perjantai 9. joulukuuta 2011

Hämmentäviä joululahjoja


Pupuleipomon keittiössä harrastettiin
 itsenäisyyspäivänä vähän tavallisuudesta poikkeavia asioita.

Vuorossa oli itsetehtyjen joululahjojen valmistusta ja puuhaan
varustauduin puhtain raaka-ainein kattaen melkein koko
ruokaympyrän. Löytyi herkullisia luomukasviksia sekä
 kotimaasta että ulkomailta unohtamatta mahtavan tuoksuvia
mausteita joiden aromit leijuvat nenässäni vielä tälläkin hetkellä.

Tahdon lisätä tähän blogikirjoitukseen myös muutamia kuvia jotta voitte nähdä itse.

Mitäs sanotte tästä sievästä maksamakkarasta? On takuutuoretta ja
omin käsin suomalaisista raaka-aineista valmistettua.



 Tai entäs tästä lauantaimakkarasta? Eikö se ole melkein kuin taideteos?

Lauantaimakkara on näitä unohtuneita klassikoita joita ei tarpeeksi
arvosteta, kenties siksi sitä syntyikin keittokattilassani.

Viipale tätä tekee voileivästä kuin voileivästä juhlan,
varsinkin hiukan paistettuna. Mikä kalpea namipala!


Näiden herkkujen tekeminen ei vielä riittänyt vaan lisää löytyy!

Lihaisempaan makuun menee sitten tämä seuraava riistamakkara.

Eettistä ja maukasta! Tuoksu uhkuu lihaisuutta ja
 rasvaa tähän on käytetty todella, todella rutkasti!

Mausteissa ei varsinkaan ole pihistelty, löytyy monenelaista,
eksoottisempana mausteena kaneli mutta sopi tähän tosi hyvin.

Varsinainen luksusherkku, toisaalta tuli kyllä kilolle hintaakin.

(Kunnon makkarassa on mukana paljon ihraa.)

Mutta mitä nyt?
Kenties mietitte olenko mennyt pettämään 15-vuoden
kasvissyöntini ja kääntänyt uuden lehden elämässäni?

Ei sentään.

Näillä lihakaupan tuotteilla voi moiset likaiset ajatuksen pestä
 taivaan tuuliin tai likaviemärin pohjalle. Kyllä hyvin vaahtoaa!
Tottakai kun kasvissyöjä valmistaa porkkana- ja avokadosaippuaa
tulee luonnollisena lopputuloksena jotain mikä muistuttaa makkaraa.

Näin maailma toimii, sitä saat mistä sinulla on puute, kun annat niin saat. Selkeästi
koska olin uhrannut energiaani valmistamalla joululahjoja muille ja koska keittiössäni
 ei ollut ollut pitkiin aikoihin (koskaan) makkaraa, ajatteli universumi yhdistää hyvät työt
 ja antaa minulle ikäänkuin omien kätösteni työn kautta tätä elämästäni selkeästi
 puuttuvaa yhdistetta hinnalla millä hyvänsä.

Innostuin saippuanteosta pari vuotta sitten  joten tarkoitukseni oli tänäkin
vuonna palata saippuanvalmistuksen pariin mutta tällä kertaa olla hieman
kokeellisempi. Vuosi sitten esim. keittiössäni valmistui tavallisia piparminttu-
 ja laventelisaippuoita ilman sen ihmeempiä kikkailuja joten tänä vuonna
 ajattelin kokeilla jotain erikoisempaa.

Nettiä tutkiessani huomasin että.
ihmiset lisäilivät mitä ihmeellisempiä ainesosia saippuamassoihinsa. 
Porkkana oli eräs aines jota halusin itse ehdottomasti kokeilla sillä
sen lisäämisestä saippuaan pitäisi syntyä kaunis oranssi väri. 

(Tämä on oikeasti melkein valkoinen...)

Kokeilin myös avokadoa. Jep, siitä tulee saippuaan erityinen kosteuttava elementti
ja sen lisäksi se luo saippuaan kuulemma kauniin kirkkaanvihreän, melkeinpä
smaragdisen värin. On se ihmeellistä mihin luonnonaineilla pääsee.

