Mary Hartman, Mary Hartman

70-luvun perheessä kuohuu. 

Tavallisten päiväkahvien aikaan naapurin viittäkymppiä lähenevän miehen

 kanssa naimisissa oleva hädin tuskin teini-iän ylittänyt wannabe-countrylaulajatyttö

 saapuu kertomaan karmeita uutisia: naapurustossa on tapahtunut murha. 

Eikä vain mikä tahansa murha, koko perhe on tapettu, vanhemmat, 

lapset ja vieläpä perheen lemmikkikanat ja kukko.

Kuolinuutisia kauhistellessa ja kahvikuppeja kallistellessa saapuu uusi uutinen. Tarinan päähenkilön
 Maryn, naimisissa olevan nuoren naisen ikioma isoisä jää kiinni itsensäpaljastelusta ja asiaa selvitellessä paikallinen komea ja salskea poliisivirkailija ihastuu ihastuttavan imelästi ja päätä pahkaan Maryyn itseensä. 

Mary onkin altis vaikutuksille ja herkässä tilassa. Hänen oma avioliittonsa on murenemassa sillä Maryn puoliso kärsii impotenssista ja kokee Maryn vastenmieliseksi.Vai onko avio-onnen esteenä sittenkin
Maryn puolison työpaikalla vaikuttava hemaiseva vanhempi eronnut nainen?

Lisäksi Maryn tytär on salaperäisesti sitoutunut naapuristossa tapahtuneisiin

 murhiin ja on ehkä itsekin tuleva uhri...

Juonenkuvaus on katsomisen arvoisesta 1970-luvun sarjasta Mary Hartman, Mary Hartman joka
painii aivan omassa liigassaan. Se alkoi yhdysvalloissa vuonna -76 parodiana silloin suosituille
saippuasarjoille ja sai heti suuren suosion niin kohdemaassaan kuin myös suomessa. Täällä meillä
sarja herätti paljon paheksuntaa sillä suomessa parodiaa ei vielä tuolloin oikein ymmärretty.

Puolison impotenssi, sukupuolitaudit tai se että naapuri hukkui lahjaksi tuotuun kanakeittoon ei
uponnut ihmisten huumorintajuun. Kauhistelunhaluun kylläkin joka varmaan selitti suosion.

Meillä jaksoja nähtiin kuitenkin vain murto-osa 365 valmistuneesta puolen tunnin pätkästä, harmi.
Tai itsehän en ollut esitysaikaan vielä syntynytkään mutta osaan kuvitella miten sarjan loppuminen
kirpaisi monia siihen koukuttuneita, olenhan nyt myös yksi heistä. Nimittäin niin kulttiohjelma kun tämä
 onkin, ei sitä enää mistään saa tai mistään näe. Vain ensimmäiset 25 jaksoa löytyvät youtubesta.

Joskus kun teillä on aikaa ja haluatte absurdin aikahypyn 70-luvun amerikkalaiseen kotiin,
menkää siis ja koukuttukaa. Niin saan ainakin myötäelijöitä sille tuskalle että Maryn elämän
mutkat jäävät isoksi osaksi arvoitukseksi.

Jouluporsas

 Joulukuun loppu häämöttää mutta tiesittekö
että joulun aika silti edelleen jatkuu?

Nettini on pätkinyt viimeiset pari viikkoa
jatkuvasti ja turhauttavasti mutta sen vähän perusteella mitä
blogilistani otsikoita olen silmäillyt, on näköjään moni huoahtanut
helpotuksesta kun joulu on tältä vuodelta ohi.

Väärin!

Ei ole, joulun aika jatkuu edelleen nuutin päivään
saakka eli ensi kuun 13. päivään saakka.

Silloin "paha nuuti joulun pois viepi"
joten joulusta ei vielä tarvitse eikä kuulukaan luopua.

Joulun jatkumisen kunniaksi siis pieni joulujuttu.

 
Aivan 1900-luvun alkuvuosina ilmestyi lehti nimeltä Jouluporsas.

Näillä jouluporsailla olen huvittanut itseäni jo aika paljon, minusta niissä on aivan hulvattomia juttuja ja ne kertovat hyvin aikansa elämästä sekä ajattelutavasta ja myös todistavat että huumori oli sata vuottakin sitten osuvaa ja edelleen tänä päivänä hauskaa.

Lehtien sisältöinä oli erilaisia runoja, kertomuksia, vitsejä sekä pilakuvia.

Kaikki tarinat eivät edes liity millään tavalla jouluun vaanlehden oli tarkoitus nykyisten vappulehtien tavoin tuoda iloa ja myös suuria tunteita joulun ajan koteihin ilman ihmeempää teemaa. Murheellisia haikeitakin pätkiä lehdistä siis löytyy kuten surullinen tarina juoposta. Lehdessä on myös lukijoiden lähettämiä runoja kuten Madatias Jussinpojan liikuttava viesti Mari-nimiselle tytölle. Mahtoikohan Mari koskaan saada Madatiaksen terveisiä?

