Huoleton on vaimoton

Asialistallani olivat tänään joulusuklaa-alennusmyynnit ja
 poikkesin samalla myös kirppiksellä. Tulin vilkaisseeksi ilmaislaatikkoa
 ja poimin sieltä mukaani tällaisen kirjan josta arvelin löytyvän viihdearvoa.

 Huoleton on vaimoton. Miksi mies menisi naimisiin? Ensipainos v. 1969.

Minulla on media- ja kirjanlukutaitoa mutta en ensin meinannut
 saada selvää tästä kirjasta. Että onko se ihan kieli poskessa kirjoitettu vai ihanko

siinä olisi asiaakin. En ole vieläkään täysin perillä asiasta mutta hauskaa on ollut.

Olen kuitenkin kallistumassa siihen arveluun että tämä on hauskasti ja humoristisesti
 kirjoitettua vakavaa asiaa! Ei siis ihan pilailumielessä tehtykään!

Kirja alkaa filosofisilla mietelauseilla kuten:

"Alussa prinssi suutelee enkeliä. Lopussa kaljupäinen
 mies suutelee pöydän yli lihavaa naista."

ja

"Mies joutuu joskus pohtimaan ikuista kysymystä, 
mennäkö naimisiin. Nainen ei ajattelekaan mitään muuta."

Tämä ensiaukeama kertoo mistä kirjassa
 on kyse ellei se nimestä tullut selväksi. 

Kyllä, tämä kirja ihan oikeasti listaa syitä miksi
miehen ei missään nimessä pidä ikinä mennä
 naimisiin ja kirjassa on peräti 118 sivua!

Tässä on havainnollistavaa kuvitusta mitä
tapahtuu jos mies menee naimisiin.

Tällaiseksi nainen muuttuu avioliitossa! 

Kiinnittäkää muuten huomionne kuvitukseen, tässäkin
 peitossa psykedeelisiä kuvioita 60-luvun lopun tyyliin
ja piirrostyyli on aikansa mukaisesti lennokasta
 ja hulmuavaa!

Kirjassa on muutama lyhyt sananen myös naisille:

"Ilmainen neuvo tytöille:

 mene naimisiin jos kykenet. 

Nai ensimmäinen kaveri jonka saat koukkuun!"

Näin nainen ajattelee. 

Nuo sydänlasit! Rakkauden retrolasit! 

Peter pan-kaulus minarissa, lapsikin on 
kapalossa, taitaa olla unohdettu tapa.

Kirjassa käydään läpi todella tarkkaan
mitä avioliitto on ja miksi se ei kannata.

Avioliiton kaari käydään läpi alusta loppuun, eli avioeron
 kuvailuun saakka ja ellei vieläkään tästä miespolo tajua niin
 lopussa on kymmenkohtainen tarkistuslista. Otsikkona on "haluan
 mennä naimisiin koska..." johon annetaan eri syitä jotka
tehokkaasti kumotaan.

Kirjan lopussa on vielä tekstistä erillisiä liitteitä joissa
 kerrotaan tutkimuksista joiden mukaan avioliitto
aiheuttaa mm. nivelreumaa ja mahahaavaa.

Lopuksi viisauden sanoja.

"Ellei olisi avioliittoja, ei olisi aviottomia lapsia."

"Rakkaus on radikaalein tapa tehdä miehestä idiootti."

"Kaikki avioero-ongelmat ovat peräisin avioliitosta."

"Kaksiavioisuus on sitä että on yksi vaimo liikaa. 

Yksiavioisuus on ihan sama asia."

Kavahda mies! :D

Suolataikinan/taikataikinan resepti ja vinkkejä

Enää kaksi päivää jouluun.

Tänään olen suorittanut joulusiivousta. Joka vuosi se tulee tehtyä liian myöhään mutta silti se on

oudolla tavalla kivaa. Aina kun kerron ihmisille pitäväni siivoamisesta käsitän antavani valheellisen kuvan itsestäni koska yleensä olen laiska siivoaja.

Mutta silloin kun siivoan, siivoan kunnolla. Ja jouluna siivoan kunnolla.

 Ja tänään olen siis siivonnut ja siksi tämä joulukalenterin luukkukin avautuu näin myöhään.

Paketoin siivouksen lomassa pakettini näin hienoihin retrovaikutteisiin papereihin. Siis näihin kahteen ekaan oikealta. Nuo siniset ostin hyllypapereiksi ja mustan muuten vaan. 

Tänä vuonna suomeen rantautuneesta Tigeristä on tullut lempikauppani,
siellä soitetaan Beatlesia, Beach boysia, John Lennonia, Jefferson airplanea,
Simon & Garfunkelia... Ja krääsä on kauttaaltaan 60/70-lukuvaikutteista.

Ihana krääsäkauppa! Ja vielä halpa.
Halpaa retrohenkistä krääsää... se on minulle paha yhdistelmä.