(Maksamakkarasaippuaa... Ja voinappisaippuaa.. Huomatkaa maksamakkarasaippuan (lue-> avokadosaippuan) Ihastuttava vihreys. Melkein silmiin sattuu tuo vihreää vihreämpi loiste, eikö?)

Tähän jouluiseen saippuaan (riistamakkaraan) tuli mm. kanelia, neilikkaa, hunajapipari-nimistä tuoksuöljyä sekä suikaleita vanhasta vaniljasaippuastani...

Vaan silmä näkee makkaraa ja hämmentyy. 

Nyt sitten, tässä lihakaupan tuotteita katsellessani olen hiukan mietteliäs. En oikein tiedä mitä sanoa maailmankaikkeudelle joka tahtoi sattumanvaraisesti luoda jotain sellaista jota en uskonut käsieni kautta valmistuvan ikinä.

Iloinen puoli tässä sentään on että en todellakaan tule olemaan ainoa ihminen joka joulun jälkeen peseskelee kätösiään pihvillä. Joululahjoja kun minun piti tekemän ja joululahjoiksi nämä päätyvät.

Vaikka väkisin.

(Tai tuntuu että nimenomaan väkisin.)

(Onnistuneita (ei värin puolesta) porkkana-avokadosaippuoita. ...Ja vähän maksamakkaraa eli epäonnistuneita, minikokoisia avokadosaippuoita.)

perjantai 25. marraskuuta 2011

Älä tuomitse kirjaa kannen perusteella


Millainen olisi maailma jos näkisimme jokaisen sellaisena kuin he ovat sisäpuolelta, eikä siten millaisia he ovat ulkopuolelta?

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Cocktailmekko Tidebuystä



Jossain vaiheessa elämääni tein sellaisen huomion siitä että tavarat näyttivät olevan ulkomailla 
halvempia kuin tavallisissa kotimaan kaupoissa. Katselin nettikauppojen hintoja ihmeissäni.

 Halpaa oli. 

Kun minulla oli sitten edessäni juhlat ja tarvitsin asua, päätin testata 
tätä nettikauppatilailua.


Uskaltauduin laittamaan vaatteen tilaukseen Tidebuy-nimiseen nettikauppaan 
ja muutama päivä sitten tilaukseni saapui.

Homma hoituu helposti, sivulta raksitaan minkä koon haluaa vai haluaako asun
 tehtynä mittatilaustyönä. Jos mittojesi mukaan, maksaa se pienen lisämaksun. 

Kommenttilaatikkoon voi lisäillä mitä muutoksia haluat mallikuvaan tehtäväksi. Käsittääkseni
 voit esittää tässä kohdassa melko lennokkaitakin toiveita, mittatilauksena kun asusi tehdään.  
Useimmissa asuissa voit itse valita jopa mekon materiaalin.

Maksoin mekon ja maksuvälineeksi kävi aivan tavallinen visa electron. 

Välittömästi maksun jälkeen sain tilausvahvistuksen sähköpostiini ja jäin odottelemaan. 
Noin viikko tilauksen jälkeen sain samaan sähköpostiin ilmoituksen että tilaus oli 
lähtenyt Kiinasta. Mukana seurasi lähetyskoodi jolla paketin kulkua läpi maailman 
voisi seurata. Koodi toimi moitteettomasti ja yksityiskohtaisesti kuvaten joka 
paikkakunnan ja käsittelylaitoksen jossa paketti piipahti. 

Kun paketti oli saapunut suomen tulliin se oli joko luovutettu suoraan postin 
käsiteltäväksi tai sitten kuriirifirma oli ensin yrittänyt toimittaa sitä minulle, en 
ole asiasta aivan varma sillä en ollut kotona tuolloin. Kuitenkin joku oli kolmena 
päivänä peräkkäin yrittänyt toimittaa pakettia minulle käymällä kotiovellani! 

Itella ei yleensä ole noin pitkäjänteinen. Ja mistä tiedän että joku oli käynyt kotonani? 

Sen selvitin taas Suomen postin pakettiseurannasta, samalla koodilla jolla olin 
paketin matkaa jo seuraillut kiinalaisen firman sivuiltakin. Varsin kätevää. 

