Kotilieden kirjoituskilpailun voittosatoa elokuulta 1963 edelleen.
Osa yksi on tässä.
TOINEN PALKINTO
"En osannut sanoa aamenta oikealla hetkellä"
*
*
Kyllä sitä saa joskus katua kun ei sano aamenta oikealla hetkellä.
Tässä nyt istun ikäneitona, vanhana ja harmaana käsitöitteni ja kudonnaisteni keskellä.
Ei silti ettei ottajia olisi ollut, mutta minulle oli olemassa vain Mikko.
Pidimme yhtä kansakoulusta lähtien. Oli selvää, että kerran emännöisin Naapurirannassa.
Ei silti ettei ottajia olisi ollut, mutta minulle oli olemassa vain Mikko.
Pidimme yhtä kansakoulusta lähtien. Oli selvää, että kerran emännöisin Naapurirannassa.
Keväällä 1926 kiirehti Mikko kihlaustamme kun hänen äitinsä halvaantui. Mikko loukkaantui suunniltaan kun minulla oli silloin niin kiireellisiä kutomisia, etten muka ehtinyt ajattelemaankaan häitä ennen syksyä.
Koko kesänä ei hän käynyt rannassamme.
Minun siellä käydessäni han valitti kiireitä, ei ehtinyt käymään.
Minun siellä käydessäni han valitti kiireitä, ei ehtinyt käymään.
Vasta elokuisena kuutamoiltana kolahti airo tutusti.
Kaivattu vene solui rantaan.
Rakas oli tulija.
Kaivattu vene solui rantaan.
Rakas oli tulija.
Kiusoittelin kuitenkin: "Etpäs malttanut pysyä poissa?"
Iloisena hän yhtyi leikkiin: "Joko on kankaasi kudottu?"
"Jo, Montakin." Vastasin.
"Sano sitten heti, kyllä tai ei." hän sanoi yhtäkkiä vakavasti.
"Mitä suotta hätäilet, ei minulla mitään kiirettä ole," vastasin nauraen.
Iloisena hän yhtyi leikkiin: "Joko on kankaasi kudottu?"
"Jo, Montakin." Vastasin.
"Sano sitten heti, kyllä tai ei." hän sanoi yhtäkkiä vakavasti.
"Mitä suotta hätäilet, ei minulla mitään kiirettä ole," vastasin nauraen.
Silloin hän painoi lakin päähänsä, sanoi:
"Hyvästi. Mieti sitten lopun elämääsi."
"Hyvästi. Mieti sitten lopun elämääsi."
Ja lähti - Taakseen katsomatta.
Yritin huutaa hänen peräänsä, mutta vene loittoni vihaisin vedoin.
Uskoin hänen vielä tulevan.
Silloin olisin ollut valmis vastaamaan kyllä, mutta hän ei tullut koskaan.
Kaksi viikkoa myöhemmin hän kihlasi kotitalousharjoittelijansa.
Uskoin hänen vielä tulevan.
Silloin olisin ollut valmis vastaamaan kyllä, mutta hän ei tullut koskaan.
Kaksi viikkoa myöhemmin hän kihlasi kotitalousharjoittelijansa.
Katkerana olen katsellut vuodesta toiseen Naapurirantaan,
jossa lapsiparvi on kasvanut aikuiseksi.
jossa lapsiparvi on kasvanut aikuiseksi.
Minun paikallani astelee toinen nainen, jolla oli liukkaampi kieli sanomaan "Juu'u."
Kaisu
Nämä tarinat on hyvä muistutus, että elämässä on niin paljon erilaisia ihmiskohtaloita... onneksi ei edes tiedä kaikkia. Surullista, että voi mennä kokonainen ihmiselämä hukkaan, kun asiat on yhden kortin varassa tai asiat perustuu luuloon ja väärään oletukseen.
VastaaPoistaJoka tapauksessa, mukavaa huhtikuuta;)
On tosiaan jotenkin kauhistuttavaa että noin pienestä on kiinni niin suuria asioita.
PoistaOikein mukavaa huhtikuuta sinnekin!!
Nyyh! Kuinka tärkeää onkaan tarttua hetkeen, se kannattaa! Surullisinta tässä tarinassa on, ettei tuo ikäneito koskaan oppinut läksyään... hänhän kirjoitti "Ei silti ettei ottajia olisi ollut, mutta minulle oli olemassa vain Mikko."
VastaaPoistaMinusta molemmat olivat kyllä hankalia luonteita, Kaisu joka ei koskaan ottanut toista puolisoa ja Mikko joka oli todella lyhytpinnainen ja ehkä hiukan kostonhimoinenkin. Voi näitä tarinoita!
PoistaAi että nämä tarinat kouraisevat kovasti.
VastaaPoistaHassua minustakin että miten näin lyhyisiin pätkiin mahtuu niin paljon. Uskomatonta että tämäkin vaikuttaa olevan ihan tositarina.
PoistaNo jopa oli ukko! Eipä tainnut olla paljon väliä sillä, kuka vaimoksi päätyi, kun kahden viikon päästä oli jo toisen kanssa kihloissa! Minä ainakin olisin ollut vain iloinen, että pääsin tuommoisesta ukosta eroon.
VastaaPoistaMinulle tuli kieltämättä myös mieleen että tämä tarinan Mikko olisi mahtanut olla hankala puoliso. Räiskähtelevän tuittupään kanssa on raskasta elää! Olisipa vain tuo tarinankertoja älynnyt ottaa toisen miehen, ties kuinka hyvän tyypin olisi löytänyt!
PoistaRiipaisevaa
VastaaPoista:(
Poista