata
kirjoittaa kuvareseptejä!

Toisinaan tunteisiin vetoavat kuvat myös muistuttavat meitä siitä että ihmisinä meillä on iso vastuu niistä jotka ovat armoillamme, kuten eläimet yleensä ovat.

Katsele ensin muutama kuva ja laske stressihormonitasojasi. Niiden loputtua lue tietoa siitä miten voit osaltasi kantaa kortesi kekoon eläinten hyväksi jotka kaipaavat apuasi.

Mitä voit tehdä eläinten hyväksi?

1. Kiinnitä huomiota kulutustottumuksiisi. Kuluttajalla, juuri sinulla, kollektiivinen vastuu jokaisesta eläimestä joka kärsii tehotuotannon vuoksi. Mitä halvempaa lihaa, sen suurempi tuska eläimellä.

2. Älä osta häkkikanalan munia. Et halua osallistua julmuuteen. Osta luomumunia. 

3. Ryhdy kasvissyöjäksi. Lihansyönti kuormittaa planeettaa valtavasti jos unohdetaan tehotuotannon eettiset ongelmat. 1 sianlihakilo = 5kg viljaa tai soijaa, 1. naudanlihakilo = 8kg viljaa tai soijaa, 1 broilerinlihakilo = 3kg viljaa tai soijaa. 

Kotieläintuotanto kuluttaa energiaa, vettä, maa-alaa, torjunta-aineita, ja lannoitteita sekä aiheuttaa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä, eroosiota ja vesistöjen rehevöitymistä kuin kasvien käyttäminen suoraan ihmisravinnoksi

-Lihantuotanto on käänteinen proteiinin tuotantotapana. Esimerkiksi yhden sianlihakilon tuottamiseen  kuluu 25-38 kertaa enemmän energiaa kuin mitä liha sisältää. 

Viljeltävillä kasveilla tilanne on päinvastainen, sillä tietty viljelyyn panostettu energiamäärä saadaan kasvien energiasisältönä takaisin 2-6-kertaisena.

4. Jos koet että kasvissyönti ei ole itsesi kohdalla realistinen vaihtoehto, karsi lihatuotteiden syömistä ja turvaudu sitä halutessasi riistaan. Riistan kohdalla eettinen moraalikuormitus on huomattavasti pienempi, ÄLÄ unohda että olet henkilökohtaisesti vastuussa jokaisen tuotantoeläinlaitoksessa kärsivän eläimen pelosta ja hädästä. Se että muutkin niin tekevät ei vapauta sinua vastuusta.

Vaikka tuotantoeläinten olot ovat maassamme paremmalla tolalla kuin muualla on fakta siten että niin kauan kuin hintoja pidetään alhaalla ja halpaa lihaa ostetaan ei tuottajilla ole mitään mahdollisuutta parantaa eläintensä oloja vaikka vilpitöntä tahtoa asiaan elinkeinonharjoittajan puolelta olisikin.

5. Muissa arkipäivän valinnoissakin voit auttaa. Pidä silmällä mitä perheessänne heitetään roskikseen. Muoviverkkoa olevat sipuli- ja hedelmäpussit eivät kuulu kaatopaikalle. Ne tulee leikata saksilla tai mielummin polttaa. Lukemattomat linnut ja muut eläimet päättävät päivänsä verkkoon kietoutuneina.

Jos jostain syystä heität säilyketölkit roskiin etkä vie niitä metallinkeräykseen, ole hyvä ja avaa metallikansi kokonaan. Pudota se sitten tölkin pohjalle terävä reuna alaspäin.

Eläimet painavat muuten päänsä ruoanhajun houkuttamana purkkiin ja jäävät terävän reunan vangiksi pysyvästi ja kokevat tuskallisen ja pitkittyneen kuoleman jonka sinä olet aiheuttanut.

Huomioi muutenkin mitä roskiin laitat. Minkäänlainen lääke ei kuulu roskikseen. Voit palauttaa ne lähiapteekkisi tiskille. Minkäänlaiset myrkyt eivät kuulu roskikseen. Täällä voit tutustua siihen mikä on ongelmajätettä.

6. Tarjoa eläimelle koti. Paina tästä jos haluat tarjota kodin koiralle, paina tästä jos haluat tarjota kodin kissalle, paina tästä jos haluat antaa kodin mille tahansa muulle eläimelle. Tarvitsemiasi sanoja ovat myös "löytöeläinsuoja," "löytöeläintalo," "eläinsuojeluyhdistys," "kissatalo," "eläimet vailla kotia," ym. Etsi tietoja nettihaulla jollain vastaavalla sanalla ja oman kotikaupunkisi/kuntasi nimellä.

