Kumppaninvalinnan varoituksia 1.

Viikon sisällä törmäsin kahteen tulevan puolison valintaa koskevaan neuvoon jotka tahdon nyt jakaa

Toinen neuvoista on suunnattu naisille ja toinen neuvoista miehille. Miehiä koskettavassa neuvossa annetaan ohjeita millaista vaimoa etsiä, naisia koskettavassa tarinassa varoitetaan millaista miestä välttää.

Tämä ensimmäinen, miehiä koskeva pääsee tänne Pupuleipomoon sillä se on viime vuosisadan alkupuoliskolta ja sen tietoomme toi Juhan suku-uutisten facebook-sivu. Suosittelen kovasti tykkäilemään Juhan sivuja, niissä on roppakaupalla traagisia tarinoita menneisyydestä ja usein myös sellaisia jotka laittavat naurattamaankin. Hänen fb-kirjoituksistaan huomaa että entisaikaan ei pelätty käyttää esimerkiksi mainonnassa suoria sanoja

Naisia koskeva varoitusteksti taas on vuodelta 1898. 

Sen puoliskon laitankin tuonne tosivanhaan josta sen voitte käydä lukemassa.

Kannattaa laittaa vinkit korvan taakse mahdollista tulevaa 

tarvetta varten. Kuka tietää, kenties niille vielä tulee käyttöä?

Hyviä kumppaninvalintanaisia elokuvasta Kulkurin valssi.

"Muuan etevä pappismies selitti kerran saarnassaan mimmoisen tytön pitää olla:

-Iloinen

-Kirkassilmäinen

-Terve

-Terhakka tyttö

-Osaa parsia sukkia

 -Valmistaa vaatteita

-Ommella oman pukunsa

-Hoitaa kattilat ja pannut

-Ruokkia porsaat

-Pilkkoa puita

-Lypsää lehmät

-Painiskella veljiensä kanssa ja joka 

kuitenkin käyttäytyy aina hyvin seuroissa

Siinä tyttö jonka jokainen järkevä, kunnon mies katsoisi 

itselleen kunniaksi ja onneksi saada vaimokseen.

Mutta nuo lavertelevat, kiemailevat, laiskat, teeskennellyt,

 muka musikaaliset pianoa klinkuttavat romaaneja ahmivat hienot 

tytöt joita nykyään liian usein näkee, heistä on yhtä lailla avioliittoon

 kuin sulkasatoisesta kanasta on 20 kananpojan vaalijaksi!

Asia on näet se, että nuoret neitokaiset tarvitsevat enemmän vapautta ja vähemmän seuratapoja, 

enemmän keittiössä häärimistä ja vähemmän sohvissa loikomista. 

Enemmän ruoanlaittamista ja vähemmän pianon klinkuttamista.

 Enemmän avomielisyyttä ja vähemmän teeskenneltyä kaunoutta. 

Enemmän ravintoa ja vähemmän romaaneja.

Tällainen on hyvä tyttö."

Esimerkki romaaneja lukevasta naisesta joka loikoo sohvalla.

(Kannattaa ehdottomasti lukaista myös tuo kovin traaginen varoitusteksti naisille TÄSTÄ. 

 Sen sanoma ei ole aivan yhtä kepeä kuin tämän miehille suunnatun ja se myös

kertoo varoittavan tarinan miten saattaa käydä jos nuori nainen valitsee

 kumppanikseen aivan vääränlaisen puolison.)

Tarvitaanko naistenpäivää?

Ellen googleta (enkä sitä nyt tee), en tiedä miten 

kauan naisten päivää on tarkalleen vietetty. 

Sen tiedän että viimeisten vuosien aikana naistenpäivän olemassaolon

 huomaan aina niistä kolmesta samasta asiasta: Facebook-toivotuksista, 

googlen etusivun logosta sekä jokavuotisesta kritiikistä ympäri nettiä joka

 tiivistyy kysymykseen: "Miksi naistenpäivää pitäisi viettää? Se on aika turha."

Jos asiaan tahtoo syventyä, löytää vuosi toisensa jälkeen

 myös samat kommentit. 

"Ok, ehkä jossain naisilla asiat ovat huonosti.

Mutta suomessa kaikki on hyvin! Suomessa on tasa-arvo.

 Ja sitäpaitsi, miksi just naisiin pitäisi kiinnittää huomiota? 

 Vaikka jossain kehitysmaassa olisikin huono naisten asema niin on

 siellä varmaan huono miesten asemakin. Köyhyyttä ja olemattomat

 eläinoikeudet. Sitäpaitsi missä on miesten päivä?"

Olen itse ollut lapsesta saakka todella herkkä kaikenlaiselle epäoikeudenmukaisuudelle.

Ei vain naisasioissa vaan oikeastaan ihan kaikissa asioissa. Mutta koska on naistenpäivä,

laitetaan syrjään muut asiat joissa epäoikeudenmukaisuuteen olen törmännyt ja 

kirjoitan parista itseäni vaivaavasta naisasia-asiasta

Olen huomannut että epätasa-arvoisuuden huomaaminen

 tuntuu usein vaativan sukupuolta. 

Esimerkiksi ex-poikaystävälleni naistenpäivä oli punainen vaate. 

Tämä ei ymmärtänyt miksi naisilla pitäisi olla oikein oma päivänsä

kun sille ei ollut yhtään mitään perustetta. Vuosi toisensa jälkeen minua 

raivostuttivat ja kiukuttivat tämän yliolkaiset toteamukset "suomen naisilla 

on kaikki oikein, suomessa ei ole minkäänlaista epätasa-arvoa" 

Hänen mielestään naistenpäivä oli naisten 

paremmuuden korostamista ja miesten lyttäämistä.

Sana feministi hänen mielestään taas tarkoitti suoraa naisten
 ylivaltaa ja oli aivan hirvittävä ajatus. Kirosana.

Feministejä?

Nykyään en enää osaa tuollaisista naurettavista toteamuksesta suuttua 

jos törmään niihin vaikkapa netissä sillä olen alkanut ymmärtämään,

 että miespuolinen ei helposti osaa nähdä niitä pieniä arkielämän 

piikkejä jotka eivät häneen itseensä kohdistu.

Esimerkiksi minä arvelen että suomessa ei olla enää valtavan rasistisia

vaikkapa maahanmuuttajia kohtaan sillä ajat ovat muuttuneet ja kansainvälisyys

 on normaalia. Mutta veikkaan että mikäli itse olisin maahanmuuttaja, näkökulmani

 asioista saattaisi olla hyvin erilainen. 

Tuolloin olisin asiantuntija huomaamaan jokaisen nuivan katseen, jokaisen 

torjunnan ja jokaisen pienen pilkan johon tällainen Pupuleipomon Taika ei 

törmää koska ne eivät minuun kohdistu. Niinpä en ole niistä tietoinen

 ja saattaisin yliolkaisesti heittää että suomi ei ole erityisen rasistinen maa. 

