Pitkä matka lakuista rasismiin

Onkohan tämä nyt jotenkin arka aihe vai ei?

Fazerin päätös poistaa Lakupekka-hahmo kääreistään ei ole uusi
 vaan jo kuusi vuotta vanha juttu. Monen ihmisen lapsuuden memorabiliaan
kuuluvana hahmo ei kuitenkaan ole poistumassa käsityöläisten tai meidän
retroinnostuneiden muistoista minnekään.

Kääreess on tyyliteltynä mustaihoinen kiharahiuksinen ihminen.

Alun perin hahmon käyttö oli ymmärrettävää. Suomessa
tummaihoisia ihmisiä ei taatusti paljon näkynyt. Ja lakritsi,
sehän on mustaa vai mitä?

Näin yhdistettiin eksoottinen ja jännittävä naama yhtä mustan
makeisen keulakuvaksi. Sitten vuosikymmenten kuluessa hahmoa
 alettiin pitää rasistisena ja "kansainvälistyvillä markkinoilla" se ei

 enää ollut korrektia kuvamaailmaa ja joutui poistoon.

 Tumman naaman yleistyminen pakkauksissa lähti itseasiassa

eräästä suhteellisen viattomasta Florence Upton-nimisen naisen

 lastenkirjasta jossa seikkaili Golliwogg-niminen peikko. Sieltä se

sitten rantautui lopulta tänne suomeenkin Fazerille hahmoksi.

 

Voitte lukea koko jutun täältä halutessanne. Wikipedia kertoo

että tuota aluperäistä Golliwogg-hahmoa ei sitäkään enää 

nykyään suvaita edes kuvana teepaidassa saatika sitten leluna.

Itse en pidä mainittua logoa rasistisena kuten
en myös muitakaan naamahahmoja.

Koetan selittää miten itse ajattelen.

Olen itse kovasti kiinnostunut

erilaisista kulttuureista, historiasta ja elämäntavoista. Niin nykyisistä kuin 

kaikista menneistäkin. Luulisin että jos itse törmäisin makeiskääreessä

johonkin omalla kohdallani vastaavaan, en pahoittaisi mieltäni.

Monissa vanhoissa lakumainoksissa näkyy jonkinlaisen eksoottisen 

alkuasukasheimon jäseniä kauniissa maisemissa palmujen katveessa.

Aurinko paahtaa ja kuvan ihmisten pukeutuminen on kevyttä ja

tunnelma iloinen ja hauska.  Ja juuri tämän tyyppiset mainokset ovat

monista kaikkein kamalimpia ja rasistisempia jota en vain jaksa käsittää.

Mikä siinä on niin loukkaavaa? Se muistutus että jossain vaiheessa

oli tummaihoisia ihmisiä jotka asuivat luonnon keskellä iloisella mielellä?

Ja että heitä on edelleen jossain?  Ketä kohtaan mainos sitten on rasistinen

jos se on rasistinen? Meitä kaikkiako kohtaan sillä on osoitettu

kaiken ihmiselämän alun perin lähteneen Afrikasta?

Kuten sanottu, jos itse törmäisin vaikka nyt sitten makeiskääreessä

blondin naisen naamaan, en vetäisi hernettä nenään. Tosin on vaikeaa

ajatella mikä olisi valkoiselle pohjoismaalaiselle naiselle vastaavaa

"loukkaavaa" kuvitusta? Muistutus kalevalaisista ajoista? Lettipäisen

navettapiian hahmo kädessä essu ja toisessa lypsyjakkara? Eikö se

loukkaisi nykynaisia joiden sivistystaso on entisiä aikoja paljon korkeampi?

 En tiedä.

Tiedän vain etten siitä loukkaantuisi vaan ilahtuisin siitä

 muistona entisistä ajoista ja esivanhemmistani ja nostalgian
hengessä mainos ehkä saisi minut entistä suuremmalla
todennäköisyydella tarttumaan tuotteeseen.

