Aamusta iltaan

 Aamu kurkkii jo uutimien raosta mutta vielä ei sen 

valo jaksa karkoittaa terveen nuoren mielen unikuvia. 

Ruumis lepää unenlämpimänä suloisen pehmeässä

 SILO-yöpuvussa. Siro pitsikuvio kohoilee rinnalla 

hengityksen tahdissa...

...Mutta herätyskello soi armottomana!

Päivä kutsuu töineen ja velvollisuuksineen. 

Ylös vain lämpimästä vuoteesta! 

SILO-kerrasto odottaa jo tuolilla.

Se on yhdeksästi pesty, mutta yhä on kudos 

joustavaa ja pehmeää ja väri haalistumaton.

Reipas aamuvoimistelu karistaa viimeisetkin unet silmistä.

Eikä kestävä SILO-kerrasto ratkea saumoistaan 

huikeimmassakaan "sillassa" tai jalanheitossa!

Ja nyt nopeasti kiharat järjestykseen!

Herkullisen kaunis SILO-kampaustakki hartioille! 

Se suojaa vilulta - ja onpa hauskaa tarkastella

 itseään peilistä niin naisellisen "kehyksen"

 ympäröimänä. 

Ja sitten nopeasti jalkaan SILO-sukat.

 Kello on jo uhkaavan paljon.

 ..Vielä kuppi kahvia tässä hienossa

aamutakissa - siitä ei todellakaan

hennoisi erota!

"Verrattoman kivoja työpukuja nämä SILOn villakudospuserot!

Kodikkaita ja käytännöllisiä. Ja silti niin sieviä ettei tarvitse

pelätä uuden prokuristin silmäyksiä, - tuon joka pitää itseään

"naistuntijana." 

Panenpa silti päälleni vaihteen vuoksi SILOn sinisen 

charmeuse-puseron... Hätäkös näillä SILOn valmisteilla

on konttoristin palalla hankkia useampiakin!"

 

 

"Tulen, tulen, tietysti tulen! Eihän missään opi niin paljon 

naisten muodista kuin SILOn mannekiininäytöksissä! 

 Saahan siellä nähdä kaikkea "intiimeistä" tanssiaispukuihin saakka!"

"Juu! Ja kyllä me ehdimme sen jälkeen vielä Irjan nimipäivillekin. 

Minä panen ylleni vierailupukuni SILO:n  charmeusesta, sen

 kauniin ruosteenpunaisen. ...Laurikin on niin ihastunut siihen väriin."

"Tietysti voit sen tehdä! Silon villakangaspukujen

joukossahan on monta jotka kelpaavat "tilaisuuksiinkin"

eikä vain arkipuvuiksi. Musta puku ja nyörikoristelu - Hienoa!

Ne ovatkin aina niin tyylikkään yksinkertaisia, juuri niin kuin

trikoopukujen pitää ollakin."                                                                 "Hei hei nyt sitten, näkemiin!"

"Miten monia uusia kudoslaatuja, leikkauksia ja värejä SILO olikaan 

taas keksinyt! Näitkö sen uuden melkein pitsimäisen charmeuse-laadun

"Vesililja-"asussa?"

"Minusta kyllä "Mona Lisa" oli kaunein. 

Sellaisen yöpuvun tahtoisin viivana... 

Voiko kauneemmin esittää muodin uutta naisellistunutta suuntaa!

 Ja mustan ja vaaleanpunaisen yhdistelmä oli sitten hieno. 

Ihailenkin aina SILO:n värisommitelmia ja pitsejä."

"Hei entä ne sirot ja nuorekkaat tanssiaispuvut? 

 "Tonavan aallot" oli niistä yliveto.  Ja entäs niiden hinta - 

vain puolet tavallisen kangasleningin hinnasta! 

Mutta nyt nopeasti Irjan luo, hänen nimipäiväkahvinsa

on jo ehtinyt moneen kertaan jäähtyä.

"Rakas ystävä - taidamme olla julman myöhässä!