Eläinsuojissa odottavat juuri sinua lukemattomat upeat persoonat jotka ovat valmiita tuomaan elämääsi paljon rakkautta ja terveyttä...

...Sillä on todistettu että lemmikin pitäminen alentaa stressitasoja, nostaa immuunipuolustustasi, alentaa verenpainettasi, lievittää yksinäisyyttäsi ja eläin tuntee sinua kohtaan myös ehdotonta, sokeaa rakkautta joka on tässä maailmassa harvinaista.

7. Älä kuitenkaan ota eläintä leluksi lapsellesi tai siksi koska se on niin ihana ja söpö! Pikkulapsesi ovat sinulle tärkeitä mutta pienen lapsen moraali ja ymmärrys ei ole kehittynyt vielä sille tasolle johon se myöhemmin asettuu. He eivät ymmärrä että eläimellä ei voi leikkiä kuten lelulla, että sen raajoja ei voi loputtomiin vääntää, silmiä painaa eikä pakkosyöttää. Moni pieni lapsi myös rankaisee eläintä lyömällä vaikka eläin ei tiedä mitään pahaa tehneensäkään.

Hanki pienlapsikotiin mielummin isokokoinen koira kuin marsu. Koira ei mene painiessa rikki, marsu menee.

Muista myös että eläin ei ole koskaan lapsen vastuulla! Jos lapsi haluaa eläimen sinä et tee sääntöä jonka mukaan lapsi on vastuussa eläimen ruokinnasta ja hoidosta. Lapsi ei ole noista asioista koskaan vastuussa, sinä olet. Aina.

Valitettavan harva ikävä kyllä on vastuullinen aikuinen. Ole SINÄ sellainen.

8. Ole vastuullinen aikuinen myös jos otat eläimen itsellesi. Raskaaksi tulo tai muuttaminen poikkiksen kanssa yhteen ei ole syy hylätä eläintä jonka elämästä olet sitoutunut pitämään huolen.

Linkittämäni palsta on täynnä kerrassaan yllättäviä "allergioita" sekä ilmoituksia siitä miten eläimestä pitäisi nyt päästä eroon kun uusi puoliso ei siitä tykkää vaan valittaa lenkittämisistä tai karvoista matossa. Tai että eläin annetaan eteenpäin sen raskauden takia.

Jos tunnet että sinusta ei vain kertakaikkiaan ja yksinkertaisesti ole pitämään eläintä on kuitenkin oikea ratkaisu ja vastuullista antaa se sellaisen henkilön huomaan joka siitä kykenee pitämään huolta.

Pikkulapsiperheen leluksi antaminen, epämääräisen käärmeenomistajan ruokavarastoksi antaminen, tallinperälle unohdetuksi kesäkaniksi antaminen ym. vastaavat tavat eivät ole vastuullista käytöstä.

9. Lisäksi huomioi että kun sitoudut ottamaan eläimen sinun on pidettävä huoli sen lajityypillisestä käytöksestä. 

Koiran unohtaminen narun nokkaan pihalle ei sitä ole eikä myöskään se jos laumaeläimiä kuten marsuja tai kaneja ottaa vain yhden. Ihmisestä ei ole laumaeläimen ainoaksi kaveriksi.

Vaikka tarjoaisit eläimelle äärettömästi huomiota et milloinkaan voi olla sen lajikumppani.

Myös lukemattomia eläimiä löytyy jotka on hylätty pysyvästi 

ja ikuisesti tehdasvalmisteisiin metallihäkkeihin ja jotka eivät ikinä sieltä pääse pois. Älä sinä ole sellainen ihminen joka näin tekee.

10 Jos kuitenkin huomaat vastuutonta eläintenpitoa, tee eläinsuojeluilmoitus! Jos huomaat eläimen kaltoinkohtelua etkä tee eläinsuojeluilmoitusta, olet yhtä paljon osallinen eläimen huonoon kohteluun kuin tekijäkin. Voit tehdä eläinsuojeluilmoituksen tässä. Kiireellisessä tapauksessa ota aina ensin yhteys alueesi eläinsuojeluvalvojaan tai poliisiin.

11. Jos eläimeen sitoutuminen vuosikausiksi, joskus vuosikymmeniksi tuntuu poissuljetulta vaihtoehdolta voit osallistua erinomaisesti tarjoamalla eläimelle sijaiskodin. Lukemattomat eläimet kaipaavat tilapäiskotia josta hyötyy sekä eläin että ihminen; sinä saat eläimeltä välittämistä, stressinpoistoa ja eläin saa sinulta mukavan kodin ja ruokaa mahan täydeltä. Sijaiskotivaihtoehtoja tarjoaa usea taho, googleta "sijaiskoti eläimelle/kissalle/jne."