Kun yrityksistä huolimatta minua ei kotoa tavattu, 
oli paketti jätetty lähipostiini josta kävin sen noutamassa.


Sain tarkalleen sitä mitä tilasinkin. Mekko vastaa nettikaupan kuvausta täydellisesti.

 Kävin läpi kaikki vaatteen saumat ja tarkkaa ja siistiä työtä on tehty. 

Mekon yläosa on  itseasiassa vielä tarkemmin ja sanoisin jopa
 laadukkaammin tehty kuin mitä odotin. Yläosa tuotti minulle toisaalta ensin 
pieniä kauhunhetkiä. Vyötäröstä ylöspäin mekko on täynnään 
tukiluita sekä rinnusten toppausta.

(Pimeä kuva, sori) 

Luulin jo etten saisi yläosan vetoketjua kiinni mutta onnistuihan
 se sentään kun aavistuksen asettelin osiani.  Tähän pieni varoituksen sana, 
jos omaat b-kuppia suuremmat rinnat on kenties parempi tilata vaate mittatilauksena.

  Oma mekkoni on kokoa 38. Suomessa käytän kokoja 36 tai 38. Mitä tulee 
tähän mekkoon en missään nimessä olisi mahtunut kokoon 36 ihan rinnusten 
takia. Täytettä/toppausta on nimittäin pukuun lisätty runsaalla kädellä. 
Kaikenkaikkiaan olen erittäin tyytyväinen ostokseeni. 

Vyötärön laskokset oli ihmeen taidokkaasti tehty (wannabe-ompelijana
 yritin tutkailla miten ne oli tehty mutta ei selvinnyt…) ja tykkäsin siitä miten 
olkapään koristekukka oli valmistettu. Kukka oli käsityönä valmistettu pienista
 taftipalasista joiden reunat oli sulatettu sileiksi ja kiinnitetty sitten yhteen… 

Siinä on varmaan mennyt hetki, pari!  

Yhtään langanpäätä ei töröttänyt mistään ja kaikki oli sileää ja siistiä. 
Vaatteessa oli tukeva ja siisti vuori ja tosiaan sisään oli tungettu jos
 jonkinlaista tukiluuta pitämään yläosa entistäkin ryhdikkäämpänä.

 Olen kuullut että toimitusajat saattavat toisinaan olla 
pitkät mutta ainakin omani tuli suht nopeasti Kiinasta kotiovelle.

 Ja ottakaa huomioon että mekkoa ei repäistä mistään varastosta 
vaan se tehdään juuri sinua varten. Siellä on ihan konkreettisesti
 työntekijä joka käyttää osan päivästään ompelemalla sinulle 
tilaamasi vaatteen. 


Tästä tullaankin sitten seikkaan joka kaihersi mieltäni.
 Mekon hinta oli halpa. Siis todella halpa. Alle 50e. Ja postitus oli
 asiakkaalle ilmainen. Ja vaate sentään tuli toiselta puolelta maapalloa!

Työn laatu oli myös, ainakin omassa tapauksessani korkea. 

En voi olla ihmettelemättä miksi hinta oli niin halpa? 

Millaista palkkaa vaatteen varsinaiselle ompelijalle oikeasti
 maksetaan?  Millaisissa tiloissa ja ympäristössä työ tapahtuu?
Alkoi ahdostamaan melko paljon kun ajattelin asiaa. 
Kiina ei ole ihmis (eikä eläin)oikeuksien kultamaa.

 En löytänyt mitään tietoa ko. yrityksen eettisyydestä netistä.

Yhteenvetona siis: 

*
-yritys vaikuttaa olevan luotettava, hoitaa viestinnän asiakkaaseen päin huolella
 *
-paketin matkaa voi seurata seurantakoodin avulla 
*
-oma ostokseni oli seka huokea että laadukas
*
-yrityksen eettisistä arvoista jää syvä epäilys halvan hinnan takia
*
-Kun menet yrityksen sivuille huomat että siellä on lähes ikuinen alennusmyynti. 
Se on mainoskikka, tuotteet ovat aina samanhintaiset vaikka kello raksuttaa 
tunteja hetkeen jolloin ”alennusmyynti” päättyy. Mutta ei. Se ei pääty. 
Ilmeisesti koskaan. Parin päivän taukoja voi olla mutta sitten taas 
alet yleensä alkavat.
Ja mainitsematta muuten jäi että minkäänlaisia tulli- tai arvonlisämaksuja 
ei mekkoon tullut sillä nettikauppa oli merkinnyt paketin merkinnällä ”dress for gift” 
eli yritys oli merkinnyt vaatteen olevan lahja. Näin näppärästi kierretään muutamat
 ylimääräiset maksut Suomen tullissa. 