Olen kuitenkin luullakseni valitettavan väärässä ja niin oli myös

exäni väittäessään että naistenpäivä on turha koska naiset ja miehet

 ovat suomessa täysin tasa-arvoisia.

Mies vai nainen? Pitääkö sillä olla väliä?

Nuo pienet naiseutta kohtaan osoitetut piikit tuntuvat 

olevan suomessa nykyään lähinnä kulttuurisidonnaisia juttuja joista

 ei päästä eroon kovin helposti. 

Työpaikalla nainen laitetaan keittämään kahvit vaikka Ranet ja

 Janit ovat siihen hommaan yhtä pystyviä. Autokaupoilla kauppias puhuu

 paikalle saapuneen pariskunnan miespuoliselle henkilölle. Neuvolassa 

neuvotaan äitiä vastikkeen valmistamisesta tai lapsen kylvetysasennosta 

vaikka mieskin on vieressä.  

Koulussa puhutaan Isä Jumalasta ja siellä 

myös tytöiltä vaaditaan edelleen hillitympää käytöstä kuin pojilta ja 

ylipäätään sanonta "pojat ovat poikia" on elossa ja monien aktiivikäytössä.

Yhä edelleen puhutaan myös vaikkapa tiedemiehistä tieteilijöiden sijaan ja 

nämä "-mies" loppuiset ammattisanat eivät suomesta lopu. 

Ajatelkaas te tätä lukevat miehet miten hassulta teistä tuntuisi jos olisit töissä

 ja sinua kutsuttaisiin esimiehen sijasta esinaiseksi? 

Sinä olisit esinainen. Piste. 

Tai olisit lakinainen. Tai opiskeluaikana tekisit hommaa kansankielisesti 

postityttönä postipojan sijaan. Tai heräisit makeilta aamu-unilta kun Martti-niminen

 lehtinainen soittaisi sinulle ja kauppaisi akuankkaa. Mies, sinun unelmasi taas 

saattaisi olla jonain päivänä palonainen ja oma isäsi olisi taloyhtiönne talonainen.

Ja koko ajan näistä nimityksistä huolimatta olisit sukupuoleltasi mies. 

Tuntuisi varmaan hassulta. 

No niin naisestakin tuntuu hassulta olla palomies, talonmies tai miehistön jäsen.  

Ei se kuitenkaan kaikkia naisia haittaa. Me kun olemme siihen niin tottuneita ettemme

usein edes asiaa huomioi. Niin sukupuolittuneista käsityksista tulee normeja jotka 

saattavat myös ohjailla ajatuksiamme siitä mitkä ammatit sopivat millekin sukupuolelle.

Suomessa myös naisen keho on moninverroin

 tarkemmin syynissä kuin miehen keho. 

Aivan kohta meilläkin on kesä. Odottakaapa vain.

Ja yhtä varmasti kun kesä saapuu, saapuvat myös kauppoihin

paidattomat kesämiehet. 

 

Hakemaan vähän kaljaa ja vähän jäätelöä. Tai ihan vaan ruokaostoksille. 

 Tämä on ihan normaalia.

 Kukaan ei tuijota, eivät lapset, eivät muut miehet, eivät naiset,

 eivät vartijat eivätkä kassat.

Mikä olisi se reaktio jos nainen

menisi siihen paikalliseen Siwaan tai Citymarkettiin yläosattomana?

Veikkaan että jokainen mies pudottaisi silmänsä päästään. Toiset olisivat

hiljaa, toiset heittäisivät rivoja kommentteja ja toiset tulisivat 

koskettelemaan. Muut naiset taas murhaisivat paidattoman naisen 

katseellaan, saattaisivat jopa hekin huutaa "huora":a ja ainakin peittäi-

sivät lastensa silmät. 

Paikalle juoksisi suuna päänä vartijalauma joka 

tarttuisi naisen käsivarsiin ja peittäisi tämän ylävartalon ensimmäisenä

käteen sattuneella tavaralla, vaikka muovipussilla. Nainen raahattaisiin

kaupasta pois ja paikalle kutsuttaisiin poliisi. Nainen saisi sakot ja

on erittäin mahdollista että paikallislehteen tulisi lyhyt juttu: 

"Sekava nainen seikkaili alastomana Prisman hedelmäosastolla."

 . 

Voin sanoa että nykyään minä murhaan kesäisin katseellani

kaikki paidattoman kesämiehet marketissa koska minulla

itselläni ei ole mahdollisuutta samaan vaan minun on 

tyydyttävä nykimään rintaliivieni kumivaljaita sen

hiostavan paitani alla vaikka mielelläni antaisin myös 

pakastinosaston vilvoittavan ilman hivellä ylävartaloani. 

 

Olen pikkusieluisesti siis kovin kateellinen ja tietoinen

että naisena minun pitää peitellä kehoani koska olen nainen.

Ja tehdään tikusta asiaa vielä enemmän. 

Rintaliivit. 

Hyvä vaatekappale jos sitä tarvitsee. Miten onnistuisi vaikkapa

rintavan naisen urheilu ilman niitä? Ja ihan vain oleminenkin voi olla 

vaikeaa ilman näitä jos on anatomisesti sen muotoinen että tarvitsee tukea.

Kelpo keksintö siis tarpeeseen mutta tästäkin alusvaatteesta on tullut

sosiaalinen pakkopulla.

Niitä olisi pidettävä vaikka ei oman mukavuuden kannalta tarvitsisi. 

Naisen rinta tai pikemmin pahamainen nännikohouma on tabu ja epäammattimaista 

vaikkapa viraston tai pankin virkailijalla, opettajalla tai ylipäätään kenellä tahansa

 naisella joka on minkäänlaisessa ammatissa jossa tapaa muitakin ihmisiä. 

Näin tunnutaan nykyään ajattelevan. 

Ne ovat pahat ja rivot eivätkä saa näkyä mitenkään vaikka niiden päällä olisi 

teepaitaa, puseroa ja vielä villatakkiakin ja nainen olisi puettu päästä varpaisiin.

Laita nainen siis valjaasi päälle tai muuten saat hiljaisen kutsun esimiehen 

(esimiehen!) toimistoon jossa sinua ohjeistetaan soveliaasta pukeutumisesta

 jos et ole jo aikaisemmin älynnyt mieskollegoiden

 tujotuksesta että jotain tarttis tehdä. 

 70-luvulla ja vielä 80-luvullakin nämä asiat olivat paremmin 

eikä kukaan jäänyt tuijottamaan tai edes ajatellut asiaa kahdesti. 

Nykytutkimusten mukaan rintaliivien käyttämättömyys on sitäpaitsi 

terveellistä!

Entä sitten arjen ilmaukset?