Tein taikataikinasta joulukuuseen koristeita ja
 samalla kummipojan pakettiin näitä Angry
birdsejä. Ne ovat 8-vuotiaalla kova sana. 

Tuo taikataikina onkin mielenkiintoinen materiaali,
siinä on niin paljon suolaa että se on ihan varteenotettava
askartelumateriaali, kestää, ei pilaannu ja kivikovaa. Ja nyt
käytäntö opetti minulle myös muutaman siihen liittyvän vinkin.

Paras suhde aineisiin on ensinnäkin 1 osa suolaa, 1 osa jauhoja, puolikas osa vettä.

Lopputuloksen kannalta tärkeää on paistolämpö ja aika, huomasin että monessa ohjeessa
paistolämpö on ihan liian korkea, 150C oli monessa reseptissä suositeltu aika joka on aivan liian
kuuma, tuossa lämmössä käy niin että massa alkaa kuplia ja siihen muodostuu ilmataskuja
jotka pilaavat koko homman. Mitä matalampi lämpö, sen parempi ja pitkä paistoaika,
useita tunteja, vaikka 12 niin hyvä tulee.

Kiukkuiset linnut pakettikoristeina jotka voi myöhemmin
ripustaa vaikka kuuseen... Ja siellä on myös paukkukarkki,
 niitäkin Tiger-kaupasta ;)

Siitä aikaisemin mainitsemastani suklaajoulukalenterista
leikkelin nämä pakettikortit. melkein joka hahmolla on jokin
 jouluinen tehoste kuvassa mukana joten sopivat paketteihin.

 Ainakin naispuolisten lahjoihin... 

Ystävälleni tein lahjaksi nämä korut.

Myöhemmin vaihdoin kultaiset lukot hopeaisiin
kun katsoin että ne sopivat paremmin. Helmien hohto
 ei kyllä yhtään näy tässä kuvassa, ihan hyväkin että se
romukamerani hajosi niin voin hankkia uuden ja paremman. 

Pikkumarsu tässä tuli uteliaana katsomaan mitä heidän
lepotyynylleen laitettiin, jos se vaikka olisi jotain syötävää?

 Ulpu taustalla katselee rauhallisesti ja vähemmän optimistisesti,
hänen supernenänsä kyllä haisti ettei siellä ainakaan mitään namia ole.

Joululiinasta sydänkellohame

Otin itseäni aamupäivällä niskasta kiinni ja tartuin joululiinaprojektiin. 

Jostain syystä viimeaikoina on ompeleminen tuntunut todella nihkeältä.
Ei vain ole huvittanut.
Tänäänkin kuten monena muunakin päivänä ja viikkona silmäni
osuivat läpinäkyvään hedelmäpussiin jossa liina on roikkunut iäisyydet
 ja päätin että nyt ei pohdita huvittaako vaan ommellaan vain.

Ostin syksyllä punaisen joululiinan (kirpputorin hintalapussa luki
nimenomaan joululiina vaikka sydämiähän tässä on) ihan siinä tarkoituksissa
 että ompelen siitä kellohameen. Sitten projekti viivästyi kun sopivan leveää
kuminauhaa ei löytynyt yhtään mistään kangaskaupasta.

Lopulta pistäydyin ihan muissa aikeissa askarteluliikkeessä
 ja huomasin siellä tuota kuminauhaa ja nyt kun tosiaan oli
 kaikki tykötarpeetkin, oli aika ryhtyä hommaan.

Nolottaa oikein että lykkäsin tätä niin kauan koska
 tämä oli niin helppo muutaman minuutin juttu.

Taas nähtiin että itse ajatusprosessiin ja jahkailuun tuli investoitua
paljon enemmän energiaa kuin itse työhön. Minulla on taipumusta tähän.

Ensin siis suurin piirtein jonkinkokoinen pala irti pöytäliinan kärjestä. Mielummin liian pieni kuin liian iso.
Sitä voi sitten suurentaa jos jäi liian pieneksi. Sitten vaan ommellaan kuminauha rinkulaksi ja
rinkula kiinni reikään ja sitten siitä tulee hame.

Harmittaa tämä kuvanlaatu mutta ei voi mitään. 

Yritin poseerata luovissa asennoissa että hameen
 muhkeus näkyisi mutta eipä se kunnolla erotu.
Täyskello tuo kuitenkin on ja aika iso.

 Näitä joululiinoja tai ylipäätään pyöreitä liinoja onnistuu
muuten aika usein löytämään kirppiksiltä ja aion niitä kyllä
 enemmänkin ostaa nyt kun tämä kerran näin helppo homma oli.

 Ja jos oikein haluaisi olla pro-jouluihminen tekisi
tämän tietenkin joulukuusenalusliinasta :D

Yksi asia jäi mietityttämään, tuota kuminauhaahan pitää ommellessa
koko ajan samalla venyttää jotta se istuisi leikattuun kankaaseen hyvin.