Mutta mitä ihmettä, sinullahan on myös ylläsi SILO:a! Ennenhän

et sietänyt trikoopukuja, pelkäsit niiden venyvän."

"Oppia ikä kaikki. Nyt tiedän että silittämällä istumisesta venyneet paikat kostean 
kankaan läpi, ryhdistyy puku heti entiselleen. Viime kesänä rengasmatkallani 
ihastuin SILO:on - opin huomaamaan, että matkoilla käytännöllisempää

ja helpommin hoidettavaa vaatekappaletta ei voi olla. 

Äitikin on nykyisin niin innostunut SILO:n pukuihin, tummiin väreihin tietysti. 

Ja kun hän tilaa ne mittojen mukaan, istuvat ne hänellekin aina oikein mainiosti."

"Voi että miten hauska ilta."

"Niin on, ja sinä... Sinä olet vallan ihastuttava...

Mutta kylläpä sinulla on sievä leninki,

senkin pikku tuhlari!"

"Vai tuhlari! Hui-hai! Tämä on SILO:n valmistama

tanssiaispuku ja jos sanoisin sinulle sen hinnan,

et enää lausuisi minulle ainuttakaan kohteliaisuutta.

Mutta oli hauskaa että pidit siitä, itse viihdyn siinä

aivan hirmuisen hyvin. 

No, poika - älä nyt katsele siinä silmiäsi sokeiksi,

muista askeleetkin!"

Ah, miten makeasti olenkaan nyt

pitkän päivän jälkeen väsynyt. Miten hauska päivä...

Ei, en malta olla jatkamatta tätä juhlatunnelmaa!

Otanpä ylleni uuden SILO-pyjamani. Sen hienot 

värit ja mielikuvitusrikas malli sopivat juuri nyt 

mielentilaani!

Ja nyt, nyt hyvää yötä!

Keveitä, kirkkaita unia!

(Kuvat: Kansalliskirjasto 1935.)

Mitä Liisa kertoi Eilalle?

Kaipaakohan joku teistä blogini lukijoista hermovoimaa? 

Entä merkillisellä tavalla sisäistä varmuutta

 tai halua toisinaan peräti hurmaantua?

Tässä tarinassa selviää yllämainittujen kaihottavien

asioiden salaisuus kun paljastuu mitä Liisa kertoi Eilalle.

 

 

Hyvän unen tuoja, on kuvan SILO yöpaita. 

Nainen kaipaa silkin suloista hyväilyä päivisinkin...

Reippailevan tytön kesäkerrasto on UNTUVA-kerrasto.

Kesäisin ovat kauniit SILO-leningit verrattomat...

Juhlatunnelma alkaa puvusta. SILO valmistaa juhlapukujakin.

Kylmempinä vuodenaikoina käytetään villakudospuseroita.

SILON pienikuvioisesta villakudoksesta valmistettu puku.

Kaunis aamutakki on käytännöllistä pikku ylellisyyttä.

 

 Lämpimät vuodenajat vaativat SILON silkkisiä puseroita. 

Hienon Naisen Opas 2. Makuuhuonekäytös

Netin syövereistä toisinaan, vaikkapa mainoksen muodossa, 

saattaa lävähtää silmille erittäin kyseenalaista filmimateriaalia. 

Siis sellaista jollaista kärjistetyn stereotyyppisesti sanottuna esim.
teinipojat etsimällä etsivät ja joissa naista ei esitetä
erityisen kauniissa valossa, päinvastoin.

Kyllä te tiedätte mistä puhun.

Ihan aina kuvatunkaltaiset elokuvat eivät ole olleet laillista elinkeinoa,
itseasiassa kaikenlainen pornografinen sisältö esimerkiksi painettuna
kuvamateriaalina oli pitkään kielletty (vaikka toki sitä silti oli!)

 Kun elokuvakamera keksittiin, tajusivat alan harrastajat millaisia
mehukkaita mahdollisuuksia se toisi markkinoille mutta lakien takia
 ihan kaikenlaiseen hullutteluun ei voinut ryhtyä.

...Eikä kaikenlaista hurjaa aikanaan edes varmasti osattu ajatella.

