lauantai 29. marraskuuta 2014

Joka naisen niksikirja vuodelta 1951. Osa 1.


Tämä kirja onkin varmasti joillekuille teistä tuttu. 


Maija Suovan kokoama niksikirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1951 ja se piti suosionsa yllä seuraavat 15 vuotta joiden aikana siitä otettiin 13 painosta.

Olin iloinen kun löysin tämän kirpputorilta vain yhdellä eurolla ja vielä täysin loistokuntoisen ensipainoksen.

Onhan kyseessä kuitenkin suomalaisten kotien erästä aivan tiettyä ajanjaksoa kuvaava kiinnostava teos jonka niksien takaa kulttuurihistoriasta kiinnostunut lukija voi katsella 50-lukulaisten kotien arkielämää.

Tahdon tietenkin että myös te saatte makupaloja kirjan nikseistä joita isoäitimme tai isoisoäitimme todennäköisesti ongelmia kohdatessaan käyttivät. Ehkäpä joskus nousee tilanne jossa sinäkin voit vinkkejä kaivata?

Toivottavasti, sillä tästä alkaa kuusiosainen sarja jossa jokaisessa keskityn yhteen kirjan niksiosioon ja joka alkaa perehtymällä kotien

RUOKATALOUTEEN.


Disclaimer: 
Niksien noudattamiseen suositan omaa järkeä.

 
-Jos jauhoissa on toukkia, voi jauhojen päälle asettaa pellavarievun johon toukat kerääntyvät ja ne voi siten poistaa.

-Homehtunut leipä käsitellään seuraavasti. Poista kaikki hometahrat harjalla tahi puhtaalla rievulla jonka jälkeen leipä huuhdotaan vedellä. Sen jälkeen leipä pannaan kuumaan uuniin jossa se on kunnes leipä on lämmennyt. Silloin se maistuu täysin tuoreelta.

-Nopea leivän lämmitys. Leivän viipaleet asetetaan asbestilevylle ja niiden ylle pannaan kattila kumolleen. Viipaleet käännetään välillä jotta lämpenevät levyä vasten molemmilta puoliltaan.

-Älä haaskaa vanhaa leipää. Liota se veteen ja sekoita se uuteen taikinaliemeen jolloin uusia jauhoja ei tarvitse lisätä. Tai ota vanha leipä ja lisää joukkoon vettä, sokeria ja hiivaa. Saat mainiota kaljaa.

  -Älä heitä hukkaan ravintoainepitoista perunankeittovettä vaan käytä leipätaikinaan. Leipätaikinaan sopivat myös kalja ja marjamehu.


-Yksinäisille henkilöille joilla kermankulutus on vähäistä, sopii seuraava säilöntäkeino. Kermadesiitraan sekoitetaan 3rkl hienoa sokeria ja se säiltetään lasitölkissä. Kermaa hämmennetään joka päivä. Näin se säilyy talvisaikaan huoneenlämmössä kaksi viikkoa. Kesällä huoneenlämmössä viikon. (Päivittäinen sekoitus estää homeitiöiden kasvua.)

-Kesällä hyväkin hunaja usein härskiintyy ja pilaantuu jos sitä ei ole lingottu hyvin. Aseta tällöin huono hunaja kuumaan veteen jotta se sulaa ja kuori pinnalle noussut kuoha pois. Hunaja on jälleen käyttökelpoista.

-Jos maito on hapantunut, lisää vain joukkoon hiukan soodaa ja se on taas käyttökelpoista.

-Homehtunut juusto. Jos juusto homehtuu, pätevin keino on tällöin panna juusto kirnupiimään siten että se kokonaan peittyy. 12 tunnin jälkeen juuston karvas maku on kadonnut, ulkonäkö jälleen hyvä ja jäljellä on tuore, herkullinen valkoinen juusto. Kun pidempi aika annetaan kulua, pehmyää juusto niin että sitä voidaan levittää leivälle kuin voita.


