Tässä olisi nyt tämä aikaisemmin mainitsemani peili.
Retrokodin vakio tuli lopulta minunkin kotiini.
Retrokodin vakio tuli lopulta minunkin kotiini.
Nimittäin tämä monelle tuttu Mäkisen kuvastimen kukkapeili.
Törmäsin siihen sopuhintaan kirpputorilla. Ei minulla ole sille vielä
paikkaa mutta paikka järjestyy ennemmin tai myöhemmin. Ja
sopuhintaan ja sopuhintaan, peili maksoi parikymppiä. paikkaa mutta paikka järjestyy ennemmin tai myöhemmin. Ja
Teiniaikojen kirjahyllyni teiniaikojen kirjoineen. Varhaisteininä keräsin Angelica-kirjasarjaa...
Nykyään löydän paljon kaikkea hauskaa kirpputorilta sopuhintaan, eli
täysin arvoiseensa hintaan mutta haluaisin ostaa vain halpaa.
En tahtoisi maksaa esineen arvoista hintaa vaan tahtoisin tehdä
koko ajan älyttömän halpoja löytöjä ja sitten voisin anteeksi-
pyytelevästi todeta krääsänkeräyksestäni "mutta kun se
maksoi vain kaksi euroa."
Tällaisista ostoksista en taas voi niin todeta sillä
parikymppiä on parikymppiä ja minulla on entuudestaan
ihan hyvä peili. Mutta ei toisaalta Mäkisen kukkapeiliä.
Mäkisen kukkapeilit ovat silti edelleen hinnoissaan joten
olihan tämä parinkympin ostokseni sentään ihan ookoohintainen.
Uustuotannon nykypeilit maksavat viitisenkymppiä johon lisätään
täysin arvoiseensa hintaan mutta haluaisin ostaa vain halpaa.
En tahtoisi maksaa esineen arvoista hintaa vaan tahtoisin tehdä
koko ajan älyttömän halpoja löytöjä ja sitten voisin anteeksi-
pyytelevästi todeta krääsänkeräyksestäni "mutta kun se
maksoi vain kaksi euroa."
Tällaisista ostoksista en taas voi niin todeta sillä
parikymppiä on parikymppiä ja minulla on entuudestaan
ihan hyvä peili. Mutta ei toisaalta Mäkisen kukkapeiliä.
Mäkisen kukkapeilit ovat silti edelleen hinnoissaan joten
olihan tämä parinkympin ostokseni sentään ihan ookoohintainen.
Uustuotannon nykypeilit maksavat viitisenkymppiä johon lisätään
vielä postikulut, nettikirppareilla hintana on 30-40e plus ne postikulut.
Sain omani paljon halvemmalla mutta tunnen silti tästä ostoksestani
pientä morkkista koska se oli periaatteessa ihan turha. Mutta onko
Sain omani paljon halvemmalla mutta tunnen silti tästä ostoksestani
pientä morkkista koska se oli periaatteessa ihan turha. Mutta onko
mikään näin söpö ikinä turhaa? En tiedä. Soma se on kuitenkin.
vuoden 2010 postimerkissä.
Luin huvikseni mistä nämä kuvastimet ovat tulleet ja katselin itse firman
historiikkia. Tämäkin peili tuli minun kotiini Kaarlon ansiosta.
Kaarlo-niminen mies perusti siis itselleen 1920-luvulla valokuvankehysbisneksen
Tyrvään tienoilla mutta iski varsinaiseen kultasuoneen saatuaan tuntemattomia
reittejä pitkin käsiinsä peilien valmistuskaavan.
Peilien valmistus ei olekaan niin yksinkertainen asia ja tuolloin 20-luvulla
sellaisten valmistaminen oli edelleen melkoinen salatiede. Vaan Kaarlopa
laittoi toimeksi ja perusti Mäkisen perheyrityksen joka viitisenkymmentä
vuotta myöhemmin tuotti runsaat määrät näitä
kukkapeilejä kotien ja mökkien iloiksi.
1970- ja 1980 luvun markkinoilla myytiin tällaisia nimipeilejä.
Tässä omani.
Tässä omani.
Myöhemmin perheyritys myytiin Finnmirrorille mutta
kukkapeilejä ei unohdettu vaan ne otettiin uustuotantoon ja niitä
voit katsella tästä linkistä. Kiitokset Kaarlolle ja Kaarlon lisäksi
myös Tuula Lintiselle. Hän oli nainen peilien designin takana.
1920-luvulla siis peilien valmistuskaava oli kiven alla. Kivistä
puheenollen, juuri niitä olivat alkuperäiset peilit: hiottuja kiviaihioita.
