Eräs asia on tuottanut minulle jo niin lukuisia tunteja aktiivista päänvaivaa
että loppupäätelmänä (ennen kuin olen päässyt alkuunkaan!) voisin
melkein sanoa että ei olisi kannattanut.
Kirjoitin tämän tekstin jo jonkin aika sitten mutta en ollut tyytyväinen siihen joten jätin sen julkaisematta odottamaan parempaa aikaa kun olisin tullut parempaan lopputulokseen kannastani. Tänään törmäsin yle:n sivuilla uutiseen jonka otsikko "luonnonturkikset halutaan eettisiksi"-pakotti taas palaamaan aiheen pariin.
Taannoin löysin kirpputorilta upean takin. Sen valmistaja oli turkulainen Milgo-Lady, takki istui täydellisesti, se oli lämmin ja naisellinen. Ihana tekoturkiskin siinä oli paitsi muutaman minuutin viiveellä takkia sovittaessani tajusin että kyseessä on vanha takki, ainakin 50 vuotta vanha takki, eihän se voi olla tekoturkista.
Ajattelin että olkoon, se menee keinoturkiksesta ja olisi ehkä ihan ok käyttää pieniä määriä turkista jos se on vanhaa. En ymmärrä mikä järki tavaran tuhoamisessa olisi vain siksi että se kantaa kivun leimaa. Se on täytetty ja hinta on maksettu. Nyt jäljellä on enää tavara. Ja minä halusin sen tavaran.
Hinta oli neljä euroa ja takki lämmin. Sain sen kotiini, vaihdoin parin napin paikkaa jotta takki istuisi paremmin.
Sen koommin en olekaan takkiin tarttunut koska minulla on henkinen este. En ole aikaisemmin joutunut tarkistamaan mielipiteitäni aihetta koskien koska en ole ennen joutunut tilanteen eteen joten aloin ajatella tehneeni harkitsemattoman päätöksen.
.JPG)
Sen koommin en olekaan takkiin tarttunut koska minulla on henkinen este. En ole aikaisemmin joutunut tarkistamaan mielipiteitäni aihetta koskien koska en ole ennen joutunut tilanteen eteen joten aloin ajatella tehneeni harkitsemattoman päätöksen.
.JPG)
Mitä tulee eläintuotteisiin, on oltava hyvin varovainen jos haluaa tehdä rajanvedon siihen mikä on oikein ja hyvää ja mikä väärin ja pahaa. Joillekin nämä valinnat ovat selvät joka hetki, toiset liikkuvat harmaalla alueella tehden erilaisia valintoja oman senhetkisen ajattelutapansa mukaan.
Itse en syö lihaa enkä oikein ymmärrä miten muut sen saavat sujumaan.
Eivätkö he mieti mitä se on, mistä se on tehty? Eikö se ällötä, hirvitä?
Itse käytän kuitenkin maitotuotteita, outoa sekin jos miettii sen alkuperää. Mutta todellakin lähes yhtä väärin se on eettisesti. Lehmähän ei tuota maitoa luonnostaan vaan sen on saatava vasikka joka vuosi jotta maidontuotanto voisi jatkua. Sonnivasikat menevät teuraaksi ja naaraspuoliset samaan koneistoon kuin äitinsä. Vasikat myös erotetaan emästään nopeasti josta osapuolet kärsivät. Kuvitelkaa vain äiti-ihmiset ja muutkin.
En siis todellakaan ole mikään puhdas pulmunen. Niinpä käytän myös nahkavaatteita jos sellainen eteen sattuu, onhan sekin lähes yhtä lailla lihantuotannon sivutuote kuten se maitokin vaikka maito onkin näistä kahdesta pahempi.
Kahden minkin häkki, koko elämäksi, vuosiksi.
Eivätkö he mieti mitä se on, mistä se on tehty? Eikö se ällötä, hirvitä?
Itse käytän kuitenkin maitotuotteita, outoa sekin jos miettii sen alkuperää. Mutta todellakin lähes yhtä väärin se on eettisesti. Lehmähän ei tuota maitoa luonnostaan vaan sen on saatava vasikka joka vuosi jotta maidontuotanto voisi jatkua. Sonnivasikat menevät teuraaksi ja naaraspuoliset samaan koneistoon kuin äitinsä. Vasikat myös erotetaan emästään nopeasti josta osapuolet kärsivät. Kuvitelkaa vain äiti-ihmiset ja muutkin.