-Pilaantuneet kananmunat. Jos munat haisevat, riko ne ja aseta lautaselle avonaisen ikkunan eteen. Silloin häviää haju ja kananmunat voi käyttää.

-Kananmunan valkuainen säilyy jos kuivaat sen teevadille ja tarvittaessa rouhit sen vesitilkkaseen. Muna säilyy näin yli kaksikymmentä vuotta.

-Jos ei ole munaa, raasta pannukakkutaikinaan porkkana jolloin pannukakku on keltainen. (Oi aikoja jolloin kotimunista leivonnainen muuttui oranssiksi. Taas syy vältellä halvimpia kidutus-häkkikanojen munia.)


"Järkiperäistä leipomista on monien leipälajien valmistaminen yhtaikaa, mikä edellyttää kuitenkin, että leipomiseen on käytettävissä runsaasti aikaa yhteen menoon. 

Jos siis teet kahden maitolitran taikinan, erota taikinasta kaksi kahvikupillista, sekoita niihin 1 kahvikupillinen voita ja leivo pieniä rinkeleitä jotka kastetaan hienoon sokeriin. 

Suunnilleen neljännestä osasta taikinaa tehdään tavallista vehnäleipää. 

Jäljelle jääneeseen taikinaan lisätään ruisjauhoja, siirappia, rasvaa ja mausteita jolloin syntyy hyvää ruokaleipää. 

Ensimmäiseksi alusta vehnäleipäosa ja sitten ruokaleipäosa. Näin toisella on aikaa kohota kun toinen valmistuu. Kun viimeinen leipäerä nousee pannulla, on aikaa valmistaa sokerikakku tai vanukas jotka paistetaan leipien valmistumisen jälkeen. Kun leipominen suoritetaan näin ankaraa rationalisointia noudattaen, ei lämpöä mene hiukkaakaan hukkaan."

 Näiden toukkien ilmeet..!

-Mikä tahansa hillo säilyy kuukausia jos levität pinnalle puolukkahilloa joka suojaa alla olevan hillon homeelta ja käymiseltä.

-Jos rotat syövät kellarissa hillopurkkien nimilaput, liimaa lappu purkin pohjaan.

-Avaa luumunkivet pihdeillä. Sisällä olleet pehmyet siemenet säilötään sokeriin ja näitä käytetään karvasmantelin sijasta leivonnaisiin ja cocktaileihin.

-Omenankuoret: Hyvänmakuista juomaa saat säästämällä omenankuoret, kuivaamalla nämä uunissa ja sen jälkeen teeaineksena käyttämällä.

-Jos paistetusta sipulista halutaan erityisen herkullista, on se paistettava hyvin heikolla tulella. Sipuli vaatii hyvin paljon rasvaa ja aikaa tullakseen erityisen maukkaaksi. Se on suolattava huolellisesti.


Elintarvikkeiden erotus huijauksista:

-Vehnäjauhot: Hyvät vehnäjauhot tuoksuvat raikkailta ja ovat kellertäviä. Kun niitä hiukan sysäisee, ne kasaantuvat yhteen mutta hajaantuvat nopeasti. Huonot vehnäjauhot ovat hyvin valkeita (tiedätkö että nykyään suomalaisiakin jauhoja valkaistaan kemikaalein? Määrät ovat niin pieniä ettei niitä tarvitse mainita pakkausselosteessa mutta ovat osansa nykyajan kemikaalikuormaa.) tai joskus jopa sinertäviä ja niissä voi olla mustia pilkkuja. Jos otat puoli lasillista spriitä, uiskentelevät hyvät jauhot spriin pinnalla, mutta jos niitä on väärennetty kipsillä, ne laskeutuvat pohjaan.

-Hunaja: Ota lasi alkoholia ja pudota joukkoon nokare hunajaa. Väärennetty hunaja laskeutuu heti pohjaan.

-Kahvi: Aito kahvi pysyy kokeiltaessa veden pinnalla, väärennetty laskeutuu heti pohjaan.

-Maito: Jos epäilet että maitoon on sekoitettu vettä, pistä sitä sukkapuikolla. Väärennetty maito valuu puikosta heti pois, jos maito on aitoa, se tippuu vähitellen pisara pisaralta.

