Olen itse huono käyttämään mitään ehostusta.
En koe meikkien, ihonhoitotuotteiden tai hiustenhoitotuotteiden
maailmaa erityisen kiehtovaksi tai mielenkiintoiseksi.
Sanon sen nyt kuitenkin heti ettei minulla kuitenkaan ole mitään sitä vastaan että niitä
muut käyttävät ja välillä itsekin yritän innostua parantamaan muun muassa naamaani
mutta lannistun kun tuntuu että kosmetiikan maailma on niin massiivinen.
On niin vaikea löytää "aloita tästä"-kohtaa
kun on vuosikymmenet kohauttanut sille maailmalle olkiaan.
Tässä "meikki-ihonhoitotuote-hiustenhoitotuote-vartalonhoitotuote ja tuotetuote"
-maailmassa minua inhottaa lähinnä se koko
tuotteistus.
Jos kaikki rasvat, geelit, pursokkeet, tahnat, öljyt, voiteet ja liemet kerättäisiin markkinoilta
yhteen ja ihan oikeasti suomalaisen naisen perusmaalaisjärjellä ajateltaisiin tarvitseeko
minun kehoni näitä tuotteita, uskon että vastaus on ei, ei tarvitse.
Ajatella. Vain vuorokaudessa ihan uusi naama.
Kun täytin viime marraskuussa kolmekymmentä, eksyin eräille sivuille jossa oli pitkät
pätkät kolmekymppisen naisen ihonhoidosta ja valuin ainakin puoleksi tunniksi tilaan jossa
ajattelin että minun pitää nyt todella tehdä
tilanteelle jotakin ennekuin se kirjaimellisesti
leviää käsiin! Että minun pitää ostaa X-määrä tuotteita joista merkitsin muutamia
tietokoneeni kirjanmerkkivalikkoon muistiin.
Että muistaisin ostaa niitä pikimmiten!
Seuraavana päivänä olin jo unohtanut koko jutun ja pesin naamaani palasaippualla
yhtä maireana kuin ennenkin.
Onpa sievä nainen mutta se tuskin on Tokalonin ansiota.
Nämä tämän kirjoitukseni mainokset ovat vain suunnilleen 60 vuotta vanhoja.
Paljon vanhempiakin mainoksia on. Naiset ovat ihan aina olleet kiinnostuneita
ulkonäöstään ja koska perinteinen kauneuskäsitys arvostaa ulkonäön nuoruuteen
ja terveyteen viittaavia piirteitä, on tuon maailman ympärille toki kehittynyt
massiivinen teollisuudenala jonka tehtävä ei todellakaan ole vaatimattomasti ja
hyväntekeväisyyttä osoittaen tarjota naisille helpotusta ulkonäköpaineisiin
vaan sen tarkoitus on tahkota mahdollisimman paljon rahaa
ja aiheuttaa niitä ulkonäköpaineita.
Silloin tekniikkana on uskotella kohderyhmälle ettei hän tällä hetkellä ole tarpeeksi hyvä
mutta hänestä kuitenkin voi tulla hyvä jos hän ostaa tuotteen X joka tarjoaa helpotusta ja
jopa ratkaisun ongelmaan. Jota se ei tietenkään tarjoa koska jo puolen vuoden päästä
markkinoille tulee uusi "kehitelty" tuote joka tarjoaa paljon paremman ratkaisun
ongelmaan ja siitä puolen vuoden päästä tulee taas uusi tuote jne.
Jokaisen naisen menestys riippuu suuresti hänen ihonsa kauneudesta!
Ihonne tulee voiteestamme kauniiksi ja sehän on menestyksenne ja onnenne edellytys.
(Ja sitten Urho, Simo ja Erkki tulevat luoksesi puvut päällä kukkapuskien kera!)
Tämän rahankuvasilmäisten markkinamiesten "ellet osta tätä olet ruma ja
huono ja teet itsellesi pysyvää vahinkoa"-hapatus ei mene minulta läpi.
Oletpas sinä sitten parempi ihminen ajattelee varmaan joku happamasti mutta siitä
ei ole kyse koska en todella vastusta kauneudenhoitotuotteita sinänsä, vastustan vain
suoranaista asiakkaalle valehtelua ja kertakäyttökulttuuria jonka mukaan uusi tuote on
aina parempi tuote vaikkei olisikaan.
Ja vastustan myös sitä maailmankuvaa jota
kosmetiikkamainokset meille työntävät.
Että et ole hyvä nyt mutta sinusta ehkä tulee hyvä jos ostat tätä ja sitä.
Ennen mainoksissa oltiin varsin suorasanaisia, nykyään sanallinen mainonta on
hienostuneempaa ja kovien sanojen sijasta tietokone photoshoppaa kosmetikkamainosten
ihmisten ihon pikseli kerrallaan sileääkin sileämmäksi ja maskaramainosten malleillakin
on tekoripset.