 Muta kun kuminauhaa venyttää, venyvät ompeleetkin
 ja sitten kun kuminauha palaa lepoasentoonsa jäävät
 ompeleet ärsyttävästi koholle. En ole ollenkaan kokenut
 ompelija, mitä tätä tällaista ehkäistäkseen voisi tehdä?

 Pidentää tikkiä tai onkohan tuossa koneessa joku jousto-ommel?

Tässä vielä loppukevennyksenä vauvasta tällainen rusettikuva. 

Vauvan hiukset ovat niin pitkät että niitä pitää välillä
kammata mitä inhoaa syvästi, siellä kun on takkuja
joiden kiskominen tietenkin nipistää mutta kurkun kun saa
 nenänsä eteen, ei edes huomaa mitä minä siellä turkin
 kimpussa kamman kanssa puuhaan.

 Leikkelin muutamia suortuvia tuolta takapuolesta pois
ja nostin pompulalle nuo päälle putoilevat karvat jossa
 näkisin paremmin leikata, normaalisti siis
en vauvalle kampauksia laita ;)

Joulun yksinäiset

Tällaisiin sinisävyisiin kuviin sopinee sinisävyinen teksti.

 Muutama päivä sitten kävelin lähipostiini joka on iltaan asti auki.

Postitin paketin ja kävelin parilla askeleella postin
 valaisemattomaan eteisaulaan jossa sattui myös olemaan ilmoitustaulu. 

En tiedä miksi silmäni osuivat juuri siihen yhteen tiettyyn
 ilmoitukseen mutta näin kävi. Taulun alareunalla roikkui
lappu jossa oli kuvattuna laskeva auringonlasku tekstillä:

 "Syvä kiitos sinulle joka löysit ...-tien varrelta auton yliajaman, 
ovensuusta karanneen kissamme ja toit sen
 pitkän matkan kotiimme saakka.

Sinun ansiostasi meille pienenä pentuna tullut 17-vuotias 
lemmikkimme sai kuolla lämmössä omassa kodissaan
 perheenjäsentensä ympäröimänä.

Kiitos."

Tuo teksti sai minut siellä hämärässä postin aulassa niin
surulliseksi että oli vesihanoissa pitelemistä. Nämä ovat
 näitä pieniä arjen tragedioita jotka ovat kuitenkin sellaisen
koskettavalle perheelle niin suuria.

 Ja niin myös joskus tällaiselle ulkopuoliselle.

Kävelin sitten lyhyen matkan iltaisessa lumimaisemassa
kotiini samalla lappusta ajatellen, riisuin talvitakin ja kengät,
napsautin vedenkeittimestä kuumaa vettä teemukiin ja istahdin lukemaan blogeja. 

Silloin törmäsin tähän blogitekstiin.

Siellä kerrotaan 88-vuotiaasta Reidunista joka
oli laittanut lehteen seuraavan ilmoituksen:

 "Perheetön yksinäinen leski toivoo seuraa jouluaattoiltana. 

Maksan hyvin."

Ja tuokin juttu lisäsi tuon illan melankolista tunnelmaa
tuoden mieleen miten paljon on vanhuksia joiden
 yksinäisyys joulun tienoilla korostuu.

Warmer than a fire's light, brighter then a candle's glow,
 are thoughts that go at christmas, to friends, it's good to know.

...Ja kyllähän sen tietää mutta monesti ajattelee että maailmassa on niin
paljon murhetta ettei voi itse revetä joka paikkaan ja että myös itseään
 pitäisi suojella henkisesti. Tuollainen ajattelu johtaa vain usein siihen
ettei tee mitään. Vapaaehtoistoimintaan hankkiutuminen on pitkään
ollut ajatuksenani jonka eteen en tyypillisesti kyllä ole mitään tehnyt.

Ongelmana lienee se että me ihmiset olemme niin omiin
tuttuihin toimintamalleihimme kangistuneita että uuden
 asian harteille ottainen tuntuu vain ylimääräiseltä taakalta muiden
 arkiasioiden lomassa. Ainakin itse tunnun ajattelevan näin tiedostamatta.

Onneksi Reidun oli saanut kymmeniä tarjouksia eikä
 hän varmasti joudu viettämään joulua yksin,
saatikaan maksamaan siitä että saa seuraa.

 

Ainakin oman suvun mummojen luo nyt matkani pian käy :)

Joulupukkiveljekset

Tämä tositarina alkaa vuodesta 1885.

Tuolloin nuoret miehet nimeltä Herman ja hänen veljensä August Schuenemann muuttivat Chicagoon.

He olivat kuulleet että kaupungin satama oli hyvä paikka aloittaa jonkinlainen bisnes. Vaikka merenkäyntialalla tuolloin oli kova kilpailu, ajattelivat kaverit pärjäävänsä.

Veljekset menestyivätkin oikein hyvin, hassu juttu vain oli että niinkin paljon kuin 2/3 koko vuoden tuotosta tienattiin hyvin pienen ajanjakson, joulukuun aikana. Miksi juuri silloin?

