keskiviikko 7. elokuuta 2013

Muoti + Kauneus 70-luvulta osa 2.



Nyt mars aurinkoon! Ylle vain Plus aurinkomaitoa, 
Plus aurinkoöljyä ja Plus aurinkovoidetta!

Ruskettaa tasaisesti, satoi tai paistoi.

Tällä hetkellä säät ovat vaihteeksi sateiset mutta kesä jatkuu
ja ilma on ihanan lämmin!

Jatketaan siis vielä hieman 70-luvun Kauneus + Terveyslehtien parissa.


Yessinaa ostaisin melkein pelkästään purkin vuoksi. 

Siinä on juuri tuollaisia oikeanlaisia
lihavia sydämiä! :)


Lipsaverilla saa tosi makeet huulet jotka ovat vielä hyvätkin.

Makuina villikirsikka, minttuappelsiini,
niittyminttu ja vuorisitruuna.

Havin tuotteita.


Nämä Orlane meikit. Mitä on tuo aine
noissa keraamisissa valkeissa purkeissa?

Minulla on nimittäin aivan varmasti ollut tuollaisia
leikeissäni lapsena. Luomiväriäkö?


"Kun ihosi voi hyvin, voit meikata kasvosi millä
hinnalla haluat."

Mitäköhän tällä on ajettu takaa? Millä hinnalla?


Aika soma mainos.

Kevään 5 uutta helmiäissävyä.

Licorice, Copper penny, Sailor boy,
pumpkin pie, Blueberry.


"Luonnon lahja hiuksille jotka ovat saaneet
tarpeekseen väkevistä shampoista."


Tämä on taas tätä "hyvä"-mainontaa jota näkee paljon vanhoissa
mainoksissa. Miksi monimutkaisia mainoslauseita, 
sanotaan vain että tuote on "hyvä."  Kyllä kaikki sen toki tajuavat :)


Kaikille kivoille tytöille. Entäpä jos on paha?



Virkkaa toki itsellesi ja lapsellesi uimapuku! 

Se onkin varmaan käytännöllisin uintiin ikinä.



En halua edes ajatella miten inhottavalta
tuntuu vartalolla läpimärkä ja painava puuvillalanka.


Sen sijaan näihin vaatteisiin mielelläni pukeutuisin.

Harmi miten vähän pitkiä hameita näkee nykyään. 

Paljonhan niitä on vaikkapa uffilla mutta 70-luvun nainen
taisi löytöjeni perusteella olla paljon lyhyempi kuin nykynainen. 
Löytämäni hameet siis ovat aina aivan liian lyhyitä.  


Tulipa tästä mieleeni että erään kerran kun ylläni oli maata viistävä,
 musta 70-lukulainen hame jonka kerrankin olin löytänyt 
sopivanmittaisena, menin kauppaan. 

Päälläni oli lisäksi tyköistuva musta vakosamettitakki, valkoinen 
pitsivillahuivi kaulassa ja korvissa isot riippuvat korvakorut.

 Arvatkaa mitä tapahtui?

Sain elämäni ensimmäisen kerran
vartijan perääni. Vartija käveli puolentoista metrin päässä minusta
läpi koko kaupan mitään puhumatta. Aivan silmiinpistävästi siis.
Samalla katsellen minua poikkeuksellisen tuimalla katseella.

Ymmärsin että minut oli kuviteltu romaniksi ja olin sekä nöyryytetty
että ristiriitaisten tunteiden vallassa. Perinnepukua (tai sitä muistuttavia asuja)
käyttävien ihmisten asiointi pikkumarketissa ei taida aina olla kovin mukavaa
varsinkaan jos vartijapoika on ihan tomppeli.

Lähdin vakikaupastani ja jätin
ostokset siihen paikkaan. Seuraavalla kerralla vaatteeni olivat
tavallisemmat ja sama vartija ei korvaansa lotkauttanut.

Oli mielenkiintoista mutta kamalaa huomata miten rasistista käytöstä 
suomessa edelleen on. Muistan tapauksen nykyään aina kun olen
 pukemassa päälleni sen saman hameen ja tunnen oloni kurjaksi.

 Siitä kurjanaolemisen tunteesta taas tunnen kiukkua koska
 annan ikävän tapahtuman ja ennakkoluulojen vaikuttaa
pukeutumiseeni joka taas on henkilökohtainen ratkaisu.


Kirjailua...




Myin juuri samasta päivänkakkarakankaasta valmistetun
hameen nettikirppiksellä... Itselleni liian pitkä enkä raaskinut 
leikellä lyhyemmäksi. 

Paras kunnioittaa vanhaa vaatetta
ja laittaa eteenpäin sellaiselle jolle se sopii!




 Tämä lehden artikkeli oli niin naurettaja ja lukijaa 
aliarvioiva että melkein kiukustuin. Nnnggghh, hermoni!

Jos haluat lukea sen, siirrä kursori kuvan päälle,
oikeaklikkaa ja valitse vaihtoehto "avaa uuteen välilehteen"
ja klikkaa kuvaa vielä kerran.

Jutussahan siis luokitellaan ihmisten luonteet sen mukaan millaisesta peilistä pitää.