Tämän viestin siivin toivotan teille kaikille leppoisaa ja yhä edelleen jatkuvaa joulua!

Jo tuli joulu jongersi

tuo juhla justiin meille,

siksipä aijon hankkia

itseni vieraaks teille

Kai joulu-kekrit pidätte,

miss pöydäll on jouluporsas

ja mahapahaa kiitätte

kun jaksaa paljon syödä.

Siit pomppelia punssaatte

ett törinätä riittää

jos mutinoitte kuinkakin

niin älkää riitaa siittää.

Jos sitten tora topsahtaa

niin pois pojat tukkanuotta

se asja näät, kun juota saat-

ei tarinoida suotta.

*

-Uskotko että suuteleminen on epäterveellistä niinkuin lääkärit sanovat?

-Jaa uskonko? Ukko Vartiainen yllätti minut viime viikolla 
kun minä suutelin hänen tytärtään portailla ja sen jälkeen minä
 sain olla vuoteenomana kolme päivää.

*

Tuli sodasta urho, näki armaansa

Mi toisen jo rinnalla kulki.

Hän mietti hetken, teki parhaansa,

Hänet kapakka syliinsä sulki.

Urho ryyppäsi viinaa,

ja lauleli vaan.

Miks surisin mä Miinaa,

uuden muijan mä saan.

Siks kallistan mä lasia,

kunnes loppuu tää sota.

 Sitten selvitän asian.
 Pullon muijakseni otan.

Ma poika vanha vaivainen

nyt piirrän sanaa pari.

Ain hartahasti toivoen

ett lukisit tämän Mari!

Sä pahus sydämeni veit,

kuin korppi linnunpojan.

Oi miksi, miksi näin sä teit,

toit mulle tuskan kovan!

Mun täytyy sinut löytää nyt

ja omakseni naida.

Ei toiset tytönhyljätyt

mua rakastella taida

Siis katson ensi junaan päin,

ja uskon että tulet.

Ja hyppäät heti päistikkäin

mun syliin, suuni sulat.

Pökölässä karkausvuonna 1912 Madatias Jussinpoika

Opettaja: -Minkätähden me rukoilemme jokapäiväistä leipää? 
Miksi emme pyydä leipää koko viikoksi tai kuukaudeksi?

Lauri: -Siksi että saisimme sen tuoreena

*

1.nen herra: -Tuolla Mattilalla on aina niin hiton hyvä onni.

2.nen herra: -Mitenkä niin?

1.nen herra: -Kun viime viikolla vakuutti itsensä 10.000 markasta ja nyt kuoli.

*

Kyllä se vaan miehen lujille ottaa sanoi Ukko Kaalperi 
kun vihiltä päästyään akka eteisessä lapsen sai.

*

*

Visamaan Taavetti otti tässä tuonnoin eukon itselleen.

Taikka ei se silloin vielä ollut eukko, naiseläjä hän oli,
se Peltolan Manta, Perän Kallen vanha sussu.

Kun sitten oli parikymmentä viikkoa vihkiäisistä kulunut,
niin kääntyi Manta vuoteeseen ja työnsi pojan.

Taavetti oli kuitenkin kuullut että vanhan hyvän tavan mukaan
pitää kuitenkin neljäkymmentä viikkoa kulua vihkiäisistä,
ennenkuin eukko saa työntää lasta näkyville

Tapaus saattoi Taavetin tiukkoihin mietteihin ja kun se ei
 ottanut omin avuin selviintyäkseen, päätti hän turvautua
seurakunnan vanhaan pastoriin sillä hän arveli että
pastori just tarkalleen ne asiat tuntee.

Kun Taavetti sitten oli pastorille esittänyt asiansa,
arvelunsa Mantan synnytyksen suhteen kun se hänestä
kävi niin kiireenvilkkaan, 
hypisteli hän sitten lakkiansa ja tähysteli jalkoihinsa.

Mutta pastorikin oivalsi osansa ja sentähden hän
suurella vakavuudella selvitteli Taavetille että:

-Näetkös nyt Taavetti, kyllä luonnon laskut paikkansa pitää
eikä siitä tässäkään pääse mihinkään. Katsos nyt Taavetti, koko
 propleemin ratkaisu käy näinikään:

vihkimisestä lähtien on Manta ollut raskaana kaksikymmentä
viikkoa ja sinä olet ollut isä kaksikymmentä viikkoa, niin tulee siitä
yhteensä neljäkymmentä viikkoa - täys määräaika pojan tulla.

-Jaa niin onkin ja kuinka selevä!!"