Monilla on kuitenkin tarpeita.
Jollakulla iho kuivuu kikkareeksi ja toisella taas rasvoittuu
niin että iho kiiltää kuin voideltu pulla. Joku on kalpea kuin parempikin
aneemikko tai komplekseja huonosta ihosta on ja syystä.
Kyllä näihin ongelmiin saa hakea apua mutta mistä sitä löytyy kun kokeiltavana
on 18000 eri tuotetta joita jokaista markkinoidaan mitä ihmeellisimmin ihanin
adjektiivein ja joista jokainen siis on yhtä hyvä?
No kokeilemalla, kokeilemalla ja taas paisuu markkinamiehen kukkaro.
Koko maailmassa ei ole naista joka ei
voisi tulla kauniimmaksi käyttämällä Pretty quickia.
Tämän pääni sisäisen vuodatuksen jälkeen on ymmärrettävää että voivutan toisin
ajattelevia kanssasiskoja kanveesiin kertomalla että käytän esimerkiksi ostamani tuotteet
loppuun vaikka se tuote olisi 15 vuotta vanha. Sen ikäinen silmänrajauskynä minulla
onkin. En ole saanut siitä silmätulehdusta enkä usko saavanikaan varsinkaan
koska käytän sitä laiskuuttani vain kerran vuodessa.
Kasvoni pesen saippualla, valmistan toki saippuan itse erityisen
kosteuttavaksi mutta saippuaa se on silti.
Koko meikkirutiinini on yhtä kuin pelkkä poskipuna koska olen kalpea tahtomattani ja jos
oikein tälläydyn, laitan lisäksi punertavaa huulirasvaa. Ei minulla ole parhain iho mutta en
jaksa murehtia moisesta asiasta. Enemmän murehtisin jos joutuisin maalaamaan joka
aamu kasvoilleni ihonväristä maalia ja iltasella käyttää useita eri tuotteita saadakseni
maalit pois nahasta. Ennenhän meikkaamisesta puhuttiinkin nimenomaan
maalaamisena.
Taas kuulostan tuomitsevalta ja korostan etten ole.
"Hei tyttö, jos äiti ei anna maalata, pitäis sun kuitenkin ostaa jotain. Kun tää on meidän bisnes. Niin mitä jos ostaisit tätä rasvaa? Keksittiin että sun iholle vois tulla siitä vaikka... Hmm... Ihmeellistä hohtoa? Kuulostaako hyvälle? No niin ajateltiinkii!"
Minusta ehostaminen on ajatuksena todella hauska, alkuperäiskansatkin meikkaavat
luonnonväreillä kasvojaan ja vartaloaan ja meikkaus voi myös olla todellista taidetta
jota ihailen niiden kasvoilta jotka asiansa osaavat. Mutta onko meikkaamisen oltava
normi kuten mainokset antavat ymmärtää ja olemmeko todella niin huonoja ilman
näitä monia kymmeniä tuhansia, satoja tuhansia ja miljoonia tuotteita? Tarvitsemmeko
todella näitä kaikkia tuotteita?
No emme tarvitse.
Ja tästä palaankin kirjoitukseni aivan alkuun saakka, siihen kun sanoin että toisinaan koetan
tutustua kosmetiikan maailmaan mutta turhaudun kun en löydä faktaa fiktion seasta.
Tuntuu että tämä alue on niin rahan sekä kauneusmyytin korruptoima että sitä totuutta siitä mitä
fyysinen kehonhoito edellyttää ei voi millään kaivaa esiin. Ja niinpä jatkan uppiniskaisesti
naamani tahkoamista saippualla vaikka osuvampikin keino kenties löytyisi.
Tämä on todella harmillista sillä minulla kuten monilla on niitä pieniä asioita joihin
tarvitsisi kenties avuksi jonkin tuotteen. Esimerkiksi hiukseni ovat kirjaimellinen murheenpesä.
Ne ovat pitkät, niitä on paljon määrällisesti mutta ne ovat ohutta sorttia ja vielä
luonnonkihartuvaa sorttia. Ja arkeni on sitä että itken joka päivä.
En
mysteerimurheiden takia vaan siksi että en voi estää kyyneliä
valumasta
tapellessani hiusharjan kanssa. Lykkäämpä tukkaani mitä tahansa
tuotetta, takkuuntuu se salamana. Ja siinä ei selvittelysuihkekaan auta.
Varsinkin talvi on yhtä kyynelten
tiristelyä
koska silloin kutrit sähköistyvät ja kuivuvat entistä
enemmän.
Sisareni käytännönläheinen vinkki ongelmaani on se, että leikkaan hiukseni
pois ja
teetän niistä peruukin jota voin sitten selvitellä ilman kyyneliä. Tämä on ainoa pätevä
ratkaisu jonka olen saanut ongelmaani.