En siis todellakaan ole mikään puhdas pulmunen. Niinpä käytän myös nahkavaatteita jos sellainen eteen sattuu, onhan sekin lähes yhtä lailla lihantuotannon sivutuote kuten se maitokin vaikka maito onkin näistä kahdesta pahempi.
Kaikki nämä asiat olin siis päässäni järkeillyt ja nyt minulla oli tämä uusi dilemma, kauniin takin kaunis turkiskaulus. Turkis kun on aina se päätuote, ei milloinkaan sivutuote. Vaikka nyt silmäni näkee takin ja turkiksen, voin helposti kuljettaa henkistä silmääni taaksepäin...
Perikuntaan joka tyhjentää mummon jäämistöä. Mustaan kaappiin jossa takki riippui muutamia kymmeniä vuosia. Aikaan kun takki oli kantajansa yllä. Aikaan kun muuan naishenkilö kulkeutui kauppaan jossa hän ihastui kauniiseen takkiin. Hetkeen kun myymäläapulainen nosti takin kuorma-autosta lastatusta vaaterekistä ja riisui sen pukupussista. Jaksoon kun takkia valmistettiin tehtaassa ja kun vuodasta leikattiin sopiva turkiskappale. Hetkeen kun turkis pakattiin.
Hetkeen kun nahka nyljettiin ja nyljetty ruho heitettiin pois. Hetkeen kun kaunis kettu tapettiin.
Perikuntaan joka tyhjentää mummon jäämistöä. Mustaan kaappiin jossa takki riippui muutamia kymmeniä vuosia. Aikaan kun takki oli kantajansa yllä. Aikaan kun muuan naishenkilö kulkeutui kauppaan jossa hän ihastui kauniiseen takkiin. Hetkeen kun myymäläapulainen nosti takin kuorma-autosta lastatusta vaaterekistä ja riisui sen pukupussista. Jaksoon kun takkia valmistettiin tehtaassa ja kun vuodasta leikattiin sopiva turkiskappale. Hetkeen kun turkis pakattiin.
Hetkeen kun nahka nyljettiin ja nyljetty ruho heitettiin pois. Hetkeen kun kaunis kettu tapettiin.
Hetkeen kun eläin pelkää. Hetkeen kun verkkopohjaiseen häkkiin tunkeutui käsi tai kuristuslenkki joka tarttui eläintä niskasta ja siihen niskaan sattuu.
Niihin vuosiin kun eläin jonka luonnollinen elinpiiri on kilometrejä pakotetaan asumaan kuutionmuotoisessa verkkohäkissä. Jossa ei ole mitään muuta kuin häkin seinät ja lattia.
Niihin vuosiin kun eläin jonka luonnollinen elinpiiri on kilometrejä pakotetaan asumaan kuutionmuotoisessa verkkohäkissä. Jossa ei ole mitään muuta kuin häkin seinät ja lattia.
Siihen hetkeen kun pieni kettu syntyy.
Ja nyt minusta tuntuu etten voi pitää sitä takkia. Miten minä voisin? Mutta "se on täytetty," hinta on maksettu tuottajalle kauan sitten, vuosikymmeniä sitten ja nyt on enää tavara, tavara joka ei itsessään ole minulle vastenmielinen.
En sinänsä koe elävästä olennosta peräisin olevia asioita vastenmieliseksi. Voisin todella käyttää vaikkapa ihmisenluukoruja jos se vain olisi sallittua ja mahdollista täysin ilman mitään moraalis-eettistä ongelmaa jos se tulisi luonnollisesti kuolleista ihmisistä joita tämä ei haittaisi. (Onpa outo ajatus mutta esimerkkinä.) Pidän höyhenhiuspannoista, olen tehnyt hauen selkärangasta itselleni kaulakorun ja minua viehättää monien eri alkuperäisasukkaiden tapa käyttää hyödykseen luonnonmateriaaleja. Voisin siis periaatteessa käyttää kierrätysturkista, varsinkin näin pienessä määrin mutta ongelmia tuottavatkin mielikuvat.
Millaisen sanoman lähetän ympäristööni? Eikö kaunis turkis voi vedota johonkuhun joka haluaa itselleenkin kauniin turkiksen ja menee sitten sellaisen ostamaan? Enkä ole silloin osa turkisteollisuutta itsekin vetoamalla muiden ostopäätöksiin?
