Sotamuisteluita

Mukavaa itsenäisyyspäivän iltaa.

Olen tämän kirjoituksen kanssa melko paljon myöhässä.

Ostin nimittäin viime joulun jälkeen kirjakaupan alennusmyynnistä

aivan ihanan, ihanan kirjan ja silloin 11 kuukautta sitten suunnittelin

että vyörytän koko itsenäisyyspäiväviikon blogissa pelkkiä juttuja

uudesta kirjastani mutta näköjään nyt vähän toisin kävi.

 Tuntematon lotta - Mummoni kirjekavereita

Olen ollut todella laiska tekemään mitään töitä, täällä kotonani sisälämpötila 

on nyt 18-astetta ja minulle se on ihan liian vähän, tällainen nykyajan 

kasvatti kun kuitenkin olen. Tekee mieli vain olla fuksianpunaisen 70-luvun 

anttilakuvastovillapeittoni alla ja lipittää chai- earl grey tai vadelmateetä eikä

siirtyä skannerin ja työpöydän luokse tekemään jotain ajattelua vaativaa.

Lisäksi sain kuulla harmittavan huonoja uutisia perheenjäsenen terveydestä 

joka vei ne entisestäkin hitaat ajatteluprosessini kokonaan uusille urille. 

Näiden kaikkien syiden takia ja muutamien muiden myös, en olekaan nyt

 sitten kirjoitellut tänne mitään koskien sitä kirjaa vaan en malta olla

sentään jotain tänne kirjoittamatta vaikka en siitä kirjasta nyt enemmän

 tällä kertaa avaudu. Haittaako se nyt sitten jos muistelen sotien aikaisia

 juttuja vähän myöhemminkin? :)

*

Minua kiinnostaisi tietää oletteko te lukijat keskustelleet omien

 vanhempienne/isovanhempienne/isoisovanhempienne kanssa heidän

sota-ajan muistoistaan? Ellette ole aikaisemmin niin nyt on korkea

 aika, kovin pitkään siihen ei enää ole mahdollisuutta.

Itse en tuntenut toisia isovanhempiani sillä he eivät enää olleet elossa

syntymäni aikoihin mutta toiset isovanhempani ovat kertoneet jotakin.

Tai pikemmin olen itse kerännyt tietoa sisältäviä langanpätkiä kokoon

eri lähteistä.

Omaa tarinaansa kertoo esim. isoisäni Eskon kaikissa sodissa mukana kiertänyt 

mustakantinen vihko. Tuohon vihkoon on pääasiassa kerätty iloisia lauluja 

ja erilaisia sanaleikkejä joita sotaväessä silloin laulettiin ja kerrottiin.

Laulujen sanat itsessään ovat monesti aika hauskoja ja niinpä on sivuja

 käännellessä tosi tylyä törmätä renkutukset keskeyttäviin lauseisiin:  

"Sulo kuoli tänään. 

Tykistötuli. Myös Viljo kuoli tänään." 

Ja taas seuraavalla sivulla on luettavana himmenevällä 

lyijykynän harmaalla loru kanttiinin Tiinasta.

Isoisälläni kulki sodassa mukana myös kamera ja hänen 

valokuvakirjansa sodasta on hyvin karua katsottavaa. 

 Laajoja mustia tasankoja joilta joka ainoa puu on pommitettu

 pois. Mäki toisensa jälkeen vain mustaa maata ja lyhyitä

 sirpaleisia puuntynkiä. 

Kuvissa näkyy myös paljon ruumiita. Sen aikaisten vihollisten 

mätäneviä pääkalloja ja luita joissa ihoa on vielä kiinni.

Eräässä tilannekuvassa näkyy hakaristisymbolinen (Suomen 

Ilmailuvoimien tunnus vuoteen 1945 saakka) kone ja seuraavassa

kuvassa koneen pilotti, oikein salskea nahkahousuihin ja 

lakkiin pukeutunut mies jota isoisäni oli kommentoinut lyhyesti:

"Asser H. Kenttäposteljooni"

Jouluaattona otetussa kuvassa taas näkyy kirkkaan viinan pullo

ja kuvatekstinä: "Meidän ja kavereiden jouluateria."

 Edelleen isoäitini kirjeenvaihtokavereita sodan ajoilta...

On vaikea edes kuvitella sitä arkea jota omat sukulaisemme ovat eläneet

 ja kokemuksia joita he ovat kokeneet. Isoäitini Elsa taas ei pahemmin

halua sota-aikaa muistella minkä ymmärrän hyvin vaikka haluaisinkin

tietää lisää. 

Erään tarinan olen saanut hänestä kupattua ja se oli aika jolloin hän 

parikymppisenä tyttönä lähti synnyinkodistaan Limingasta "maailmalle"

piiaksi ja päätyi Turun lähellä olevaan Mynämäen kylään. 