Syy löytyi veljesten erikoistumisalasta, he kun saavuttivat mainetta joulukuusikaupalla jonka sesonki oli lyhyt mutta tuottoisa.

Kokonaista 25 vuotta Herman toimitti veljensä Augustin kanssa alukseltaan joulukuusia tuhansiin Chicagon koteihin jotka he ensin hakivat Michiganjärveä ympäröivistä metsistä. August ja Herman kasvoivat nuorista poitsuista karskeiksi purjehtijoiksi joille ei mennyt sormi suuhun hankalassakaan tilanteessa.

Herman kuvassa keskellä.

 Augustilla ja Hermanilla oli joulukuusivuosiensa aikana ollut komennossaan monia laivoja, mm. Mary Collins, sitten Margaret Dal, Ida, Truman Moss, S.Thal ja George mutta vasta kolmimastoinen kuunari Rouse oli se laiva jonka jokainen kaupunkilainen tuli tuntemaan.

Kerrotaan että laivan saavuttua satamaan kiiri sana laiturilta laiturille "Joulukuusilaiva tuli, se tuli!!"

 Veljekset aina hauskuutuksiin valmiina sitoivat joka vuosi joulukuusen korkealle laivan päämastoon ja nitoivat värillisiä jouluvaloja kauttaaltaan (tuolloin jouluvalot olivat hyvin harvinaisia) suuren kuunarin kylkiin. Augustin vaimo Barbara ja hänen tyttärensä Elsie, Hazel ja Pearl osallistuivat ideointiin valmistamalla jouluisia lehväköynnöksiä ja kransseja joilla laiva myös koristeltiin yltympäriinsä ja näky oli mahtava!

Ihmiset kokoontuivat vastaanottamaan laivaa joka oli ylenpalttisten koristeiden lisäksi kuorrutettu tuhansilla tuuheilla kuusilla, lunta yhä oksillaan laivan levittäen havupuun tuoksua kaikkialle ympäristöön, itse kapteenien kättä kannelta heiluttaen. Lapset olivat aivan hulluina ilosta ja aikuiset kaikesta päätellen myös riehakkaalla tuulella, olihan kyse koko vuoden kohokohdasta ja useiden vuosikymmenten traditiosta.

Lähes kolmenkymmenen vuoden ajan leppoisan veljesparin spektaakkelimainen ilmestyminen Chicagon satamaan teki joulun kaupunkilaisille todeksi ja laivan saapumisesta tulikin varsinainen sosiaalinen tapahtuma jota odotettiin joka vuosi pitkään ja hartaasti.

Herman ja August olivat päällepäätteeksi mukavia miehiä, heillä tuntui olevan aina ystävällinen sana sanottavana poikkesipa laivalla ostoaikeissa kuka tahansa. Herman kun myi veljensä Augustin kanssa kuusia suoraan laivalta tavallisille ihmisille ilman välikäsiä. He jopa rakennuttivat joulun alla laivaansa tilapäisen olohuoneen jotta ostoaikeissa olevat ihmiset saivat lämmitellä itseään kuuman juoman parissa ja jotta veljekset saisivat rauhassa rupatella ihmisten kanssa.

He tuottivat laivassaan myös ylimääräisiä joulukuusia joita antoivat ilmaiseksi vähävaraisille perheille ja monille eri orpokodeille ja hyväntekeväisyyslaitoksille. Veljekset olivat erittäin rakastettuja ja tervetulleita kaikkien kansanluokkien koteihin.

Joulukuusikauppa ei kuitenkaan ollut kokonaisuudessaan aivan niin leppoisaa miltä se päältäpäin näytti. Joulukuinen vuodenaika oli purehtimisen kannalta äärimmäisen vaarallinen.

Siitä on jo 114 vuotta mutta Michiganjärven eräästä tietystä myrskystä puhutaan paikallisten keskuudessa edelleen, näin luin.

Sattumoisin oli kyse myrskystä jonka aattona August matkasi kohti Chicagoa ostettuaan juuri lähes 4000 joulukuusta jotka oli kaikki tiiviisti pakattu kiikkerään kuunariin. Herman ei ollut mukana vaimonsa synnytyksen takia.

 Myrsky oli todella hyvin ankara. Kuusimetriset aallot löivät kannen ylitse ja tuulen nopeus oli jopa 80 km tunnissa. Tämän hirveyden keskellä sinnitellyt kuunari raskaassa lastissaan ei enää jaksanut. 

Laiva upposi valtavan järven kylmiin vesiin eikä yksikään miehistöstä selvinnyt hengissä.

August menehtyi.

Uutiset vastaanotettiin suurella murheella, koko kaupunki suri joulukuusilaivan toisen kapteenin kuolemaa. Augustin vaimo ja lapset olivat surusta suunniltaan ja Herman hermoromahduksen partaalla. Oli vaikea tajuta että veljesparin puolikas oli todella poissa.

Elämän oli lopulta kuitenkin jatkuttava. 

14 vuotta kului.

