Suloista Siloa kerrakseen

Kukaan vanhoja suomalaisia naistenlehtiä lukenut

ei ole voinut välttyä Turkulaisen Silo - trikoo 

ja "muotiatelieri"-tehtaan mainoksilta.

Silo toteaa mainoslehtisessään: 

"Kun kutomateollisuuden tuotteita ruvettiin maassamme valmistamaan,

jähmettyi tuotanto yksitoikkoiseksi massavalmistukseksi. Tuotteet olivat lujia 

ja huokeita mutta ne eivät ostajia tyydyttäneet, ne eivät olleet kauniita. 

Trikooalalla ovat keinosilkin alati parantuessa mahdollisuudet ja yleisön

 vaatimukset alati kasvaneet.  Näitä mahdollisuuksia hyväksi käyttämään 

perustettiin Turussa vuonna 1928 Kudos OY Silo joka nuoresta ijästään 

huolimatta on maamme tunnetuimpia alallaan."

Ylpeästi todetaan seuraavaksi että menestyksen takana ovat

onnistuneet mannekiininäytökset sekä Silon omat kuosit mutta

luonnollisesti myös laatu ja hinta. 

Tehtaan perusti kauppaneuvos August Laurén (1897-1953.)

 Silo ei turvaudu vain sulosanoihin vaan esittelee 

esitteessään tehtaansa toimintaa joka kaiketi kiinnostaa

myös joitakuita nykynaisia. Siis lehtisessä eteenpäin.

"Työ alkaa langasta. Se ostetaan valmiina, osittain kotimaasta

mutta useimmin ulkomailta. Silkin ja useiden muotikudosten 

valmistukseen tarvittavia erikoislankoja ei saa suomesta. 

Eniten käyttää Silo keinosilkkiä mutta myös puuvillaa, 

villaa, angora-villaa, vistraa...

Silossa valmistetaan myös hyvää, tiivistä Charmeuse-kudosta.

Joka myyntikaudeksi tulee jotakin uutta!"

"Kuosien ja laatujen ohessa myös hinta on Silossa saanut aina huomiota 

osakseen, ja tämän määrätietoisen pyrkimyksen tuloksena Silon 

viimeaikaiset kauneimmatkin uutuudet ovat hinnaltaan varsin edulliset.

Niinpä himmeästä kuparisilkistä kudotusta, viimeisten 

muotivaatimuksien mukaisesta mattacrepistä valmistetut 

alusvaatteet, puvut ja puserot ovat aivan hämmästyttävän huokeat!

"Kun kankaat on kudottu, ne tarkastetaan erittäin huolellisesti.

Jos jossain kohtaa on lanka katkennut, korjaa tarkastaja 

viallisen paikan käsin, tehden siihen samanlaisen

 silmukan kuin mitä konekin tekisi. 

Tämän jälkeen seuraa värjäys, Silon värikartoissa on lähes

sata erilaista vivahdusta. Sitten trikookankaat mankeloidaan ja jo odottavat 

leikkaajat päästäkseen paloittelemaan kankaat  alushameiksi, leningeiksi, 

housuiksi tai yhdistelmiksi joita sitten kauppiaat myyvät ympäri maan. 

Monilla tahoilla odotetaan mielenkiinnolla Silon uutuuksia.

 On totuttu ettei Silolta tule milloinkaan kilpailijoitten tuotteiden

 jäljittelyitä vaan aina on jotain ennen näkemätöntä.

 Usein kauniimpaa kuin on osattu odottaakaan!"

Esite kuvailee miten kaikkein pyhimmässä, kuosien suunnitteluosastolla

asut kaavoitetaan elävien mallien päällä jonka jälkeen kone leikkaa

20-30 kaavanmukaista kangaskappaletta kerrallaan valmiiksi.

"Erikoiskonein kappaleet saumataan ja ommellaan yhteen.

Hienoin konein suoritetaan koristekirjonta "brodeeraus," eräs koristelutapa

on myös "applikaatio," kukka- ym. koristeitten muovaileminen värikkäistä

päällekkäin ommelluista tilkuista. 

Trikootuotteiden viimeistelyssä tarvitaan paljon käsityötä, tärkein 

näistä on päättely jonka näemme yllä olevassa kuvassa."

"Viimeisenä työvaiheena on silitys joka sekin tapahtuu käsin ja erityisen

huolella. Mutta ovatpa silittäjätytöt niin tottuneita ohuimmankin crepin 

käsittelyyn että kappale varmasti kyllä saa oikean muotonsa. 

Sen jälkeen osa tavarasta pakataan varastoon pahvirasioihin,

muutamat arvokkaimmat valmisteet kukin erikseen n. s. 

lahjapakkauskoteloihin. Ja sen jälkeen ovatkin Silo-tuotteet 

valmiita jättämään syntymäsijansa."

Silo menestyi pitkään. 

Loppunsa tehdas kohtasi vasta

vuonna 1986 jolloin se meni konkurssiin.

Vaikka Suloinen Silo on siirtynyt tehdastaivaaseen, kuullaan tässä 

blogissa Silosta vielä toisenkin kerran. Sikseen kauniita kun

ovat yrityksen kuvastot. Onko teillä Silomuistoja?