Palaan vielä tänään orjuus-aiheeseen.
Olaudahin taannoin kerrottu tarina päättyi lopulta hyvin mutta tutkiessani
häntä koskevaa materiaalia, törmäsin toiseen kuvailuun eräästä tapahtumasta
vuodelta 1781 jolla oli varsin toisenlainen loppu.
vuodelta 1781 jolla oli varsin toisenlainen loppu.
Vuonna 1781 eräs brittiläinen yritys joka tienasi orjakaupalla, hankki uuden
aluksen, varusti sen miehistöllä ja lähetti sen toivottavasti tuottoisalle
orjienkeräysreissulle Länsi-Afrikkaan.
Kapteeniksi palkattiin Luke Collingwood-niminen mies joka oli kapteenina ensikertalainen
mutta ei suinkaan orjakauppabisneksessä. Aikaisemmin hän nimittäin oli toiminut monilla orjalaivoilla laivalääkärinä sekä kirurgina.
Jos tuntuu hassulta ajatella miten lääkäriksi kouluttautunut mies voi yhtäkkiä hypätä
orjalaivan kapteeniksi onkin sen käsittäminen astetta helpompaa kun lukee mitä
laivalääkärin töihin orjakaupassa kuului.
Aikansa laivalääkärin hommiin kun kuului mm. valikoida eri orjasatamista, (siis paikoista
jonne kylistään ryöstetyt ihmiset vietiin odottamaan orjakauppalaivoja) juuri ne ihmiset
jotka todennäköisemmin kestäisivät äärimmäisen ja käsittämättömän hirveän
laivamatkan kohdesatamiin.
Kun lääkäri oli valintansa tehnyt surmattiin yleensä lääkärin hylkäämä "huono kauppatavara"
suorilta käsin siinä lääkärin silmien edessä sillä tavara joka ei käynyt kaupaksi oli vain harmin
ja huolen aiheuttaja. Kun on vastuussa tuollaisista päätöksistä eivät varmasti ne
viimeisetkään hentomielisyyden hituset kestä tuhoutumatta.
Kun miettii Kapteeni Collingwoodin myöhempiä tekoja tuntuvat ne ehkä hieman
helpommin käsitettäviltä kun tietää millainen tausta hänellä on ollut. Mikä ei siis suinkaan
ole minkäänlainen puolustus.
Kapteeni Collingwood aloitti hommansa poimimalla orjia monen eri orjakauppasataman
"noutopisteeltä." Kun lasti, vähän vajaa 500 orjaa oli lastattu purjelaivan mustiin
uumeniin, aloitti laiva matkan takaisin kotiin Jamaicaan. Hankalin osuus oli siis
vasta alkamassa eikä kukaan odottanut paluumatkaa innolla mutta tehtävähän se oli.
Niin alkoivat pitkät ja pitkästyttävät purjehduspäivät kannella ja
kauhistuttavat helvetinomaiset ajat kannen alapuolella.
Kun pohditaan itse lastia, oli normaalia ja odotettavissa että kauppatavaraa
myös menehtyi. Itseasiassa noin 10% hävikki oli aina odotettavissa eikä sitä pidetty minään.
myös menehtyi. Itseasiassa noin 10% hävikki oli aina odotettavissa eikä sitä pidetty minään.
Tällä kertaa menetyksiä tulisi kuitenkin olemaan paljon, paljon enemmän. Miksi näin?
Ensikapteenina toimiva entinen laivakirurgi Luke Collingwood oli varustautunut huonosti. Säästöyrityksissään hän oli varannut laivalle säälittävän pienen, vain 17 ihmisen miehistön koko laivaa ja puolta tuhatta orjaa varten. Tuo sallittu ja odotettu 10% menetysprosentti siis ylitettiin reippaasti ja mikä pahinta myös jo sokeeraavan pienen miehistön jäseniä kuoli suhteellisen pitkän, neljän kuukauden matkan aikana erilaisiin sairauksiin jättäen miehistön hälyttävän pieneksi.
Ensimmäiset kuusi viikkoa matkasta kului.
Tuona aikana menehtyi lähes sata vankia.
Kuolemat eivät tuohon numeroon päättyneet vaan orjia alkoi kuolla
päivittäin eikä vielä oltu lähimailllakaan määränpäätä.
Lisäksi
laiva oli orjien painon takia niin painava että se ei voinut kulkea
nopeammin ja
juuri nopeus olisi ollut valttia jotta sairaus orjien keskellä ei ehtisi tappaa lisää.
