lauantai 22. maaliskuuta 2014

Kauniita hankintoja


Olen nyt ollut vähän jumissa kirjoittelun suhteen
joten aloitellaan tällaisella "mitä olen ostanut kirpputorilta"
-kirjoituksella.


Eilen olin vähän huonovointinen ja olin jo vähällä peruuttaa
kirpputorille lähdön. Ajattelin vain istahtaa ison earl grey-kupin
kanssa netin ääreen katselemaan brittidokumenttisarjaa
johon olen sen löydettyäni koukkuuntunut. Lähdin sitten kuitenkin 
"ihan pikaisesti ja vain hetkeksi" vilkaisemaan mitä löytyisi.

Löytyi tällainen söpöstelytäkki.Voi miten kaunis se on.

En ole pitkään aikaan löytänyt yhtään vanhaa täkkiä, taisin osua
paikalle sopivaan aikaan. Nämä ovat nykyään niin meidän harrastajien
 huudossa, ihmekös tuo sillä nykypeitot ovat sisältään inhottavaa höttöä
eikä niiden laadusta voi puhua näiden kanssa samana päivänäkään.

Vanhat täkit ovat ihanan lämpimiä, usein palelevana en ole
 löytänyt näille vertaa. Höyhenpeiton alla en pysty nukkumaan kun tiedän 
minkä koneiston läpi ne höyhenet tulevat. Kutsun niitä murhapeitoiksi. 

Tämä ei siis tule vain koristukseksi vaan muiden 
kaimojensa kanssa käyttöön ja maksoikin vain pari euroa. Hyvä löytö.


Aikaisemmalla kirpparireissulla löysin pronssisen rannekorun.

Olen aika mieltynyt rannekoruihin ja sormuksiin. Olen mieltynyt 
myös riipuksiin sekä korvakoruihin mutta varsinkaan korvalehteni
eivät anna minulle asiassa periksi. 

Korvalehdissäni ovat olleet reiät jo reippaasti yli 20 vuotta, ne 
eivät mene umpeen mutta eivät myöskään siedä korvakorujen käyttöä. 

Käytän korvakoruja silti joskus kaiken uhallakin mutta lopputuloksena
ovat mätivät, inhoittavat verta ja mönjää vuotavat korvalehdet olipa
korvakorun metalli mitä hyvänsä. Olen koettanut sinnitellä, desinfioida
ja jatkaa korujen pitoa mutta oli vähällä ettei kerran tällaisen
 testin tuloksena koko korvalehti tippunut irti. 

Muistona tuosta testistä minulla on nyt iso kolo toisen korvan takana.
Onneksi se ei mitenkään näy ja olen tämän jutun kirjoitukseen saakka 
ollut ainoa ihminen koko maailmassa joka siitä kolosta tietää.

 Turhamaisuuden hinta.


Vaan nyt menin sivuraiteille, keskityn siis korustautumisessa
mielellään käsiini ja ilahduin kun löysin tämän pronssikorun.

Kuva on otettu turhan läheltä, se ei ole ollenkaan niin
massiivinen kuin mitä tuossa kuvassa vaikuttaisi olevan
vaan aika kapea ja naisellinen.

Maksoin siitä 50 senttiä ja elättelen toivoa että se olisi 
jonkun fiinimmän designin tulos kuin jokin kiinakopio.

No, kiinasta en kyllä usko sen olevan, kotimaiselta
vaikuttaa ja on selvästi vanha, 60-70-lukua. Laitoin tämän
kuvan eräälle vanhoja koruja tunnistavalle sivulle, 
ilahdun jos joku sen tunnistaa.


Tämä kuva on  huono. En aikonut laittaa sitä ollenkaan
mutta en jaksa uuttakaan kuvaa ottaa. Tämä prinsessojen
kuppisarja on väriltään tämän kuvan lyijynharmaan sijasta ihanan
heleän koivunvihreä. Ei mitenkään neonsävyinen vaan sellainen
herkkä vaalea vihreä jota keväällä näkyy kaikkialla. 

Olen halunnut tällaista överiksi menevää kuppisarjaa siitä
saakka kun alle kouluikäisenä näin Maija Mehiläinen-lehden
takakannessa Makao-kaakaon mainoksen jossa kultakruunuinen
yöpaitaan pukeutunut pikkutyttö joi makaokaakaota
tämäntapaisesta setistä. 

Ala-asteella luin myös kartanoromantiikkakirjallisuutta jossa
toki myös juotiin ahkerasti teetä, kahvia ja kaakaota kultareunuksisista
posliinikupeista. Nyt vihdoin minullakin on oma kultareunuskuppisarja
josta voin lipitellä mitä nestettä sitten haluankin. Joku posliinimaalari
oli kokenut nämä ilmeisesti epäkäytännöllisiksi sillä kuusi lautasta, 
kuusi asettia ja kuusi kuppia maksoivat muistaakseni 6 euroa yhteensä.

Ehkä minäkin koen nämä jossain vaiheessa tilaavieviksi ja epäkäytännöllisiksi
mutta minun mielestäni elämässä pitää olla tavaroita joiden ainoa funktio
saa olla pelkkä ulkonäkö. Sitäpaitsi näillähän on ihan käyttötarkoituksensa. 

Eivät nämä ole millaan lailla turhia.