Itselleni näin naisena paljon loukkaavampaa kuvitusta ovat ihan tavalliset 

vaikkapa miesten autolehtien kansikuvitukset joita joissain markettien hyllyillä 

välillä näkee. Niissä tuskin puetut naiset silikonirintoineen esittelevät uusinta

ja kiiltävintä metallikasaa ihmeellisiin asentoihin kiemurtautuneena. Tai 

monet samanlaiset mainokset telkkarissa tai bussipysäkkien seinissä.

Niihin ei kuitenkaan puututa sillä valkoinen nainen on vapaata riistaa.

Aiheeseen palaten, näiden erilaisten ristiriitaisten hahmojen vastustajat 

ainakin nettikeskusteluissa toteavat että moiset hahmot tulisi kitkeä kaikki pois 

sillä ne ovat muistoja ajasta jolloin tummaihoisella ihmisellä ei ollut arvoa ja 

sivistystä. Hahmojen esilläpito ja tuotto ylläpitäisi käsitystä siitä että tummaihoiset

 ihmiset olisivat edelleen sivistymättömiä.

Tutkin aihetta lisää ja samalla aiheeseen upoten tutkin myös mm. alkuperäisiin

amerikkalaisiin eli intiaaneihin liittyviä vastaavia kuvituksia ja keskusteluja
törmäten samanlaisiin väitteisiin. Pois sulkahattuiset intiaanihahmot mainoksista.
Pois säämiskäasuiset kauniit intiaaninaiset makeispakkauksista! Kun se on
niin hirveän rasistista ja antaa ymmärtää että asiantila olisi edelleen kuten

kuvissa. Että alkuperäiset amerikkalaiset muka asuisivat edelleen tiipiissä ja
että tummaihoiset vastaavasti hyppelehtisivät hiekalla keihäät kädessään...

Mutta ihan totta, kuka oikeasti ajattelee noin?

En ainakaan minä. Ajatteletko sinä?

Kenties varsinaisen asian taustalta eivät
löydykään rasistiset asiat vaan stereotyypit?

Koetin mietiskellä nykyajan stereotyyppejä ja
kurkkasin nettiinkin jossa oli tällainen esimerkkilistaus:

"Yleisiä stereotyyppejä ovat esimerkiksi tyhmä blondi tai donitseja ahmiva poliisi.

Eri maita ja kansallisuuksia koskevia stereotypioita ovat esimerkiksi saita kilttiin
  pukeutuva skotlantilainen, baskeriin pukeutuva, hienosteleva ranskalainen, 
vinosilmäinen kiinalainen, jatkuvasti nukkuva meksikolainen, puhelias
karjalainen, jodlaava saksalainen, käkikelloja valmistava sveitsiläinen

ja nahkapolvihousuihin pukeutuva itävaltalainen.."

Suupeli = Maukas

Miten on kanssablondit joita suomesta paljon löytyy, oletteko te järkyttyneitä jos
jostakin kääreestä löytyy vaalea nainen? Saattaahan joku luulla naista tyhmäksi?

 Itseasiassa ajatelkaapa Elovena-kaurahiutaleita. Eikö se olekin valtavan loukkaavaa
meitä kaikkia blondeja suomalaisia kohtaan! Pitäisiköhän aloittaa kansanliike jotta tuo
sovinistinen mainos pian poistuisi ja kaikki olisi taas korrektia eikä mikään
 muistuttaisi meitä maatalousyhteiskuntajuuristamme ja peltotyölaisisoäideistämme? :)

Jossain maailmanaikaan on todennäköisesti vähäisen koulutuksen
ja huonon tiedonvälityksen vuoksi eletty ajassa jolloin stereotyyppejä
on voitu pitää totena. Kaikkien tummien ihmisten on ajateltu olevan
todella alkukantaisia ja alkuperäisten amerikkalaisten päänahkoja vieviä
kiertolaisia. Vaan voiko kukaan nykyisessä maailmassa edes ajatella näin?

En usko tuohon ollenkaan.