12. Siivoa kaapit ja kerää vanhat pyyhkeet, lakanat ja krääsät paikalliselle eläinsuojeluyhdistykselle. Lahjoituksesi otetaan vastaan tosi tarpeeseen. 

13. Osallistu kuntasi eläinsuojelutyöhön. Eläimistä huolehtivia käsipareja ei ole koskaan tarpeeksi, apuasi kaivataan kipeasti.

14. Voit vaikuttaa myös muin tavoin, jätä nimesi adresseihin jossa ajetaan eläinten asiaa. Käytä eläinystävällisiä tuotteita. Tarkista ovatko kosmetiikkasi ja muut kotona käyttämäsi tuotteet eläintestattuja. Koe-eläimiä on yhä suuret määrät kokemassa suuria tuskia ja kipuja, ei siksi etteikö muuta vaihtoehtoa ole vaan siksi että koe-eläinten käyttö on edelleen hyvin paljon halvempaa kuin jo olemassaolevien vaihtoehtoisten menetelmien käyttö!

15. Ota selvää miten voit auttaa jos näet loukkaantuneen eläimen. Jos näet maantiellä vapaana juoksentelevan koiran, nappaa se kiinni ennen kuin ehtii aiheutua auto-onnettomuus ja ota yhteyttä kuntasi eläinsuojaan.

Tutustu tähän sivustoon selvittääkseni mitä tehdä jos löydät loukkaantuneen eläimen.

Neuvo lapsia olemaan koskematta luonnonvaraisiin eläimiin.
Opeta myös lapsille elämän arvo.

Loukkaantuneesta eläimestä voit myös keskustella palokunnan kanssa. Ei ole pitkää aikaa siitä kun kutsuin palokunnan nostamaan pesäänsä sieltä pudonneen kyyhkyn. Suorittivat tehtävän mieluusti ja soittajalle sekä palomiehelle tuli molemmille hyvä mieli. Ja myös pululle epäilemättä.

16. Tiedon levittäminen on myös erittäin konkreettinen keino jolla voit vaikuttaa eläinten hyvinvointiin. Meistä jokainen tuntee ihmisiä jotka ostavat tehotuotettuja munia, käyttävät paljon kidutettua broilerinlihaa, silittelevät hyvää tarkoittavasti emon hetkeksi jättämää kaninpoikasta jota luulevat hylätyksi mitä se ei todellakaan ole johtaen siihen että emo pahimmassa tapauksessa hylkää poikasen jne.

Ei kukaan lähimmäisistämme varmasti ole paha ihminen vaan kyse on tietämättömyydestä. Levitä sanaa, printtaa tietoja lähimmäisillesi ellei keskustelu heitä tavoita. Auton penkiltä löydetty eläinten auttamisesta kertova A4:nen saattaa avartaa konservatiivisemmankin perheenisän mielen tämän odottaessaan autossa naisväkeä kaupasta.

Kun ihmiselle antaa tilaisuuden olla hyvä on hän useammin hyvä. Levitä sitä mahdollisuutta!

17. Lahjoitukset. 

Ikävä kyllä eläimet ovat aina viimeinen taho jolle rahaa lahjoitetaan.

Vaikka ihminenkin on vain eläin lukemattomien eläinlajien joukossa, tuppaavat häneltä
muut lajit unohtumaan oman lajin ollessa prioriteetti nro. 1. Ei etteivätkö lastensairaalat ja kriisipisteet tarvitsisi rahaa mutta sitä ne kyllä taatusti saavatkin runsain mitoin enemmän kuin eläimet. Lahjoitustahoja on runsaasti; etsi netistä.

Paikallinen eläinsuojeluyhdistyksesi ottaa myös lahjoituksia vastaan.

*

Muista että SINÄ vaikutat, sinulla on hallussasi suuri voima ja voit tahdollasi
vaikuttaa uskomattoman moneen asiaan eläinten hyväksi.

Voit vaikuttaa aivan arkisilla valinnoilla, pienikin teko on oikea teko.

Tapa irrottaa säilyketökin kansi. Tapa pysähtyä autolla jos näkee tienpenkalla
eläimen joka näyttää jääneen juuri auton alle. Tapa ostaa kaupassa edes joskus,
vaikka kerran kuussa luomulihaa tai munia. Tai nosta vaikka komea kastemato
sadesäällä keskeltä tieltä turvaan.

Edes yhden kerran.