maanantai 30. joulukuuta 2013

Kadonnut kasari


Kaupasta kadonneiden herkkujen ja
muiden nostalgisten makeisten ja syötävien
kirjoitukseni paljastui tämän blogin koko historian
suosituimmaksi viestiksi. Sen julkaisun aikoina
sain myös sähköpostia Hotelli- ja ravintolamuseon 
väeltä joka informoi minua käynnissä olevasta
kivasta kampanjasta.

Harmikseni tuo viesti oli päässyt hukkumaan
vastaamattomiin viesteihini joten mainostan sitä vasta nyt.


Hotelli- ja ravintolamuseo siis on käynnistänyt 
ensi vuonna alkavaan "KASARI!" -näyttelyyn
liittyvän teema-aiheen. Teitä kaikkia pyydetään
kaivelemaan arkistojenne kätköistä 80-lukuun 
liittyviä muistojanne. Näitä saavat olla niin 
valokuvat, reseptit kuin esineetkin.

Tapahtuman omat sivut ovat


Sivuilta pystyt lähettämään muistosi nettilomakkeella
ja löytyvätpä sieltä ohjeet myös muunlaiseen yhteydenottoon.

Kadonneen kasarin metsästys siis huipentuu 28.3.2014
jolloin itse näyttely avautuu Helsingin kaapelitehtaalla.

Vielä ehdit osallistua!


Ps. aikaisemmin mainitsemalleni
kadonneiden herkkujen ketjulle on
pian tulossa jatkoa sillä olette lähettäneet
minulle paljon lisäkuvia. Pysykää linjoilla :)

lauantai 28. joulukuuta 2013

Jouluporsas


 Joulukuun loppu häämöttää mutta tiesittekö
että joulun aika silti edelleen jatkuu?

Nettini on pätkinyt viimeiset pari viikkoa
jatkuvasti ja turhauttavasti mutta sen vähän perusteella mitä
blogilistani otsikoita olen silmäillyt, on näköjään moni huoahtanut
helpotuksesta kun joulu on tältä vuodelta ohi.

Väärin!

Ei ole, joulun aika jatkuu edelleen nuutin päivään
saakka eli ensi kuun 13. päivään saakka.

Silloin "paha nuuti joulun pois viepi"
joten joulusta ei vielä tarvitse eikä kuulukaan luopua.

Joulun jatkumisen kunniaksi siis pieni joulujuttu.

 
Aivan 1900-luvun alkuvuosina ilmestyi lehti nimeltä Jouluporsas.

Näillä jouluporsailla olen huvittanut itseäni jo aika paljon, minusta niissä on aivan hulvattomia juttuja ja ne kertovat hyvin aikansa elämästä sekä ajattelutavasta ja myös todistavat että huumori oli sata vuottakin sitten osuvaa ja edelleen tänä päivänä hauskaa.

Lehtien sisältöinä oli erilaisia runoja, kertomuksia, vitsejä sekä pilakuvia.
Kaikki tarinat eivät edes liity millään tavalla jouluun vaanlehden oli tarkoitus nykyisten vappulehtien tavoin tuoda iloa ja myös suuria tunteita joulun ajan koteihin ilman ihmeempää teemaa. Murheellisia haikeitakin pätkiä lehdistä siis löytyy kuten surullinen tarina juoposta. Lehdessä on myös lukijoiden lähettämiä runoja kuten Madatias Jussinpojan liikuttava viesti Mari-nimiselle tytölle. Mahtoikohan Mari koskaan saada Madatiaksen terveisiä?

Tämän viestin siivin toivotan teille kaikille leppoisaa ja yhä edelleen jatkuvaa joulua!


Jo tuli joulu jongersi
tuo juhla justiin meille,
siksipä aijon hankkia
itseni vieraaks teille

Kai joulu-kekrit pidätte,
miss pöydäll on jouluporsas
ja mahapahaa kiitätte
kun jaksaa paljon syödä.

Siit pomppelia punssaatte
ett törinätä riittää
jos mutinoitte kuinkakin
niin älkää riitaa siittää.

Jos sitten tora topsahtaa
niin pois pojat tukkanuotta
se asja näät, kun juota saat-
ei tarinoida suotta.

*

-Uskotko että suuteleminen on epäterveellistä niinkuin lääkärit sanovat?

-Jaa uskonko? Ukko Vartiainen yllätti minut viime viikolla 
kun minä suutelin hänen tytärtään portailla ja sen jälkeen minä
 sain olla vuoteenomana kolme päivää.

*

Tuli sodasta urho, näki armaansa
Mi toisen jo rinnalla kulki.

Hän mietti hetken, teki parhaansa,
Hänet kapakka syliinsä sulki.

Urho ryyppäsi viinaa,
ja lauleli vaan.

Miks surisin mä Miinaa,
uuden muijan mä saan.

Siks kallistan mä lasia,
kunnes loppuu tää sota.

 Sitten selvitän asian.
 Pullon muijakseni otan.


Ma poika vanha vaivainen
nyt piirrän sanaa pari.

Ain hartahasti toivoen
ett lukisit tämän Mari!

Sä pahus sydämeni veit,
kuin korppi linnunpojan.

Oi miksi, miksi näin sä teit,
toit mulle tuskan kovan!

Mun täytyy sinut löytää nyt
ja omakseni naida.

Ei toiset tytönhyljätyt
mua rakastella taida

Siis katson ensi junaan päin,
ja uskon että tulet.
Ja hyppäät heti päistikkäin
mun syliin, suuni sulat.

Pökölässä karkausvuonna 1912 Madatias Jussinpoika


Opettaja: -Minkätähden me rukoilemme jokapäiväistä leipää? 
Miksi emme pyydä leipää koko viikoksi tai kuukaudeksi?