En sinänsä koe elävästä olennosta peräisin olevia asioita vastenmieliseksi. Voisin todella käyttää vaikkapa ihmisenluukoruja jos se vain olisi sallittua ja mahdollista täysin ilman mitään moraalis-eettistä ongelmaa jos se tulisi luonnollisesti kuolleista ihmisistä joita tämä ei haittaisi. (Onpa outo ajatus mutta esimerkkinä.) Pidän höyhenhiuspannoista, olen tehnyt hauen selkärangasta itselleni kaulakorun ja minua viehättää monien eri alkuperäisasukkaiden tapa käyttää hyödykseen luonnonmateriaaleja. Voisin siis periaatteessa käyttää kierrätysturkista, varsinkin näin pienessä määrin mutta ongelmia tuottavatkin mielikuvat.
Millaisen sanoman lähetän ympäristööni? Eikö kaunis turkis voi vedota johonkuhun joka haluaa itselleenkin kauniin turkiksen ja menee sitten sellaisen ostamaan? Enkä ole silloin osa turkisteollisuutta itsekin vetoamalla muiden ostopäätöksiin?
Toisaalta, sama ongelma on kaikissa tekoturkiksissakin. Niitä on muuten nykyään paljon olen sen ilokseni huomannut, ne myös näyttävät aidoilta. Tuskinpa kukaan vähänkin vieraampi turkis-innostuja pysähtyy luokseni ja alkaa tivaamaan onko kyse aidosta tuotteesta.
Yllä viittaamassani yle:n artikkelissa haastatellaan luonnonturkisyhdistyksen Kaarlo Nygreniä.
Tämän mukaan turkiksen epäeettisyyden leima tulisi riisua pois sillä myös liikenteen, onnettomuuksien sekä metsästyksen seurauksena syntyy turkista. Edellämainittuja tapahtuu joka tapauksessa lajinharvennuksen ja liikenteen takia, miksi siis hävittää tuote joka on kuitenkin tietyissä piireissä haluttua? Yhdistys on rekisteröinyt tavaramerkin "Villi suomalainen turkis"-jonka avulla turkis voidaan jäljittää ja ostaja voi varmistua sen "villistä" alkuperästä. "
"Turkiksesta tehdään eettinen tuote. Sen turkisnumero pysyy nahassa myyntitiskille saakka ja ostaja voi tarkistaa tiedot numeron perusteella. Samaan tapaan, kuin kananmunat jäljittää koodin perusteella, Nygrén selvittää."
Mitä ajattelette tästä? Artikkeli on luettavana täällä.
Itsessä tuo herättää sellaisia ajatuksia että ihanko oikeasti yhdistys alkaa keräämään auton yliajamia ja "onnettomuuksien" jälkeisiä raatoja teiltä ja valmistamaan niistä turkista? Ihanko oikeasti eläimen turkki on tuollaisten tapausten jälkeen käyttökuntoinen?
Vai onko tuo suuremman hyväksynnän hakemista metsästykselle josta osa on kuitenkin pelkkää joillekuille nautintoa tuottavaa huvimetsästystä eikä lajin kurissapitoa. Että onko tuollainen turkis sitten todella kutsuttavissa eettiseksi? Ei ainakaan sen eläimen kannalta joka takuulla mielummin on elossa kuin raatona kolmekymppisen bisnesnaisen kaulassa. Minusta on myös vaaarallista alkaa liittämään mielleyhtymiä "turkis" ja "eettisyys" yhteen erityisesti maailmassa josta ei olla vieläkään saatu karsittua turkistarhausta kokonaan pois. En siis tullut tästä artikkelista yhtään sen paremmalle mielelle.
Mitä tulee tuohon takkiini, en ole vielä käyttänyt sitä. Ehkä siis mahdollisesti valhe auttaa? "Nykyään saa niin aidon näköistä tekoturkista!" päädyn kenties sanomaan jos pääsen yli henkisistä esteistäni.
Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ollut loukata ketään vaan lähinnä selvitellä omia ajatuksiani. Minua kiinnostaa myös sinun kantasi aiheeseen vintageturkis. Mitä sinä tästä ajattelet? Mitä juuri sinä tekisit?
Aika tekee tehtävänsä... Jotenkin vaan ajattelen niin, että "vahinko on jo tapahtunut" joten antaa mennä vaan. On monia asioita, joita en haluaisi ostaa kaupasta, mutta kierrätyksen kautta asia on jotenkin toisin.
VastaaPoistaEn voi sietää ajatusta häkeissä elävistä eläimistä vain siksi, että joku haluaa sen turkin, enkä halua ostaa uutta turkista, mutta, esim. tuota takkia voisin pitää. Sitä paitsi takki on kaunis :)
Kiitos, minustakin takki on kovin kaunis :) Olen vain edelleen huolissani sen lähettämistä signaaleista. Tosin tiedän että aikaisemmin mainituista syistä johtuen (vaikea erottaa feikistä) ongelma on vain päässäni.