Pelkästään alaston nainen tai alastoman naisen vihjaus riitti

rohkeaksi ja kohahduttavaksi asiaksi.

Mutta miksi tämänkaltainen aihe on 

päässyt Hienon Naisen Oppaaseeni?

Syy on seuraava.

Kun ronskit aiheet olivat aikanaan kiellettyjä

mutta pikkutuhmaa sisältöä haluttiin tuottaa markkinoille,

keksittiin näppärä juoni. Markkinoille tulivat "opetuselokuvat"

joilla oli "opettavainen ja sivistävä sisältö."

Opetuselokuvat läpäisivät sensuurin ja muuttuivat laillisiksi.

Niinpä markkinoille tuli lyhytelokuva 

"How to undress in front of your husband."

 Kaunis unelmavaimo Elaine Barrymore on näyttelijä Drew Barrymoren isoäitipuoli.

Tämä opetuselokuva on tehty pikkutuhmaksi eikä sitä katsonut

ilmestymisvuonnaan 1937 takuulla yksikään lady. Oppaaseen

se nyt kuitenkin pääsee sillä nykypäivänä näemme median 

suurkuluttajina paljon pahempaa jo ihan tv-mainoksissa ja
koska, olkoonkin lähinnä miesten katsottavaksi tehty, sisältö
ei kuitenkaan ole vitsi. Siitä on omaksuttavissa aikansa sanoma
 miten naisen tuli aikanaan käyttäytyä ja miten tämä ei missään nimessä
saanut käyttäytyä ollakseen miehen mielestä haluttava ja paikkansatietävä.

1930-50 luvuilla oli erityisen vahva henkinen ympäristö jossa naiset 

opetettiin hoitamaan kotia ja hoitamaan miehensä. Opittiin miellyttämään

miestä asioissa alkaen aivan pikkuseikoista. Siihenpä tämäkin

 minielokuva keskittyy joka alleviivaavuudessaan on samalla
koomista ja murheellista katsottavaa.

Kyseessä oleva elokuva on "opetusfilmi" ja opetusfilmissä opetetaan aikansa

 naiselle miten aviomiehensä edessä tulee riisuutua päivän päätteeksi.

Elokuvassa kuvataan kahta naista heidän iltapuuhissaan.

On normaalipainoinen viettelijätärvaimo Elaine ja 

ylipainoinen homsantuuvaimo Trixie.

Elaine on aivan ihana, hän pudottaa sulokkaasti iltapukunsa, lipuu yöasuunsa ja

 rullaa silkkisukkansa kaikella naisellisuuden viehkolla kommentoijan vuodattaen

 sulosanoja tämän naisellisen afroditemaisen kauneuden edessä jonka vuoksi 

aviomies ei milloinkaan tule kyllästymään vaimoonsa, pirskottaapa 

tämä enkeli vielä hajuvettä ylleen ennen silkkitäkin alle sujahtamista.

Elainesta on myös myös hauskaa ja samalla surullista tehdä eräs huomio.
Kyseinen filmi edusti vajaa sata vuotta sitten aikuisviihdealan huippua.
Katsokaapa Elainen vartalonmallia! Täysin normaali normaalipainoinen nainen.
Samanlainen mitä suurinosa nykyajan naisistakin on.

Verratkaapa sitten tätä nykyisiin vaikkapa ihan tavallisiin Hollywood-leffoihin
joissa lähes jokainen pääosaesittäjä on vatsansa pyykkilaudankovaksi kaiken
 rasvan itsestään tiristänyt yleensä silikonirintainen parikymppinen.

Oikeat arkielämän naiset eivät ole muuttuneet. Meitä kohtaavat odotukset
sen sijaan ovat. Kovemmiksi ja vaativammiksi. Tässä yhteydessä on ihan hyvä
huomioida sitä että tasa-arvoa ei ole vielä lähimaillakaan saavutettu. Edelleen
naisten oletetaan ovan jotain enemmän ja parempaa, jopa enemmän kuin ennen.