-Tee: Aseta teetä kylmään veteen. Jos se on väärennettyä, irtoaa siitä välittömästi ruskeaa väriä. Aidosta teestä ei irtoa väriä kylmään veteen vaan se tekee pitkällä testiajalle veden sameaksi.

-Voi: Nokare voita sytytetään palamaan. Jos voi on aitoa, siitä leviää miellyttävä tuoksu. Jos voi on väärennetty, haisee se pahalle palaneelle talille. Lisäksi, jos sulatat voita lasissa, muodostuu pohjalle 1 osa vettä ja suolaa ja pinnalla on neljä osaa rasvaa. Jos rasvaa on vähemmän, on voi väärennetty.


-Kahvia valmistat kotona rukiista. Keitä ensin rukiita maidossa minkä jälkeen paahda ruskeiksi ja jauha.

Korviketta voi valmistaa myös voikukan juurista. Tällöin liota juuria yön vedessä minkä jälkeen puukolla kaavitaan jäljelle äänyt multa ja juuret paloitellaan 1cm pituisiksi palasiksi. Palasten annetaan päivän kuivua ulkona, mieluimmin auringossa jonka jälkeen ne laitetaan kuivumaan jälkilämmössä. Viimeksi ne paahdetaan liedellä tai uunissa paistinpannussa.

-Teetä voi valmistaa kotona monenlaisista aineksista, lehmuksenkukista, laventelista, mustaherukan lehdistä, kirsikasta ym. mutta jos on kyse todellisesta teen korvikkeesta, ovat omenapuun lehdet ehdottomasti parhaat.

Yleinen sääntö on että teen korvikkeeksi kelpaavat lehdet on poimittava suoraan puusta minkä jälkeen ne levitetään kuivumaan karkealle paperille mielellään ullakolle. Niiden tulee nimittäin kuivua kuivassa paikassa johon ei käy aurinko. Kun ne ovat olleet tällä tavalla kuivumassa 14 päivää, pannaan ne paistinuuniin, missä ne saavat olla, kunnes tulevat kauniin ruskeiksi. Sitten ne hierotaan kappaleiksi ja pannaan säilöön tiiviiseen tölkkiin.

Omenatee on kaunista kullanväristä juomaa joka valmistetaan aivan samalla tavalla kuin oikea tee mutta lehdet voi käyttää kahteen kertaan jolloin jälkimmäinen painos on tavallisesti parempaa kuin ensimmäinen.


-Jauha appelsiininkuoria lihamyllyssä (teho- sauvasekoittimella) ja sekoita siirappiin. Mainiota ruokaleivän ja leivonnaisen maustetta.

-Laita omenankuoret vesiastiaan kahdeksi viikoksi jonka jälkeen sinulla on hyvää etikkaa. Sen voit kirkastaa sekoittamalla joukkoon ruokalusikallisen maitoa jolloin pohjaan muodostuu sakka ja puhdas etikka voidaan kaataa pois.

-Jauhettuna ja suolattuna nokkonen säilyy yli tarven tyydyttäen raudan tarvettamme. Maistuu paremmalta kuin apteekista ostetut rautalääkkeet.

-Poimi havuneulasia ympäri vuoden sillä ne ovat erittäin vitamiinipitoisia. Niistä saat hyvän juoman keittämällä niitä 4 minuuttia vedessä ja maustamalla hunajalla.


15 kommenttia:

  1. Kylläpä olet oikean löydön tehnyt. -Ja halvalla. Kiitos kun jaat meidän kanssamme niksit. Yhtä ainakin aion kokeilla: "Jos maito on hapantunut, lisää vain joukkoon hiukan soodaa ja se on taas käyttökelpoista." Minulla kun maidon kulutus on kovin vähäistä, niin pakkaa joskus hapantumaan. No, tuskin sitä juon, mutta kokeilen.
    Yhtä taas EN aio kokeilla, nimittäin sitä pilaantuneiden kananmunien hajun hävittämistä =D.
    Oli siellä paljon kaikenlaisia niksejä, joista en ollut kuullutkaan, vaikka olen 50-luvulla syntynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olen samaa mieltä :)

      Jos kokeilet soodaniksiä, oli lisättävän soodan määrä muistaakseni "hyppysellinen," miten paljon se sitten onkaan.