11 kommenttia:

  1. Huisi makaomuisto ;)
    Vaadin jakoon kaikki vinkit brittidokkarisarjoista! Itku pääsi eilen illalla kun yksi upeimmista brittidraamatuotannoista päättyi: Hakekaa kätilö! on vaan niin ihana sarja...
    Bergamontintuoksuista viikonloppua Sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hakekaa kätilö on niiiiin ihana sarja. Seurasin sitä telkkarista mutta sitten missasin niin monta jaksoa että päätin että tilaan sen joskus dvd:llä joten en tiedä miten sarja loppui. Nolointa on että tilasin kirjan johon sarja perustuu jo pari vuotta sitten amazonista kun se vaikutti kiinnostavalta mutta en ole saanut vielä sitäkään luettua kokonaan! Tätä katsomaani sarjaa en vielä vinkkaa kun ajattelin kirjoittaa siitä pian tänne mutta youtubessa se on kuten monta muutakin joita olen yhtä lääpälläni katsellut. Etsii vain bbc historical documentary niin löytyy kaikenlaista kivaa..

      Poista
  2. Maija Mehiläinen :) ja mulle kanssa tietoa tuosta brittisarjasta , kaikki kelpaa , yleensä ovat niin hyvin tehtyjä .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastaan samat sanat kuin ylläkin eli en vielä paljasta kun kirjoittelen siitä sitten tänne tai tosivanhaan mutta etsi sinäkin youtubesta bbc:n historiallisia dokumentteja niin jo alkaa lyyti kirjoittaa. Siellä on vaikka mitä ihania sarjoja. Tietty harmillisesti niissä ei ole suomalaisia tekstityksiä mutta ruudun näytöltä useimpiin saa englanninkieliset tekstitykset jotka helpottavat seuraamista jos haluaa.

      Poista
  3. Olen nähnyt paljon överempiäkin kuppeja, joten tuohan on vielä tyylikäs ja hauska! Epäkäytännöllisintä noissa on varmastikin se käsinpesun tuoma tuska.

    Korvikset tuottavat mullekin tuskaa. Mulla ei ollut nuorena mitään ongelmia korvisten kanssa, mutta kun kymmenisen vuotta sitten kyllästyin koruihin, enkä pitänyt niitä moneen vuoteen, niin sen jälkeen kaikki korvikset ovat aiheuttaneet kiusaa. Reiätkään eivät kasva umpeen. Ei se mitään, korut aina häiritsevät minua päälläni, vaikka niistä muuten pidänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole astianpesukonetta joten aina edessäni on käsinpesun tuska :) Lähinnä pelkään että tiskatessani hajotan nämä sillä ovat niin ohutta posliinia.

      Mikä noissa korvalehdissä onkaan kun ovat niin kronkelit? Lapsena minäkin pidin aivan tyytyväisenä korvakoruja monta vuotta mutta kun kerran otin ne pois, en enää sen jälkeen ole saanut niitä pidettyä puolta vuorokautta pidempään. Ja koruihin on tosiaan hankala tottua. Muistan myötätunnolla lukeneeni kerran keskustelufoorumia jossa kirjoittaja-rouva valitti että hän kokee korujen pidon ahdistavaksi eikä hänen miehensä hyväksy että rouva ottaa vihkisormuksensa pois sormestaan edes hetken ajaksi. Tämä tuotti sitten rouvalle isoa ahdistusta :)

      Poista
  4. Hei, ei missään nimessä turha tuo kuppisetti, ihanat ja kauniit. Voi juoda teetä ylevällä mielellä tuollaisista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin ovatkin ihanat ja kauniit! Pyrin nyt keskittymään tähän ajatukseen enkä siihen luterilaiseen, kuivakkaan ääneen joka selkärangastani huutelee etteivät nämä ole arjessa kätevät :D

      Poista
  5. Iiks miten herkkuvärinen peitto!!!
    90-luvulla vanhusten kuntoutusviikoilla tavattiin maalata noita astiastoja. Meillekin on siunaantunut yksi kahviastiasto isovanhemmiltani ja lisäksi erinäinen määrä mukeja ja maljakoita. Miksi tosiaan säästää parasta vain erikoistilaisuuksiin, jos siitä voi nauttia joka päivä? Mutta tuntuuko se sitten enää niin erikoiselta..?
    Korvakorujen suhteen on itselläni sama ongelma. Luulen sen johtuvan allergiasta.

    VastaaPoista
  6. Tuo väri teki minutkin ihan nälkäiseksi, niin ihanan vadelmaisenhehkuinen se on :)

    Ehkä joku mukava ikäihminen on nuo minunkin kuppini maalannut, niiden pohjassa kun lukee "SLM 1993" eli 90-luvun puolella ovat valmistuneet. Ajatella että 90-luvun alustakin on jo 20 vuotta ja enemmänkin!

    Luulen että kyllä tuon näköinen kuppi pysyy luksuksena vaikka siitä joisikin joka päivä. Sitäpaitsi niihin mahtuu niin pieni annos teetä kerrallaan että ainakin aamuisin käytän massiivisia jonkun kaupan mainoslahjoina tulleita joulupukkimukejani jotka ovat ihan hirveän näköiset mutta vastapainoksi todella mukavan kokoiset! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Justiinsa tuommoisia vuosilukuja ja nimikirjaimia on meidänkin astioissa :). Auts, niinpä onkin yli 20v, aika lentää!

      Poista

Ilahdun kommentistasi ❤️