Heti hänen astuttuaan bussista ulos vieraassa paikassa, aloittivat ilmahälytyksen

pillit huutonsa. Elsan piti syöksyä muiden perässä piiloon, minne, sitä

hän ei enää muistanut mutta tuo ensikosketus hänen loppuelämän

kotikuntaansa jäi hänelle hyvin mieleen. 

Kun hän lopulta meni aivan sodan jälkeen naimisiin ja alkoi odottaa ensimmäistä

lastaan muistelee hän miten "ei ollut mitään muuta ruokaa kuin porkkanoita.

Niitä sit söin. Porkkanoita, niin paljon."

Pari viikkoa sitten Suomen Kuvalehdessä oli hyvä artikkeli sotatraumoista

joka kiersi paljon sosiaalisessa mediassa, olette varmaan sen lukeneetkin 

mutta tässä on vielä linkki. 

Onko teille kerrottu sukulaistenne sotamuistoja? 

Kannattaa kirjoitella niitä oman perheen kohdalta

muistiin sillä jos jokin niin tämä on katoavaa tietoa.

Mitä Liisa kertoi Eilalle?

Kaipaakohan joku teistä blogini lukijoista hermovoimaa? 

Entä merkillisellä tavalla sisäistä varmuutta

 tai halua toisinaan peräti hurmaantua?

Tässä tarinassa selviää yllämainittujen kaihottavien

asioiden salaisuus kun paljastuu mitä Liisa kertoi Eilalle.

 

 

Hyvän unen tuoja, on kuvan SILO yöpaita. 

Nainen kaipaa silkin suloista hyväilyä päivisinkin...

Reippailevan tytön kesäkerrasto on UNTUVA-kerrasto.

Kesäisin ovat kauniit SILO-leningit verrattomat...

Juhlatunnelma alkaa puvusta. SILO valmistaa juhlapukujakin.

Kylmempinä vuodenaikoina käytetään villakudospuseroita.

SILON pienikuvioisesta villakudoksesta valmistettu puku.

Kaunis aamutakki on käytännöllistä pikku ylellisyyttä.

 

 Lämpimät vuodenajat vaativat SILON silkkisiä puseroita. 

"Marjan Chymos vangitsee."

Jotkut vielä muistavat Chymoksen makeiset.

Chymos sulautettiin Cloetta-Fazeriin ja se oli sen lorun loppu.

Mutta Chymoksen alkuaikoina ei todellakaan tehtailtu makeisia vaan viinaa!

Eikä vain mitä tahansa viinaa vaan tällaisia hienoja juomia kuten likööreitä

kauniissa pulloissa hienoine mesimarjaisine sisältöineen.

Chymos nimenäkin viittaa siihen mistä yrityksen tuotanto

 alkoi, kreikankielinen sana Khymos kun merkitsee juomaa.

Nykyään tämänkaltainen alkoholimainonta olisi aivan täysin
 kielletty, niin kauniin elegantisti kun näistä pulloista puhutaan.

Alkoholilla taisi olla tämän mainoksen julkaisuaikoina nykyistäkin
 pahempi maine joten ihmekös tuo jos mainonnassa piti painottaa
 pullon ulkoasua.

Ja tuo "raikkaan kirmakka," - siinäpä sanayhdistelmä
joka pitää ottaa ihan omaan arkielämään käyttöön.

Pin-up ennen ja jälkeen

Olenkohan kirjoitellut kuuluisasta mainospiirtäjä Gil Elvgrenistä ennen?

Hetkinen, selasin arkistojani ja tokihan olen, täällä. 

 

Tuossa samaisessa linkissä sivuankin

 itse aiheen syntyjä syviä, lukaiskaa

jos kiinnostaa.

 

 Ja se aihe! 

 

Pin-up-maalaukset joiden eräs kuuluisa luoja Gil oli. 

 

Näitä kaunisvärisiä vähäpukeisia pin-up-tyttöjä näemme nykyään jo jopa

niinkin erikoisessa yhteydessä kun keittiön sisustustavaroissa, piparipurkeissa

ja jääkaappimagneeteissa. Ja tänään he näkyvät vaihteeksi täällä. Mutta ei ihan 

perinteisessä muodossa sillä nyt omasta mielestäni huippumielenkiintoisesti

 alla olevat kuvat esittävät totuuden itse kuvien takaa.

Katsokaa itse. Aikansa photoshop in action (ja 

huomioikaa toki myös naisten kauniit alusasukerrat.)

 

 

Suloista Siloa kerrakseen

Kukaan vanhoja suomalaisia naistenlehtiä lukenut

ei ole voinut välttyä Turkulaisen Silo - trikoo 

ja "muotiatelieri"-tehtaan mainoksilta.

