Muoti + Kauneus 70-luvulta osa 2.

Nyt mars aurinkoon! Ylle vain Plus aurinkomaitoa, 

Plus aurinkoöljyä ja Plus aurinkovoidetta!

Ruskettaa tasaisesti, satoi tai paistoi.

Tällä hetkellä säät ovat vaihteeksi sateiset mutta kesä jatkuu
ja ilma on ihanan lämmin!

Jatketaan siis vielä hieman 70-luvun Kauneus + Terveyslehtien parissa.

Yessinaa ostaisin melkein pelkästään purkin vuoksi. 

Siinä on juuri tuollaisia oikeanlaisia

lihavia sydämiä! :)

Lipsaverilla saa tosi makeet huulet jotka ovat vielä hyvätkin.

Makuina villikirsikka, minttuappelsiini,

niittyminttu ja vuorisitruuna.

Havin tuotteita.

Nämä Orlane meikit. Mitä on tuo aine

noissa keraamisissa valkeissa purkeissa?

Minulla on nimittäin aivan varmasti ollut tuollaisia

leikeissäni lapsena. Luomiväriäkö?

 

"Kun ihosi voi hyvin, voit meikata kasvosi millä

hinnalla haluat."

Mitäköhän tällä on ajettu takaa? Millä hinnalla?

Aika soma mainos.

Kevään 5 uutta helmiäissävyä.

Licorice, Copper penny, Sailor boy,

pumpkin pie, Blueberry.

"Luonnon lahja hiuksille jotka ovat saaneet

tarpeekseen väkevistä shampoista."

Tämä on taas tätä "hyvä"-mainontaa jota näkee paljon vanhoissa

mainoksissa. Miksi monimutkaisia mainoslauseita, 

sanotaan vain että tuote on "hyvä."  Kyllä kaikki sen toki tajuavat :)

Kaikille kivoille tytöille. Entäpä jos on paha?

Virkkaa toki itsellesi ja lapsellesi uimapuku! 

Se onkin varmaan käytännöllisin uintiin ikinä.

En halua edes ajatella miten inhottavalta

tuntuu vartalolla läpimärkä ja painava puuvillalanka.

Sen sijaan näihin vaatteisiin mielelläni pukeutuisin.

Harmi miten vähän pitkiä hameita näkee nykyään. 

Paljonhan niitä on vaikkapa uffilla mutta 70-luvun nainen

taisi löytöjeni perusteella olla paljon lyhyempi kuin nykynainen. 

Löytämäni hameet siis ovat aina aivan liian lyhyitä.  

Tulipa tästä mieleeni että erään kerran kun ylläni oli maata viistävä,

 musta 70-lukulainen hame jonka kerrankin olin löytänyt 

sopivanmittaisena, menin kauppaan. 

Päälläni oli lisäksi tyköistuva musta vakosamettitakki, valkoinen 

pitsivillahuivi kaulassa ja korvissa isot riippuvat korvakorut.

 Arvatkaa mitä tapahtui?

Sain elämäni ensimmäisen kerran

vartijan perääni. Vartija käveli puolentoista metrin päässä minusta

läpi koko kaupan mitään puhumatta. Aivan silmiinpistävästi siis.
Samalla katsellen minua poikkeuksellisen tuimalla katseella.

Ymmärsin että minut oli kuviteltu romaniksi ja olin sekä nöyryytetty

että ristiriitaisten tunteiden vallassa. Perinnepukua (tai sitä muistuttavia asuja)

käyttävien ihmisten asiointi pikkumarketissa ei taida aina olla kovin mukavaa

varsinkaan jos vartijapoika on ihan tomppeli.

Lähdin vakikaupastani ja jätin
ostokset siihen paikkaan. Seuraavalla kerralla vaatteeni olivat
tavallisemmat ja sama vartija ei korvaansa lotkauttanut.

Oli mielenkiintoista mutta kamalaa huomata miten rasistista käytöstä 

suomessa edelleen on. Muistan tapauksen nykyään aina kun olen

 pukemassa päälleni sen saman hameen ja tunnen oloni kurjaksi.

 Siitä kurjanaolemisen tunteesta taas tunnen kiukkua koska
 annan ikävän tapahtuman ja ennakkoluulojen vaikuttaa
pukeutumiseeni joka taas on henkilökohtainen ratkaisu.

Kirjailua...

Myin juuri samasta päivänkakkarakankaasta valmistetun

hameen nettikirppiksellä... Itselleni liian pitkä enkä raaskinut 

leikellä lyhyemmäksi. 

Paras kunnioittaa vanhaa vaatetta

ja laittaa eteenpäin sellaiselle jolle se sopii!

 Tämä lehden artikkeli oli niin naurettaja ja lukijaa 

aliarvioiva että melkein kiukustuin. Nnnggghh, hermoni!

Jos haluat lukea sen, siirrä kursori kuvan päälle,

oikeaklikkaa ja valitse vaihtoehto "avaa uuteen välilehteen"
ja klikkaa kuvaa vielä kerran.

Jutussahan siis luokitellaan ihmisten luonteet sen mukaan millaisesta peilistä pitää.

Esim. numerosta 12. pitävä mies on "Mies joka liikkuu paljon. 

Tavoiteltu poikamies. Ostat mittatilauspukuja. Autosi on urheilullinen. 

Olet itseriittoinen ja kaunis."

Jos taas pitää numerosta 14, eli tuo hauska keltainen pikkupeili

jossa on kolot sormille saa tuomion: "Olet väliinputoaja.

Olet aina samaa mieltä muiden kanssa. Et oikein tiedä mistä pidät."

Itse pidin retrohulluna noista sydamisistä, taskupeilistä ja suuresta

neliöpeilistä. Kuvaus niissä oli toisaalta ihan hauska. Vaikka niistä

pitäjä leimattiinkin romanttiseksi kukkaprinttihaahuilijaksi niin sanoipa 

se myös: "Keität aamukahvin sydänpannussa, juot sen sydänkupista

ja meikkaat itsesi sydänpelin edessä ennen kuin vetäiset yllesi

 sydänkuosisen mekkosi."

Mieleeni piirtyi mukava kuva itsestäni ihanan sydänteepannun

 ja kupin kanssa herttakuningattarenomaisessa sydänmekossa. 

Mutta ah, olisipa vain sydänteepannu ja sydänkuppi. 

Tai edes se peili!