PoistaKierrätys saa minutkin hyväksymään asioita. Kannatan paljon mieluummin vintageturkista kuin tekoturkkia. Käsittääkseni tekoturkkien tai -nahkojen tuottaminen tai hävittäminen on kammottavan saastuttavaa verrattuna käytettyyn turkkiin. En haluaisi, että kukaan ostaisi mitään uutena, ellei todella ole aivan välttämätön pakko, ja silloinkin harkitusti.
VastaaPoistaMinusta ei olisi kasvissyöjäksi allergioiden vuoksi. Kaikilla ei ole valinnan mahdollisuutta. Olen allerginen juurikin niille pähkinöillä, soijalle jne. Valitsen ruokatuotteet niin tarkkaan kuin kotiäidin rahapussi antaa myöten. Mieluimmin syömme itse metsästettyä hirveä. Suhtautumiseni metsästykseen on siksi positiivinen, vaikka minusta ei olisi kaatamaan eläintä. Mieheni ei suostu ampumaan mitään hirveä pienempää, kuten kauriita (bambeja!) tai jäniksiä (pikkupupusia!). Olisivat kuulemma vain hengenhukkaa, ja olen aivan samaa mieltä. Mieheni ei nauti eläimen tappamisesta. Hän suhtautuu asiaan hyvin järkiperäisesti.
Silmissäni on ikuisesti kuva sinikettujen tarhauksesta, jossa ne pelokkaina tärisivät ja murisivat pakkasen jäädyttämillä rautaverkoilla, eivät päässeet piiloon eivätkä liikkumaan, ja se jätösten määrä ja haju häkkien alla oli jotain todella inhottavaa! En voisi ikinä ostaa kaupasta ihan vain minua varten tehtyä turkkia.
Toit esille todella hyvän pointin, nimittäin tuon kaikkien keinomateriaalien valmistuksen vastapuolen eli ne saasteet. Toki, jos turkista on oltava niin pienempi pahahan se keinoturkis on mutta parempi olisi, niin tuntuu, elää ihan turkiksetonta elämää olipa keinoa tai ei.
PoistaSinun miehesi kuulostaa kunnon mieheltä. Pieneläimistä ei tosiaan lihaksi ole ja ne ovat pitkälti turhia murhia jos näin voi sanoa. Hirvi saa elää elämänsä villina ja vapaana ja niiden kanta on osin ihmisten rajoittamien petokantojen pienentämisen vuoksi käsittääkseni todella iso. Se on varmasti kaikkein eettisintä lihaa mitä vain voi syödä.
Minulla vain on kokemusta huvikseen eläimiä lahtaavista "urheilu"metsästäjistä jotka usein vielä jättävät kohteen kitumaan, he eivät pidä eläintä minkään arvoisena. Vihani kuohahtaa kun vain ajattelenkin näitä tietämiäni tapauksia. En pidä kaikkia metsästäjiä siis tällaisina mutta näitä kammotapauksia siis ikävä kyllä myös on :(
Jos takki on todella vanha, luulen, että silloin turkiseläintenkasvatuskin oli erilaista - ei silloin vielä ole ollut sellaisia tehokasvatustehtaita kuin nykyisin. Ja voi jopa olla, että turkis on tullutkin jostain ihan "luonnollista" tietä - kuka tietää...Itse olen sitä sukupolvea, joiden äideillä oli ne turkit ja turkishatut eikä silloin ollut puhettakaan mistään turkistarhauksen julmuuksista. Oma tyttäreni on taas melkein kasvissyöjä ja turkistarhauksen vastustaja. Voisin vain kuvitella, millaisen saarnan saisin, jos aidon turkin hankkisin. Vintageturkin huolisin itse, mutta tyttäreni tuskin hyväksyisi edes sitä. Joten jätän aidot turkit kirppiksillä rauhaan - uusina en edes minä pystyisi niitä ostamaan - ja kuljen ihan ilman tunnontuskia keinoturkeissa (minulla on 2, joista toinen on käytettynä ostettu). Olisikohan tässä jo pienen sukupolvikuilun paikka;)
VastaaPoistaNiin, tutkiskelin itseasiassa aikaisemmin millaista turkistarhaus oli suomessa 60-luvulla ja aika pieniä ne häkit silloinkin olivat :/ Voihan kyllä olla ihan todellinen vaihtoehto että tuo olisi luonnonturkistakin. Silloin otettiin enemmän noita artikkelin siteeraamia metsästysturkiksia käyttöön napatuista eläimistä eikä vain heitetty pois.