Tuotteita olen nimittäin läpi käynyt vuosien aikana hyvin monia,
kampaajat ovat
hiuksia katselleet ja tarjonneet milloin mitäkin puteliä,
öljyä rasvaa ja ihmeainetta
mutta ei ole apua tullut vaikka ensin
markat ja sitten eurot ovat taskustani huvenneet.
En syytä kampaajia, he
lienevät yhtä lailla tuotteistuksesta sekaisin kuin kuka
tahansa muukin. Ja totuus kaiken takana lienee se yksinkertainen seikka että jos
hiuslaatu on mitä on niin se sen hiuslaadun ongelmat on vain
kärsittävä.
Vaikka pinoaisin tuotetta tuotteen päälle, en usko ne
muuttaisivat hiusteni fyysisiä ominaisuuksia pohjimmiltaan yhtään
miksikään.
Joskus se mitä on, vain on.
Eikä yksikään tuote muuta sitä muuksi.
Lanoliinihan (lampaanvillarasva) sen kampauksen taltuttaa ja ihmeen aikaansaa.
Olenkin kääntymässä hius- iho- ja muissa kauneudenhoitoasioissa yhä enemmän ja
enemmän luontaisterveystiedon suuntaan. Eli unohtaen "käytä tätä rasvaa joka on
naamallesi, toista rasvaa joka on oikealle polvellesi, kolmatta tehorasvaa joka on
vain ohimoillesi"-sanomat kokonaan keskittyen koko kehon hyvinvointiin.
Minusta on suorastaan rikollista että esim. murrosikäisille on tarjolla selvään
hormonaaliseen akneen niin monia miljoonia puteleita joiden tarkoitus on vetää
manit vex nuorilta sillä vaikka ihoa lääppisi kuinka pinnalta, lähtee sen terveys
varsinkin hormonaalisissa ongelmissa sisältä eikä sellaiseen ongelmaan pohjimmiltaan
auta mikään puikko tai huuhde.
Ihoasioista voin kertoa esim. sen että kaikkein tehokkain
ihonpuhdistaja on muutaman päivän paasto jonka olen todennut monesti.
Kun pääsiäisen alla paastosin neljä päivää, ehti ihoni pudistua tuona
aikana normaalista melko rasvaisesta ja hieman näppyläisestä aivan
uskomattoman ihanaksi ja sileäksi silkki-ihoksi. Samoihin tuloksiin en olisi
ikinä päässyt vaikka olisin ostanut sadoilla euroilla tuotteita joita olisin
kuumeisesti lätkinyt hipiälleni.
Valcremakaan ei olisi tepsinyt nopeammin.
Tämän elämän osahaaran tuotteistaminen merkitsee sitä että meidät on saatu uskomaan
siihen että ongelmamme katoavat ulkoisin keinoin kun totuus on siinä että usein niihin
voi vaikuttaa vain sisäisin keinoin ja silloinkaan suuria toiveita vaikkapa ihon suhteen
on turha asetella jos esimerkiksi ketjutupakoi kolmattakymmenettä vuotta.
Ja onhan se hupsua harmitella ohuita hiuksia ja pyrkiä vahvistamaan niitä suihkein ja
silikonein kun lähtökohtaisesti se hius kuitenkin kasvaa pään sisältä ja pitäisi pohtia
onko äkkiä ohentuneen hiustenkasvun takana vaikka sairaus tai puutos ja miten siihen
voisi vaikuttaa jotta tulevaisuudessa tilanne korjaantuisi.
Moni ulkonäköön heijastuva ongelma haperoista kynsistä, huonosta ihosta,
katki rapsahtelevista hiuksista tai monista muista probleemista ratkeaisi
miettimällä tarkemmin sitä mitä suuhumme laitamme eikä sitä
millä kehomme ulkopuolelta kuorrutamme.
Minun loppupäätelmäni on:
vähemmän humputusta, enemmän järkeä.
Me suomalaiset olemme kuulemma verraten luonnonläheinen kansa joten
käyttäisimmekö sitä luonnonläheistä järkeämme tässäkin asiassa.
Minä ajattelin nyt tämän pitkän jutun jälkeen sulkea silmäni kuvankäsittelyohjelmalla
toteutetuilta mallikaunottarilta ja jopa näiltä somilta vanhoilta mainoksilta ja
menen ratsaamaan pakastimen.
Siellä on mustikoita ja puolukoita joiden sisältämät antosyaanivärit tukevat
ihoni aineenvaihduntaa ja niiden antioksidantit suojaavat ihosolujani
hapettumiselta sekä vadelmia joiden polyfenolit suojaavat minua
syövältä ja joiden ainesosat ehkäisevät ryppyjä.
Joten alla olevaan mainokseen toteaisin vain
herroille että sori vaan.
En ole etsimänne tyttö.
Urho, Simo, Erkki, Raimo ja Pekka, I'm not the one for you!
