Kauniita hankintoja

Olen nyt ollut vähän jumissa kirjoittelun suhteen

joten aloitellaan tällaisella "mitä olen ostanut kirpputorilta"

-kirjoituksella.

Eilen olin vähän huonovointinen ja olin jo vähällä peruuttaa

kirpputorille lähdön. Ajattelin vain istahtaa ison earl grey-kupin
kanssa netin ääreen katselemaan brittidokumenttisarjaa

johon olen sen löydettyäni koukkuuntunut. Lähdin sitten kuitenkin 

"ihan pikaisesti ja vain hetkeksi" vilkaisemaan mitä löytyisi.

Löytyi tällainen söpöstelytäkki.Voi miten kaunis se on.

En ole pitkään aikaan löytänyt yhtään vanhaa täkkiä, taisin osua
paikalle sopivaan aikaan. Nämä ovat nykyään niin meidän harrastajien
 huudossa, ihmekös tuo sillä nykypeitot ovat sisältään inhottavaa höttöä

eikä niiden laadusta voi puhua näiden kanssa samana päivänäkään.

Vanhat täkit ovat ihanan lämpimiä, usein palelevana en ole

 löytänyt näille vertaa. Höyhenpeiton alla en pysty nukkumaan kun tiedän 

minkä koneiston läpi ne höyhenet tulevat. Kutsun niitä murhapeitoiksi. 

Tämä ei siis tule vain koristukseksi vaan muiden 

kaimojensa kanssa käyttöön ja maksoikin vain pari euroa. Hyvä löytö.

Aikaisemmalla kirpparireissulla löysin pronssisen rannekorun.

Olen aika mieltynyt rannekoruihin ja sormuksiin. Olen mieltynyt 

myös riipuksiin sekä korvakoruihin mutta varsinkaan korvalehteni

eivät anna minulle asiassa periksi. 

Korvalehdissäni ovat olleet reiät jo reippaasti yli 20 vuotta, ne 

eivät mene umpeen mutta eivät myöskään siedä korvakorujen käyttöä. 

Käytän korvakoruja silti joskus kaiken uhallakin mutta lopputuloksena

ovat mätivät, inhoittavat verta ja mönjää vuotavat korvalehdet olipa

korvakorun metalli mitä hyvänsä. Olen koettanut sinnitellä, desinfioida

ja jatkaa korujen pitoa mutta oli vähällä ettei kerran tällaisen
 testin tuloksena koko korvalehti tippunut irti. 

Muistona tuosta testistä minulla on nyt iso kolo toisen korvan takana.
Onneksi se ei mitenkään näy ja olen tämän jutun kirjoitukseen saakka 

ollut ainoa ihminen koko maailmassa joka siitä kolosta tietää.

 Turhamaisuuden hinta.

Vaan nyt menin sivuraiteille, keskityn siis korustautumisessa
mielellään käsiini ja ilahduin kun löysin tämän pronssikorun.

Kuva on otettu turhan läheltä, se ei ole ollenkaan niin

massiivinen kuin mitä tuossa kuvassa vaikuttaisi olevan

vaan aika kapea ja naisellinen.

Maksoin siitä 50 senttiä ja elättelen toivoa että se olisi 

jonkun fiinimmän designin tulos kuin jokin kiinakopio.

No, kiinasta en kyllä usko sen olevan, kotimaiselta

vaikuttaa ja on selvästi vanha, 60-70-lukua. Laitoin tämän

kuvan eräälle vanhoja koruja tunnistavalle sivulle, 

ilahdun jos joku sen tunnistaa.

Tämä kuva on  huono. En aikonut laittaa sitä ollenkaan

mutta en jaksa uuttakaan kuvaa ottaa. Tämä prinsessojen

kuppisarja on väriltään tämän kuvan lyijynharmaan sijasta ihanan

heleän koivunvihreä. Ei mitenkään neonsävyinen vaan sellainen

herkkä vaalea vihreä jota keväällä näkyy kaikkialla. 

Olen halunnut tällaista överiksi menevää kuppisarjaa siitä

saakka kun alle kouluikäisenä näin Maija Mehiläinen-lehden

takakannessa Makao-kaakaon mainoksen jossa kultakruunuinen

yöpaitaan pukeutunut pikkutyttö joi makaokaakaota
tämäntapaisesta setistä. 

Ala-asteella luin myös kartanoromantiikkakirjallisuutta jossa

toki myös juotiin ahkerasti teetä, kahvia ja kaakaota kultareunuksisista

posliinikupeista. Nyt vihdoin minullakin on oma kultareunuskuppisarja

josta voin lipitellä mitä nestettä sitten haluankin. Joku posliinimaalari

oli kokenut nämä ilmeisesti epäkäytännöllisiksi sillä kuusi lautasta, 

kuusi asettia ja kuusi kuppia maksoivat muistaakseni 6 euroa yhteensä.

Ehkä minäkin koen nämä jossain vaiheessa tilaavieviksi ja epäkäytännöllisiksi

mutta minun mielestäni elämässä pitää olla tavaroita joiden ainoa funktio

saa olla pelkkä ulkonäkö. Sitäpaitsi näillähän on ihan käyttötarkoituksensa. 

Eivät nämä ole millaan lailla turhia.