PoistaTuo tyttäresi on kyllä kuulostaa aivan minulta nuorempana, muistan saarnanneeni äitini sinänsä kauniista irtohupusta jossa oli turkisreunus :)
Tytär on kylläkin jo aikuinen (22 v), joka kylläkin vielä asustelee kotona chinchillojensa kanssa ja opiskelee kuvataiteilijaksi;) - mutta hänellä on kyllä olleet omat mielipiteensä asiasta kuin asiasta jo pikkutytöstä lähtien. Aika ylpeä mä hänestä olen - ollut oman tiensä kulkija ja saanut kyllä siitä kärsiäkin, mutta on uskaltanut kasvaa omaksi itsekseen. Ja saarnaa edelleenkin äitiparalle asiasta jos toisestakin;)
PoistaOn totta että oman tiensä kulkijat saavat usein kärsiä. Vaatii vahvuutta tehdä kuten itsestä tuntuu oikealta, usein se on ihan sisäinen pakko eikä asiaa osaisi muuttaa vaikka helpommalla pääsisi. Onneksi näin on.
PoistaMinä kriiseilen parhaillaan samankaltaisten pohditojen kanssa. Menin nimittäin tilaamaan alesta heräteostoksena sellaisen kauniin tekoturkisshaali/hupun. En ollut vielä edes saanut tilausta käsiini, kun kriisi jo iski: mainostanko turkiksia juuri sen takia, että teko- ja aitoa turkista on niin vaikea erottaa toisistaan? Hupulle ei tosin varmaan tule käyttöä ennen kuin muutamme jonnekin viileämmille seuduille, joten ehdin väännellä asiaa mielessäni vielä pitkään...
VastaaPoistaÄlä huoli, se on kuitenkin sitä tekoturkista. Ainakaan sinun ei tarvitse valehdella jos joku joskus kysyy mistä se on valmistettu! :)
PoistaEn ole itse tätä aitoturkisjupakkaa edes tullut ajatelleeksi että tällaiset moraaliset ongelmat koskettavat myös keinoturkista, ehkä se johtuu että aikaisemmat keinoturkikseni joita minulla on ollut, ovat erittäin selvästi olleet keinotekoisia.
Ymmärrän tuskasi oikein hyvin! Olisin ihan yhtä hämmentynyt kuin sinäkin.
VastaaPoistaMinulle nahka tuottaa samanlaista päänvaivaa. Itse olen järkeillyt niin että kun maidontuotanto onnistuu todistettavasti intialaisilla farmeilla joissa ei tapeta vasikan vasikkaa, se on periaatteessa oikein, vaikka voinkin huonosti aina ajatellessani ettei minun juomaani maitoa olekaan tuotettu niin. Sen sijaan nahantuotanto on suorassa yhteydessä kuolemaan. Ja hinduna minulla on vielä muitakin syitä kuin nämä eettiset karttaa tappamiseen perustuvaa teollisuutta, uskon jossain määrin rituaaliseen puhtauteen ja siihen että nämä asiat vaikuttavat tietoisuudentilaani.
Ostin eräänä talvena Sokoksesta ei-nahkaiset talvisaappaat. Ne hajosivat miltei heti. Menin palauttamaan. Minulla ei ollut muita talvikenkiä, ei mukana eikä kotona, joten pyysin hyvitykseksi rahan sijaan uusia kenkiä, ei kuitenkaan samanlaisia helposti vetskarin kohdalta ratkeavia. No, heilläpä ei ollutkaan mitään muuta ei-nahkaista talvikenkäparia myynnissä minun kokoani (42, arvaa vaan onx vaikeeta...) Minun piti toki päästä kaupasta ulos. Tässä tilanteessa järkeilin itselleni ettei ole väärin ostaa siannahkaisia, kuvankauniita, mukavantuntuisia ja helposti jalkaan sujahtavia valkoisia saappaita, ja huolin sitten semmoiset hyvitykseksi.