      Monia muitakin niksejä kirjassa oli mutta tässä nyt nämä omaan mieleen parhaiten jääneet :)

      Poista
  2. Tuttu on.:) Onpa kirjassa oluut hienot kansipaperit! Harmittaa ettei mun kappaleessa enää niitä ole tallella. Löysitpä muuten kirjan halvalla, mun maksoi vähän enemmän ja oli neljäs painos. Tosi hyväss kunnossa kyllä myös.

    Oikein hyviäkin niksejä kirjasta löytyy (kun jaksaa etsiä...) sieltä joidenkin suorastaan hengenvaarallisten joukosta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuon kirjan kuvitus on aivan omaa luokkaansa, aivan loistava taiteilijahan siinä on ollut asialla! Päätinkin että koetan skannailla mahdollisimman monta kuvaa kirjasta postausten lomaan.

      Ja juu, minulle tuli vähän paha mieli kun tajusin että olin skipannut osan ihan hyvistäkin nikseista ja keskittynyt vain näihin nykymaailmasta eroaviin :)

      Poista
  3. Miehen mummo totesi homeisesta leivästä, että se parantaa lauluääntä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen kuullut tämän, taisi olla aikanaan yleinen letkaus ja yleinen sattumus myös, tuo homeinen leipä :)

      Poista
  4. Upeaa! Tässä tuntee taas itsensä uusavuttomaksi. Ja roistoksi jos vielä kippaan omenankuoret biojätteisiin, seuraavan kerran kun teen omenapiirakkaa niin käytän uunin lämmöt myös omenankuorten kuivaukseen ja kokeilen tuota juomaa :-) Myös etikkaa aion kokeilla valmistaa, siitä on iloa pissakestovaippojen pesussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä niksi taitaa olla paras kotimaisten omenoiden aikaan, ulkomaalaisia omenoita en välttämättä käyttäisi teeaineksena, niiden pinnassa on usein vahaa ja torjunta-aineita. Joten pidä vinkki mielessä ensi syksyä ajatellen :) Jaa, vai saahan varmaan vieläkin kaupoista kotimaisia omenoita, olenpas pöhkö.

      Poista
    2. Torjunta-aineet juolahtivat omaankin mieleeni ja niinpä teekokeilu jäi tekemättä, mutta ehkäpä kuitenkin etikkaa...

      Poista
  5. Kiitos näistä! En ehkä silti aio pelastaa homeista leipää tai juustoa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Kenties se on parasta. Vaikka itse jäin mielenkiinnolla pohtimaan tuota piimässäliotettua levitettävää juustoa.

      Poista
  6. Oi niitä aikoja, kun pienet homeet ruoassa eivät tahtia haitanneet. Äitikin on kertonut, kuinka hänen lapsuudessaan hillopurkin päältä kaavittiin homeet pois, ja taas oli hillo syömäkelpoista. En tosin ole kovin homekammoinen itsekään: jos osa esim. hedelmästä on homeessa, niin ongelmahan poistuu sillä, että homeisen osan leikkaa pois. Vaikka hyvin tiedän, miten homeet levittävät verkostoaan näkymättömästi.

    Mutta tuo kirja. Yhdellä eurolla, ja vielä ensipainos! Ihan mieletön säkä. Näitä oli kiva lukea. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, mahdanko kehdata kertoa että harrastan itse homeidenkuorimista hillopurkeista. Siis ainakin niinä muutamana kertana kun olen hilloa valmistanut ja huomannut että pintaan on tullut pieni hometäplä... Ja muutenkin olen hyvin vähähomekammoinen, syön kursailematta aika monenlaista ruokaa jolla jo lähes kasvavat hiukset. En vain ole koskaan sairastunut mistään joten se on tehnyt uhkarohkeaksi :D Toki tiedän että homeitiöt ovat koko elintarvikkeessa jos siinä on pienikin täplä hometta mutta... Niin. En ole sairastunut.