 "Älä ole tommoinen ämmä,"

"Se Aleksi on aika akkamainen tyyppi,"

"Onpa tuo Pena aika neiti" 

"Eetu on helkatan juoruakka" 

Ja jos toista miestä oikein halutaan loukata niin riittää kun todetaan että 

"Vedä sinäkin Mikko hame päälle."

 Ja niin edelleen

Nämä ovat kaikki ilmauksia jossa naista

 käytetään halveksuttavana vertailukohteena. 

Nämä ilmaisut ovat erityisen surullisia niin naisten kuin 

miestenkin kannalta enkä käsitä minkälaista 

maailmankuvaa ne palvelevat.

Tällaisia pienenpieniä epätasa-arvon piikkejä on kaikkialla yhteiskunnassa.

Me kasvamme niihin. Pikkupojat oppivat että lepra iskee jos edes nostaa

barbin käteensä kun taas tytöille ei ole halveksuttavaa leikiskellä leegoilla

tai autoilla vaikka toki näillekin tuputetaan tyttöleluja mielummin.

Sukupuolierottelua tehdään heti synnytyslaitokselta. Pojille sinistä ja tytöille

vaalanpunaista. Lapsten vaatteissa poikien värimaailmaa ovat musta, sininen

 ja vihreä pääkallo- työkalu- auto- ja dinosaurusprintein. 

Tytöt kuorrutetaan pomandanpinkkiin ja fuksiaan, pastelleihin ja kukkasiin. 

Ja jälleen, tytölle voidaan pukea päälle sinistäkin mutta pojalle ei ikinä 

milloinkaan pueta päälle vaaleanpunaista. Tai niitä kukkasia. 

"Koska sitten kaikki nauraa." 

Mistä lapset oppivat näitä käsityksiä sukupuolista, sukupuolille sopivista asioista

ja siitä kumpi sukupuoli on se jonka pitää suojella kunniaansa jotta ei vain 

tekisi mitään akkamaista, ämmämäistä ja siksi noloa ja kumman

sukupuolen rintakehäänsä lapsesta saakka koska siinä on jotain pahaa? 

Miksi yhteiskunnassa on vielä sukupuolittuneita ja syrjiviä ammattinimikkeitä?

 Miksi alaston mies marketissa on ok mutta alaston nainen heitetään putkaan? 

Miksi pojat saavat riehua koulussa oppitunnilla koska pojat ovat poikia kun tyttöjen 

käytösnumero laskee julmasti vastaavasta käytöksestä koska tyttöjen pitäisi olla kilttejä?

Miksi lempeän seksuaali- ja minäkasvatuksen sijaan nuoren naisen 

malli tulee aikuisviihteestä ja jenkkien musiikkivideoista?

Miksi lehdet kirjoittelevat naiskuskeista eikä mieskuskeista tai 

naisjalkapalloilijoista eikä miesjalkapalloilijoista?

Miksi mies on normi ja nainen erikseen mainittava?

Suffragetit, aikansa feministit joista ei pidetty

 En minä tiedä.

Mutta niin kauan kun näin on, niin kauan tarvitaan naistenpäivää

osoittamaan että monet asiat ovat vinossa. Ei vain maailmalla

kaukaisissa maissa vaan ihan suomessa. 

Toki olen onnellinen että jokin ongelmistamme on vaikkapa sanaton 

rintaliivipakko eivätkä pakkoavioliitot mutta eivät asiamme silti ole kunnossa.

Muutokset tulevat ja ne tulevat hitaasti. 

Mutta ei unohdeta niiden tarpeellisuutta.

Siksi meillä on naistenpäivä ja siksi meillä on myös miestenpäivä.

Sukupuolisyrjintää kun on olemassa myös miehiä vastaan. Toivon että miestenpäivänä

saisin lukea miesten huomioita niistä arjen piikeistä jotka heihin sattuvat edelleen 

epätasa-arvoisessa maailmassamme. Näitä ovat varmasti epätasa-arvoiset

 huoltajuuskiistat, siviilipalveluksen pituus ja ylipäätään varusmiespalvelus ja

monet muut seikat. 

Itse ajattelen että tehtävämme ihmisinä ja yhteiskuntana 

on koko ajan kasvaa paremmaksi. 

Muita huomioonottavemmiksi. 

Ajattelevaisimmiksi. Lempeimmiksi ja suvaitsevaisemmiksi.

Jos katsotaan taaksepäin pimeämpiin aikoihin on helppo huomata vertailussa miten

paljon valoisampi menneisyyttä nykyhetki on. Ihminen on muuttunut.

Naistenpäivän kaltaiset turhilta tuntuvat päivät ovat pysähdyspaikkoja

 jolloin voimme herätä miettimään omia arvojamme, ajatuksiamme, 

huolimattomia sanavalintojamme ja arjen pieniä huomiota. 

Silloin hiljalleen sukupolvi toisensa jälkeen jatkuu kasvumme kohti entistä 

parempaa tulevaisuutta ja ehkä oikeampaa tasa-arvoa jossa tasapäistämisen

 pakon sijaan voimme olla eri sukupuolia mutta myös yksilöitä ilman

 sosiaalisia pakkoja tai velvollisuuksia.

Hauskaa naistenpäivää.

Soma Evelyn Nesbitt ei kumarrellut aikansa

naisten sopivaisuussääntöjä

Ps.

Ylläolevan tekstin kirjoituksen jälkeen luin sähköpostini
jossa minua odotti Sanoma Magazinen naistenpäiväntarjous.

Saisin tilata lehtivalikoimasta alennuksella minkä tahansa
lehden. Tarjottiin Me Naisia, Cosmopolitania, Vauva-lehteä,
Perhe-lehteä, Gloriaa, ruoanlaittolehteä ja käsityölehteä,
montaa erilaista kodinsisustus- ja kokkauslehteä. 

Ei ainoatakaan tiedelehteä, ei historialehteä, ei luonto- kulttuuri- 
matka- eikä yhteiskunnallisia asioita käsittelevää lehteä vaikka
nekin kuuluvat runsaslukuisina konsernin valikoimaan.

Tämäkin on pieni mutta merkillepantava esimerkki yleisistä käsityksistä.

Naisille tarjotaan naistenpäivänä juttuja vauvoista,
meikeistä, ruoanlaitosta ja kodin putsauksesta ja puunauksesta. 

Nähdäänkö naiseus todella tällaisena vuonna 2014?

Lisää ajateltavaa naistenpäivän iltaan!

Jouluporsas

 Joulukuun loppu häämöttää mutta tiesittekö
että joulun aika silti edelleen jatkuu?

Nettini on pätkinyt viimeiset pari viikkoa
jatkuvasti ja turhauttavasti mutta sen vähän perusteella mitä
blogilistani otsikoita olen silmäillyt, on näköjään moni huoahtanut
helpotuksesta kun joulu on tältä vuodelta ohi.

Väärin!

Ei ole, joulun aika jatkuu edelleen nuutin päivään
saakka eli ensi kuun 13. päivään saakka.