Seuraavissa juhlissä pyörähtelen tyytyväisenä (epäilys mielessä kaihertaen olenko osallinen ihmisoikeusrikkomuksiin) sievässä ja hyvin ommellussa tidebuy-mekossani ja mietin samalla millaista elämää kaukana toisessa maassa viettää se ihminen joka on mekkoni ommellut. 

Siitä todella haluaisinkin tietää lisää! 

torstai 18. elokuuta 2011

Muovipussin kaavoilla kasseja


Tässä kirjoituksessa näkyvä kangas on vihdoin jatkojalostunut!
Eihän siinä mennytkään kuin vain puolitoista vuotta. 

Nuo perhoset löysin pyykkitupani rompelaarista jonne ladotaan kaikki asukkaiden
hylkäämät vaatteet ja ne olivat alunperin pussilakana. Lähinnä nuorten (ja vastuuttomien)
ihmisten asuttamassa rakennuksessa kun asutaan niin siellä on aika paljon yleensä tavaraa
 vaikka kerran kuukaudessa kaikki vaatteet kipataankin roskikseen.


Voin sanoa että tämä oli hemmetin vaikea tehdä
nimimerkillä armosta läpi koulun käsityötunnit.

Tunteja ja tunteja ja tunteja ja lukuisia taustalla pyöriviä Buffy
vampyyrintappajan tuotantokausia pyöri taustaviihteenä ennenkuin
 sain tämän onnistumaan täydellisesti.

Päätin että kerrankin en tee asioita hutaisemalla ja 
vuorinkin teen vaikka väkisin ja yhtään lankaa tai reunaa
 ei mistään tule repsottamaan.

Muovipussin kaavoilla siis ommeltu ostoslaukku on
 kuvassa ja vaati kolme harjoituskappaletta ennenkuin
 valmistin mestariteokseni eli tämän:


Siinä on kyseinen laukku valmistettuna erilaisesta
 kankaasta ja pari pikkuista kolikkopussukkaa.

Vaikea kuvitella miten paljon hikeä, vaivaa, nuppineulojen
 pistämiä sormenpäitä ja unettomia öitä voisi joku niin
 viattoman ja tavallisen näköinen pikkukassi saada aikaan...

Toki niitä tuli tehtyä useampi koska en vain opi
että jokin on tehtävä ohjeiden mukaan!

Aina mielessäni ajattelen jotain sen tyylistä että "eikös kankaan
 ja vuorin voisi ommella yhdellä saumalla yhteen, miksi niitä
 pitäisi laittaa erikseen?" Ja sitten kun katsoo ohjeen kohtaa kaksi,
 tajuaa että ei, niin ei sittenkään voinut tehdä.

Ja purettava oli. Monta kertaa.

Toisaalta nyt osaan.

Mutta näitä kauppakasseja on niin monta kappaletta
 että tälle taidolle ei varmaan lähiaikoina tule tarvetta ja
sitten kun tulee, olen taas unohtanut ja sama itku ja hampaidenkiristys :)

On muuten harvinaisen osuva sananparsi!

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Leivonnaisia Fimo-massasta


Innostuin ostamastani askartelumassasta nyt hieman enemmänkin.

Olen aina pitänyt miniatyyreista, en varmasti ole ainoa.
On suuri harmi ettei tätä tavaraa ollut käsillä kun olin lapsi.
Jouduin silloin tekemään barbeilleni ruokia tavallisesta
muovailuvahasta joka ajan kuluessa suli ja tahmasi kaikki
paikat ja tarjoiluastiat.