 Sensuurin alle on Lakupekan lisäksi joutunut myös Kina-suklaa jonka
kääreessä näkyy itämainen riisipaperihattuinen hahmo ja oletteko
tiedostaneet että ihanan Geisha-suklaan kaunis kimonopukuinen
nainen on myös vuosia sitten kadonnut? Kaikki samanlaisessa
korrektiusvillityksessä ja uskon että viehättävä Elovenatyttö tulee
myös tulevaisuudessa lähtemään suurella todennäköisyydellä
jos trendi jatkuu ennen kuin sen älyttömyys
on tiedostettu.

Itse ajattelen että liikaherkkyyden sijasta

tulisi ennemmin olla kiinnostunut moisesta kuvituksesta

ja ottaa se kiinnostavana kutsuna tutkia omia juuriaan ja 

historiaansa. Miksi omasta menneisyydestään pitäisi tuntea hirveää
häpeää erityisesti kun kaikki tietävät että se on kuitenkin
menneisyyttä eikä nykyisyyttä.

 Harvat blondit enää kuluttavat kesiään auringonpaahteisella
heinäpellolla ja yhtä harvat alkuperäiset amerikkalaiset polttavat
 rauhanpiippua tiipiin edessä. Geishoja sentään yhä on joka onkin aivan upean
mielenkiintoinen ura jolle ei jokainen tyttö pääsekään.

Epäkorrekti video

Minä luulenkin ja uskon että tulevaisuudessa lakupekat tekevät jopa paluun

piikatyttöjen ja intiaanihahmojen ja muiden nykyään pahojen hahmojen kera
kun ihmiset oppivat olemaan ylpeitä ja kiinnostuneita omista kulttuureistaan

ja ihmiskunnan historiasta ylipäätään. Siihen kyllä saattaa kulua pitkä aika.

Kun omaa menneisyyttä ei enää hävetä, siitä ollaan ylpeitä ja kiinnostuneita. 

Mitä mieltä sinä olet? Ovatko kaikki kansallisuuteen viittaavat
mainokset ja merkit aina rasistisia? Jos kuvassa on valkoinen ihminen,
onko kuva silloin rasistinen?

Itse ainakin, kun en kudo enkä virkkaa, laitan äidilleni tilaukseen
nämä patalaput aivan hyvillä mielin. Toivon että ne ehtisivät joululahjoiksi.

Loppukommenttina totean että toivottavasti en tällä kirjoituksella ketään
loukkaa, se ei ole tarkoitus sillä sisältäni ei löydy rasisminhitustakaan.
Sen sijaan erilaisten nykyisten sekä menneiden kulttuurien ja tapojen
 (ja kauniiden mainosten ja nostalgisten tuotteiden!)
arvostusta paljonkin.

Kuvitusta lehdestä Me naiset 3.3.1971

Mäkisen kuvastimen kukkapeili ja kauhua Tosivanhassa

Tässä olisi nyt tämä aikaisemmin mainitsemani peili.

Retrokodin vakio tuli lopulta minunkin kotiini.

Nimittäin tämä monelle tuttu Mäkisen kuvastimen kukkapeili.

Törmäsin siihen sopuhintaan kirpputorilla. Ei minulla ole sille vielä
paikkaa mutta paikka järjestyy ennemmin tai myöhemmin. Ja

sopuhintaan ja sopuhintaan, peili maksoi parikymppiä.

Teiniaikojen kirjahyllyni teiniaikojen kirjoineen. Varhaisteininä keräsin Angelica-kirjasarjaa...

Nykyään löydän paljon kaikkea hauskaa kirpputorilta sopuhintaan, eli
täysin arvoiseensa hintaan mutta haluaisin ostaa vain halpaa.

En tahtoisi maksaa esineen arvoista hintaa vaan tahtoisin tehdä
koko ajan älyttömän halpoja löytöjä ja sitten voisin anteeksi-
pyytelevästi todeta krääsänkeräyksestäni "mutta kun se
maksoi vain kaksi euroa."

Tällaisista ostoksista en taas voi niin todeta sillä
parikymppiä on parikymppiä ja minulla on entuudestaan
ihan hyvä peili. Mutta ei toisaalta Mäkisen kukkapeiliä.

