Olipa hyvä että noin kuukausi sitten siivosin kaappeihini tyhjää tilaa.
Sen oli kai tarkoitus täyttyä sillä kävin Uff-kaupan alepäivillä.
Minä en erityisemmin pidä uffista enkä haluaisi sen toimintaa tukea
mutta minkä teet, niissä on musertavan ihanat retrovaatevarastot. Vain muutamia
kertoja vuodesta voin mennä kauppaan ja tuntea sitä samaa mitä kai monet
naiset tuntevat joka kerta vaatekauppaan mennessään;
haltioitumista ja tunnetta että haluaa kaiken.
Verho jota en ostanut, koska kaikkea ei voi saada.
Kaikkea kaunista olisi joka puolella, psykedeelisiä kuvioita, köynnöksiä
joissa on satumarjoja ja galakseja, mekkoja joiden kankaisiin on kudottu
kulta- ja hopealameeta, takkeja jotka ovat aitoa, paksua villaa eivätkä
mitään ensimmäisen tuulen läpäiseviä kertakäyttörättejä ja ihmeellisiä
muotoja ja rönsyjä sellaisin värein että oma mielikuvitukseni ei
vaivaamatta sellaisia osaisi keksiä.
Nostelen asuja tangoilta jonkinlaisessa hypnoosinkaltaisessa tilassa ja ihmettelen
miten näitä ei ole kukaan vielä ostanut... Samassa muistan lauseen jonka joku
joskus minulle sanoi; "mikset sä vaan joskus voisi hankkia jotain normaalia vaatetta..."
Niin paljon houkutuksia, niin vähän voimaa käsivarsissa.
Kantokyky on onneksi rajallinen.
Ihastuin erityisesti näihin kenkiin, niin pöhkö en silti ole että
ostelisin niitä varastoon kun koko on monta numeroa liian pieni.
Mutta mikä sääli! Toivottavasti joku hyvä uusi omistaja hankkii ne.
Tästä villapuserosta minun oli ihan pakko ottaa kuva.
Katsokaa nyt sitä.
Jos se vain olisi ollut vähän inhimillisemmän muotoisemmassa
villapaidassa, olisin hankkinut sen. Nyt toivon että se
saa hyvän hipsterikodin.
Linnun kalansilmämäinen silmä oli muuten nähdäkseni
käsinpuhallettua lasia ja todella kaunis.
Joskus sen printin ei tarvitse olla mitenkään
psykedeelinen ollakseen kiva.
Tämä oli hirveän herttainen hame.
En vain ymmärrä miksi todella monet 60/70-lukujen pitkät hameet
on tehty neljästä eri kappaleesta. Näyttää typerältä kun hameen keskisauma
joka nykyvaatteissa on sivussa onkin edessä eikä sitä saa kääntämällä
piiloon koska jokapuolella on saumoja!
Mitään näistä ylläkuvatuista en kuitenkaan ostanut.
Sen sijaan ostin tämän vihreän täkin. Onko tuttu? Miltäköhän vuosikymmeneltä?
Se nyt on sivuseikka sillä olin täkin tarpeessa ja tämä oli juuri sopivan värinen,
pidän myös haavanlehtikuviosta.
Koin myös sydämentykytyksiä sillä näin henkarilla tämän vieressä
turkoosinvärisen silkkitäkin jollaista olen himonnut pitkään mutta
lähempi katselu paljasti sen olevan sittenkin petauspatja! Itseasiassa
sellaisellekin minulla olisi ollut tarvetta vierassänkyyn (eli lattialle)
mutta en jaksanut kantaa. Oli todella kaunis.
Tässä on hienoja lurexmekkoja.
En ole varma myisinkö nämä pois vai muokkaisinko ne itselleni,
tokihan ne siis olivat aivan liian isoja kuten aina. Ilmeisesti n. 36-38-kokoiset
menevät heti kauppaan tullessaan sillä en ole ikinä löytänyt uffista yhtään
vanhaa kimallemekkoa joka olisi jotain muuta kuin xl-xxxxxxxxxxl-kokoa.
Näiden muokkaus mittoihini tulee kyllä viemään aikaa eikä tule
olemaan helppoa, varsinkaan vihreän kohdalla jos sen teen joten katsotaan.
Nämä kaksi olivat hauskat perusmekot joihin
tarvitsee tehdä vain pieniä muutoksia.
Vähän nipistää vyötäröltä ja avata ruskean mekon
kalvosimet (liian lyhyet hihat) ja pidentää
niitä. Tai kenties teen niistä 3/4 hihat.
Tämä on aivan kamala kuva.
Minulla on vanha lainakamera ja joudun muokkaamaan rankasti melkein
joka kuvaa eikä silloinkaan, tai varsinkaan silloin aina onnistu. Tämä mekko
oli todellisuudessa tummansininen eikä sähkönsininen ja tätä ei tarvitse edes
korjailla mitenkään.
Sitten aamutakkilinjalle.
Tämä on ihan kamalaa, montako aamutakkia ihminen tarvitsee?
Minulla on entuudestaan kaksi ja nyt tuli kaksi lisää.
Kenties myyn toisen mutta en kyllä tiedä kumman,
pidän niistä molemmista hirveästi.
Tämä sinivioletti on aika ätläkkä mutta
livenä mahdottoman hauska ja istuu kuin
hienompikin iltapuku.
Tätä en voinut jättää koska se oli
ensinnäkin pronssinvärinen ja koska
siinä on sipuleita!
Siis tarkasti kun katsoo niin siinä on siis sipulin
maanpäällinen osa kukkineen joka jatkuu
juuriin ja maanalaiseen sipuliin!
Ostin lisäksi pari takkia joita en vielä kuvannut.
Tuntui mukavalta kun toista takkia sovittaessani takkirekkien
edessä kuulin takaani puhetta jota en tarkemmin huomioinut.
Kääntyilin siinä peilin edessä ja pian joku kosketti käsivarttani.
Tämä joku oli vajaa kolmekymppinen englantia puhuva varsin
salskea mies joka totesi:
"Beautiful.
Yes. You should buy it."
Mies katsoi minua päästä varpaisiin, nyökkäsi hitaasti ja sanoi vielä;
"Definitely.
Trust me."
Mies väläytti kiltin hymyn ja sitten hän lähti.
Tässä oli siis täysin tuntematon mies joka ei edes yrittänyt
iskeä ja jäädä roikkumaan epämiellyttävänä iilimatona vaan kertoi
vain vilpittömän kohteliaisuuden (sellaiseksi tuo kommentti oli
selvästi tarkoitettu) ilman mitään taka-ajatuksia tai yrityksiä
saada itselleen jotain takaisin.
Eli vanhanaikainen herrasmies.
Todella ilahduttavaa törmätä tällaiseen käytökseen joka
kyllä piristää arkea. Ja tuo tuntematon mies myös muistutti minua
siitä tärkeästä, todella tärkeästä seikasta että AINA kannattaa sanoa toiselle
hyvä ja kaunis sana. Vaikka tuntemattomalle, tai erityisesti
tuntemattomalle. Eikä sen sanotun niin ihmeellistä tarvitse olla kuten
nähtiin, kunhan se sanotaan positiivisella tarkoituksella.
(Minulla ei muuten ole beigeä kokolattiamattoa.
Nämä on kuvattu kerrostalon betonisen pesuhuoneen
lattialla ennen kuin tungin ostokset koneen syövereihin! :)