Kapteenin hermot kiristyivät tämän ajatellessa satikutia jonka saisi määräsatamassa
menetettyään niin paljon kallisarvoista kauppalastia josta oli yksin vastuussa.
Mitä siis tehdä jotta edes muutama kallisarvoinen kauppatavara selviytyisi perille saakka?
juuri nopeus olisi ollut valttia jotta sairaus orjien keskellä ei ehtisi tappaa lisää.
Kapteenin hermot kiristyivät tämän ajatellessa satikutia jonka saisi määräsatamassa
menetettyään niin paljon kallisarvoista kauppalastia josta oli yksin vastuussa.
Mitä siis tehdä jotta edes muutama kallisarvoinen kauppatavara selviytyisi perille saakka?
Zong-laivan tarkka kopio on yhä olemassa
Kas, kapteeni keksi idean jonka arveli
pelastavan nahkansa ja laivan tuoton.
pelastavan nahkansa ja laivan tuoton.
Kauppatavara
eli orjat oli vakuutettu erikoisella tavalla.
Jos orja kuoli sairauteen, vakuutus ei korvanut mitään.
Jos orja kuitenkin hukkui (laivoja upposi usein) maksettiin yhdestä
orjasta peräti kolmekymmentä puntaa, iso raha siis. Niinpä Kapteeni Collingwood
teki vastenmielisen retken alas ruuman syvyyksiin ja valikoi 50 naista ja pikkulasta
jotka raahattiin kannelle.
Jos orja kuoli sairauteen, vakuutus ei korvanut mitään.
Jos orja kuitenkin hukkui (laivoja upposi usein) maksettiin yhdestä
orjasta peräti kolmekymmentä puntaa, iso raha siis. Niinpä Kapteeni Collingwood
teki vastenmielisen retken alas ruuman syvyyksiin ja valikoi 50 naista ja pikkulasta
jotka raahattiin kannelle.
Kannella nuo 50 naista ja lasta kahlehdittiin
tiukasti toisiinsa kiinni, sitten heidät heitettiin mereen.
Asiaa pohdittiin ja seuraavana päivänä tehtiin uusi retki alas ruumaan.
Tällä kertaa valittiin 40 miestä. Heidät raahattiin ylös pimeudestä ja
hajusta raittiiseen ilmaan ja auringonpaisteeseen ensimmäiseen kertaan
viikkoihin, kahlittiin yhteen ja hukutettiin.
hajusta raittiiseen ilmaan ja auringonpaisteeseen ensimmäiseen kertaan
viikkoihin, kahlittiin yhteen ja hukutettiin.
Ne sadat orjat jotka makasivat ruumassa
odottivat hiljaisina milloin heitä tultaisiin hakemaan.
On mahtanut olla käsittämättömän kauheaa odottaa omaa vuoroaan. Karmivien, kannelta
jo lähes päivittäin kaikuvien pelonhuutojen ahdistamina orjat lopulta pyysivät että sen
sijaan että heidätkin hukutettaisiin, heiltä vain kiellettäisiin vesi ja ruoka sillä he
pelkäsivät merta ja kuolisivat mielummin janoon ja nälkään.
Tuohon pyyntöön ei suostuttu vakuutusrahojen takia vaan hukutukset jatkuivat.
On mahtanut olla käsittämättömän kauheaa odottaa omaa vuoroaan. Karmivien, kannelta
jo lähes päivittäin kaikuvien pelonhuutojen ahdistamina orjat lopulta pyysivät että sen
sijaan että heidätkin hukutettaisiin, heiltä vain kiellettäisiin vesi ja ruoka sillä he
pelkäsivät merta ja kuolisivat mielummin janoon ja nälkään.
Tuohon pyyntöön ei suostuttu vakuutusrahojen takia vaan hukutukset jatkuivat.
Seuraavien kymmenen päivän aikana naisia, lapsia, miehiä hukutettiin ryhmissä vielä vajaa 50.
Tietyt orjat, joko erityisen arvokkaiksi katsotut tai erityisen heikkokuntoisiksi katsotut
saivat joskus valvotusti olla kannella. Kymmenen tällaista ihmistä tappoi itse itsensä
heittäytymällä yli laivan reelingin.
saivat joskus valvotusti olla kannella. Kymmenen tällaista ihmistä tappoi itse itsensä
heittäytymällä yli laivan reelingin.