Silo toteaa mainoslehtisessään: 

"Kun kutomateollisuuden tuotteita ruvettiin maassamme valmistamaan,

jähmettyi tuotanto yksitoikkoiseksi massavalmistukseksi. Tuotteet olivat lujia 

ja huokeita mutta ne eivät ostajia tyydyttäneet, ne eivät olleet kauniita. 

Trikooalalla ovat keinosilkin alati parantuessa mahdollisuudet ja yleisön

 vaatimukset alati kasvaneet.  Näitä mahdollisuuksia hyväksi käyttämään 

perustettiin Turussa vuonna 1928 Kudos OY Silo joka nuoresta ijästään 

huolimatta on maamme tunnetuimpia alallaan."

Ylpeästi todetaan seuraavaksi että menestyksen takana ovat

onnistuneet mannekiininäytökset sekä Silon omat kuosit mutta

luonnollisesti myös laatu ja hinta. 

Tehtaan perusti kauppaneuvos August Laurén (1897-1953.)

 Silo ei turvaudu vain sulosanoihin vaan esittelee 

esitteessään tehtaansa toimintaa joka kaiketi kiinnostaa

myös joitakuita nykynaisia. Siis lehtisessä eteenpäin.

"Työ alkaa langasta. Se ostetaan valmiina, osittain kotimaasta

mutta useimmin ulkomailta. Silkin ja useiden muotikudosten 

valmistukseen tarvittavia erikoislankoja ei saa suomesta. 

Eniten käyttää Silo keinosilkkiä mutta myös puuvillaa, 

villaa, angora-villaa, vistraa...

Silossa valmistetaan myös hyvää, tiivistä Charmeuse-kudosta.

Joka myyntikaudeksi tulee jotakin uutta!"

"Kuosien ja laatujen ohessa myös hinta on Silossa saanut aina huomiota 

osakseen, ja tämän määrätietoisen pyrkimyksen tuloksena Silon 

viimeaikaiset kauneimmatkin uutuudet ovat hinnaltaan varsin edulliset.

Niinpä himmeästä kuparisilkistä kudotusta, viimeisten 

muotivaatimuksien mukaisesta mattacrepistä valmistetut 

alusvaatteet, puvut ja puserot ovat aivan hämmästyttävän huokeat!

"Kun kankaat on kudottu, ne tarkastetaan erittäin huolellisesti.

Jos jossain kohtaa on lanka katkennut, korjaa tarkastaja 

viallisen paikan käsin, tehden siihen samanlaisen

 silmukan kuin mitä konekin tekisi. 

Tämän jälkeen seuraa värjäys, Silon värikartoissa on lähes

sata erilaista vivahdusta. Sitten trikookankaat mankeloidaan ja jo odottavat 

leikkaajat päästäkseen paloittelemaan kankaat  alushameiksi, leningeiksi, 

housuiksi tai yhdistelmiksi joita sitten kauppiaat myyvät ympäri maan. 

Monilla tahoilla odotetaan mielenkiinnolla Silon uutuuksia.

 On totuttu ettei Silolta tule milloinkaan kilpailijoitten tuotteiden

 jäljittelyitä vaan aina on jotain ennen näkemätöntä.

 Usein kauniimpaa kuin on osattu odottaakaan!"

Esite kuvailee miten kaikkein pyhimmässä, kuosien suunnitteluosastolla

asut kaavoitetaan elävien mallien päällä jonka jälkeen kone leikkaa

20-30 kaavanmukaista kangaskappaletta kerrallaan valmiiksi.

"Erikoiskonein kappaleet saumataan ja ommellaan yhteen.

Hienoin konein suoritetaan koristekirjonta "brodeeraus," eräs koristelutapa

on myös "applikaatio," kukka- ym. koristeitten muovaileminen värikkäistä

päällekkäin ommelluista tilkuista. 

Trikootuotteiden viimeistelyssä tarvitaan paljon käsityötä, tärkein 

näistä on päättely jonka näemme yllä olevassa kuvassa."

"Viimeisenä työvaiheena on silitys joka sekin tapahtuu käsin ja erityisen

huolella. Mutta ovatpa silittäjätytöt niin tottuneita ohuimmankin crepin 

käsittelyyn että kappale varmasti kyllä saa oikean muotonsa. 

Sen jälkeen osa tavarasta pakataan varastoon pahvirasioihin,

muutamat arvokkaimmat valmisteet kukin erikseen n. s. 

lahjapakkauskoteloihin. Ja sen jälkeen ovatkin Silo-tuotteet 

valmiita jättämään syntymäsijansa."

Silo menestyi pitkään. 

Loppunsa tehdas kohtasi vasta

vuonna 1986 jolloin se meni konkurssiin.

Vaikka Suloinen Silo on siirtynyt tehdastaivaaseen, kuullaan tässä 

blogissa Silosta vielä toisenkin kerran. Sikseen kauniita kun

ovat yrityksen kuvastot. Onko teillä Silomuistoja?