 Kenen vuoksi?

...Takaisin aiheeseen.

Mitä tulee leffan toisen tähtöseen Trixieen, hän puolestaan onkin
epätoivoinen tapaus. Trixie raapii kainaloitaan ja röhisee ja röyhtäilee.

Trixie repii hiuksiaan, raastaa vaatteensa päältään kaksin kourin 

ja örisee. Painavin jaloin Trixie tömistelee yöpöytänsä edessä kuin taistelulaiva

juontajan happamasti moitiskellessa näin epänaisellista käytöstä. Trixie on 

enemmän mies kuin nainen, oikea korsto ja juontaja veisteleekin ironisen ilkeästi; 

 "Miten Trixien miehen täytyykään olla riemuissaan noiden eksoottisten sulojen edessä!

 Hah, eipä ihme että miehellään on aina ylitöitä toimistolla! Jos minä 

olisin Trixien mies, minulla olisi myös ylitöitä...

...Etelä-Afrikassa asti!"

Tässä kaksinaismoralistisessa 8 minuutin lyhytelokuvassa
 ei näy ollenkaan alastomuutta, sopii siis kaikenlaisten
Hienojen nykynaisten katsottavaksi! :)

Iltapyjama

Oletteko te ennen törmänneet nimitykseen iltapyjama? 

Minä en ole. En ainakaan tässä merkityksessä.

"Älä leimaa naista joka käyttää iltapyjamaa! 

Ne ovat viimeisintä muotia ja THE POOL ROOM 

on mitä muodikkain ravintola! 

Ei väliä mitä kukaan muu sanoo - 

ME rakastamme naisia iltapyjamissa.

Tule illalliselle ja pyjamaisen tanssin ja juomien pariin. 

*Housuasu myös hyvä!!

*

Tämän mainoksen löysin kun tutkin netin sanomalehtiarkistoja. 

Se julkaistiin 1.2.1969 Palm beach daily news-lehdessä.

 Ajattelin heti että kyseessä täytyy olla pahennusta aikanaan herättänyt ihoanuoleva 

housuasu, juhla-asuna se oli vielä kovasti epätavallista ja riettaanoloista 60-luvulla. 

Teoriani on hyvä mutta jos 

iltapyjama = housupuku niin miksi mainos mainitsee housupuvun erikseen?

Muodin historiantuntemukseni on puutteellinen, onneksi on google.

20-luvun "iltapyjama" näytti tälle.

Google selvitti että iltapyjama asuna ei ole suinkaan 60-luvun keksintöä

vaan 1920-luvun. 20-luvun alussa lomat meren rannalla, iltajuhlat ja muut

vapaamielisehköt tapaamiset vaativat epämuodollista mutta juhlavaa

 pukeutumista ja "iltapyjama" keksittiin. Sitä en tiedä miksi ne vaipuivat

 unhoon ja miksi niillä oli niin huono maine naisten asuina niin monta

vuosikymmentä myöhemmin.

Kenties siksi että 1960-luvulla ne näyttivät tältä?

 Tässä on silkki-iltapyjama 1960-luvun lopulta. Miten kaunis se onkaan!

Miten mielelläni pukeutuisin tällaiseen asuun ja lähtisin

ravintolaan illalliselle "pyjamaisen tanssin

 ja juomien pariin!"

Oikea suomalaisen konservatiivisesti pukeutuvan ihmisen kauhistushan tämä on.

 Mutta miten hauskaa olisikaan tällaisessa tepastella illlallis-iltana ravintolassa! 

Varmasti perässä tulisi kulkea palkattu apulainen joka nostelisi ihmisten 

pudottamia silmiä lattialta ja ojentelisi niitä takaisin. 

Pyjaman asemasta 1960-luvulla vielä tämä:

"Pajamas were introduced by the Roman designer Irene Galitzine in 1960 

for elegant but informal evening dress. They greatly influenced fashion 

during the 1960s and continued into the casual 1970s. Palazzo pajamas 

featured extremely wide legs and were often made of soft silk and 

decorated with beading and fringe. 