Silloin "paha nuuti joulun pois viepi"
joten joulusta ei vielä tarvitse eikä kuulukaan luopua.

Joulun jatkumisen kunniaksi siis pieni joulujuttu.

 
Aivan 1900-luvun alkuvuosina ilmestyi lehti nimeltä Jouluporsas.

Näillä jouluporsailla olen huvittanut itseäni jo aika paljon, minusta niissä on aivan hulvattomia juttuja ja ne kertovat hyvin aikansa elämästä sekä ajattelutavasta ja myös todistavat että huumori oli sata vuottakin sitten osuvaa ja edelleen tänä päivänä hauskaa.

Lehtien sisältöinä oli erilaisia runoja, kertomuksia, vitsejä sekä pilakuvia.

Kaikki tarinat eivät edes liity millään tavalla jouluun vaanlehden oli tarkoitus nykyisten vappulehtien tavoin tuoda iloa ja myös suuria tunteita joulun ajan koteihin ilman ihmeempää teemaa. Murheellisia haikeitakin pätkiä lehdistä siis löytyy kuten surullinen tarina juoposta. Lehdessä on myös lukijoiden lähettämiä runoja kuten Madatias Jussinpojan liikuttava viesti Mari-nimiselle tytölle. Mahtoikohan Mari koskaan saada Madatiaksen terveisiä?

Tämän viestin siivin toivotan teille kaikille leppoisaa ja yhä edelleen jatkuvaa joulua!

Jo tuli joulu jongersi

tuo juhla justiin meille,

siksipä aijon hankkia

itseni vieraaks teille

Kai joulu-kekrit pidätte,

miss pöydäll on jouluporsas

ja mahapahaa kiitätte

kun jaksaa paljon syödä.

Siit pomppelia punssaatte

ett törinätä riittää

jos mutinoitte kuinkakin

niin älkää riitaa siittää.

Jos sitten tora topsahtaa

niin pois pojat tukkanuotta

se asja näät, kun juota saat-

ei tarinoida suotta.

*

-Uskotko että suuteleminen on epäterveellistä niinkuin lääkärit sanovat?

-Jaa uskonko? Ukko Vartiainen yllätti minut viime viikolla 
kun minä suutelin hänen tytärtään portailla ja sen jälkeen minä
 sain olla vuoteenomana kolme päivää.

*

Tuli sodasta urho, näki armaansa

Mi toisen jo rinnalla kulki.

Hän mietti hetken, teki parhaansa,

Hänet kapakka syliinsä sulki.

Urho ryyppäsi viinaa,

ja lauleli vaan.

Miks surisin mä Miinaa,

uuden muijan mä saan.

Siks kallistan mä lasia,

kunnes loppuu tää sota.

 Sitten selvitän asian.
 Pullon muijakseni otan.

Ma poika vanha vaivainen

nyt piirrän sanaa pari.

Ain hartahasti toivoen

ett lukisit tämän Mari!

Sä pahus sydämeni veit,

kuin korppi linnunpojan.

Oi miksi, miksi näin sä teit,

toit mulle tuskan kovan!

Mun täytyy sinut löytää nyt

ja omakseni naida.

Ei toiset tytönhyljätyt

mua rakastella taida

Siis katson ensi junaan päin,

ja uskon että tulet.

Ja hyppäät heti päistikkäin

mun syliin, suuni sulat.

Pökölässä karkausvuonna 1912 Madatias Jussinpoika

Opettaja: -Minkätähden me rukoilemme jokapäiväistä leipää? 
Miksi emme pyydä leipää koko viikoksi tai kuukaudeksi?

Lauri: -Siksi että saisimme sen tuoreena

*

1.nen herra: -Tuolla Mattilalla on aina niin hiton hyvä onni.

2.nen herra: -Mitenkä niin?

1.nen herra: -Kun viime viikolla vakuutti itsensä 10.000 markasta ja nyt kuoli.

*

Kyllä se vaan miehen lujille ottaa sanoi Ukko Kaalperi 
kun vihiltä päästyään akka eteisessä lapsen sai.

*

*

Visamaan Taavetti otti tässä tuonnoin eukon itselleen.

Taikka ei se silloin vielä ollut eukko, naiseläjä hän oli,
se Peltolan Manta, Perän Kallen vanha sussu.

Kun sitten oli parikymmentä viikkoa vihkiäisistä kulunut,
niin kääntyi Manta vuoteeseen ja työnsi pojan.

Taavetti oli kuitenkin kuullut että vanhan hyvän tavan mukaan
pitää kuitenkin neljäkymmentä viikkoa kulua vihkiäisistä,
ennenkuin eukko saa työntää lasta näkyville

Tapaus saattoi Taavetin tiukkoihin mietteihin ja kun se ei
 ottanut omin avuin selviintyäkseen, päätti hän turvautua
seurakunnan vanhaan pastoriin sillä hän arveli että
pastori just tarkalleen ne asiat tuntee.

Kun Taavetti sitten oli pastorille esittänyt asiansa,
arvelunsa Mantan synnytyksen suhteen kun se hänestä
kävi niin kiireenvilkkaan, 
hypisteli hän sitten lakkiansa ja tähysteli jalkoihinsa.

Mutta pastorikin oivalsi osansa ja sentähden hän
suurella vakavuudella selvitteli Taavetille että:

-Näetkös nyt Taavetti, kyllä luonnon laskut paikkansa pitää
eikä siitä tässäkään pääse mihinkään. Katsos nyt Taavetti, koko
 propleemin ratkaisu käy näinikään:

vihkimisestä lähtien on Manta ollut raskaana kaksikymmentä
viikkoa ja sinä olet ollut isä kaksikymmentä viikkoa, niin tulee siitä
yhteensä neljäkymmentä viikkoa - täys määräaika pojan tulla.

-Jaa niin onkin ja kuinka selevä!!"

- valkeni Taavetillekin äkkiä ja hän katseli kattoon.
Kiitteli pastoria vaivoista ja meni hyvillä mielin
kotiinsa ristiäisiä puuhaamaan.

Mierolais-ukon joululaulu

Mä mieron taivalta kuljen vaan,
täten päilyviä päiviä vietän.

En surua kanna mä konsanaan,
sen muiden niskoille heitän.

Oli ennen mullai huolta puuhaa,
kun ol mulla oma koti.

Eukko, hän mulle ain tahtoi huutaa,
ja kakarat keskenään soti.

Ois pitänyt uunilla makata,
ja syleksiä seinän rakoon,

vaan täytyikin lapsia hakata,
välist juosta myös eukkoa pakoon.

Välist tahtoi nälkäkin vierailla,
ja istua pöydän päässä,

kyllä ahkeraan koitin tienailla,
mutt usein oli perhe häässä.