Vaan sen jälkeen joka kerta kun lähdin noissa nahkakengissä ulos, ne tuntuivat melkoisen paljon oikeaa painoaan painavimmilta, syyllistäviltä, polttavilta. Niitten koskettaminen paljain sormin etoi, koska tunsin niitä koskettaessani koskettavani kaikkea sitä mitä olen 15-vuotiaasta asti vastustanut. Kuljin niissä silti, mutta tahallani jätin ne hoitamatta, ja pian valkoiset kenkäni olivatkin kuluneet, nuhjuiset, naarmuiset eivätkä kovinkaan valkoiset. Ja kun ne olivat menneet niin rumaan jamaan, heitinkin ne lopulta roskiin ennen kuin olivat kahta vuottakaan olleet minulla.
En ole kuullutkaan intialaisista farmeista joissa maidontuotanto onnistuu ilman vasikantappoja. Miten se toimii? Olen kyllä mielessäni ihmetellyt miten monet hindut käyttävät maitotuotteita mutta olen ajatellut että käyttäväthän jotkut hindut myös lihaa, eivät kai kaikki voi olla henkeen ja vereen "lain kirjainta" noudattavia. Tämä oli mielenkiintoinen tieto.
PoistaYmmärrän henkisen puhtauden käsitteen oikein hyvin. Luulen että jossain entisessä elämässäni olen ollut erakko tai munkki tai nunna... Koen mielihyvää kun ajattelen äärimmäistä maailmasta eristäytymistä, yksinkertaista työtä ja rankkoja rajoituksia nykyihmiselle kuten mausteiden, monimutkaisten ruokien, parisuhde-elämän, viihteen jne. poisjättämistä. Solahtaisin sellaiseen elämään melko helposti. Mutta on tässä nykyelämässäkin puolensa ;)
Mitenkä toimii? Vedänpä heti yhtäläisyysmerkin ihmislajiin. Ihmiset lienevät luonnostaan imettäneet poikasiaan, lapsosiaan, jopa kolmi- tai nelivuotiaiksi, koska näin ovat marjat edelleen kaiketi lähes kaikissa metsästäjä-keräilijäihmisyhteisöissä. Ihmislapsi ei kuitenkaan kuole, jos hänet vieroitetaan rintamaidosta jo paaaaljon, paljon aikaisemmin.
PoistaEli Intiassa vaan sovelletaan samaa vieroitusmeininkiä vasikoihin. Tehomaataloudessa, varsinkin, jos lihaa pidetään yhtä tärkeänä tuotteena kuin maitoa, tällaiseen ei nähdä olevan aikaa eikä varaa.
Oi joi, jos henkinen puhtaus on kuvailemasi kaltaista äärimmäistä maailmasta eristäytymistä, niin sitten olen kyllä varsin likainen olento ;-)
Okei, kiitos selvennyksestä! Ja luulen että lehmä myös lypsää tosi kauan pidempään kuin vain sen vuoden mutta maitomäärät vain vähenevät radikaalisti joka ei tietenkään tehomaataloudelle sovi. Intiassa kenties leppeämpi meno?
PoistaJa mitä tulee henkiseen puhtauteen niin jokainen varmaan päättää mitä se on omasta mielestä ja minkä kokee tarpeelliseksi, itse en siis mainitsemaani listaa todellakaan toteuta mutta se vetoaa minuun :)
Sinulle on haaste blogissani;) Mukavaa sunnuntaita.
VastaaPoistaKiitos <3 Oikein mukavaa sunnuntaita sinunkin kotiisi.
PoistaPalaankin vielä linkittämään tällaisen puolen minuutin trailerivideon:
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=ihcxTQm36b8
Mieheni tuota sarjaa mainosti, kun on Iso-Britanniassa pitkään elänyt. Jotkut sarjan tyypit rupesivat vegeiksi jouduttuaan itse omin käsin tappamaan ja käsittelemään liharuokansa.
Todella hurjan oloinen tv-sarja :/ Olen itse sitä mieltä että jos lihaa syö, pitäisi kyetä myös tappamaan niitä syömiään eläimiä. Ei ehkä juuri sitä joka on lautasella mutta niitä eläimiä ylipäätään. Myös niitä vasikoita ym.
PoistaHarva siihen kuitenkaan pystyisi vaan asia on ok kunhan joku muu suorittaa sen jossain piilossa ettei asiaa tarvitse nähdä tai ajatella tai ainakaan itse suorittaa! Tekopyhää. Jos taas itse surmaa eläimen niin tehköön sitten niin, paljon suoraselkäisempää toimintaa. Toiset turtuisivat alun jälkeen tappamiseen, toiset eivät. Maailmassa olisi tuolla tavalla paljon enemmän kasvissyöjiä. Joten mielenkiintoinen ohjelmaidea, joskin aikamoista sosiaalipornoa.