Nyt kun vihdoin voin, leivoin heti prinsessakakun, suklaakakun kirsikoilla,
marenkileivoksia sokeroiduin orvokein, keksejä, mansikkakääretorttua
ja kasvisvoileipäkakkua. Hääkakkukin tuolla on.




 Unelmatorttu on yksi oikean elämän suosikeistani
joten toki piti sellainen myös massasta valmistaa.


Nyt tarvitaankin sitten enää joku pikkutyttö näille leikkijäksi.

Vai pitääköhän minun aloittaa nukkekotiharrastaminen?

Vai teenkö näistä avaimenperiä?

Ehkä tein nämä vain tekemisen ilosta :)

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Englanninlakuhelmet


Olen netissä nähnyt kauan sitten hauskoja englanninlakukoruja
joiden muisto on jäänyt mieleeni kaihertelemaan. Eräänä
päivänä sitten ostin uunissa kovetettavaa askartelumassaa ja
ryhdyin töihin.

Nauhaa ja lukkoa näissä ei vielä ole sillä en oikein tiedä millaisen
nauhan näihin laittaisi. että ketjuako vai narua. Ja minkälaista.


Englanninlakut eivät muuten ole suosikkejani.
En voi sietää niitä mutta harva karkki on yhtä soma.

Ehkä tämän myötä alkavat kyseisiin makeisiin
 liittyvät antipatianikin heikentyä?

lauantai 12. helmikuuta 2011

Kanin vuosi!


Kiinalaisen horoskoopin mukaan Buddha kutsui hyvin
kauan sitten kaikki eläimet luokseen ollessaan lähdössä
 maan päältä, kuitenkin vain kaksitoista eläintä saapui paikalle.

 Palkinnoksi Buddha määräsi ne hoitamaan vuorollaan maan
 ja sen asukkaiden asioita, kukin kykyjensä ja luonteensa mukaisesti.

                                                                Hetki sitten alkoi kanin vuosi.


Kiinalaisen perinteen mukaisesti kani on armon, eleganssin
 ja kauneuden symboli. Kanin vuonna syntyneet henkilöt
 ovat kilttejä, rakastavia ihmisiä jotka kaihtavat vihamielisiä
tekoja ja aggressiivista käytöstä osoittaen ystävällisyyttä
ympäristölleen. He ovat viisaita, nokkelia, oikeudenmukaisia
ja vahvatahtoisia huolimatta hennosta ulkoasustaan. 

Jäniksiä ovat mm. vuosina 
1927, 1939, 1951, 1963,
1975,1987, 1999 ja 2011 syntyneet.

(Zombipupu haluaa aivoporkkanoita... Örrr...)

Tähän liittyen etsin kiivaasti sitä tutkimusta jonka mukaan
 eläinlasten katselu poistaisi masennusta ja lisäisi
 mielihyvähormonien määrää kehossa. En löytänyt sitä.

 Mutta tällainen tutkimus on olemassa, uskokaa minua. 

Oon niin söpö että oonko edes olemassa?

Juhlan kunniaksi sekä kaamosmasennuksen poistamiseksi
kuvia tältä sivustolta jossa on kaikenlaisia
muitakin reseptittömiä mielialalääkkeitä.


Syön kaikki. Kaikki mulle.


Action!





The next american top bunny model 2011


Oi ylipupu, anna minulle jokapäiväinen porkkanani, sekä jugurttinappini ja anna...

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Ekat ponit

lauantai 29. tammikuuta 2011

Kotiliesi - vanhat kannet


Kouluhommien ansiosta olen nyt joutunut jonkinverran
varastoimaan näiden vanhojen kansien kuvia koneelle.

Aika kivoja.

Luulen että nykylehdet voisivat ottaa mallia
 ensinnä siinä että olisi mielestäni todella virkistävää jos
 kansi ei olisi täynnä sisältöön viittaavaa tekstiä ja
myös tällaiset vanhat kuvitukset saisivat tarttumaan lehteen
paljon useammin kuin nykyään.

Vinot otsikot kansissa eivät
muuten johdu kuvankäsittelytaidoistani vaan otsikointi
tuolloin näytti olevan hiukan kotikutoisempaa kuin
nykyään ja monessa lehdessä tekstit menevät hellyyttävästi vinoon.