Yksinäinen ja hieman vähemmän hilpeä, joskin aina yhtä ystävällinen kapteeni Herman (jota myös joulupukkikapteeniksi kutsuttiin) jatkoi joulukuusibisnestä. Kaupunki tottui että joulukuusilaivalla oli enää yksi joulupukki, enää yksi mies vitsiä veistämässä, naisille kohteliaisuuksia ja pikkulapsille karamelleja jakamassa. Joulukuusilaiva toki koristeltiin edelleen joka vuosi yhtä ylenpalttisesti ja aina sen saavuttua laitureille syntyi markkinatunnelma ja väenpaljous ihmisten tuodessa lapsiaan vastaanottamaan joulukuusilaivaa ja sen kapteenia miehistönsä kera.

Vaikka veljesten ideologiana oli aina ollut myydä kuusia halvalla kertyi silti reippaasti myös voittoja joilla Herman hankki yhä suurempia ja suurempia aluksia joulukuusimyyntiä varten. Vihdoin vuosien ankaran työn jälkeen Herman alkoi tuntea olonsa vakavaraiseksi vaikka hän ei silti työntekoa harkinnutkaan lopettavansa.

Vuonna 1912, uusimmalla laivallaan Herman matkasi 300 kilometrin matkaa takaisin Chicagoon.

Hän oli juuri miehistönsä kanssa lastannut laivan täyteen ei vain sadoilla vaan tuhansilla, lähes kuudella tuhannella ensiluokkaisella, tuoreella ja tuuhealla joulukuusella joista suuren osan hän aikoi lahjoittaa kaupungin varattomille.

Häntä huolestutti aavistuksen, hän oli sitonut huomattavan suuren osan omaisuuttaan uusiin laivoihin puhumattakaan massiivisesta joulukuusimäärästä joka oli vuosikymmenten kuusibisneksen suurin saalis. Vaikka Herman olikin huomattavan varakas mies, oli iso osa omaisuudesta sidottuna laivoihin. Muun muassa tämän takia Herman jätti satsaamatta erääseen kalliiseen menoerään; laivan tilkitsemiseen. Sillä ei kuitenkaan ollut juuri väliä. Laiva kyllä kestäisi, se oli tilkitty vain hetkeä aikaisemmin. Ongelmia tulisi, mahdollisesti, vain jos myrsky iskisi ja kuuset vettyisivät ja alkaisivat kerätä painoa. Säät olivat kuitenkin olleet pitkään erinomaiset.

Tuon 300 kilometrin matkan puolivälissä tapahtui kuitenkin pahin. Suunnaton myrsky jolle vertoja veti vain 14 vuotta aikaisempi talvimyrsky iski Hermanin laivan kimppuun. Jo osin jäässä oleva vesi tulvi laivan kannelle sitoutuen kuuteen tuhanteen joulukuuseen kuin lyijypainoiksi. Laiva oli kuitenkin vankka ja kestävä vaikka tarpeellinen tilkitseminen olikin jätetty ylimääräisenä menoeränä pois.

Samaan aikaan samoilla vesillä liikkunut rannikkovartioston  laiva näki Hermanin kuunarin. Sen purjeet olivat repeytyneet riekaleiksi. Sen päämaston lippu oli laskettu puolitankoon hätäkutsun merkiksi mutta vartiosto ei myrskyn vuoksi päässyt lähemmäs ja lopulta Hermanin laiva katosi myrskynsilmään.

Kun myrskystä kuultiin, odottivat Hermanin ja muun miehistön perheet sekä Chicagon asukkaat henkeä pidätellen uutisia. Päivät kuluivat. Mitään ei kuulunut.

Sitten eräänä päivänä sadat ja tuhannet vihreät joulukuuset alkoivat rantautua Michiganjärven rannoille vihreinä, raikkaana mattona ja kaikki tiesivät.

Iloinen kymmenien vuosien pituinen traditio joulukuusilaivasta ja kahdesta iloluontoisesta veljeksestä oli lopultakin päättynyt, molempien veljesten menehtyessä samalla tavalla talvisiin vesiin. 

Erityisen merkillistä oli että satojen joulukuusien ja laivan jätteiden joukosta löytyi Kapteeni Hermanin pienikokoinen lokikirja jossa olivat hänen viimeiset sanansa:

"Perjantai. Teille kaikille: hyvästi.

Luulenpa että kaikki loppuu nyt. Meri pyyhki eilen torstaina kannen ylitse. Yön aikana menetimme pelastusveneet. Pohja vuotaa. Pahasti... 

Jumala meitä auttakoon." 

Joulupukin paheita

Vanha joulukuvitus on nykysilmään toisinaan aika hauskaa.

 Jotenkin herttaista millaisia aasinsiltoja on keksitty

 jotta onnistuttaisiin yhdistämään kenkälankki, joulu ja 

hemaiseva nainen joka sitten keräisi huomion siihen kenkälankkiin.

Voi pukki...

Paha pukki!!

Tätä en edes kommentoi.

Pukki saanee mitä ansaitsee.