Lauri: -Siksi että saisimme sen tuoreena

*

1.nen herra: -Tuolla Mattilalla on aina niin hiton hyvä onni.
2.nen herra: -Mitenkä niin?
1.nen herra: -Kun viime viikolla vakuutti itsensä 10.000 markasta ja nyt kuoli.

*

Kyllä se vaan miehen lujille ottaa sanoi Ukko Kaalperi 
kun vihiltä päästyään akka eteisessä lapsen sai.

*


*

Visamaan Taavetti otti tässä tuonnoin eukon itselleen.

Taikka ei se silloin vielä ollut eukko, naiseläjä hän oli,
se Peltolan Manta, Perän Kallen vanha sussu.

Kun sitten oli parikymmentä viikkoa vihkiäisistä kulunut,
niin kääntyi Manta vuoteeseen ja työnsi pojan.

Taavetti oli kuitenkin kuullut että vanhan hyvän tavan mukaan
pitää kuitenkin neljäkymmentä viikkoa kulua vihkiäisistä,
ennenkuin eukko saa työntää lasta näkyville

Tapaus saattoi Taavetin tiukkoihin mietteihin ja kun se ei
 ottanut omin avuin selviintyäkseen, päätti hän turvautua
seurakunnan vanhaan pastoriin sillä hän arveli että
pastori just tarkalleen ne asiat tuntee.

Kun Taavetti sitten oli pastorille esittänyt asiansa,
arvelunsa Mantan synnytyksen suhteen kun se hänestä
kävi niin kiireenvilkkaan, 
hypisteli hän sitten lakkiansa ja tähysteli jalkoihinsa.

Mutta pastorikin oivalsi osansa ja sentähden hän
suurella vakavuudella selvitteli Taavetille että:

-Näetkös nyt Taavetti, kyllä luonnon laskut paikkansa pitää
eikä siitä tässäkään pääse mihinkään. Katsos nyt Taavetti, koko
 propleemin ratkaisu käy näinikään:

vihkimisestä lähtien on Manta ollut raskaana kaksikymmentä
viikkoa ja sinä olet ollut isä kaksikymmentä viikkoa, niin tulee siitä
yhteensä neljäkymmentä viikkoa - täys määräaika pojan tulla.

-Jaa niin onkin ja kuinka selevä!!"

- valkeni Taavetillekin äkkiä ja hän katseli kattoon.
Kiitteli pastoria vaivoista ja meni hyvillä mielin
kotiinsa ristiäisiä puuhaamaan.


Mierolais-ukon joululaulu

Mä mieron taivalta kuljen vaan,
täten päilyviä päiviä vietän.

En surua kanna mä konsanaan,
sen muiden niskoille heitän.

Oli ennen mullai huolta puuhaa,
kun ol mulla oma koti.

Eukko, hän mulle ain tahtoi huutaa,
ja kakarat keskenään soti.

Ois pitänyt uunilla makata,
ja syleksiä seinän rakoon,

vaan täytyikin lapsia hakata,
välist juosta myös eukkoa pakoon.

Välist tahtoi nälkäkin vierailla,
ja istua pöydän päässä,

kyllä ahkeraan koitin tienailla,
mutt usein oli perhe häässä.

Mutta poikani suuriksi varttuivat,
oikein tukeviks jehuiks,

sekä tyttöni pulleoiks paisuivat,
vaikka millään muotoo en kehuis!
 

Rakastavaiset ovat kiivenneet korkealle vuorelle 
kuhertelemaan ja katselemaan taivasta.

-Täällä me nyt olemme, kahden! Huudahtaa sulho.

Morsian (uskonnollinen): Minusta tuntuu kyllä että täällä on joku kolmaskin,
hyvin lähellä meitä!

Sulhanen (säikähtäin!) -Mitä!? Ovatko asiasi nyt niin huonosti!!


On pöytiin lajiteltuna
herkkuja kymmenin:

on joulukalja kuohuva
ja piimä, kokkelin.

Vadissä läski lötköttää,
silakka, sipuli,

ja jälkiruokaa imelää,
on lanttutuuvinki.

Niin kuka mainitakaan vois,
mit hyvää joulu tuo!

Voi, joulua jos aina ois,
ja piisata pidot nuo!

Kas silloin vatsat paisuisi,
ja samoin jalatkin,

sais työtä pukukankuri,
ja uupuis suutari.

*

perjantai 13. joulukuuta 2013

Lucia-neito


Hyvää Lucian päivää!

Lucia, silmätön neito, tuo nykyisen
 laulumme mukaan valon pimeään.
Vanhan juliaanisen kalenterin mukaan Lucian muistopäivä osui
talvipäivänseisaukseen, vuoden pisimpään yöhön jonka jälkeen valon
 määrä alkoi taas lisääntyä. Keskiajalla Lucian päivä oli siis myös 
valon juhla ja valosta Lucia-laulussa tänäänkin lauletaan.

Lucian päivä on lapsesta saakka ollut eräitä lempipäiviäni.
Muistan vieläkin joulukuun kolmannettoista päivät ala-asteellani.
Meidät lapset kerättiin luokista pimeiksi jätettyihin käytäviin joista 
jonoissa kuljimme yhtä pimeään valtavaan juhlasaliin jonka ikkunanpielille 
oli sytytetty tuikkuja. Kun kaikki istuivat paikallaan, kului muutama odotuksen
 tuskainen hetki hiljaisuudessa kunnes aivan yhtäkkiä jostakin kuului hentoinen 
laulanta äänen tullessa hetki hetkeltä lähemmäs. Lopulta esiin astui Lucia-neito,
 kynttiläkruunu päässään. 
Tunnelma oli taianomainen ja maaginen. Koko valtava laitoskoulu seisoi pimeänä
 ja hiljaisena lukuunottamatta pikkutyttöjen kynttiläkulkuetta ja niin kaunista laulua. 
Näin toimittiin 80-luvun lopussa, toivottavasti
Lucia-perinne jatkuu kouluissa yhä.