During the 1970s, eveningwear and loungewear merged, as evening styles

 became increasingly simple and unstructured. Halston was particularly known 

for his bias-cut pantsuits of satin and crepe, which he referred to as “pajama dressing.”

 In light of this, popular magazines suggested readers shop in the 

lingerie departments for their eveningwear."

Eli alusasu-osastoille iltapukuostoksille mars :)

Retrovaateostoksilla

Olipa hyvä että noin kuukausi sitten siivosin kaappeihini tyhjää tilaa.

Sen oli kai tarkoitus täyttyä sillä kävin Uff-kaupan alepäivillä.

Minä en erityisemmin pidä uffista enkä haluaisi sen toimintaa tukea

 mutta minkä teet, niissä on musertavan ihanat retrovaatevarastot. Vain muutamia 

kertoja vuodesta voin mennä kauppaan ja tuntea sitä samaa mitä kai monet 

naiset tuntevat joka kerta vaatekauppaan mennessään; 

haltioitumista ja tunnetta että haluaa kaiken.

Verho jota en ostanut, koska kaikkea ei voi saada.

Kaikkea kaunista olisi joka puolella, psykedeelisiä kuvioita, köynnöksiä

 joissa on satumarjoja ja galakseja, mekkoja joiden kankaisiin on kudottu

 kulta- ja hopealameeta, takkeja jotka ovat aitoa, paksua villaa eivätkä

 mitään ensimmäisen tuulen läpäiseviä kertakäyttörättejä ja ihmeellisiä 

muotoja ja rönsyjä sellaisin värein että oma mielikuvitukseni ei 

vaivaamatta sellaisia osaisi keksiä. 

Nostelen asuja tangoilta jonkinlaisessa hypnoosinkaltaisessa tilassa ja ihmettelen 

miten näitä ei ole kukaan vielä ostanut... Samassa muistan lauseen jonka joku

 joskus minulle sanoi; "mikset sä vaan joskus voisi hankkia jotain normaalia vaatetta..."

Niin paljon houkutuksia, niin vähän voimaa käsivarsissa. 

Kantokyky on onneksi rajallinen. 

Ihastuin erityisesti näihin kenkiin, niin pöhkö en silti ole että 

ostelisin niitä varastoon kun koko on monta numeroa liian pieni.

 Mutta mikä sääli! Toivottavasti joku hyvä uusi omistaja hankkii ne.

Tästä villapuserosta minun oli ihan pakko ottaa kuva. 

Katsokaa nyt sitä.

Jos se vain olisi ollut vähän inhimillisemmän muotoisemmassa 

villapaidassa, olisin hankkinut sen. Nyt toivon että se 

saa hyvän hipsterikodin. 

Linnun kalansilmämäinen silmä oli muuten nähdäkseni 

käsinpuhallettua lasia ja todella kaunis.

Joskus sen printin ei tarvitse olla mitenkään

 psykedeelinen ollakseen kiva. 

Tämä oli hirveän herttainen hame.

En vain ymmärrä miksi todella monet 60/70-lukujen pitkät hameet 

on tehty neljästä eri kappaleesta. Näyttää typerältä kun hameen keskisauma

joka nykyvaatteissa on sivussa onkin edessä eikä sitä saa kääntämällä

 piiloon koska jokapuolella on saumoja!

Mitään näistä ylläkuvatuista en kuitenkaan ostanut.

Sen sijaan ostin tämän vihreän täkin. Onko tuttu? Miltäköhän vuosikymmeneltä? 

Se nyt on sivuseikka sillä olin täkin tarpeessa ja tämä oli juuri sopivan värinen,

pidän myös haavanlehtikuviosta. 

Koin myös sydämentykytyksiä sillä näin henkarilla tämän vieressä

 turkoosinvärisen silkkitäkin jollaista olen himonnut pitkään mutta 

lähempi katselu paljasti sen olevan sittenkin petauspatja! Itseasiassa 

sellaisellekin minulla olisi ollut tarvetta vierassänkyyn (eli lattialle) 

mutta en jaksanut kantaa. Oli todella kaunis.