Joululahjaostoksia

Olen jo miettinyt jonkin verran joululahjoja vaikka syksyhän se vielä on.

Elämäni on yhdestä paikasta toiseen siirtymistä joten pitää hiukan suunnitella mitä hankkia Helsingistä mitä ei saa sitten pikkukaupungista.

 Vuokra-asuntoni ikkunasta

 Auringonlaskut kyllä näkyvät asuntooni hyvin

Tilasin tänä vuonna parista eri nettikaupasta halpoja makeanvedenhelmiä. Makeanvedenhelmet tulivat joitain vuosia (varmaan jo useampia vuosia, en ole oikein ajan hermoilla tässä asiassa) sitten yleisille markkinoille ja nykyään oikein hyvänlaatuisia helmiä saa (erityisesti kun hoitaa kokoamisen itse) nettikaupoista kun ennen niitä voi ihailla vain kultakauppojen kiskurihintaisissa ikkunoissa. 

Helmet eivät koruina ole jokaisen makuun mutta ei kai kukaan voi kieltää että ne ovat kauniita silti? 

Minulla on vain ollut moraalinen ongelma simpukoiden kanssa. En ole ikinä kyennyt satuttamaan mitään eläintä, en isoa enkä pientä enkä halua mielelläni myöskään osallistua moiseen. En siis tapa kärpäsiäkään vaan vaanin niitä mehulasin kanssa jonka avulla lennatän ne sitten ikkunasta ulos. Tosin hyttysten kanssa menee joskus hermo, sen myönnän. 

Faktahan vain on että aito makeanvedenhelmi tulee jonkun onnettoman simpukan sisältä ja minulla on niitä helmiä tuossa aika kasa. 

Koska simpukan on kuoltava helmen vuoksi, on helmien joskus ajateltukin tuottavan epäonnea. 

Itseasiassa ennen on vahvasti uskottu että helmiä ei saisi antaa lahjaksi sillä lahjoitettaessa niiden mukana seuraa epäonni, vain ostettaessa pahalta onnelta välttyy. 

Tämän kirouksen voi kuitenkin murtaa jos henkilö joka helmet saa lahjaksi, antaa lahjoittajalle muodollisen summan rahaa, vaikka nykypäivänä viisisenttisen. 

Itse en joululahjoiksi tarkoitetuista helmistä ala rahaa vaatimaan, ehkä "kirouksen" murtaa se että saan todennäköisesti itsekin vastalahjan eli tavallaan maksun. ;)

No niin, netin syövereitä siis tutkittuani vaikuttaisi siltä että pienikokoisen simpukan hermojärjestelmä on niin kehittymätön ettei se kykenisi tuntemaan kipua vaikka täyttä
varmuutta ei asiasta ole. Tälla lepyttelen itseäni vaikka täysin jees-olo ei asian suhteen olekaan.

Näista helmistä teen erilaisia koruja, rannerenkaita, kaulaketjuja, sormuksia.. Olen erikseen ostanut muita korutarvikkeita kuten vaijeria, vaijerin pään suojia, lukkoja, sormuspohjia, helmilankaa... Tänään olen niin poikki että menen aikaisin nukkumaan mutta huomenna sitten luovat voimat käyttöön ja saa nähdä millaisia ensiyritykseni näiden helmien parissa ovat.

Mitä te ajattelette helmistä? Kauniita? Onko vaikea ajatella sellaisia käyttävänsä?

Tytön ja pojan moraalinen kehitys

Hih. Tässä brittiläisen, 1900-luvun vakavin mielin tehdyn
hygieniaoppaan kuvitusta. Kuvat ovat huonolaatuisia mutta
saahan niistä juuri ja juuri selvää.

Kyseessä on sekä tytön- että pojan kaksi polkua. 

Tiesittekö että tie kohti turmiota tai hyvettä alkaa jo varhaisnuoruudesta.

Jos 13-vuotiaana lukee "pahaa kirjallisuutta" (romanttista hömppää),
saattaa se johtaa siihen että parikymppisenä koketeeraa ja flirttaa
joka taas johtaa 26-vuotiaana nopeaan ja kevytmieliseen elämään.

Nelikymppisenä onkin jo totaalinen hylkiö, "outcast."

Jos vain tuokin nuori nainen olisi 12-vuotiaana keskittynyt
 läksyihinsä ja tottelemaan ja noudattamaan sääntöjä, olisi hän
parikymppisenä suorastaan hyveille omistautunut, 26-vuotiaana
 rakastava äiti kuten joka naisen pitääkin ja stten kuusikymppisenä
 kunnioitettu isoäiti lapsenlapsi sylissään!

 Ei ole pojilla sen helpompaa.

 Turmion tie on heilläkin edessään jos hän 15-vuotiaana
 keskittyy tupakki- sekä itsensähyväilykokeiluihin
eikä opiskele ja keskity "puhtauteen..."