Mutta poikani suuriksi varttuivat,
oikein tukeviks jehuiks,

sekä tyttöni pulleoiks paisuivat,
vaikka millään muotoo en kehuis!
 

Rakastavaiset ovat kiivenneet korkealle vuorelle 

kuhertelemaan ja katselemaan taivasta.

-Täällä me nyt olemme, kahden! Huudahtaa sulho.

Morsian (uskonnollinen): Minusta tuntuu kyllä että täällä on joku kolmaskin,

hyvin lähellä meitä!

Sulhanen (säikähtäin!) -Mitä!? Ovatko asiasi nyt niin huonosti!!

On pöytiin lajiteltuna

herkkuja kymmenin:

on joulukalja kuohuva

ja piimä, kokkelin.

Vadissä läski lötköttää,

silakka, sipuli,

ja jälkiruokaa imelää,

on lanttutuuvinki.

Niin kuka mainitakaan vois,

mit hyvää joulu tuo!

Voi, joulua jos aina ois,

ja piisata pidot nuo!

Kas silloin vatsat paisuisi,

ja samoin jalatkin,

sais työtä pukukankuri,

ja uupuis suutari.

*

1.12.1911

Loppusyksy.

Koleita koivuja. Mureita mättäitä. 

Ei sirkutusta, vain tuulen ulvontaa.

Metsässä on mies lapioimassa maata, lepää joskus heittojen 

väliajoilla työtänsä silmäillen ja jatkaa taas uupumattomalla

 uutteruudella. 

Käyn hänen luoksensa. 

-Etsittekö aarteita vaari? -utelen.

-Ei herraseni, mutta aion kätkeä tähän aarteen, 

saan vastaukseksi.

Hiljaisuus. 

Sitten hän jatkaa.

                                                            

- Minulla on ollut koira. 

Kuusitoista vuotta. Tomi oli sen nimi. 

Niin uskollinen se oli ettei ikinä kukaan

 ihminen voisi sellainen olla.

Köyhä olin ja köyhä olen vieläkin. Tomi sai monta

kertaa tyytyä niukkaan ruokaan mutta niin sain minäkin.

Hyvien päivien hymyillessä nautimme sitä runsaammin

antimista ja lihoimme voidaksemme kestää kovina aikoina.

Parempia ystäviä ei ollut kuin Tomi ja minä. 

Harvoin me olimme erotettuna ja jos joskus niin kävi, 

suri Tomi kuin uskollinen koira voi. Minustakin ero 

oli raskas ja iloitsin jälleennäkemisen hetkestä kuin

luvattua herkkupalaa odottava lapsi. 

Nyt on Tomi poissa ainaiseksi. 

Sen suuret älykkäät silmät eivät enää minua katsele eikä sen 

rattoisa haukunta tervehdi minua tervetulleeksi kodin rauhaan 

raskaan päivän taistojen perästä. 

Yksin saan nyt istua roihun ääressä tuvassani, kun Tomi ei 

enää makaa jalkain juuressa ja köyhyyteni tuntuu entistä

 raskaammalta vaikka minulla ole ketään kenen kanssa

 jakaa vähiä murujani. 

Kaiketi sentään, ymmärrätte, että aarre se on, 

minkä aion nyt kätkeä tähän?

( 1.12 1911 ilmestynyneen "Eläinsuojelukalenterin" 

alkuteksti ja sen kirjoittajan metsäkävelyllä

kokema aito tapahtuma. )

Pitkä matka lakuista rasismiin

Onkohan tämä nyt jotenkin arka aihe vai ei?

Fazerin päätös poistaa Lakupekka-hahmo kääreistään ei ole uusi
 vaan jo kuusi vuotta vanha juttu. Monen ihmisen lapsuuden memorabiliaan
kuuluvana hahmo ei kuitenkaan ole poistumassa käsityöläisten tai meidän
retroinnostuneiden muistoista minnekään.

Kääreess on tyyliteltynä mustaihoinen kiharahiuksinen ihminen.

Alun perin hahmon käyttö oli ymmärrettävää. Suomessa
tummaihoisia ihmisiä ei taatusti paljon näkynyt. Ja lakritsi,
sehän on mustaa vai mitä?

Näin yhdistettiin eksoottinen ja jännittävä naama yhtä mustan
makeisen keulakuvaksi. Sitten vuosikymmenten kuluessa hahmoa
 alettiin pitää rasistisena ja "kansainvälistyvillä markkinoilla" se ei

 enää ollut korrektia kuvamaailmaa ja joutui poistoon.

 Tumman naaman yleistyminen pakkauksissa lähti itseasiassa

eräästä suhteellisen viattomasta Florence Upton-nimisen naisen

 lastenkirjasta jossa seikkaili Golliwogg-niminen peikko. Sieltä se

sitten rantautui lopulta tänne suomeenkin Fazerille hahmoksi.

 

Voitte lukea koko jutun täältä halutessanne. Wikipedia kertoo

että tuota aluperäistä Golliwogg-hahmoa ei sitäkään enää 

nykyään suvaita edes kuvana teepaidassa saatika sitten leluna.

Itse en pidä mainittua logoa rasistisena kuten
en myös muitakaan naamahahmoja.

Koetan selittää miten itse ajattelen.

Olen itse kovasti kiinnostunut

erilaisista kulttuureista, historiasta ja elämäntavoista. Niin nykyisistä kuin 

kaikista menneistäkin. Luulisin että jos itse törmäisin makeiskääreessä

johonkin omalla kohdallani vastaavaan, en pahoittaisi mieltäni.

Monissa vanhoissa lakumainoksissa näkyy jonkinlaisen eksoottisen 

alkuasukasheimon jäseniä kauniissa maisemissa palmujen katveessa.

Aurinko paahtaa ja kuvan ihmisten pukeutuminen on kevyttä ja

tunnelma iloinen ja hauska.  Ja juuri tämän tyyppiset mainokset ovat

monista kaikkein kamalimpia ja rasistisempia jota en vain jaksa käsittää.

Mikä siinä on niin loukkaavaa? Se muistutus että jossain vaiheessa

oli tummaihoisia ihmisiä jotka asuivat luonnon keskellä iloisella mielellä?

Ja että heitä on edelleen jossain?  Ketä kohtaan mainos sitten on rasistinen

jos se on rasistinen? Meitä kaikkiako kohtaan sillä on osoitettu

kaiken ihmiselämän alun perin lähteneen Afrikasta?

Kuten sanottu, jos itse törmäisin vaikka nyt sitten makeiskääreessä

blondin naisen naamaan, en vetäisi hernettä nenään. Tosin on vaikeaa

ajatella mikä olisi valkoiselle pohjoismaalaiselle naiselle vastaavaa

"loukkaavaa" kuvitusta? Muistutus kalevalaisista ajoista? Lettipäisen

navettapiian hahmo kädessä essu ja toisessa lypsyjakkara? Eikö se

loukkaisi nykynaisia joiden sivistystaso on entisiä aikoja paljon korkeampi?