Muutaman harmistuksenaiheen kyllä muistan, Luciana-olo oli unelmani ja tätä
 pestiä minulle jopa lupailtiin mutta aina päädyttiin kuitenkin käyttämään
 oppilaita ruotsinkielistä painotusta käyvästä luokasta.

Toinen harmistuksen aiheeni pikkutyttönä oli se, että jo silloin olin kiinnostunut 
historiasta ja minua vaivasi kovasti kuka tämä ihana kruunupäinen Lucia-tyttö
oikein oli? 
Muistan elävästi miten vuosi toisensa jälkeen kulloinkin tehtävään valitut
 tytöt lukivat nopeasti läpi lyhyen paperilappusen Lucia-neidon
historiasta jossa ei ollut päätä eikä häntää. Janosin tietää enemmän mutta 
kesti melko kauan ennen kuin sain minkäänlaisia vastauksia.
Lucian päivän vietto liittyy alun perin katoliseen
uskoon, pyhimyksillä oli katolilaisuudessa vankka sijansa.
Kristinuskon alkuaikojen marttyyrien eli uskonsa puolesta ikävillä tavoilla
 tapettujen ihmisten, pyhimysten, ympärille rakennettiin kertomuksia jotka 
olivat pohjimmiltaan aivan totta, toki yliluonnollisin mausten höystettynä.
Lucian tarina ei olekaan mikään myytti, hän oli aivan aito, ylhäinen roomalaistyttö
 1730 vuotta sitten, vuonna 283. Hänet tapettiin marttyyrina rooman keisari 
Diolectianuksen aikaan, vain 19-vuotiaana nuorena naisena.

 Muuta varmaa faktaa ei voidakaan tietää mutta seuraavasti 
Lucia-neidon elämästä kerrotaan.

*

Lucia syntyi varakkaaseen roomalaiseen sukuun. Hänen isänsä menehtyi Lucian 
ollessa 5-vuotias ja näin Lucia sekä hänen kreikkalaissyntyinen äitinsä Eutychia 
jäivät ilman miespuolista holhoajaa joka tuon ajan roomassa oli 
välttämättömyys.

Muutamia vaikeita vuosia kului ja näiden vuosien aikana nuori Lucia-lapsi
 tutustui kristittyihin hyläten roomalaisten omat jumalat. Hän samalla lupasi
 neitsyytensä Jumalalle todeten pysyvänsä ikuisesti aviottomana.

Lucian äiti Eutychia ei ottanut moisia pienen tytön horinoita ollenkaan
 tosissaan vaan taloudellisten huolien painamana lähinnä keskitti 
voimavaransa hankkiakseen Lucialle arvovaltaisen aviomiehen. 
Koska perheen nimi oli köyhtymistä lukuunottamatta erinomainen, tarttui
pian varakas pakanauskoa kannattava perhe tarjoukseen ja järjestelyjä 
tehtiin jotta Lucia ja varakkaan perheen nuori mies saataisiin pian
 liitettyä avioliittoon.

Pieniä mutkia matkaan tuli Lucian äidin sairauden pahentuessa.
Lucian äiti, Eutychia sairasti verenvuototautia, ilmeisesti pahaa
 punatautia ja sairaus oli yhtäkkiä kääntynyt huonompaan suuntaan. 
Pyhä Agatha ja... Lautanen.
Lucia suostuttelikin äitinsä tulemaan kanssaan erään varhaisen kristityn
 marttyyrinaisen haudalle jossa oli kuullut tapahtuvan ihmeitä. Kun äiti ja tytär
 olivat taivaltaneet Pyhän Agathan haudalle (toinen melko raju marttyyrikuolema
ja viettäneet siellä yön, näki Lucia unessa ihmeellisen näyn jossa hänelle
kerrottiin hänen äitinsä parantuvan ja myös vihjattiin että Lucian-elämä
 tulisi olemaan ihmisten ikuisesti muistama.

Tämän hautavierailun jälkeen Lucia painosti entistä vakuuttuneempana
uskostaan äitinsä lahjoittamaan Lucian myötäjäisiksi varatut jalokivet ja 
muun arvo-omaisuuden köyhille. Eutychia oli kuin olikin hautavierailun
jälkeen mystisesti parantunut ja kiitollisena terveydestään hän suostui 
Lucian ehdotukseen. 
Äidin ja tyttären talon luona puhkesi varsinainen
karnevaalitunnelma köyhien tapellessa heille luovutetuista arvoesineista
 ja tämänkaltainen rähäkkä herätti myös Lucian tulevan miehen huomion. 
Kun puoliso tajusi että mitään myötäjäisiä ei tulisi olemaan, ilmiantoi hän
morsiamensa kuvernöörille. Kristinuskoa ei näet katsottu ollenkaan hyvällä
ja vaikka almujen anto köyhille kuului hyviin tapoihin, ei sitä saanut suorittaa
kristillisen hurmoshenkisesti. Kuvernööri rankaisi nopeasti mutta maltillisesti.
Lucian tulisi polttaa ruokauhri keisaria esittävän kuvan edessä ja näin 
rikos olisi kuitattu. 

 Keisari Diolectianus jolle Lucia ei uhrannut.

Lucialle tämän kaltainen teko olisi kuitenkin ollut epäjumalanpalvontaa
johon hän ei nuorena kristittynä (itsepäisenä teininä) aikonut suostua.