Jos sama meno jatkuu 25:kin, eli se kevytmielinen elämä ja 

"epäpuhtaus" johtaa se vain siihen että 36-vuotiaana on paheen

 ja rappion polulla ja totaalisesti mieron tiellä ja 45-vuotiaana

 hanskat ovatkin jo tiskissä ja olet moraalisfyysinen ihmishylkiö.

Tässäkin voi valita toisin, voi valita puhtauden ja taloudellisuuden

 jolloin kolmekutosena saavuttaa kunnioitettavaa menestystä 

jolloin kuusikymppisenä onkin kunnioitettu vanhus (lapsenlapsi polvellaan).

Olisi hauska nähdä tällaisia varoitustaulukoita nykyaikaistettuna!

Maailma sadan vuoden kuluttua / John Watkins

112 vuotta sitten The Ladies Home Journal julkaisi artikkelin 

jossa spekuloitiin millaista elämä olisi sadan vuoden kuluttua. 

Minusta tämä oli hauska. En ole ennen tähän törmännytkään,

 olettaisin että vuonna 2000 tätä saatettiin kyllä siteerata useammassakin

 lehdessä josta olen sen mahdollisesti silloin lukenut.

Artikkelin kirjoittanut toimittaja toteaa aloituksessaan vapaasti suomennettuna näin:

"Nämä tulevaisuudenkuvat saattavat 

vaikuttaa oudoilta, jopa täysin mahdottomilta. 

Kuitenkin ne ovat tulleet Amerikan kaikkein konservatiivisimmista ja 

oppineimmista mielistä. Olen haastatellut viisaimpia ja varovaisempia

 miehiä hienoimmista tieteen oppilaitoksistamme ja nyt kerron jokaisen

 oppineen miehen näkemyksen uuden vuosituhannen alun elämästä."

 

-Ihmisten pituus on kasvanut noin viidellä sentillä. 

Keskimääräinen elinikä on noussut viiteenkymmeneen vuoteen 
nykyisen kolmenkymmenenviiden sijasta. 

Ihmiset asuvat lähiöissä, kaupunkiasumisesta ja kerrostaloista on tehty lainvastaisia.

 Työmatka lähiöstä toimistoon kestää vain muutaman 
minuutin ja penni riittää maksuksi matkasta. 

-Liikuntatunnit aloitetaan jo imeväisiästä.
 Lelut ja pelit on suunniteltu kehittämään lihaksia. 
Liikuntatunnit ovat kouluissa pakollisia. 

Jokaisessa koulussa, yliopistossa ja yhteisössä tulee olemaan 
täydellisesti varustettu liikuntasali. Kaikissa kaupungeissa tulee 
olemaan yleisiä liikuntasaleja. Sitä miestä tai naista joka ei kykene
 kävelemään 16 kilometria heti putkeen, pidetään vätyksenä.

-Automobiilit tulevat olemaan hevosia halvempia. 

Maamiehet omistavat automobiileja joita käyttävät heinävankkureina. 

Automobiilireki tulee olemaan lasten leikkikalu talvisin. 

Tulevaisuudessa tulee olemaan niin automobiilipoliiseja, 

automobiiliambulansseja kuin automobiilikadunlakaisijoitakin. 

 Hevonen valjaissaan tulee olemaan yhtä harvinainen näky 

tulevaisuudessa kuin iestetyt härät nyt. 

-Eläimiä ei enää juuri ole paitsi tuotantoeläimiä. 

Muutamia löytyy tieteellisessä mielessä ylläpidetyistä 

eläintarhoista joissa lapsille esitellään entisajan eläimiä. 

Tuotantoeläimiltä on jalostettu pois sarvet, luut, lihakset ja jopa keuhkot.

-Ilmalaivat keksitään. 

Mutta ne eivtä tule kuitenkaan samoissa määrin kilpailemaan 

automobiilien ja vesialusten kanssa. Niitä käytetään tappavina

 sota-aluksina ympäri planeettaa. Toiset kuljettavat joukkoja ja ruokaa.

 Joitakin taas käyttävät tiedemiehet voidakseen tutkia maata suurista korkeuksista. 

Tulee olemaan massiivisia aseita joiden kantama tulee 

 olemaan jopa 40 kilometriä. Ilmalaivajoukot tulevat

 piiloutumaan keinotekoisten savuverhojen taakse.

-Autoilu on kielletty suurissa kaupungeissa. Autot kulkevat 
maan alle rakennetuissa, ilmastoiduissa tunneleissa tai korotetuilla
 silloilla. Kaupungit ovat hiljaisia ja täysin vailla melua.

-Junat kulkevat kaksi mailia minuutissa. 

Matka New Yorkista San Franciscoon vie vain vuorokauden. 

Autot kuten talot tulevat olemaan keinotekoisesti viilennetyt. 

Rautatieasemilla ei leiju nokipölyä koska hiiliä ei enää käytetä 

polttoaineena. Matkustajat voivat kulkea junassa

 avoimin ikkunoin ilman pölyä ja nokea.

-Valokuvia voidaan siirtää millaiselta etäisyydeltä tahansa. 