 En tiedä.

Tiedän vain etten siitä loukkaantuisi vaan ilahtuisin siitä

 muistona entisistä ajoista ja esivanhemmistani ja nostalgian
hengessä mainos ehkä saisi minut entistä suuremmalla
todennäköisyydella tarttumaan tuotteeseen.

Itselleni näin naisena paljon loukkaavampaa kuvitusta ovat ihan tavalliset 

vaikkapa miesten autolehtien kansikuvitukset joita joissain markettien hyllyillä 

välillä näkee. Niissä tuskin puetut naiset silikonirintoineen esittelevät uusinta

ja kiiltävintä metallikasaa ihmeellisiin asentoihin kiemurtautuneena. Tai 

monet samanlaiset mainokset telkkarissa tai bussipysäkkien seinissä.

Niihin ei kuitenkaan puututa sillä valkoinen nainen on vapaata riistaa.

Aiheeseen palaten, näiden erilaisten ristiriitaisten hahmojen vastustajat 

ainakin nettikeskusteluissa toteavat että moiset hahmot tulisi kitkeä kaikki pois 

sillä ne ovat muistoja ajasta jolloin tummaihoisella ihmisellä ei ollut arvoa ja 

sivistystä. Hahmojen esilläpito ja tuotto ylläpitäisi käsitystä siitä että tummaihoiset

 ihmiset olisivat edelleen sivistymättömiä.

Tutkin aihetta lisää ja samalla aiheeseen upoten tutkin myös mm. alkuperäisiin

amerikkalaisiin eli intiaaneihin liittyviä vastaavia kuvituksia ja keskusteluja
törmäten samanlaisiin väitteisiin. Pois sulkahattuiset intiaanihahmot mainoksista.
Pois säämiskäasuiset kauniit intiaaninaiset makeispakkauksista! Kun se on
niin hirveän rasistista ja antaa ymmärtää että asiantila olisi edelleen kuten

kuvissa. Että alkuperäiset amerikkalaiset muka asuisivat edelleen tiipiissä ja
että tummaihoiset vastaavasti hyppelehtisivät hiekalla keihäät kädessään...

Mutta ihan totta, kuka oikeasti ajattelee noin?

En ainakaan minä. Ajatteletko sinä?

Kenties varsinaisen asian taustalta eivät
löydykään rasistiset asiat vaan stereotyypit?

Koetin mietiskellä nykyajan stereotyyppejä ja
kurkkasin nettiinkin jossa oli tällainen esimerkkilistaus:

"Yleisiä stereotyyppejä ovat esimerkiksi tyhmä blondi tai donitseja ahmiva poliisi.

Eri maita ja kansallisuuksia koskevia stereotypioita ovat esimerkiksi saita kilttiin
  pukeutuva skotlantilainen, baskeriin pukeutuva, hienosteleva ranskalainen, 
vinosilmäinen kiinalainen, jatkuvasti nukkuva meksikolainen, puhelias
karjalainen, jodlaava saksalainen, käkikelloja valmistava sveitsiläinen

ja nahkapolvihousuihin pukeutuva itävaltalainen.."

Suupeli = Maukas

Miten on kanssablondit joita suomesta paljon löytyy, oletteko te järkyttyneitä jos
jostakin kääreestä löytyy vaalea nainen? Saattaahan joku luulla naista tyhmäksi?

 Itseasiassa ajatelkaapa Elovena-kaurahiutaleita. Eikö se olekin valtavan loukkaavaa
meitä kaikkia blondeja suomalaisia kohtaan! Pitäisiköhän aloittaa kansanliike jotta tuo
sovinistinen mainos pian poistuisi ja kaikki olisi taas korrektia eikä mikään
 muistuttaisi meitä maatalousyhteiskuntajuuristamme ja peltotyölaisisoäideistämme? :)

Jossain maailmanaikaan on todennäköisesti vähäisen koulutuksen
ja huonon tiedonvälityksen vuoksi eletty ajassa jolloin stereotyyppejä
on voitu pitää totena. Kaikkien tummien ihmisten on ajateltu olevan
todella alkukantaisia ja alkuperäisten amerikkalaisten päänahkoja vieviä
kiertolaisia. Vaan voiko kukaan nykyisessä maailmassa edes ajatella näin?

En usko tuohon ollenkaan.

 Sensuurin alle on Lakupekan lisäksi joutunut myös Kina-suklaa jonka
kääreessä näkyy itämainen riisipaperihattuinen hahmo ja oletteko
tiedostaneet että ihanan Geisha-suklaan kaunis kimonopukuinen
nainen on myös vuosia sitten kadonnut? Kaikki samanlaisessa
korrektiusvillityksessä ja uskon että viehättävä Elovenatyttö tulee
myös tulevaisuudessa lähtemään suurella todennäköisyydellä
jos trendi jatkuu ennen kuin sen älyttömyys
on tiedostettu.

Itse ajattelen että liikaherkkyyden sijasta

tulisi ennemmin olla kiinnostunut moisesta kuvituksesta

ja ottaa se kiinnostavana kutsuna tutkia omia juuriaan ja 

historiaansa. Miksi omasta menneisyydestään pitäisi tuntea hirveää
häpeää erityisesti kun kaikki tietävät että se on kuitenkin
menneisyyttä eikä nykyisyyttä.

 Harvat blondit enää kuluttavat kesiään auringonpaahteisella
heinäpellolla ja yhtä harvat alkuperäiset amerikkalaiset polttavat
 rauhanpiippua tiipiin edessä. Geishoja sentään yhä on joka onkin aivan upean
mielenkiintoinen ura jolle ei jokainen tyttö pääsekään.

Epäkorrekti video

Minä luulenkin ja uskon että tulevaisuudessa lakupekat tekevät jopa paluun

piikatyttöjen ja intiaanihahmojen ja muiden nykyään pahojen hahmojen kera
kun ihmiset oppivat olemaan ylpeitä ja kiinnostuneita omista kulttuureistaan

ja ihmiskunnan historiasta ylipäätään. Siihen kyllä saattaa kulua pitkä aika.

Kun omaa menneisyyttä ei enää hävetä, siitä ollaan ylpeitä ja kiinnostuneita. 

Mitä mieltä sinä olet? Ovatko kaikki kansallisuuteen viittaavat
mainokset ja merkit aina rasistisia? Jos kuvassa on valkoinen ihminen,
onko kuva silloin rasistinen?

Itse ainakin, kun en kudo enkä virkkaa, laitan äidilleni tilaukseen
nämä patalaput aivan hyvillä mielin. Toivon että ne ehtisivät joululahjoiksi.

Loppukommenttina totean että toivottavasti en tällä kirjoituksella ketään
loukkaa, se ei ole tarkoitus sillä sisältäni ei löydy rasisminhitustakaan.
Sen sijaan erilaisten nykyisten sekä menneiden kulttuurien ja tapojen
 (ja kauniiden mainosten ja nostalgisten tuotteiden!)
arvostusta paljonkin.