Tämä suoranainen niskurointi oli jo liikaa. Lucia tuomittiin entistä ankarammin, 
mitä nöyryyttävimpään rankaistukseen. Tämä yläluokkainen nuori nainen
 määrättiin pantavaksi paikalliseen huorataloon ja tuomittiin työskentelemään 
siellä eräänä asiakkaita palvelevista naisista kunnes tämä armahdettaisiin. 

Tästä eteenpäin tarina saa yliluonnollisia piirteitä.

Kun keisarin sotilaat saapuivat noutamaan Lucian kotoaan, eivät he saaneet
 Luciaa liikkumaan. Lucia siis aivan konkreettisesti tuli liian painavaksi yhdenkään 
ihmisen nostettavaksi. Mitään sen kaltaista ei oltu ennen nähty. Sotilaat pelkäsivät 
mutta heidän johtajansa sisuuntui. Paikalle hankittiin raskastekoinen härkävaljakko
mutta härätkään eivät saaneet tyttöä liikahtamaankaan.

Lucian ilmeettömyys ja kaikkialla ympäröivät väkijoukot
alkoivat jo huomattavasti hermostuttaa keisarin sotilaita.
 
Tyttöä ei siis saatu kannettua pois joten hänet päätettiin polttaa siihen paikkaan. 
Lucian ympärille kerättiin palavaa materiaalia mutta ihmeellisin asia tapahtui,
 kaikista puista ja paikalle tuodusta sytykealkoholista huolimatta, yksikään
puu ei suostunut palamaan. 
Tässä vaiheessa kansa hurrasi spektaakkelin ympärillä ja
show oli selvästi mitä mainiointa pilailua roomalaissotilaiden
kustannuksella. Mutta siitä tehtäisiin nopeasti loppu.
Lucia-tyttöä ryhdyttiin kiduttamaan. Hänen silmänsä lusikoitiin
pois hänen päästään. Viimeiseksi näytös lopetettiin iskemällä
miekka läpi Lucian rintakehän.

Näin murheellisesti ja makaaberisti mutta omalla tavallaan
ylevästi siis päättyi tänään juhlimamme Lucia-neidon elämä.
Aikanaan Luciasta tehtiin katolinen pyhimys ja valontuojana
hänet adoptoitiin pimeisiin pohjoismaihin omaksi suosikkitytöksi
jolle annettiin ikioma muistopäivänsä vaikka muita pyhimyksiä 
emme enää muistelekaan. 
Lucian tarina jatkuu hänen luissaan nykypäivään saakka
 nimittäin muutaman sadan vuoden hautalevon jälkeen Lucian luut
 kaivettiin haudastaan ja niitä kuljetettiin pyhinä reliikkeinä ympäri 
eurooppaa satojen vuosien ajan. 
Tällä hetkelläkin Lucian luiksi väitetyt kappaleet
 makoilevat siroteltuna Roomassa, Napolissa, Veronassa
Lissabonissa, Milanossa, Saksassa, Ranskassa ja Ruotsissa.

Voit lukea lisää katolisten reliikkishowsta Tosivanhasta
jonne asiasta hetki sitten kirjoitin.

Nykyään Luciaa muistetaan lähinnä täällä meillä pohjoismaissa että 
Italiassa. Siellä tarjoillaan tänään mm. jälkiruokaa jossa kaakaojuomassa 
lilluvat pyöreät vehnätyynyt kuvastavat Lucian silmämunia.
En tiedä välittäisinkö itse niin moisesta jälkiruoasta mutta 
tämän videon katselen tänään ja mietiskelen hetken millainen
mahtoi todellisuudessa olla tuo varhaisen marttyyrikuoleman
 kokenut nuori nainen jonka ympärille kehittyi näin 
mielenkiintoinen tarina.

tiistai 10. joulukuuta 2013

Anttilan kuvasto, joulukuu 1981


Tänään tehdään aikamatka Anttilaan jouluostoksille.

Kiitokset kulkeutuvat Mynämäelle Elsa-mammani luokse joka 
ei ole heittänyt näitä mainoksia menemään vaan löysin ne vanhan 
asuinmökin tv-tason alapuolelta siististä pinosta johon ne on
 siihen laskettu 32 vuotta sitten.

Kuvat suurenevat entisestään jos oikeaklikkaat kuvan päältä
avaat ne uuteen välilehteen ja klikkaat vielä kerran.






















Löytyikös tuttuja tuotteita?

Ostaisitko vielä joitain tämän kuvaston
 tavaroita jos niitä saisi kaupoista?

perjantai 6. joulukuuta 2013

Sotamuisteluita


Mukavaa itsenäisyyspäivän iltaa.

Olen tämän kirjoituksen kanssa melko paljon myöhässä.

Ostin nimittäin viime joulun jälkeen kirjakaupan alennusmyynnistä
aivan ihanan, ihanan kirjan ja silloin 11 kuukautta sitten suunnittelin
että vyörytän koko itsenäisyyspäiväviikon blogissa pelkkiä juttuja
uudesta kirjastani mutta näköjään nyt vähän toisin kävi.

 Tuntematon lotta - Mummoni kirjekavereita

Olen ollut todella laiska tekemään mitään töitä, täällä kotonani sisälämpötila 
on nyt 18-astetta ja minulle se on ihan liian vähän, tällainen nykyajan 
kasvatti kun kuitenkin olen. Tekee mieli vain olla fuksianpunaisen 70-luvun 
anttilakuvastovillapeittoni alla ja lipittää chai- earl grey tai vadelmateetä eikä
siirtyä skannerin ja työpöydän luokse tekemään jotain ajattelua vaativaa.

Lisäksi sain kuulla harmittavan huonoja uutisia perheenjäsenen terveydestä 
joka vei ne entisestäkin hitaat ajatteluprosessini kokonaan uusille urille. 

