torstai 6. marraskuuta 2014

Mary Hartman, Mary Hartman


70-luvun perheessä kuohuu. 

Tavallisten päiväkahvien aikaan naapurin viittäkymppiä lähenevän miehen
 kanssa naimisissa oleva hädin tuskin teini-iän ylittänyt wannabe-countrylaulajatyttö
 saapuu kertomaan karmeita uutisia: naapurustossa on tapahtunut murha. 

Eikä vain mikä tahansa murha, koko perhe on tapettu, vanhemmat, 
lapset ja vieläpä perheen lemmikkikanat ja kukko.

Kuolinuutisia kauhistellessa ja kahvikuppeja kallistellessa saapuu uusi uutinen. Tarinan päähenkilön
 Maryn, naimisissa olevan nuoren naisen ikioma isoisä jää kiinni itsensäpaljastelusta ja asiaa selvitellessä paikallinen komea ja salskea poliisivirkailija ihastuu ihastuttavan imelästi ja päätä pahkaan Maryyn itseensä. 

Mary onkin altis vaikutuksille ja herkässä tilassa. Hänen oma avioliittonsa on murenemassa sillä Maryn puoliso kärsii impotenssista ja kokee Maryn vastenmieliseksi.Vai onko avio-onnen esteenä sittenkin
Maryn puolison työpaikalla vaikuttava hemaiseva vanhempi eronnut nainen?

Lisäksi Maryn tytär on salaperäisesti sitoutunut naapuristossa tapahtuneisiin
 murhiin ja on ehkä itsekin tuleva uhri...


Juonenkuvaus on katsomisen arvoisesta 1970-luvun sarjasta Mary Hartman, Mary Hartman joka
painii aivan omassa liigassaan. Se alkoi yhdysvalloissa vuonna -76 parodiana silloin suosituille
saippuasarjoille ja sai heti suuren suosion niin kohdemaassaan kuin myös suomessa. Täällä meillä
sarja herätti paljon paheksuntaa sillä suomessa parodiaa ei vielä tuolloin oikein ymmärretty.

Puolison impotenssi, sukupuolitaudit tai se että naapuri hukkui lahjaksi tuotuun kanakeittoon ei
uponnut ihmisten huumorintajuun. Kauhistelunhaluun kylläkin joka varmaan selitti suosion.

Meillä jaksoja nähtiin kuitenkin vain murto-osa 365 valmistuneesta puolen tunnin pätkästä, harmi.
Tai itsehän en ollut esitysaikaan vielä syntynytkään mutta osaan kuvitella miten sarjan loppuminen
kirpaisi monia siihen koukuttuneita, olenhan nyt myös yksi heistä. Nimittäin niin kulttiohjelma kun tämä
 onkin, ei sitä enää mistään saa tai mistään näe. Vain ensimmäiset 25 jaksoa löytyvät youtubesta.

Joskus kun teillä on aikaa ja haluatte absurdin aikahypyn 70-luvun amerikkalaiseen kotiin,
menkää siis ja koukuttukaa. Niin saan ainakin myötäelijöitä sille tuskalle että Maryn elämän
mutkat jäävät isoksi osaksi arvoitukseksi.

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihan loistavalta, tama on pakko etsia. Eikö niita muita jaksoja tosiaan löydy mistaan, jostain jenkkilan kultaisista arkistoista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tämä ON loistava. Kestää hetken ennenkuin aivot mukautuvat kummalliseen juoneen mutta pian alkaa arvostaa hahmojen koomisuutta ja absurdiutta :) Ja mistään ei niitä jaksoja enempää löydä... Siihen etsintään upotin pidemmän aikaa kuin kehtaan kertoa.

      Poista
  2. Kun luin otsikkosi, soi korvissani heti tuo alun Mary Hartmannin huutelu :). Muuta en sarjasta muistakaan, mutta minulla on mielikuva, ettei tämä ainakaan äitiini oikein uponnut, vaikka hänellä omituinen huumorintaju saattaa ollakin :D. Sen sijaan toinen vähän vastaava, Soap eli Kupla kyllä upposi sitten muutamaa vuotta myöhemmin. Sitä seurattiin kyneleet silmissä nauraen, ja kyllä siinäkin silloisia raja-aitoja rikottiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa! :D On jännää miten jokin sana saattaa herättää aivoissa välittömän vastineen jostain sellaisesta mitä ei edes tiennyt aivoista löytyvänkään. Aivoja olisi ihana käydä läpi, sääli etteivät ne ole mikään aito vintti jossa voisi käydä tutkimassa ja katselemassa mitä sinne on varastoitu. Mieti jos niin voisi tehdä! Tosin en tiedä uskaltaisinko loppupeleissä sitä tehdä.

      Olen joskus katsellut Kuplaa ja se kyllä kalpenee Maryn rinnalla. Joskin ymmärrän hyvin miksi Kupla varmaan vetosi suomalaiskatsojiin paremmin.

      Poista
  3. Kiitos vinkistä, pitää tsekata joskus! Kuulostaa siltä että tykkäisin :)
    Huumori on jännä juttu. Se on niin aikasidonnaista. Mahtavatkohan Putouksen vitsit naurattaa 30 vuoden kuluttua ja mikä silloin on hauskaa? Jotkut Pulttibois-jutut ovat nykyään ihan pölöjä. Ironia taisi olla 70-luvulla vielä (ainakin Suomessa) ihan uusi juttu, nykyään kun _kaikki_ huumori tuntuu perustuvan juuri ironiaan ja sarkasmiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on totta! Esimerkiksi Speden ja Veskun monet "hullunhauskat" elokuvat herättävät minussa nyt kovaa myötähäpeää vaikka ovat aikanaan olleet hauskoja isolla H:lla. Lapsena ne toisaalta olivatkin minusta oikeasti hauskoja kuten myös riemastuttava pulttibois ja hymyhuulet. Millaista mahtaa olla huumori 50 vuoden päästä?

      Poista

Ilahdun kommentistasi ❤️