Kirje isännälle

 

 Tämä on tarkoitettu juuri sinulle joka et ole ryysyjooseppi etkä
kartanonomistaja vaan jotain siltä väliltä.

Otsikon luettuasi luulet kai kirjoituksen sisältävän hevosenjalostukseen
tai väkilannoitteisiin liittyviä ammattiasioita. Mutta nyt, isäntä hyvä,
erehdyt varsin pahasti. Jos tämän kirjeen luettuasi voit lyödä rintaasi ja
sanoa että minähän olen oivaltanut nuo asiat jo vuosia sitten, saat olla
tyytyväinen. Mutta jos niskasi punehtuu lukiessasi ja tunnet sisälläsi
syytöksiä, niin ravistele itsesi hereille ja ala toimia. Ja nopeasti!

Sinullahan on emäntä jonka talutit vihille vuosia sitten.

 

Hän oli rusoposkinen ja elämänhaluinen, virkeä ja iloinen.

Onko hän sellainen nyt? Onko edes tuo elämänhalu jäljellä? 

Te lupasitte silloin jakaa kaiken tasan elämässänne eikö totta?

Nyt kuitenkin olet sälyttänyt emäntäsi harteille ikävistä asioista 

ainakin yhdeksänkymmentä prosenttia. Itse kellastelet omien

kymmenen prosenttisi kanssa ja koetat hiljalleen vielä huojentaa

taakkaasi. Etkä kai huomaa erotusta? Niinpä emäntäsi onkin

kumarainen nelikymmenvuotias vanhus joka ei enää osaa hymyillä.

Hän tiuskii sinulle ja sinä ihmettelet kun iloisesta emännästäsi

on tullut äkäinen eukko. Miten hän on sellaiseksi muovautunut?

Siinä arvoitus pohdittavaksesi isäntä hyvä.

Sinun taloutesihan on noin päällisin puolin kohtalaisessa kunnossa.

Ehjät katot ja levyjä seinillä. Ehkä ula-antennikin. Itsetuntosi on melkein

tuon antennin korkeudella ja sinä ajattelet että ei sitä olekaan näin

hienosti kaikilla mökkiläisillä. Eipä kyllä mutta...

Emäntäsi retuuttaa ämpäreillä veden navettaan ja saunaan niinhän?

Vesijohdoista olet kuullut mutta et katso itseäsi velvolliseksi niitä laittamaan.

Tai sanot ettei ole varoja. Kuitenkin ostit ularadion vaikka entinenkin radio

kuului kyllin hyvin.

Emäntäsi vetää kelkalla silput puimalasta, heinät ladosta ja perunat kuopasta.

Enhän minä mitenkään ehdi hevosella ajaa kun 

olen joka päivä metsäpuuajossa, yrität puolustautua. 

Mutta, isäntäni, sinähän jäät rokuliin jos on kovin kasteleva sää

ja jäät koiran kanssa huvittelemaan jänisjahtiin. Ja muistatko syksyllä kun olit

kahdeksan päivää hirvijahdissa? Toit kyllä poissaolosi lunnaiksi kaadon tapahduttua

viisi kiloa syistä lihaa. Mutta silloinkaan emäntäsi ei jaksanut ilostua.

Noina jahtipäivinä ja muulloinkin kuului liiteristä kivakka sahan sihinä, kun emäntä

katkoi hellapuita. Kulunut hameenhelma siellä vain lupsahteli työn tahdissa.

 

Olet kai kuullut että suomessa käyttävät katkaisusirkkeli-nimistä

konetta? Pienissäkin taloissa? Katkovat sillä nopeasti koko vuodenkin

polttopuut. Sinusta se tuntuu tarpeettomalta, ja niin, kalliiltakin.

Mutta sinunhan kannatti ostaa se uusi hirvikivääri ja kiikari siihen

vaikka entisenkin kaliiberi olisi ollut laillinen ja oikein hyvä?

Moneen vuoteen et ole tullut katsoneeksi millaisessa kunnossa ovat 

emäntäsi pyykkivälineet. Yksi pieni saavinnysä jäljellä. Pyykkilauta 

säpäleinä. Emäntäsi hieroo vaatteet nyrkkiesi välissä. Tai tuskinpa talosi

menisi vasaran alle vaikka ostaisit pyykkikoneenkin. 

Eihän tuo mennyt viime keväänäkään kun ostit mopon

 ja hevosia vaihtaessasi sait kolmekymmentätuhatta väliä.

Huomannet kai, isäntä, että voisimme vielä jatkaa etkä sinä pystyisi 

tarjoamaan kunnon vastinetta. Mutta kohta pääset rauhaan.

Olet selvinnyt tähän saakka ostamalla emännällesi äitienpäivälahjaksi

sukat tai hamekankaan jota hän ei koskaan jouda ompelemaan.

Miten kauan yrität selviytyä tällä?

Joka tapauksessa, laiminlyöntiesi hinta on jo liian kallis:
emäntäsi ei ole virkeä ja iloinen.Hän ei jaksa olla aurinkona
kotonanne. Tämä on suuri vahinko varsinkin lapsillenne.

No niin isäntä.

Nyt saat joko tyytyväisenä lyödä rintoihisi - 

tai lähteä heti heinähäkin

kanssa ladolle. 

 Itseesi katsoen, ravia ajaen.

(Veikko Rissanen / Kotiliesi / 1960)