Mäkisen kukkapeilit ovat silti edelleen hinnoissaan joten
olihan tämä parinkympin ostokseni sentään ihan ookoohintainen.

Uustuotannon nykypeilit maksavat viitisenkymppiä johon lisätään 

vielä postikulut, nettikirppareilla hintana on 30-40e plus ne postikulut.

Sain omani paljon halvemmalla mutta tunnen silti tästä ostoksestani
pientä morkkista koska se oli periaatteessa ihan turha. Mutta onko

mikään näin söpö ikinä turhaa? En tiedä. Soma se on kuitenkin.

 Tämä minun peilini näkyy myös 
vuoden 2010 postimerkissä.

Luin huvikseni mistä nämä kuvastimet ovat tulleet ja katselin itse firman

historiikkia. Tämäkin peili tuli minun kotiini Kaarlon ansiosta. 

Kaarlo-niminen mies perusti siis itselleen 1920-luvulla valokuvankehysbisneksen 

Tyrvään tienoilla mutta iski varsinaiseen kultasuoneen saatuaan tuntemattomia

reittejä pitkin käsiinsä peilien valmistuskaavan. 

Peilien valmistus ei olekaan niin yksinkertainen asia ja tuolloin 20-luvulla

sellaisten valmistaminen oli edelleen melkoinen salatiede. Vaan Kaarlopa

laittoi toimeksi ja perusti Mäkisen perheyrityksen joka viitisenkymmentä

vuotta myöhemmin tuotti runsaat määrät näitä 

kukkapeilejä kotien ja mökkien iloiksi.

 1970- ja 1980 luvun markkinoilla myytiin tällaisia nimipeilejä.
Tässä omani. 

Myöhemmin perheyritys myytiin Finnmirrorille mutta 

kukkapeilejä ei unohdettu vaan ne otettiin uustuotantoon ja niitä 

voit katsella tästä linkistä. Kiitokset Kaarlolle ja Kaarlon lisäksi 

myös Tuula Lintiselle. Hän oli nainen peilien designin takana.

1920-luvulla siis peilien valmistuskaava oli kiven alla. Kivistä

puheenollen, juuri niitä olivat alkuperäiset peilit: hiottuja kiviaihioita.

Juttu jatkuu tästä Tosivanhan puolella kun olen saanut kerättyä
sinne tarpeeksi materiaalia. Ihan piakkoin kuitenkin. Kerään
sinne siis tosiaan erilaisia peiliin liitettyjä uskomuksia kuten myös
juttua peilin historiastakin.

Se nimenomainen kirjoitus ei ole vielä valmis mutta
sen sijaan naputtelin sinne tulevan pyhänpäivän ja halloweenin
ja pimeiden iltojen kunniaksi aika karmean tarinan. Käykää siellä
lukemassa kun ne jutut eivät enää tänne pupuleipomon puolelle kuulu.

Mystiset vintage-Pastirolit

Muistetut, kaivatut ja rakastetut Pastirol-pastillit

loi Oy Merijal Ab-makeistehdas vuonna 1972. 

Merijal myytiin pariin eri otteeseen ennen kuin se fuusioitiin

Leaf-konserniin vuonna 1992. 

Ennen Leafille siirtymistään

Merijal kuitenkin kuului kansainvälistä kauppaa 

käyvälle Rettig-perheyritykselle.

 Ja sen ajan peruja ovatkin nämä

minua ensin kovasti kummastuttaneet mainokset.

Jos katsotte tätä hämyistä kuvaa tarkasti, huomaatte että koko 

ylärivi on yhtä Pastirolia täynnään. 

Miten merkillisiä Pastiroleja!

On appelsiinia, yrttiä, sitruunaa ja

 omenaa tavallisten tervaisten lisäksi.

Suomalainen Pastirol ei ole kelvannut aina

aluperäisessa asussaan ja niinpä on ryhdytty

 nimileikittelemään.

 Pastiral.

.

Britannian markkinoille tehtyjä vadelma-Pastiroleja. 

Kovasti seitsemänkymmentlukuisen näköinen pakkaus.

.