Kun
Kapteeni vihdoin muutaman kuukauden kuluttua saavutti määräsataman,
teki hän suunnitelmansa mukaisesti välittömästi korvaushakemuksen hukkuneista orjista jotka oli lähes omakätisesti hukuttanut.
Ja kummallisin asia tapahtui, vakuutusyhtiö kieltäytyi maksamasta!
Ja kummallisin asia tapahtui, vakuutusyhtiö kieltäytyi maksamasta!
Tällainen julkeus ei ollut pälkähtänyt
kapteenin päähänkään joten asiasta käytiin laajasti huomiota herättänyt pitkällinen oikeustaisto jonka orjalaivan varustamo lopulta hävisi. Asiantilaa ruodittiin sanomalehtien palstoilla ja yksityiskeskusteluissa ja päätöstä laajasti harmiteltiin "yrityksen kärsimän
taloudellisen tappion vuoksi"
Kapteeni Luke Collingwood ei koskaan saanut
minkäänlaista syytettä tai leimaa lähes 150 ihmisen murhaamisesta.
Uskokaa tai älkää, hänen kunniakseen
on painettu postimerkki.
Kiitos näistä historianpläjäyksistä. Luin jo sen aiemman jutun Olaudahista ja nyt tämän. Kyllä ihmisen pahin vihollinen on ihminen itse. Ja sanottakoon mitä vaan, paha - sellainen olemassaoleva paha, on olemassa. Näkyi aikoinaan orjien kohteluna, näkyi natsihallinnon keskitysleireissä ja näkyy tämän päivän lapsisotilaissa. Ja näkyy sen pienen lapsen, joka tänäkin iltana pelkää omassa kodissaan, kyynelissä.
VastaaPoistaKyllä pahuus on olemassa ja läsnäolevana jokaisen elämässä joka hetki. Itsestä riippuu kutsuuko sitä sisään vai ei. Kauheimmissakin olosuhteissa voi säilyttää sisäistä valoaan ja hyvyyttään, senkin olemassaoloon vain pitää uskoa.
PoistaEli olen aivan samaa mieltä. Positiivisena seikkana on sanottava että minusta koko ihmiskunnan tunnettua historiaa taaksepäin katsomalla näkyy että kehitymme koko ajan positiivisemmiksi ja positiivisemmiksi. Pikkuhiljaa asiat paranevat, minusta se on selvää.
Luulen että vaikkapa 500 vuoden päästä nykyhetkestä kun sen aikaiset ihmiset katsovat tähän hetkeen, tulevat he olemaan järkyttyneitä nykyisestä eläinten kohtelustamme kuten me esimerkiksi tästä orjuusasiasta.
Tämmöistä lukiessaan sitä ei haluaisi olla ihminen, samaa lajia moisen joukkomurhaajan kanssa.
VastaaPoistaMiehestäni tuntui samalta viime viikolla kun suomen kielen opettaja pani luokan katsomaan dokumentin Säilöttyjä unelmia. Siinä ihan vaan selvitettiin, mistä halpa ruoka Suomeen tulee. Millaisissa olosuhteissa lihaksi päätyvät eläimet elävät.
Sanopa muuta. Minä en enää nykyään katso tuonkaltaisia ohjelmia koska tulen niistä niin pahalle mielelle.
PoistaMinultakin kiitokset, hyvä lukea näitä. Joudun töissä lukemaan aika paljon samankaltaisia juttuja Australiasta, 1800-luvulta. Vaikka ei puhuttu orjista, paikalliset saivat kuitenkin tehdä pakkotyötä ilman palkkaa ja henki ei ollut kovin arvokas uusien maahanmuuttajien mielestä.
VastaaPoistaTyösi kuulostaa mielenkiintoiselta. On surullista miten niin monet luonnonläheiset kansat saivat kärsiä aikanaan "edistyneimpien" otteessa :/
PoistaAika hurjalta kyllä kuulostaa ihmisten hukuttaminen pelkästään vakuutuskorvausten vuoksi. Nykyisillä mittapuilla on hirveän vaikea ymmärtää kovinkaan monia tuon ajan tekoja ja tapoja.