- valkeni Taavetillekin äkkiä ja hän katseli kattoon.
Kiitteli pastoria vaivoista ja meni hyvillä mielin
kotiinsa ristiäisiä puuhaamaan.

Mierolais-ukon joululaulu

Mä mieron taivalta kuljen vaan,
täten päilyviä päiviä vietän.

En surua kanna mä konsanaan,
sen muiden niskoille heitän.

Oli ennen mullai huolta puuhaa,
kun ol mulla oma koti.

Eukko, hän mulle ain tahtoi huutaa,
ja kakarat keskenään soti.

Ois pitänyt uunilla makata,
ja syleksiä seinän rakoon,

vaan täytyikin lapsia hakata,
välist juosta myös eukkoa pakoon.

Välist tahtoi nälkäkin vierailla,
ja istua pöydän päässä,

kyllä ahkeraan koitin tienailla,
mutt usein oli perhe häässä.

Mutta poikani suuriksi varttuivat,
oikein tukeviks jehuiks,

sekä tyttöni pulleoiks paisuivat,
vaikka millään muotoo en kehuis!
 

Rakastavaiset ovat kiivenneet korkealle vuorelle 

kuhertelemaan ja katselemaan taivasta.

-Täällä me nyt olemme, kahden! Huudahtaa sulho.

Morsian (uskonnollinen): Minusta tuntuu kyllä että täällä on joku kolmaskin,

hyvin lähellä meitä!

Sulhanen (säikähtäin!) -Mitä!? Ovatko asiasi nyt niin huonosti!!

On pöytiin lajiteltuna

herkkuja kymmenin:

on joulukalja kuohuva

ja piimä, kokkelin.

Vadissä läski lötköttää,

silakka, sipuli,

ja jälkiruokaa imelää,

on lanttutuuvinki.

Niin kuka mainitakaan vois,

mit hyvää joulu tuo!

Voi, joulua jos aina ois,

ja piisata pidot nuo!

Kas silloin vatsat paisuisi,

ja samoin jalatkin,

sais työtä pukukankuri,

ja uupuis suutari.

*

Mitä Liisa kertoi Eilalle?

Kaipaakohan joku teistä blogini lukijoista hermovoimaa? 

Entä merkillisellä tavalla sisäistä varmuutta

 tai halua toisinaan peräti hurmaantua?

Tässä tarinassa selviää yllämainittujen kaihottavien

asioiden salaisuus kun paljastuu mitä Liisa kertoi Eilalle.

 

 

Hyvän unen tuoja, on kuvan SILO yöpaita. 

Nainen kaipaa silkin suloista hyväilyä päivisinkin...

Reippailevan tytön kesäkerrasto on UNTUVA-kerrasto.

Kesäisin ovat kauniit SILO-leningit verrattomat...

Juhlatunnelma alkaa puvusta. SILO valmistaa juhlapukujakin.

Kylmempinä vuodenaikoina käytetään villakudospuseroita.

SILON pienikuvioisesta villakudoksesta valmistettu puku.

Kaunis aamutakki on käytännöllistä pikku ylellisyyttä.

 

 Lämpimät vuodenajat vaativat SILON silkkisiä puseroita. 

Pin-up ennen ja jälkeen

Olenkohan kirjoitellut kuuluisasta mainospiirtäjä Gil Elvgrenistä ennen?

Hetkinen, selasin arkistojani ja tokihan olen, täällä. 

 

Tuossa samaisessa linkissä sivuankin

 itse aiheen syntyjä syviä, lukaiskaa

jos kiinnostaa.

 

 Ja se aihe! 

 

Pin-up-maalaukset joiden eräs kuuluisa luoja Gil oli. 

 

Näitä kaunisvärisiä vähäpukeisia pin-up-tyttöjä näemme nykyään jo jopa

niinkin erikoisessa yhteydessä kun keittiön sisustustavaroissa, piparipurkeissa

ja jääkaappimagneeteissa. Ja tänään he näkyvät vaihteeksi täällä. Mutta ei ihan 

perinteisessä muodossa sillä nyt omasta mielestäni huippumielenkiintoisesti

 alla olevat kuvat esittävät totuuden itse kuvien takaa.

Katsokaa itse. Aikansa photoshop in action (ja 

huomioikaa toki myös naisten kauniit alusasukerrat.)

 

 

Joulupukin paheita

Vanha joulukuvitus on nykysilmään toisinaan aika hauskaa.

 Jotenkin herttaista millaisia aasinsiltoja on keksitty

 jotta onnistuttaisiin yhdistämään kenkälankki, joulu ja 

hemaiseva nainen joka sitten keräisi huomion siihen kenkälankkiin.

Voi pukki...

Paha pukki!!

Tätä en edes kommentoi.

Pukki saanee mitä ansaitsee.