Tässä kuvassa taas naapurimaata

varten valmistettuja sitruuna-Pastiroleja.

"Maustettu luonnollisilla ainesosilla!"

Ja saman aikakauden Anis-Pastiroleja.

Tässä taas näitä erilaisten yrttien makuisia pastilleja.

Ainakin minttua, anista, kuminaa, eukalyptusta ja lakritsia

on näissä pastilleissa ollut. Kannessa kukkien vieressä on 

aivan pienellä yrttien nimet.

*

Kokonaan Pastirol poistettiin tuotannosta vuonna 2001

sillä tilastojen valossa kovien karamellien myynti 

ei enää ollut kannattavaa. 

Viimeisenä kuvassa ihan suomen markkinoille 

valmistettuja hunajatäytteisiä Pastiroleja.

Maistuisiko?

Muoti + Kauneus 70-luvulta osa 2.

Nyt mars aurinkoon! Ylle vain Plus aurinkomaitoa, 

Plus aurinkoöljyä ja Plus aurinkovoidetta!

Ruskettaa tasaisesti, satoi tai paistoi.

Tällä hetkellä säät ovat vaihteeksi sateiset mutta kesä jatkuu
ja ilma on ihanan lämmin!

Jatketaan siis vielä hieman 70-luvun Kauneus + Terveyslehtien parissa.

Yessinaa ostaisin melkein pelkästään purkin vuoksi. 

Siinä on juuri tuollaisia oikeanlaisia

lihavia sydämiä! :)

Lipsaverilla saa tosi makeet huulet jotka ovat vielä hyvätkin.

Makuina villikirsikka, minttuappelsiini,

niittyminttu ja vuorisitruuna.

Havin tuotteita.

Nämä Orlane meikit. Mitä on tuo aine

noissa keraamisissa valkeissa purkeissa?

Minulla on nimittäin aivan varmasti ollut tuollaisia

leikeissäni lapsena. Luomiväriäkö?

 

"Kun ihosi voi hyvin, voit meikata kasvosi millä

hinnalla haluat."

Mitäköhän tällä on ajettu takaa? Millä hinnalla?

Aika soma mainos.

Kevään 5 uutta helmiäissävyä.

Licorice, Copper penny, Sailor boy,

pumpkin pie, Blueberry.

"Luonnon lahja hiuksille jotka ovat saaneet

tarpeekseen väkevistä shampoista."

Tämä on taas tätä "hyvä"-mainontaa jota näkee paljon vanhoissa

mainoksissa. Miksi monimutkaisia mainoslauseita, 

sanotaan vain että tuote on "hyvä."  Kyllä kaikki sen toki tajuavat :)

Kaikille kivoille tytöille. Entäpä jos on paha?

Virkkaa toki itsellesi ja lapsellesi uimapuku! 

Se onkin varmaan käytännöllisin uintiin ikinä.

En halua edes ajatella miten inhottavalta

tuntuu vartalolla läpimärkä ja painava puuvillalanka.

Sen sijaan näihin vaatteisiin mielelläni pukeutuisin.

Harmi miten vähän pitkiä hameita näkee nykyään. 

Paljonhan niitä on vaikkapa uffilla mutta 70-luvun nainen

taisi löytöjeni perusteella olla paljon lyhyempi kuin nykynainen. 

Löytämäni hameet siis ovat aina aivan liian lyhyitä.  

Tulipa tästä mieleeni että erään kerran kun ylläni oli maata viistävä,

 musta 70-lukulainen hame jonka kerrankin olin löytänyt 

sopivanmittaisena, menin kauppaan. 

Päälläni oli lisäksi tyköistuva musta vakosamettitakki, valkoinen 

pitsivillahuivi kaulassa ja korvissa isot riippuvat korvakorut.

 Arvatkaa mitä tapahtui?

Sain elämäni ensimmäisen kerran

vartijan perääni. Vartija käveli puolentoista metrin päässä minusta

läpi koko kaupan mitään puhumatta. Aivan silmiinpistävästi siis.
Samalla katsellen minua poikkeuksellisen tuimalla katseella.