Kuvitusta lehdestä Me naiset 3.3.1971

Halloween Suomessa. Vai Kekri?

Olen useita eri lehtiä ja nettikeskusteluita lukemalla
huomannut että kuluva vuodenaika hämmentää monia.

Varsinkin kaupassa ihmetys iskee.

Kulkiessa tutun marketin käytäviä törmää vihannesosastolla

kurpitsoihin joiden pulleassa kyljessä istuu tarran muodossa 

mustanpuhuva silmäpari ja irvistykseen

 muotoutunut suu. 

Paistopisteellä myydään oranssinvärisiä muffinsseja 

joiden paksu kuorrute valuu mustakeltaisine strösseleineen
ainakin omasta mielestäni hyvin houkuttelevasti ja herkullisesti. 

Ja kassoille ehdittyä seisoo tavallisten makeistelineiden vieressä
tummasävyinen pahvihyllykkö jonka sisällä riippuu teräväkärkisiä
 noitahattuja, pimeässähehkuviä muovikurpitsoita ja pääkallokuvioisia
mustia ja oransseja ilmapalloja. 

Niiden alla laarissa makaavat vihreät,

siniset ja ruskeapupilliset silmämunat joiden
huomaa tarkemmin katsottuna olevan 

marmeladimakeisia.

Amerikkalaista humputusta, toteaa kai useampi aikuinen

 kaupassakävijä happamana. Ei tällaista

ollut ennen

Vaan oliko kuitenkin?

Ja miten?

Ja miksi?

Kaupoissa näkyvät Halloweenkrääsät eivät
 ole vain jenkkien humputusta, ei suinkaan.

Kyseessä on rituaalijuhla jollaisia on vietetty hyvin pitkään, tuhansia
vuosia ympäri maapalloa. Hyvin varhaisista ajoista saakka on aina ollut
 tapauksia, erikoisia tilaisuuksia jotka keskeyttävät arjen. Rituaaleja.

 Huippukohtia joita vaaditaan, jotta kaikki toimisi kuten pitää.

Jokainen varmaan tarkemmin ajateltuna toteaa saman surullisen
 seikan kuin minäkin; rituaalit ovat nykyään menettäneet merkityksensä.

Juhlistamme on tullut pintapuolisia kulutusjuhlia joiden suurin
merkitys on niiden tuoma tervetullut katkos ja loma työelämään.
Nykyään juhlitaan jos juhlitaan mutta ei enää oikein tiedetä että
mitä juhlitaan saatika sitten että miksi.

Näiden erilaisten ennen tiiviisti yhteisen ihmiskunnan kulttuuriimme
 kuuluvien rituaalien puute köyhdyttää meitä ja niiden myötä
kadotamme kosketuksen omiin juuriimme, esivanhempiimme

ja omaan historiaamme. Niistä muistuttaminen on tärkeää
ja siitä kirjoitan tänään.

Köyripukki

Läpi ihmiskunnan historian vuodenkiertoa ovat siivettäneet tietyt 

juhlapäivät. Suomessa tärkeä juhannus ilmenee muissa maissa erilaisina

kesän alun juhlina. Joulu ei ole ollut alun perin Jeesuksen syntymäjuhla

vaan jotain aivan muuta ja niin myös nykypäivän markettikäyntien

halloweenhumputus ei ole vain amerikkalainen perinne vaan pikemmin

vain eräs yleismaailmallisen vuodenkierron kunnioittamisen paikallisjuhla

joista samanlaisia on löytynyt lähes jokaisesta maasta. 

Tieto ja muisto näistä juhlista on kuitenkin
 kadonnut. Syypää löytyy pääosin kristinuskosta ja vain
 toisarvoisesti maalaisyhteiskunnan kaupunkilaistumisesta.

Voidaan sanoa että lähes jokaisen kristillisen nykyjuhlan taustalta

löytyy juhlallisuus joka on alunperin ollut jotakin täysin muuta. Tässä mielessä

kristinusko on tehnyt onnistuneesti paljon pahaa tuhoamalla monien kansojen
alkuperäiset uskomukset, perinteet ja juhlat lähes täydellisesti.

Näin on käynyt ympäri maailman ja näin on käynyt myös suomessa jossa
esivanhempiemme tärkeät maan ja omien menehtyneiden perheenjäsenien
muistelu- ja kunnioitusrituaalit ovat tyysti unohtuneet ja korvautuneet kliinisella 

pyhäinpäivällä joka mielletään hämärästi jonkinlaiseksi kirkkopyhäksi.

Markettien muoviluurangot eivät muistuta esivanhempiemme rituaalijuhlasta
 vaan amerikkalaisesta kertakäyttökulttuurista. Miten murheellista.

Marketeissa ja mainoksissa näkyvä amerikkalaisten
halloween on kulkenut suomessa ennen nimellä kekri.

Kekrin aikaan laitettiin pillit pussiin mitä tuli viljelyyn ja keräilyyn
ja kekrinä vaihtui vuosi. Kekripäivä oli vuoden viimeinen päivä
aikana ennen virallista kalenteria.

Vuosi vaihtui eri taloissa ja tönöissä kuitenkin eri aikaan
 sillä kekri päätti maataloustyöt ja niissä taloissa joissa
työt saatiin joko aikaisemmin tai myöhemmin päätökseen, juhlittiin
kekriä tietenkin eri aikaan, kuitenkin yleensä saman kuun sisällä.

Kirjoitin pääsiäisen alla lankalauantaista jonka vietto oli esivanhemmillemme
jotain aivan muuta kuin nykyään. Silloin laadittiin varhaisia kevättaikoja ja
suojeltiin karjaa, taloa ja sen asukkaita pahoilta voimilta. Samat taiat ja
rituaalit tuli toistaa Kekrinä sillä kuten lankalauantaina, myös kekrinä liikkuivat
henget, haltiat ja kuolleet. Mikäli kekriä ei juhlittu oikein tai ollenkaan, suuttuivat
henget ja esivanhemmat siitä pahasti ja huono onni lankesi talon päälle.

Kekriaamuna piti herätä mahdollisimman aikaisin ja pukeuduttiin
 parhaimpiin vaatteisiin. Myöhäinen herääminen merkitsi laiskaa
ja väsynyttä tulevaa vuotta ja asioiden sujumattomuutta.

Jo aikaisemmin oli valmisteltu tiettyjä ruokia ja talon tytöt olivat kehränneet
talteen kolme vyyhtiä lankaa kukin, tämä langan määrä merkitsi yltäkylläisyyttä
ja erityisesti avioliittoa tulevaisuudessa. Langattomuus kekrinä oli paha juttu
ja edesauttoi vanhaksi piiaksi jäämistä.