Juttu jatkuu tästä Tosivanhan puolella kun olen saanut kerättyä
sinne tarpeeksi materiaalia. Ihan piakkoin kuitenkin. Kerään
sinne siis tosiaan erilaisia peiliin liitettyjä uskomuksia kuten myös
juttua peilin historiastakin.
Se nimenomainen kirjoitus ei ole vielä valmis mutta
sen sijaan naputtelin sinne tulevan pyhänpäivän ja halloweenin
ja pimeiden iltojen kunniaksi aika karmean tarinan. Käykää siellä
lukemassa kun ne jutut eivät enää tänne pupuleipomon puolelle kuulu.
Juttu jatkuu tästä Tosivanhan puolella kun olen saanut kerättyä
sinne tarpeeksi materiaalia. Ihan piakkoin kuitenkin. Kerään
sinne siis tosiaan erilaisia peiliin liitettyjä uskomuksia kuten myös
juttua peilin historiastakin.
Se nimenomainen kirjoitus ei ole vielä valmis mutta
sen sijaan naputtelin sinne tulevan pyhänpäivän ja halloweenin
ja pimeiden iltojen kunniaksi aika karmean tarinan. Käykää siellä
lukemassa kun ne jutut eivät enää tänne pupuleipomon puolelle kuulu.
Ei mikää todella soma tai söpö oo koskaan turhaa,,,ja raha sehän on vain summia x y..ei mitään morkkiksia. Tohon peilii kun katsoo alkaa väkisinkin hymylemään ja sitä ei voi rahalla mitata, hymyn voimaa :) halaus päivääsi ihana.
VastaaPoistaIhanan helpottava kommentti! :) Niin se on, tuollaiset peilirahat ovat ihan summia x ja y... Johonkin se olisi mennyt kuitenkin, sitäpaitsi varmaan johonkin sellaiseen mistä ei olisi jäänyt mitään muistoa! kiitos piristyksestä, halauksia sinne paljon marialle
PoistaOnhan soma peili. Sitä paitsi tuonhan saa ripustettua seinälle, eli se ei periaatteessa vie tilaa ollenkaan... Ainahan talouteen nyt yksi peili mahtuu. :-)
VastaaPoistaTotta tuota en tullut ajatelleeksi :D Eipä se seinällä tilaa vie niin yhtään. Nyt on paljon tyytyväisempi olo kun kerrotte näitä hyviä puolia ;)
PoistaMinä löysin tuollaisen kukkapeilin (ruskea-valkoisen) kirpparilta juurikin sillä kahdella eurolla :D. Pakkohan se oli ostaa ja se raukka on odottanut paikkaansa jo muutaman vuoden...
VastaaPoistaVoi ei tällaisia juttuja saa kertoa :D oooh tuo on ollut kyllä vuosisadan LÖYTÖ! Ja vielä ruskeavalkoinen, sehän on varmaan huipputyylikäs. Koetahan nyt nopeasti löytää sille joku paikka niin pääsee arvoiseensa asemaan jos on jo noin kauan odotellut... :)
PoistaIhanan värinen kukkis! <3
VastaaPoistaOlen kyllä iloinen että se on vihreä, vihreää minulla on asunnossa niin paljon että se sopii hyvin :)
PoistaIhana, tosi kivat värit. :) Mun kukkapeili tuli joku aika sitten keskellä yötä seinältä alas. Heräsin ihan paniikissa siihen ryminään, mutta peilille ei onneksi käynyt kuinkaan kun se jäi kukkapöydän taakse pystyyn.
VastaaPoistaHyrr, minua aina ahdista kun seiniltä putoilee jotain. A. se pitää aina niin kamalan kovan metelin ja b. alan kuvitella että kummitus pudotti sen ;) Onneksi ei hajonnut tuo peilisi, eivät nuo ole minusta mitään erityisen vahvoiksi kun tehty.
PoistaNoista 70-luvun kukkapeileistä en niin välitä, mutta sen sijaan nuo nimikoidut kiiltokuva-taskupeilit ovat kivoja. Itselläkin on sellainen lapsena maatalousnäyttelystä saatu. Olikohan meillä joskus tästä samasta aiheesta puhetta oman blogini puolella vai muistanko väärin?
VastaaPoistaSaattaa olla että olemme niistä jutelleet, muistan että jonkun kanssa nimittäin olen niistä kyllä blogimaailmassa jutellut, todennäköisesti sitten sinun!
PoistaHei... eksyin tänne sivulle etsiessäni Mäkisen kuvastinta =) Jos joku haluaa luopua omastaan, ottakaa yhteyttä, saa varmuudella hyvän kodin
VastaaPoista