Näiden kaikkien syiden takia ja muutamien muiden myös, en olekaan nyt
 sitten kirjoitellut tänne mitään koskien sitä kirjaa vaan en malta olla
sentään jotain tänne kirjoittamatta vaikka en siitä kirjasta nyt enemmän
 tällä kertaa avaudu. Haittaako se nyt sitten jos muistelen sotien aikaisia
 juttuja vähän myöhemminkin? :)

*

Minua kiinnostaisi tietää oletteko te lukijat keskustelleet omien
 vanhempienne/isovanhempienne/isoisovanhempienne kanssa heidän
sota-ajan muistoistaan? Ellette ole aikaisemmin niin nyt on korkea
 aika, kovin pitkään siihen ei enää ole mahdollisuutta.

Itse en tuntenut toisia isovanhempiani sillä he eivät enää olleet elossa
syntymäni aikoihin mutta toiset isovanhempani ovat kertoneet jotakin.
Tai pikemmin olen itse kerännyt tietoa sisältäviä langanpätkiä kokoon
eri lähteistä.

Omaa tarinaansa kertoo esim. isoisäni Eskon kaikissa sodissa mukana kiertänyt 
mustakantinen vihko. Tuohon vihkoon on pääasiassa kerätty iloisia lauluja 
ja erilaisia sanaleikkejä joita sotaväessä silloin laulettiin ja kerrottiin.

Laulujen sanat itsessään ovat monesti aika hauskoja ja niinpä on sivuja
 käännellessä tosi tylyä törmätä renkutukset keskeyttäviin lauseisiin:  

"Sulo kuoli tänään. 
Tykistötuli. Myös Viljo kuoli tänään." 

Ja taas seuraavalla sivulla on luettavana himmenevällä 
lyijykynän harmaalla loru kanttiinin Tiinasta.


Isoisälläni kulki sodassa mukana myös kamera ja hänen 
valokuvakirjansa sodasta on hyvin karua katsottavaa. 

 Laajoja mustia tasankoja joilta joka ainoa puu on pommitettu
 pois. Mäki toisensa jälkeen vain mustaa maata ja lyhyitä
 sirpaleisia puuntynkiä. 

Kuvissa näkyy myös paljon ruumiita. Sen aikaisten vihollisten 
mätäneviä pääkalloja ja luita joissa ihoa on vielä kiinni.

Eräässä tilannekuvassa näkyy hakaristisymbolinen (Suomen 
Ilmailuvoimien tunnus vuoteen 1945 saakka) kone ja seuraavassa
kuvassa koneen pilotti, oikein salskea nahkahousuihin ja 
lakkiin pukeutunut mies jota isoisäni oli kommentoinut lyhyesti:

"Asser H. Kenttäposteljooni"

Jouluaattona otetussa kuvassa taas näkyy kirkkaan viinan pullo
ja kuvatekstinä: "Meidän ja kavereiden jouluateria."

 Edelleen isoäitini kirjeenvaihtokavereita sodan ajoilta...

On vaikea edes kuvitella sitä arkea jota omat sukulaisemme ovat eläneet
 ja kokemuksia joita he ovat kokeneet. Isoäitini Elsa taas ei pahemmin
halua sota-aikaa muistella minkä ymmärrän hyvin vaikka haluaisinkin
tietää lisää. 

Erään tarinan olen saanut hänestä kupattua ja se oli aika jolloin hän 
parikymppisenä tyttönä lähti synnyinkodistaan Limingasta "maailmalle"
piiaksi ja päätyi Turun lähellä olevaan Mynämäen kylään. 

Heti hänen astuttuaan bussista ulos vieraassa paikassa, aloittivat ilmahälytyksen
pillit huutonsa. Elsan piti syöksyä muiden perässä piiloon, minne, sitä
hän ei enää muistanut mutta tuo ensikosketus hänen loppuelämän
kotikuntaansa jäi hänelle hyvin mieleen. 

Kun hän lopulta meni aivan sodan jälkeen naimisiin ja alkoi odottaa ensimmäistä
lastaan muistelee hän miten "ei ollut mitään muuta ruokaa kuin porkkanoita.
Niitä sit söin. Porkkanoita, niin paljon."

Pari viikkoa sitten Suomen Kuvalehdessä oli hyvä artikkeli sotatraumoista
joka kiersi paljon sosiaalisessa mediassa, olette varmaan sen lukeneetkin 
mutta tässä on vielä linkki

Onko teille kerrottu sukulaistenne sotamuistoja? 

Kannattaa kirjoitella niitä oman perheen kohdalta
muistiin sillä jos jokin niin tämä on katoavaa tietoa.

tiistai 3. joulukuuta 2013

Joululahjat netistä


Minulle tulee aina välillä halu kirjoitella tänne blogiin kaikenlaista muutakin mikä ei kuulu blogin aiheeseen.

Ennen näpyttelinkin tänne enemmän kaikenlaista ikäänkuin ohi aiheen mutta halusin lopulta kuitenkin pitää blogin tyylipuhtaana vintage- ja retrojuttujen ja muiden vanhojen  parissa ja deletoin turhiksi katsomani tarinoinnit. Välillä kuitenkin kadun päätöstäni ja sitten tulee tällaisia kirjoituksia.

 Joten anteeksi nyt.
Tänään ei puhuta historiasta.


Vietin tämän päivän aamusta ison osan tilailemalla joululahjoja netistä.

Yleensä en nettitilaile koska minusta monien liikkeiden nettikauppahinnat liikkuvat melkein
samoissa hinnoissa missä kivijalkakauppojenkin (puhun nyt siis isoista yrityksistä.)
 Mitään ei saa kovin paljon halvemmalla ja päälle tulevat vielä postikulut.