Heti hyvin varhain herättyä, ennen ensimmäistäkään tointa, kuljettiin
pimeässä navetalle. Karsinasta valittiin unenlämpöinen lammas joka
tapettiin siihen paikkaan. Lammas oli kekrin tärkein ruoka.

Joka talossa jolla oli siihen varaa syötiin lammasta ja varattomatkin
 koettivat saada lammasta pöytään hinnalla millä hyvänsä. Valmistettiin
verikeittoa ja verilettusia, talkkunaa, piirakoita, viinaa ja kaljaa, viiliä
ja rieskaa, paksua ryynipuuroa ja monenlaisia lihoja. Oravaakin suolattiin
ja uunissa paistiksi paistettiin päineen kaikkineen. Lampaan keuhot ja
 sisäelimetkin syötiin rasvoineen päivineen. Suolista tehtiin heti makkaraa.

 Oli myös mämmiä ja juustoa, kalaa ja limppua, paljon voita ja illalliseksi
saattoi olla metso- tai teeripaisti ja monissa taloissa syötiin pässin pää.

 .

Yhdeksän kertaa tuli kekrinä syödä. Ruoan runsas syöminen ja täydet
vatsat loitsivat runsasta ruokaa ja yltäkylläisyyttä jokaiselle tulevan
vuoden päivälle. Kekrinä oli myös tärkeää kestitä ketä tahansa vierailijaa
ja osoittaa perheen varakkuus siinä että ruokaa piisasi ja paljon.

Vierailija saapuessaan joutui kuitenkin ennen ruoan saantia kovistelemaan
talon väkeä sanomalla; "Kekriäkö vaiko uunia?!" (vrt. karkki vai kepponen.)

 Tähän tuli nopeasti vastata: "Kekriä! Kekriä!"
 ja johdattaa vieras notkuvaan veri- ja lihapöytään.

Jos talo olisi ollut kitsas tai ruokaa ei olisi ollut, oli vieraalla oikeus mennä
talon uunia rikkomaan ja tuhoamaan. Ruokaa oravapaisteineen tarjottiin myös
siksi että maagisena kekripäivänä onni oli helposti varastettavissa ja ellei
vierasta kestitetty, saattoi vieras ottaa ja viedä talon onnen mukanaan.

Kekri oli myös iso nuorison biletyspäivä. Palvelijoille ja nuorelle
talon väelle ripustettiin tuvan kattoon keinuja joissa keinuttiin ja
laulettiin, välillä syötiin ja jossain vaiheessa lähdettiin toisiin
taloihin vierailulle.

Nämä taloissa kulkevat uunin rikkomisella
 uhkailevat vierailijat nimittäin olivat pääasiassa nuoria naisia ja
 miehiä, "Köyrimörköjä" jotka olivat pukeutuneet merkillisiin
turkiksiin ja rääsyihin. Toisilla paikkakunnilla vain naiset ja tytöt
kiersivät talosta taloon Kekrittärinä pukeutuneena valkoisiin
lakanoihin yltäpäältä pelotellen lapsia ja vaatien kestitystä.

Merkillisellä pukeutumisella oli myös toinen syy, kun pukeuduttiin
vainajaksi tai haltiaksi, harhautti se aitoja vainajia ja muita aaveita,
kuolleita ja henkiä jolloin nämä jättivät "naamiaisasuun" pukeutuneen
henkilön rauhaan.

Eläimistä pidettiin myös (sitä lammasraukkaa lukuunottamatta)
kekrinä hyvä huoli. Siinä missä oli tärkeää että ihmismahat olivat
täpötäynnä, oli sama olevaisuuden tila myös eläimille luotava.

Eläinten ruokakaukaloita täytettiin päivän aikana moneen otteeseen ja
isännät kävivät myös kaatamassa viinaa hevosten ja lehmien appeeseen
Tärkeää oli että tärkeän kellokkaan korvaan oli varmaksi vakuudeksi
 lujaa kiljaistava:

"Nyt on KEKRI!"

*

 Päivän aikana lämmitettiin myös sauna. Kun sauna oli valmis, heitettiin
kipakat löylyt, huudettiin "Käkrittäret saunaan!" ja juostiin nopeasti pois.

Siitä hetkestä alkoi talon kaikkien vainajien, esivanhempien, suojelevien 
talohaltijoiden, aaveiden ja tonttujen saunavuoro. Yliluonnollisten
olentojen saunoessa talonväki jatkoi mässäilyä.

Vasta pitkän ajan kuluttua kun jo osa oravista, verikeitoista ja muista maukkaista
tarjoamuksista oli syöty, uskallettiin hieman arastellen mutta tuimina astella saunaan
meteliä pitäen jotta vainajat kuulisivat elävien saapumisen.

Kun elävän talonväen saunavuoro alkoi, siirtyi koko kuollut
konkkaronkka haltioineen, aaveineen taas sisälle tupaan
 syömään sinne talonväen jättämiä yltäkylläisiä ruokalajeja.

 .

Kun kekripäivä alkoi tehdä loppuaan, eivät rituaalit olleet tulleet vielä
päätökseen. Ruokapöytään lapattiin lisää herkkuja vainajien yösyötäväksi
ja vakavin mielin asetti jokainen tuvan ikkunalaudalle oman suolarakeen.

Jos jonkun rae oli aamulla sulanut, kohtasi tulevana vuonna tuota henkilöä
kuolema tai sairaus.

Valojen tai päreen sammuttua alkoi lopulta hiljaisuus
 ja seuraavana aamuna alkoikin kokonaan uusi vuosi.  Kristinuskon levittyessä
suomeen ei Kekristä päästy pyhäinmiestenpäivän myötä sittenkään kertaheitolla
eroon vaan sitä vietettiin yhä hiljaisuudessa vain pilkallisesti todeten että
kekrinä nykyään vaan ne ”pyhät miehet muka mouskutteloo”

*

Kun nyt lähipäivinä näette markettien hyllyillä "amerikkalaishumputusta"
kuten verisen näköisiä hyytelömakeisia, luurankoleivoksia tai näette ehkä
illalla kadulla lakanaan aaveeksi pukeutuneen juhlijan matkalla illanviettoonsa,
muistakaa että kaiken tämän vierasmaalaisentuntuisen jenkkimeiningin takaa
löytyy meidän kaikkien suomalaisten oma ja aito alkuperäinen kekrimme
jonka vieton aloittamista uudelleen kannattaisi itsekunkin harkita.

Lopuksi on sanottava että jos asiaa nyt tarkkaan mietitään, on kenties sen aidon
suomalaisen verikeiton, ihravellin ja paistetun oravan tai keitetyn pässin pään
sijasta paljon mukavampi maistella edellämainittuja hurjannäköisiä ja kenties
jopa amerikasta tuotettuja makeisversioita...

Vai onko joku kenties eri mieltä?!

Hauskaa kekriä jokaiselle!