Tässä on hienoja lurexmekkoja. 

En ole varma myisinkö nämä pois vai muokkaisinko ne itselleni, 

tokihan ne siis olivat aivan liian isoja kuten aina. Ilmeisesti n. 36-38-kokoiset 

menevät heti kauppaan tullessaan sillä en ole ikinä löytänyt uffista yhtään 

vanhaa kimallemekkoa joka olisi jotain muuta kuin xl-xxxxxxxxxxl-kokoa. 

Näiden muokkaus mittoihini tulee kyllä viemään aikaa eikä tule

 olemaan helppoa, varsinkaan vihreän kohdalla jos sen teen joten katsotaan.

Nämä kaksi olivat hauskat perusmekot joihin

 tarvitsee tehdä vain pieniä muutoksia.

 Vähän nipistää vyötäröltä ja avata ruskean mekon 

kalvosimet (liian lyhyet hihat) ja pidentää 

niitä. Tai kenties teen niistä 3/4 hihat.

 Tämä on aivan kamala kuva. 

Minulla on vanha lainakamera ja joudun muokkaamaan rankasti melkein 

joka kuvaa eikä silloinkaan, tai varsinkaan silloin aina onnistu. Tämä mekko

 oli todellisuudessa tummansininen eikä sähkönsininen ja tätä ei tarvitse edes

 korjailla mitenkään.

Sitten aamutakkilinjalle.

Tämä on ihan kamalaa, montako aamutakkia ihminen tarvitsee?

Minulla on entuudestaan kaksi ja nyt tuli kaksi lisää.

Kenties myyn toisen mutta en kyllä tiedä kumman,

pidän niistä molemmista hirveästi. 

Tämä sinivioletti on aika ätläkkä mutta 

livenä mahdottoman hauska ja istuu kuin

hienompikin iltapuku.

Tätä en voinut jättää koska se oli

ensinnäkin pronssinvärinen ja koska 

siinä on sipuleita!

Siis tarkasti kun katsoo niin siinä on siis sipulin

 maanpäällinen osa kukkineen joka jatkuu 

juuriin ja maanalaiseen sipuliin!

Ostin lisäksi pari takkia joita en vielä kuvannut.

Tuntui mukavalta kun toista takkia sovittaessani takkirekkien 

edessä kuulin takaani puhetta jota en tarkemmin huomioinut.

 Kääntyilin siinä peilin edessä ja pian joku kosketti käsivarttani.

 Tämä joku oli vajaa kolmekymppinen englantia puhuva varsin

 salskea mies joka totesi: 

"Beautiful.

Yes. You should buy it." 

Mies katsoi minua päästä varpaisiin, nyökkäsi hitaasti ja sanoi vielä;

"Definitely. 

Trust me." 

Mies väläytti kiltin hymyn ja sitten hän lähti.

Tässä oli siis täysin tuntematon mies joka ei edes yrittänyt 

iskeä ja jäädä roikkumaan epämiellyttävänä iilimatona vaan kertoi 

vain vilpittömän kohteliaisuuden (sellaiseksi tuo kommentti oli 

selvästi tarkoitettu) ilman mitään taka-ajatuksia tai yrityksiä

 saada itselleen jotain takaisin.

Eli vanhanaikainen herrasmies. 

Todella ilahduttavaa törmätä tällaiseen käytökseen joka 

kyllä piristää arkea. Ja tuo tuntematon mies myös muistutti minua 

siitä tärkeästä, todella tärkeästä seikasta että AINA kannattaa sanoa toiselle 

hyvä ja kaunis sana. Vaikka tuntemattomalle, tai  erityisesti 

tuntemattomalle. Eikä sen sanotun niin ihmeellistä tarvitse olla kuten

 nähtiin, kunhan se sanotaan positiivisella tarkoituksella.

(Minulla ei muuten ole beigeä kokolattiamattoa.
Nämä on kuvattu kerrostalon betonisen pesuhuoneen
lattialla ennen kuin tungin ostokset koneen syövereihin! :)