      Muille en kuitenkaan tarjoa koskaan mitään muuta kuin priimaa syötävää joten olen ainoa joka voisi kokeiluistani kärsiä ;)

      Poista
  7. Kylläpä tosiaan aikamoisia ohjeita :D Itse en kyllä toukkaisia jauhoja enää käyttäisi. Olen nimittäin sellaiseen tilanteeseen joutunut että ruokakaapista löytyi riisihäröjä ja jouduin hävittämään osan ruokatarvikkeista. Nykytiedon mukaan mm. riisihärön ulosteet tekevät jauhoista pahanmakuisia vaikka muuten olisivatkin täysin käyttökelpoisia itse elukoiden poistuttua.

    Mitä noihin muihin ohjeisiin tulee niin osa on kyllä aika uhkarohkeita. Itse en kyllä pilallista kananmunaa uskaltaisi käyttää, vaikka homeisia ruokia olen kyllä syönyt vain poistamalla homeen. En tiedä pitääkö tämä oikeasti paikkansa mutta olen kuullut että valkoinen ja siniharmaa home eivät ole vaarallisia, kun taas mustat, keltaiset ja oranssit homeet aiheuttavat ruokamyrkytyksen. Isäntä tosin on tästä täysin eri mieltä, mutta hän onkin homeelle allerginen. Itsestäni on kyllä tullut paljon arempi pilaantuneiden ruokien kanssa kun tuo isäntä saa niin helposti niistä vatsanväänteitä. Itse varmaan olen sen verran karaistuneempi etten ihan pienestä hätkähdä. Jos maku ja tuoksu on ok niin syön.

    Tuli vielä mieleen että kaikki nuo pilaantuneiden ruokatarvikkeiden pelastamisvinkit sekä väärennettyjen ruokatarpeiden toteaminen kertovat kyllä ajasta paljon. Ruuasta oli vielä 50-luvulla pulaa ja mitään ei voitu heittää pois niin helposti kuin nykyään. Samoin ruokatarpeiden mustanpörssin kauppa kukoisti ja siksi piti olla tarkkana ettei jauhoja oltu jatkettu kipsillä tai maitoa laimennettu vedellä. Tuo maidon testaaminen tuskin nykyään enää toimisi. Arvelen että suoraan lehmän tissistä tuleva raakamaito käyttäytyy kuvatulla tavalla, mutta kaupan maitohyllyjen maidot tuskin. On niistä sen verran paljon poistettu rasvaa että nesteen viskositeetti on muuttunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ollut kaapissa vitsauksena jauhokoisia ja niistä oli melkein mahdoton päästä eroon.
      Nythän puhutaan usein siitä miten hyönteiset ovat tulevaisuuden ruokaa ja halpa proteiinilahde jos väestö kasvaa... Ennen niitä ei näemmä ainakaan samoin hysteerisesti ravinnossa pelätty kuin nykyään :)

      Ajasta pitkä lista väärennöspaljastuksia kyllä kertoo. Suomessa ollaan nykyään vähän liiankin hyvässä paikassa elintarviketurvallisuuden kannalta jos minulta kysyy. Niin paljon elintarviketurvallisuuteen nojaten kielletään kaikkea. Muistaakseni esim. taannoin meni jotenkin niin että joku kyläkauppias ei saanut myydä kaupassaan enää tuoretta pullaa koska se oli leivottu kotimunista joita ei oltu leimattu. Pullia olisi kyllä saanut myydä kaupan oven ulkopuolella sillä silloin ne eivät olisi saastuttaneet kauppatilaa...

      Ja omaan mieleeni myös tuli että nykymaito taitaa olla väärennettyä maitoa eikä takuulla läpäise testejä!

      Poista

Ilahdun kommentistasi ❤️