Esim. numerosta 12. pitävä mies on "Mies joka liikkuu paljon. 
Tavoiteltu poikamies. Ostat mittatilauspukuja. Autosi on urheilullinen. 
Olet itseriittoinen ja kaunis."

Jos taas pitää numerosta 14, eli tuo hauska keltainen pikkupeili
jossa on kolot sormille saa tuomion: "Olet väliinputoaja.
Olet aina samaa mieltä muiden kanssa. Et oikein tiedä mistä pidät."

Itse pidin retrohulluna noista sydamisistä, taskupeilistä ja suuresta
neliöpeilistä. Kuvaus niissä oli toisaalta ihan hauska. Vaikka niistä
pitäjä leimattiinkin romanttiseksi kukkaprinttihaahuilijaksi niin sanoipa 
se myös: "Keität aamukahvin sydänpannussa, juot sen sydänkupista
ja meikkaat itsesi sydänpelin edessä ennen kuin vetäiset yllesi
 sydänkuosisen mekkosi."

Mieleeni piirtyi mukava kuva itsestäni ihanan sydänteepannun
 ja kupin kanssa herttakuningattarenomaisessa sydänmekossa. 

Mutta ah, olisipa vain sydänteepannu ja sydänkuppi. 

Tai edes se peili!

8 kommenttia:

  1. Voi melanooma noita rusketuksia! :D

    En tiedä millaisia taitto-ohjelmia tuolloin käyttivät, mutta aika monessa teksti ja kuva menivät paikoin vähän suttuisesti päällekäin, niin että tekstiä oli melkein hankala lukea. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on hauskaa että tuon mainokset tytsykät ovat noin selvästi alasti! :D

      Itseasiassa alastomuus ei ole nykyäänkään mainonnassa kiellettyä mutta kirjoittamattoman säännön mukaan sitä ei kuitenkaan enää juuri käytetä valituksien pelossa. Tuolloin niitä valituksia ei kai sitten tullut. Alastomuus oletettavasti miellettiin silloin luonnollisemmaksi kuin nykyään .

      Poista
  2. Onkin kauheaa millaisia ennakkoluuloja vaatteisiin liitetään :-( Ehkä koin jotain samanlaista kuin sinä romania muistuttaessasi silloin kun minut ainoan kerran pysäytettiin öisellä lentokentällä Suomessa ja laukkuni pengottiin. Juuri silloin ylläni oli pakistanilaistyyliset vaatteet.

    Samalla tulee miettineeksi, kuinka paljon mahdan huomaamattanikin syyllistyä siihen itse, eri vaatteitten kohdalla toki. Jakkupukutyyli herättää minussa esim. tietynlaista hermostusta siitä, että onkohan siinä nyt kylmä uranainen joka ylenkatsoo omaa hinduhipsterin ulosantiani.

    Ooh, kietoisin tuon piiiiitkän vihreän hameen ylleni vaikka heti! Mutta harvoin löydän itseni yhtä huonosti kuin tuosta kuvauksesta ;-) Lempinumeroni on 14.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin... Ennakkoluuloilta on vaikea välttyä omassakaan elämässään. Välillä huomaan itse olevani ennakkoluuloinen joistakin asioista ja ihmisistä. Ainakin teen sentään parhaani peittääkseni sen asian jos jokin ennakkoluulo jossain suhteessa nostaa päätään! ;)

      Hinduhipsteri, mikä mainio kuvailu :D

      Poista
  3. Heei pupuleipomo, teidän blogia on kyllä ihana lukea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei sinä anonyymi, kylläpä kommenttisi piristi! :)

      Poista
  4. Hei, tätä vanhaa postausta oli ihan pakko kommentoida, kun tuli noista virkatuista uima-asuista mieleen äitini vanha uimapuku, jota joskus teininä innostuin käyttämään. Puku oli tummanpunaista villaneuletta (:O), siinä oli sellainen lyhyt hameosa edessä, rypytys rinnuksissa ja koko komeutta kannatteli niskan takaa menevä villakankaasta tehty nauha. Äitini oli sitä omassa nuoruudessaan 60-luvulla käyttänyt ilmeisesti vain kuivalla maalla keikistellessään, koska se ei kyllä ollenkaan sopinut uimiseen. Pakkasin tämän "uima"puvun mukaan kylpyläreissulle ja perillä pläjäytin itseni kylpylän uima-altaaseen ja hetkessä villa imi itseensä noin 25 litraa vettä, jonka jälkeen se roikkui ja lörpötti joka suuntaan niin kuin nyt voi kuvitella märän villakankaan tekevän - paitsi, että tälle hölmölle teinitytölle ei tullut tällainen lopputulos mieleenkään... No, kaikenlaista oppii, kun vanhaksi elää ;) Enkä kyllä enää toista kertaa yrittänyt uida villapuku päällä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! :D Pesen omia villavaatteitani käsin koska en uskalla laittaa niitä pesukoneeseen ja minulle tuli nyt elävästi mieleen miten painavia ja raskaita ne pestessä ovat ja miten paljon ne venyvät ja miten tämä sama tapahtui sinulle kylpylässä :D No nämä kai kuuluvat elämään, itse olin kerran uimahallissa uimapuku väärin päin, uskomatontam utta totta ;)

      Poista

Ilahdun kommentistasi ❤️