Ymmärsin että minut oli kuviteltu romaniksi ja olin sekä nöyryytetty

että ristiriitaisten tunteiden vallassa. Perinnepukua (tai sitä muistuttavia asuja)

käyttävien ihmisten asiointi pikkumarketissa ei taida aina olla kovin mukavaa

varsinkaan jos vartijapoika on ihan tomppeli.

Lähdin vakikaupastani ja jätin
ostokset siihen paikkaan. Seuraavalla kerralla vaatteeni olivat
tavallisemmat ja sama vartija ei korvaansa lotkauttanut.

Oli mielenkiintoista mutta kamalaa huomata miten rasistista käytöstä 

suomessa edelleen on. Muistan tapauksen nykyään aina kun olen

 pukemassa päälleni sen saman hameen ja tunnen oloni kurjaksi.

 Siitä kurjanaolemisen tunteesta taas tunnen kiukkua koska
 annan ikävän tapahtuman ja ennakkoluulojen vaikuttaa
pukeutumiseeni joka taas on henkilökohtainen ratkaisu.

Kirjailua...

Myin juuri samasta päivänkakkarakankaasta valmistetun

hameen nettikirppiksellä... Itselleni liian pitkä enkä raaskinut 

leikellä lyhyemmäksi. 

Paras kunnioittaa vanhaa vaatetta

ja laittaa eteenpäin sellaiselle jolle se sopii!

 Tämä lehden artikkeli oli niin naurettaja ja lukijaa 

aliarvioiva että melkein kiukustuin. Nnnggghh, hermoni!

Jos haluat lukea sen, siirrä kursori kuvan päälle,

oikeaklikkaa ja valitse vaihtoehto "avaa uuteen välilehteen"
ja klikkaa kuvaa vielä kerran.

Jutussahan siis luokitellaan ihmisten luonteet sen mukaan millaisesta peilistä pitää.

Esim. numerosta 12. pitävä mies on "Mies joka liikkuu paljon. 

Tavoiteltu poikamies. Ostat mittatilauspukuja. Autosi on urheilullinen. 

Olet itseriittoinen ja kaunis."

Jos taas pitää numerosta 14, eli tuo hauska keltainen pikkupeili

jossa on kolot sormille saa tuomion: "Olet väliinputoaja.

Olet aina samaa mieltä muiden kanssa. Et oikein tiedä mistä pidät."

Itse pidin retrohulluna noista sydamisistä, taskupeilistä ja suuresta

neliöpeilistä. Kuvaus niissä oli toisaalta ihan hauska. Vaikka niistä

pitäjä leimattiinkin romanttiseksi kukkaprinttihaahuilijaksi niin sanoipa 

se myös: "Keität aamukahvin sydänpannussa, juot sen sydänkupista

ja meikkaat itsesi sydänpelin edessä ennen kuin vetäiset yllesi

 sydänkuosisen mekkosi."

Mieleeni piirtyi mukava kuva itsestäni ihanan sydänteepannun

 ja kupin kanssa herttakuningattarenomaisessa sydänmekossa. 

Mutta ah, olisipa vain sydänteepannu ja sydänkuppi. 

Tai edes se peili!

Muoti + Kauneus 70-luvulta

Skanneri toimii taas! Mikä lie ollut sen ongelma, eilen hampaitakiristellen

valmistauduin monen tunnin tappeluun sen kanssa kun päätin viimein katsastaa 

mikä sitä vaivasi mutta sitten aivan itsestään se alkoi toimia 

kuin mitään vikaa ei olisi ollutkaan.

Tekniikka, sellaista se on. Ei sitä voi ymmärtää. 

Joskus paljon aikaisemmin iloitsin löytäneeni vanhoja  Muoti + Kauneus-lehtiä

ja pääsin vihdoin niitä skannailemaan. Tässä mainoksia kesältä 1974 ja kesältä 1977.

 Jospa ne toisivat vähän lämpöä päivään vaikka tämän vuoden keskikesään

sattuikin tällaisia viileitä säitä. (Toivottavasti vain tilapäisesti!)