Vaan on eräs nettikauppa josta tilaan kerta toisensa jälkeen huokealla hinnalla
 ja josta tänäänkin tein kolme tilausta.

Tuo nettikauppa on Iherb joka onkin monille tuttu. 

Hehkutusta kauppa kuitenkin edelleen kestää sillä tiedän monia jotka eivät ole sieltä vielä koskaan mitään tilanneet ja jotka maksavat samoista tuotteista suomessa monin verroin enemmän. Jos on pienituloinen ei siinä ole mitään järkeä ja vaikka olisi suurituloinenkin, saa iherbistä paljon 
mainioita tuotteita joita taas suomesta ei mistään saa.

 Mitä sieltä sitten saa? 

Vitamiineja. 
Kivennäisaineita.
 Luksusteetä ja -kahvia.
 Eksoottisia karamelleja.
 Erittäin korkealaatuista kosmetiikkaa. 
Ihania luomusaippuoita, 
suihkugeelejä ja shampoita. 
Superfoodeja.

 Eettistä sitä sun tätä
ja paljon sellaista
mitä en muista
nyt mainita.


Ja todellakin aivan murto-osahinnoin suomen vastaaviin jos niitä edes suomesta saa.

Annan vähän esimerkkejä mitä itse tilailin itselleni tänään ja lahjoiksi.
Toivottavasti lahjansaajat eivät nyt lue tätä. 

Jos luet siis ja olet tuttuni, 

lopettaisitko...

lukemisen...

 nyt?




D-vitamiinista on ollut valtavasti kädenvääntöä. Fakta on että kesän kolmen
 kuukauden ulkopuolella d-vitamiinia vain ei saa tarpeeksi. Sitä on pakko nauttia 
purkista ja piste. 1920-luvulta 60-luvulle suositukset d-vitamiinille olivat 
100 mikrogrammaa päivässä mutta tuntemattomasta syystä johtuen annoksia 
pienennettiin rajusti, päätös jota on laajalti kritisoitu sen aiheuttamien
 terveysongelmien vuoksi. 

Tämä suosittelemani valmiste sisältää 4000 IU eli 100 mikrogrammaa 
D-vitamiinia joka otetaan kahtena öljytippana jotka voi kätevästi pudottaa
 vaikka voileipään tai mehulasilliseen. 

Miten suuri tuo määrä sitten oikein on? Ajattelua helpottaa kenties sen 
kertominen että tämän valmisteen 4000 IU eli 100 mikrogrammaa on  
sama määrä jonka ihminen saa auringonpaisteesta oleskeltuaan
 heinäkuussa kaksi tuntia auringossa.

Hintaa tulee 8.60e ja siihen hintaan purkki kestää 300 päivää.

Suomestakin saa aivan saman vahvuista D-vitamiinia apteekista,
 tästä, hinta vain on 18.60 ja purkin kesto on 100 päivää.

Nopealla laskutoimituksella siis sama annos suomalaisesta apteekista
 maksaisi 56 e missä iherbistä sen saa hintaan 8.60e.



 Olen joskus kirjoitellut täällä etten pahemmin käytä kosmetiikkaa mutta
eräs poikkeus on; tätä kasvovoidetta en pois vaihda.

Tuotteen erikoispiirre on se, että se sisältää retinolia.  Retinoli on A-vitamiinin vahva muoto jonka ansiosta ihon hiussuonisto alkaa toimia paremmin. Iho saa enemmän happea ja ravintoa ja se on eräs harvoista tuotteista joiden toiminta on tutkimuksin todistettu. Retinolin vaikutuksesta rypyt ja alkavat juonteet silottuvat ja ihon rasvaisuus eli talin tuotanto vähentyy. Iho tulee oikeasti ja selvästi kimmoisemmaksi
ja kuulaaksi. Mahdolliset pigmenttiläiskät saavat kyytiä.

Omalla ihollani ei vielä kovin ryppyjä ole mutta tämän ansiosta niitä ei ainakaan liioissa määrin tule ja tuote poistaa kaiken ihon rasvaisuuden ja sen myötä myös näppylät. Käsittämättömän toimiva juttu, kasvot ovat kaikenaikaa puhtaan tuntuiset, kuin vastapestyt.

Purkki riittää jopa muutaman vuoden, se on riittoisaa sillä herneen kokoinen täplä riittää ja enempää ei saakaan käyttää, tämä on todella vahvaa tavaraa ja liian suurissa määrin käytettynä se kuorii ihon liian tehokkaasti. Hintaa sillä on 11 euroa kun vastaava tuote suomessa maksaa viitisenkymppiä.



Joulun herkkukoreihin tilasin kaikenlaista.

Rakastan erilaisia makuteitä ja niitä on iherbissä tosi paljon.

 Tällä kertaa tilasin vihreää Mansikka-Ruusuteetä joka on luomua
ja vihreää mangoteetä. Ne maksoivat 2.40e kpl. Luomuteestä, varsinkin
eksoottisemmista mauista saa suomessa pulittaa aika paljon pidemmän
pennin jos olette yhteenkään terveys- tai ekokauppaan jalallanne astuneet.

Nuo ovat IHANIA. Ja ovat olleet tosi tykättyjä lahjoja teenystäville.

Paljon muitakin luomuteitä tuolta löytyy, valikoima on aika iso ja edullisesti.

Esimerkiksi monen tuntemat Yogi-teet löytää tuolta paljon suomea edullisemmin. 

Iherbistä saa myös kokonaisia teelehtiäkin omiin sekoituksiin.

Vaikka hibiskuksen kukkia

Toinen vakitilaus on aina Nubian heritage-saippuat ja tuotteet.