VastaaPoistaMikään puolustus seuraava kommenttini tietenkään ei ole, mutta saattaa auttaa ymmärtämään silloista elämää edes hiukan. Olen lukenut tässä viimeaikoina Kaari Utrion kirjoittamaa eurooppalaisen perheen historiaa keskiajalta nykypäivään. (Hirveän mielenkiintoinen ja silmiä avaava teos. Suosittelen!) Kirjasta käy hyvin kansantajuisesti selville että vielä 1700-luvun lopussa länsimaisenkin ihmisen elämä oli varsin kurjaa. Ainaista raatamista huonolla ruualla, tauteja joihin ei ollut parannusta ja naisten elämä ehkä vielä tuplaten kurjempaa miehiin verrattuna jatkuvien synnytysten ja niistä aiheutuneiden komplikaatioiden vuoksi. Kun ihmisen odotettavissa oleva elinikä oli siinä hiukan päälle 40v, ei ihmiselämä ollut hirveän arvokas. Lapsia syntyi ja kuoli niin paljon että niihin ei samaan tapaan kiinnytty kuin nykyään eikä oman lapsen kuolema ollut yhtä iso järkytys kuin nyt. Kuolema oli jatkuvasti läsnä kaikkien elämässä sillä se saattoi kiskaista kenet hyvänsä, koska hyvänsä. Lääkäreitäkin toki oli, mutta suurimmassa osassa tapauksista heidän hoitonsa aiheutti potilaalle enemmän haittaa kuin hyötyä. Ihmisen arvo mitattiin pääasiassa joko hänen omaisuutensa tai hänen kykyjensä/taitojensa mukaan. Jos et omistanut mitään etkä osannut mitään, olit arvoton. Käytännössä myös palkalliset palvelijat olivat lähes täysin isännän oikkujen armoilla. Ei heidänkään elämänsä todellisuudessa ollut hirveän paljon parempaa kuin orjien ja kun ymmärtää tämän saattaa jotenkin ymmärtää miksi orjan henki ei ollut kovinkaan monen hopearahan arvoinen. Länsimaiset ihmiset pitivät pääsääntöisesti tummaihoisia yksinkertaisina ja kehittymättöminä työjuhtina joita voitiin eläinten tavoin pitää omaisuutena. Tätä on ehkä vaikea ymmärtää kun elämme nykyään niin erilaisessa maailmassa. 1700-luvun jälkipuoliskoa kutsutaan valistuksen ajaksi jolloin myös ihmisoikeudet ja tasa-arvo tulivat puheenaiheeksi. Ehkä tämä orjalaivan tapaus herätti niin paljon keskustelua ja uutisointia juuri siksi että Valistus-liike oli jo asettanut ihmisten mieliin siemenen siitä että toista ihmistä ei voi kohdella näin julmalla tavalla.
Historiaan perehtyneenä pystyn jollakin tapaa ymmärtämään miksi tiettyjä asioita on tapahtunut satoja vuosia sitten. Mutta sitä en ymmärrä että yhä edelleen, modernina aikana kun aivan kaikkien pitäisi olla jo sen verran valistuneita että ymmärtävät ihmisoikeudet ja tasa-arvon niin samaa tapahtuu edelleen, puhtaasti tuottojen vuoksi.
Ostin juuri Utrion kirjan Eevan tyttäret ja pitää kyllä tutustua tuohon perheen historiaankin, minulla on itseasiassa hämärä tunne että olisin joskus lainannut sen kirjastosta mutta selvästi uudelleenlainaus olisi paikallaan. Utrio on kirjoittanut todella mielenkiintoisia kirjoja ja parasta niissä onkin juuri tuo hänen otteensa kertoa kansantajuisesti monimutkaisistakin aiheista.
PoistaPohdiskelin juuri tuossa että ihmiset tuntuvat onneksi muuttuvan ajan kanssa jatkuvasti älykkäämpään ja korkeamoraalisempaan suuntaan noin yleisesti ottaen. Kenties jo se että eläminen ei enää ole sitä pelkkää selviytymistaistelua antaa tilaa henkiselle joutenololle ja luksukselle ajatella asioita muidenkin kannalta joka ei ennen ollut mahdollista. Muutokset tapahtuvat kuitenkin niin hitaasti. Tuntuu että suuri osa nykyisistä ihmisoikeusrikkomuksista tapahtuu edelleen niissä köyhimmissä maissa joten tämä tukee teoriaa.
Eläinoikeusrikkomukset ovatkin sitten ihan toinen juttu ja olen innokas liittämään niitä tämänkaltaisten blogipostausteni yhteyteen koska itse näen tosiaan että tulevaisuudessa kun ihmisoikeudet ovat kunnolla "hanskassa" tullaan olemaan järkyttyneitä tavastamme käsitellä eläimiä nyt.