Aamu kurkkii jo uutimien raosta mutta vielä ei sen
valo jaksa karkoittaa terveen nuoren mielen unikuvia.
Ruumis lepää unenlämpimänä suloisen pehmeässä
SILO-yöpuvussa. Siro pitsikuvio kohoilee rinnalla
hengityksen tahdissa...
...Mutta herätyskello soi armottomana!
Päivä kutsuu töineen ja velvollisuuksineen.
Ylös vain lämpimästä vuoteesta!
SILO-kerrasto odottaa jo tuolilla.
Se on yhdeksästi pesty, mutta yhä on kudos
joustavaa ja pehmeää ja väri haalistumaton.
Reipas aamuvoimistelu karistaa viimeisetkin unet silmistä.
Eikä kestävä SILO-kerrasto ratkea saumoistaan
huikeimmassakaan "sillassa" tai jalanheitossa!
Ja nyt nopeasti kiharat järjestykseen!
Herkullisen kaunis SILO-kampaustakki hartioille!
Se suojaa vilulta - ja onpa hauskaa tarkastella
itseään peilistä niin naisellisen "kehyksen"
ympäröimänä.
Ja sitten nopeasti jalkaan SILO-sukat.
Kello on jo uhkaavan paljon.
..Vielä kuppi kahvia tässä hienossa
aamutakissa - siitä ei todellakaan
hennoisi erota!
"Verrattoman kivoja työpukuja nämä SILOn villakudospuserot!
Kodikkaita ja käytännöllisiä. Ja silti niin sieviä ettei tarvitse
pelätä uuden prokuristin silmäyksiä, - tuon joka pitää itseään
"naistuntijana."
Panenpa silti päälleni vaihteen vuoksi SILOn sinisen
charmeuse-puseron... Hätäkös näillä SILOn valmisteilla
on konttoristin palalla hankkia useampiakin!"
"Tulen, tulen, tietysti tulen! Eihän missään opi niin paljon
naisten muodista kuin SILOn mannekiininäytöksissä!
Saahan siellä nähdä kaikkea "intiimeistä" tanssiaispukuihin saakka!"
"Juu! Ja kyllä me ehdimme sen jälkeen vielä Irjan nimipäivillekin.
Minä panen ylleni vierailupukuni SILO:n charmeusesta, sen
kauniin ruosteenpunaisen. ...Laurikin on niin ihastunut siihen väriin."
"Tietysti voit sen tehdä! Silon villakangaspukujen
joukossahan on monta jotka kelpaavat "tilaisuuksiinkin"
eikä vain arkipuvuiksi. Musta puku ja nyörikoristelu - Hienoa!
Ne ovatkin aina niin tyylikkään yksinkertaisia, juuri niin kuin
trikoopukujen pitää ollakin." "Hei hei nyt sitten, näkemiin!"
"Miten monia uusia kudoslaatuja, leikkauksia ja värejä SILO olikaan
taas keksinyt! Näitkö sen uuden melkein pitsimäisen charmeuse-laadun
"Vesililja-"asussa?"
"Minusta kyllä "Mona Lisa" oli kaunein.
Sellaisen yöpuvun tahtoisin viivana...
Voiko kauneemmin esittää muodin uutta naisellistunutta suuntaa!
Ja mustan ja vaaleanpunaisen yhdistelmä oli sitten hieno.
Ihailenkin aina SILO:n värisommitelmia ja pitsejä."
"Hei entä ne sirot ja nuorekkaat tanssiaispuvut?
"Tonavan aallot" oli niistä yliveto. Ja entäs niiden hinta -
vain puolet tavallisen kangasleningin hinnasta!
Mutta nyt nopeasti Irjan luo, hänen nimipäiväkahvinsa
on jo ehtinyt moneen kertaan jäähtyä.
"Rakas ystävä - taidamme olla julman myöhässä!
Mutta mitä ihmettä, sinullahan on myös ylläsi SILO:a! Ennenhän
et sietänyt trikoopukuja, pelkäsit niiden venyvän."
"Oppia ikä kaikki. Nyt tiedän että silittämällä istumisesta venyneet paikat kostean
kankaan läpi, ryhdistyy puku heti entiselleen. Viime kesänä rengasmatkallani
ihastuin SILO:on - opin huomaamaan, että matkoilla käytännöllisempää
ja helpommin hoidettavaa vaatekappaletta ei voi olla.
Äitikin on nykyisin niin innostunut SILO:n pukuihin, tummiin väreihin tietysti.
Ja kun hän tilaa ne mittojen mukaan, istuvat ne hänellekin aina oikein mainiosti."
"Voi että miten hauska ilta."
"Niin on, ja sinä... Sinä olet vallan ihastuttava...
Mutta kylläpä sinulla on sievä leninki,
senkin pikku tuhlari!"
"Vai tuhlari! Hui-hai! Tämä on SILO:n valmistama
tanssiaispuku ja jos sanoisin sinulle sen hinnan,
et enää lausuisi minulle ainuttakaan kohteliaisuutta.
Mutta oli hauskaa että pidit siitä, itse viihdyn siinä
aivan hirmuisen hyvin.
No, poika - älä nyt katsele siinä silmiäsi sokeiksi,
muista askeleetkin!"
Ah, miten makeasti olenkaan nyt
pitkän päivän jälkeen väsynyt. Miten hauska päivä...
Ei, en malta olla jatkamatta tätä juhlatunnelmaa!
Otanpä ylleni uuden SILO-pyjamani. Sen hienot
värit ja mielikuvitusrikas malli sopivat juuri nyt
mielentilaani!
Ja nyt, nyt hyvää yötä!
Keveitä, kirkkaita unia!
(Kuvat: Kansalliskirjasto 1935.)