Nämä eivät ole mitä tahansa tahranpoistajia, ne ovat sataprosenttisesti
kasvisperäisiä ja huippuraaka-aineista. Esimerkiksi tämä musta saippua
valmistetaan palmuntuhkasta, tamarindista, tervasta, shea-voista, aloe-
veramehusta ja eteerisistä öljyistä. Pelkkiä hyviä aineksia ihoa kohtaan
ja lian poiston lisäksi se hoitaa ihoa ja sen pieniä vammoja.

Tuoteperheestä löytyy muita, lukuisia ihanan tuoksuisia saippuoita,
ja porkkana-granaattiomenasaippuaa jotka molemmat olivat ihania.  

Hinta 2.40e.

Kannattaa kokeilla myös heidän suihkugeelejään, 
ainakin kookos-papaija-vaniljansiemen on hyvä 


http://images.iherb.com/m/NOW-07535-2.jpg


Käytän eteerisiä öljyjä mm. hajuvesinä sillä ne eivät sisällä mitään ylimääräistä
ja niitä voi vaikka syödä. Itseasiassa käytän iherbin piparminttuöljyä jatkuvasti
teen maun vahvistajana ja tippa sitä kaakaoon tekee pätkiksen makuista kaakaota.
Tai suklaakakun tai muun suklaaleivonnaisen kuorrutukseen. Tippa riittää.

Iherbin basilikaöljyä tipautan usein tipan salaattiini, tulee halvemmaksi ja kätsymmäksi
kuin basilikapuska ja öljy on kuitenkin luonnonbasilikasta valmistettu eikä synteettistä.

Tuota kuvassa näkyvää sitronellaöljyä kannattaa ostaa valmiiksi ensi kesän hyttysajoille,
hyttyset eivät nimittäin siedä sen tuoksua. Ja kerron vinkin joka pelastaa teidä ihan 
tosissaan jos laitatte sen muistiin. Nimittäin tippa sitronellaöljyä hyttysenpureman päälle
(ei aukiraavittuun!) poistaa KAIKEN kutinan. Tähän toimivat lisäksi piparminttu- ja 
laventeliöljyt mutta sitronella on paras. 2.30e. 

Lisäksi eteerisiä öljyjä voi käyttää tuoksulampuissa, aromaterapiassa ja kannattaa
 pudottaa pari tippaa kylppärin pyyhkeisiin tai mattoon, tulee ihana tuoksu ilman myrkkyjä. 

Ja jos lemmikki pissaa aina samaan kohtaan lattialla merkkaustarkoituksissa, 
kannattaa siihen sivellä voimakastuoksuista öljyä ja merkkailu loppuu nopeasti. 

On kokemusta.

 http://images.iherb.com/m/NAL-00332-1.jpg

Iherbin laventeliöljy on tällä hetkellä vakkarihajuveteni ja kolme vuotta sitten
siitä valmistamani tuoksupussit tuoksuvat edelleen ihanasti alusvaatelaatikossani.

Ja iholle ihana teepuuöljy maksaa iherbissä 3.50 kun suomessa 
esim. Body shopissa se maksaa kympin ja siinä ainetta on  
PUOLET vähemmän. Tosi hyvä diili siis tämä.


 Ja tiedättekö mitä? Panda, siis meidän suomalaisten oma 
panda tuottaa ulkomaalaisten nautittavaksi ihanaa kirsikkalakritsia.

Siis vain ulkomaanmyyntiin. En tajua tätä kirsikan dissausta sillä 
 myös monet muut suomalaisfirmat tekevät kirsikkatuotteita ulkomaille,
vaan ei meille. Joka tapauksessa tämä kirsikkalaku on tosi hyvää.

Hintaa sille tulee tasan 2 euroa per paketti. Niitä menee
joulun herkkukoreihin kuten myös vadelmalakua.

Tuolla on myös paljon muita makeisia joista monet ovat
luomua tai terveellisemmistä sokereista valmistettuja,
intiaanisokerista vaikka. 

Hyvää ja usein terveellistä karkkia tästä,
terveellisiä ja hyvänmakuisia välipaloja tästä
(esim. kookoslastut tosi maukkaita.)

http://images.iherb.com/m/NHI-01004-2.jpg

Mitä tulee superfoodeihin eli ravintotiheisiin lisäravinteisiin,
voi oman pakastimen kotimaisen mustikan ja karpalon lisäksi 
tehdä iherbissä tosi hyviä kauppoja.

Ota melkein mikä tahansa suomessa hehkutettu tuote ja etsi se 
iherbistä. Saat aivan varmasti sen edullisemmin. 

Itse tilasin nyt spirulina-puristeita jotka maksavat tuolla 16 euroa
  ja sama purkki maksaa suomessa vaikkapa fitnessfirstillä 53 euroa.

Eikö kauhistuta hintaero?

http://images.iherb.com/m/MLI-00205-2.jpg

 Moni varmaan alkaa myös näinä aikoina ajatella 
kääntymistä apteekin puoleen monivitamiinin ostotarkoituksissa.

En suosittele ollenkaan suomalaisten apteekkien tuotteita sillä
käsittääkseni meikäläisissä apteekeissä ei ole tarjolla yhtä
ainoatakaan vain luonnollisista raaka-aineista valmistettua 
monivitamiinia vaan ne sisältävät laboratoriossa usein
erilaisista mitä merkillisimmistä kemikaaleista syntetisoituja
vitamiineja. Vitamiinilla ja vitamiinilla ON eroa.

Esimerkiksi B-ryhmän vitamiineja tehdään 
öljystä, nestekaasusta ja kivihiilestä. Tulee tunne että
haluanko oikeasti laittaa jotakin sellaista elimistööni?

Iherbistä kannattaa etsiä vitamiineja nimikkeillä "natural" tai "wholefood."