Tämä alempi oli minusta niin hauska, voi tuota
 mallin ilmettä "Ennen hoitoa."

Onneksi Alberto öljyhoito kaikessa teknillisyydessään 

toi taas hymyn huulille.

Katsokaas näitä korumainoksia. Muoti+Kauneuden oma pikku

bisnes oli mainostaa lehdessä näitä halpis-rihkamakoruja. 

Siis minusta ne ovat halpisrihkamaa ainakin nyt, nuo ovat

juuri noita tuttuja juttuja kirppiksen 10 sentin korulaareista.

Koin myös hauskoja ahaa-hetkiä. Nimittäin nuo kaulaan
ripustettavat pullot, minulla on ollut niitä barbileikeissä lelujen
mukana jotka sain naapurilta lapsena. Kovassa käytössä
olivatkin leikeissä mutta ei minulla ollut aavistustakaan
 että olivat olleet ennen barbileikkeihini päätymistä koruja! 

Kuka ihme on halunnut pitää pulloja kaulassaan!!?

Ilmeisesti aika moni, sen verran usein tähän rihkamaan 

kirpparilla tosiaan törmää. Onpa minulla muuten tuollainen

norsukorukin, voitin sen tosin arvasta lapsena. En kyllä usko
sekuntiakaan että se olisi norsunluuta, ehtaa muovia se on!

Ovatko nämä teille tuttuja?

Tupakkaa sai vielä mainostaa.

Tässä ilmoituksessa minua kiehtoi mainoksen symboliikka.

Oletan että höyhen kuvastaa savun kepeyttä ja pehmeyttä mutta

entäs tuo kello? Oletettavasti se viittaa tyylikkäisiin herrasmiehiin

joille tämä tupakki on omiaan mutta nykyihmiselle se tässä yhteydessä

kai merkkaisi sitä aikaa joka tupakan myötä elinajasta vähenee...

Tämä oli pakko skannata koska se on niin käsittämätön!

"Menetin tyttäreni herralle... - HERRA SOPASELLE! -

Mistä ihmeestä on voinut olla kyse??

Ja eipä tuo "SIILOAN ottaa lapsesi!" paljon asiaa eteenpäin avaa... 

On tainnut olla aika jännä lehti tuo P.S aikanaan.

Tunnistatteko mallin?

Minun alkoi tämän mainoksen nähtyä heti tehdä 

mieli tuollaista sateenkaarenväristä hartiahuivia. 

Olisipa se piristävä vaate. 

Tosin, kokemuksesta

tiedän että harvalle käytölle jäisi. Ostelen paljon

uffin-alesta ihania hartiahuiveja mutta en muista 

koskaan käyttää niitä.

Tässä vilahtaa hieman rintaa. Nykyään taitaisi tulla valituksia.

Somat Nivean pullot ja hauska kesäinen kuva.

Rai-Rai :) "Menestys pohjoismaissa." ja "Uutuus tulipunakukka."

Oranssi pullo on nimeltään "Aurinkoinen," sininen on tietenkin

"Sininen hetki" ja punainen se uutuus tulipunakukka. Vihreästä

en saanut selvää.

Voi, voih, onpa somia purnukoita. 

Haluaisin kaikki Aqua Manda-tuotteet. 

Kamalaa lukea tällaisia vanhoja mainoksia kun tietää 

ettei ole mitään toivoa saada itse tuotteita! Tuoksu

tuossa vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta. 

Varmaankin juuri sellaiselta josta pitäisin...

Tässä lehdessä oli myös Armi-kilpailu. 

Piti äänestää suosikki-Armia

ja voi voittaa eläimiä! 

Kerta kaikkiaan, Anytimellä oli näiden

lehtien perusteella todella, todella merkillisiä mainoskampanjoita,

kerron myöhemmässä blogipostissa toisestakin kilpailusta jonka

rinnalla tämä pääpalkinto, undulaatit, kyllä kalpenevat.

"Yritän näyttää hyvältä vaikka olenkin uinut koko päivän.

Koskaan ei voi tietää vaikka uimaopettajakin

olisi diskossa illalla..."