Jos Kiinassa on taistelu, otokset siitä julkaistaan lehdissä 

vain tuntia myöhemmin ja ne myös näyttävät värit aivan

 samanlaisina millaisia värit luonnossakin ovat.

-Ihmiset näkevät maailman. Kuvat ja otokset tuodaan 

ihmisten koteihin eräänlaisiin ruutuihin. 

Jättiläismäinen

 puhelimentapainen laite mahdollistaa tämän kaiken

 tuoden kuvan ja äänet koteihin saakka.

-Hyttysiä ja kärpäsiä ei ole enää olemassa. 

Ne on ajettu sukupuuttoon, kosteikot ja lammet on kuivattu

 pois joten ne eivät voi lisääntyä ja hevonenhan on tuolloin lähes 

sukupuuttoon kuollut joten kärpäset eivät voi lisääntyä talleissa.

-Herneet ja pavut ovat isoja kuin punajuuret. 

Kasvit muokataan vastustamaan mikrobeja ja tauteja. 

Maata muokataan kemikaalein jotta kasvit kasvavat jättimäisiin mittoihin.

 Lapsenlapsenlapsemme syövät omenankokoisia mansikoita

 jouluateriallaan sadan vuoden kuluttua. 

Vadelmat ja karhunvatukat ovat yhtä isoja.

 Karpalot, karviaismarjat ja herukat ovat yhtä suuria kuin appelsiinit.

 Melonit, rypäleet ja kaikki marjat tulevat olemaan siemenettömiä. 

Kasvit kasvatetaan sähköllä. Talvi muuttuu kesäksi ja yö päiväksi kasvien kasvatustaloissa.

 Säteittäin värjättyä värivaloa lasketaan kasvien päälle jotta niiden kasvu nopeutuisi.

-Mustia, sinisiä ja vihreitä ruusuja tulee olemaan olemassa. 

Ja ne tulevat olemaan yhtä suuria kuin kaalinpäät. 

Orvokit kasvavat yhtä suuriksi kuin auringonkukat. 

Mikä tahansa kukka on mahdollista kasvattaa minkä tahansa väriseksi. 

Toiselle kukalle voidaan antaa toisen kukan tuoksu.

-Mitään ruokaa ei pidetä esillä. 

Kaupanpitäjät jotka altistavat elintarvikkeet ilmalle pidätetään. 

Kaikki ruoka pidetään kylmän ilman kaapeissa jotka pitävät ruoan tuoreena.

-C, X ja Q katoavat kielestämme. 

Englanninkieli kirjoitetaan samoin kuin lausutaan ja

 englanninkieli tulee olemaan maailman ykköskieli, venäjänkieli tulee toisena.

-Yliopisto-opetus tulee olemaan ilmaista. 

Köyhille oppilaille annetaan ilmaiset vaatteet, ruoka, kirjat. 

Lääkärit kiertelevät kouluissa lahjoittaen silmälaseja, 

hoitaen hampaita ja jakaen ilmaisia lounaita. Loma-aikoina köyhät 

lapset kuljetetaan lomille ympäri maailmaa. 

Etiketti tulee olemaan erittäin tärkeä oppiaine. 

-Langattomat puhelimet leviävät ympäri maailmaa. 

Mies keskellä atlanttia voi keskustella vaimonsa kanssa

 joka istuu budoaarissaan Chicagossa.

-Lääkkeitä ei niellä vaan ne hierotaan ihoon josta ne imeytyvät 

elimistöön. Ihminen voidaan saada läketieteellisissä tarkoituksissa

 läpinäkyväksi erilaisilla koneilla.

-Talot lämmitetään kylmällä ja kuumalla ilmalla. 

Aikaisin aamulla takan sytyttäminen tulee olemaan menneisyyden

 unohtunut työ jota ei milloinkaan tarvitse tehdä. Tavarat  tullaan 

kuljettamaan isoissa putkissa talosta toiseen.

-Valmiiksi tehtyä ruokaa tullaan ostamaan kaupoista jotka muistuttavat

 nykyisiä leipomoja. Kaupat ostavat ainekset niin suurissa annoksissa että tämä 

valmisruoka on hyvin halpaa. 

Ruoka toimitetaan ihmisten koteihin tavaroidentoimitusputkien kautta. 

Samojen putkien kautta asiakkaiden pesemät astiat palautetaan kauppoihin. 

Hän joka ostaa ja laittaa oman ruokansa tulee olemaan todella kummallinen henkilö.

Aika monet näistä osuivat oikeaan mikä on mielestäni todella mielenkiintoista!

 Miten ihmeessä vuonna 1900 on voitu aavistaa esimerkiksi television ja netin tuleminen?

Tässä hääkuvassa ihmisiä artikkelin julkaisuvuoden tienoilta.

 Erittäin todennäköisesti joku heistä on lukenut tuon 

aikansa huippusuositun lehden artikkelin. 

Mitä he ovat mahtaneet asiasta ajatella?