Esim. ihan yllä kuvassa oleva C-vitamiinivalmiste on lähes sataprosenttista 
marjatiivistejauhetta acerolakirsikoista ja camu-camu-marjoista.

Maistuu tosi hyvälle ja olen syöttänyt tätä itseni
lisäksi niin tutun lapsille kuin marsuillenikin!


Oma heikkouteni kohdistuu myös huulirasvoihin tässä
nettikaupassa. Melkein aina luomua ja sellaisista raaka-aineista
että koko pötkön voisi vaikka syödä. Hinnat pyörivät yhden euron
tietämillä joten jos tilauksesta uupuu jokin kevyt tuote niin sinne
 kannattaa pudottaa pari ihanaa luomuhuulirasvaa.

Merry hempsterin tuotteet ovat kivoja, tuon kuvan tuote tuossa yllä on
maultaan kaneli ja se totisesti maistuu siltä. Ihan kuin olisi korvapuusti
huulilla joka sekunti. Sisältää mm. hampunsiemenöljyä, kandedilla (kasvi)
vahaa, kehäkukkaöljyä, kanelinlehti- ja rosmariiniöljyjä ja muita hyviä
 juttuja. Earth maman puikot ovat myös ihania kuten laventelimarenki.

Pari mansikkashampanjaa laitoin nyt ostoskoriin ja tämä
 kiss my facen kookos-ananas on nyt käytössä ja se on ihana.

Haluan myös lämpimästi suositella tätä 100% kaakaovoitankoa.

Se maksaa kokonaista 1.30e ja on tosi kiva pieni kosteuttaja
laukkuun laitettavaksi. Kaakaovoihan on mainio kosteusvoide,
käytän huuliin ja kuiviin kohtiin kasvoissa jos sellaisia on.


Pään alueelle laitettavista tököteistä tuli mieleen hammastahna,
jos haluat käyttää fluoritonta vaihtoehtoa tai muuten etsiä luonnollisempia
ratkaisuja, kannattaa kurkata tästä suuhygieniatuotteisiin.

Esim. xylitol-hammastahna ilman fluoria on hyvä ja halpa 2.80e.

Voisin suositella vielä vaikka mitä! Stevia-tipat ovat halpoja ja MAKEITA,
probiootit tosi hyvälaatuisia ja paljon suomen apteekkihintoja alhaisemmat,
löytyy myös luonnollisia proteiinijauheita (esim. sunwarrior) jos harrastaa
smoothieiden tekoa, olen ostanut myös ruoka-aineita, löytyy paljon 
erikoisruokavaliojuttuja tai vaikka luonnollisia hiusvärejä
Iherbin ripsarikin on ollut parasta käyttämääni.


Tilaaminen on tosi helppoa vaikka ei olisi netistä ennen tilannut. 

Visa electronkin käy hyvin tilaamiseen jos on hyväksynyt sille 
nettimaksumahdollisuuden verkkopankissaan ja tilaaminen on aina 
ehdottoman turvallista vaikka paketti saapuu amerikasta saakka. 

Jos paketti hukkuu postissa, hyvittää iherb ostajalle hänen rahansa.

On vain kolme asiaa jotka pitää pitää mielessä.

*

1. Tullimaksuista tai veroista ei tarvitse välittää hölkäsen pöläystä kunhan muistaa
 pitää tilauksensa kokonaissumman postimaksuineen ALLE 45 dollarin. Siis tilaa 
maksimissaan 45$ ja paketti tulee kotiovellesi ilman yllätyksiä.

2. Valitse postitustavaksi "Global Priority Mail by DHL" jonka hinta on 4$  

3. Pidä tilauksen paino maksimissaan 1.814 grammassa. Jos se ylittyy, 
nousevat postimaksut ja siten koko tilauksen hinta.

*

Jos on lukenut aikaisemmin Iherbistä, törmää myös pakostakin koodeihin.
Koodeja tuputetaan siellä sun täällä. Miksi?

Alennuskoodit ovat iherbin kätevä ja käytännöllinen markkinointitekniikka. Jos tilaat ensimmäisen kerran ja lisäät tilauksesi loppun sinulle tarjotun alennuskoodin, saat mukavan alennuksen tilauksesi hinnasta. Se henkilö jonka alennuskoodia käytit, saa puolestaan pienen alennuksen omasta tilauksestaan seuraavan kerran kiitoksena siitä että hän on suositellut paikkaa toiselle henkilölle. Näin kaikki hyötyvät.

Jos tykkäsit siis suositteluistani ja koit että kiinnosti
tai niistä oli hyötyä, käytä toki minun koodiani

 WUW601

Sillä saat ensimmäisestä tilauksestasi 5 dollaria alennusta eli
hyvinkin jo teepaketillisen tai neljän huulirasvan verran 
ja jonain päivänä minäkin saan teepakettini ilmaiseksi.

Tilaan siis itse melko usein iherbiltä. 

Ihmisen pitää kuitenkin pestä itsensä ja hiuksensa, tiettyjä vitamiineja 
ei talvella vaan saa, muutenkin olo kohenee kun syö normiruoan (joka 
ei aina ainakaan minulla ole superlaadukasta) lisäksi hyviä terveyttä 
ylläpitäviä ja parantavia juttuja. Kun ostan niitä muutenkin niin
 miksen ostaisi niitä sitten halvemmalla? Ainakin omassa opiskelijan
 kukkarossani ero tuntuu. Postikulutkin yhdysvalloista asti ovat
 halvemmat kuin suomen sisällä mikä tuntuu ihmeelliseltä.

Tällä hetkellä toimitusajat suomeen ovat noin paria viikkoa
eli ihan hyvin ehtii vielä tilata monta joululahjapakettia.