torstai 14. helmikuuta 2013

14.02.2013


Ystävänpäivä!

Lämpöä ja pinkkejä aatoksia teille kaikille!



keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Julma varaslähtö ystävänpäivään


Ystävänpäivä on suomessa kovin vähän 
aikaa vietetty juhla mutta sillä on pitkä historia.

Tuon hyvin, hyvin pitkän historian aikana tällä 
juhlalla on ollut paljon aikaa pohtia olemustaan. 

Tänään lisää ystävänpäivän pimeää puolta.


Ystävänpäiväkortteja ja tervehdyksiä on lähetetty niinkin kauan kuin
peräti 1400-luvulta alkaen. Huiman kauan siis. 

Alkuaikoina tervehdykset olivat romanttisia, lauluja joita 
laulettiin rakastetulle tai ihastuksen kohteelle tai sanallisia 
korulauseisia rakkaudentunnustuksia. 

Kun näitä rakkaudentunnustuksia alettiin 
merkitä paperille, syntyi ystävänpäiväkortin ensiversio.

Väliin mahtui sekalaista ystävänpäivän viettoa lähes 500 vuotta
kunnes ystävänpäivää keksittiin 1800-luvun 
puolivälin jälkeen "modernisoida."

Hieman ilkeällä tavalla.

 "Tis a lemon that I hand you and bid you now 'skidoo,' because I love another - 
There is NO chance for you!"

Tuolloin keksittiin "vinegar valentines"-nimellä 
kulkevat ilkeämieliset tervehdykset joilla oli 
aivan päinvastainen merkitys mitä 
ystävänpäivätervehdyksellä yleensä.

Niiden oli tarkoitus satuttaa.


 "You'r safely lodged upon the shelf, 
and I hope you'll be there for life.

You do not like it much yourself, 
youd rather be a wife.

But you'r not the sort for me,
or any other man,

so pray be reconciled to fate,
it is the wisest plan."

"I dont like you'r paw, I know very well it's sharp, cruel claw."

Etikkakortit olivat halpoja, ne maksoivat vain pennyn 
joten jokaisella oli varaa niihin.

Jokainen siis saattoi ystävänpäivänä "tervehtiä" kylän
vanhoja piikoja, yksinäisiä naishenkilöitä
tai vielä naimattomia tyttöjä, opettajiaan koulussa,
koulukaveriaan, esimiehiään, vaikkapa lääkäriään, 
pappiaan, lakimiestään tai naapuriaan. 
 
Tai ihan ketä vain jota haluttiin
satuttaa kipeään kohtaan ja tuottaa
pahaa mieltä ja murhetta.

Ja niin myös tehtiin.
 
 Ei ollut ketään joka ei ainakin joskus
olisi saanut etikkakorttia. Niiden suosio oli huima
kuten myös niiden aiheuttama paha mieli.
 
Kortithan siis tietenkin lähetettiin aina nimettömänä
ja niiden tuloa kammottiin ja samalla odotettiin. 

Korostan että mitään hupia näihin kortteihin ei liittynyt,
entisaikojen ihmisten huumorintaju ei sentään näin 
pahasti poikennut omastamme. Etikkakorttien
ainoa tarkoitus oli haavoittaa saajaansa
mahdollisimman pahasti.

Muistan itse lapsena lukeneeni jotakin 
1800-luvulle sijoittuvaa tyttökirjaa jossa
eräs luokan tytöistä sai pelkkiä etikkakortteja muiden
tyttöjen saadessa romanttisia ihastuskortteja.

Koulukiusausta kaikkein tyylikkäimmässä muodossaan.
 
 
Erityisen ilkeän twistin etikkakorttibisnekseen
lisäsi se, että 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun 
alussa postin saaja maksoi saamansa postin
postimaksun.
 
Eli ei riittänyt että sait postitse 
pahaa mieltä, jouduit vielä 
maksamaankin siitä!
 

"You snooty clod, without even a nod, you give the big go by,
it's okay with us, your pitiful bust, you won't make anyone cry."

Vaikka myöhemmin kortin maksuja 1940-50-luvuilla ei 
enää joutunut maksamaankaan, ei niiden sisältö
 lieventynyt, pikemmin päinvastoin. 
 
Tässäkin kortissa onnistutaan
muutamaan sanaan tiivistämään vastaanottajalle 
tämän olevan lattarintainen ja ylpeä nirppanokka 
josta kukaan ei välitä.


Myös naiset ilkeilivät korteissa.
 
Voin kuvitella miltä vaikka jostakin teinipojasta
on tuntunut saada tällainen kortti.
 
 

Etikkakortit ovat mielenkiintoinen
tutkimuskohde myös monille historioitsijoille sillä
ne ilmensivät myös aikansa poliittista ja 
sosiaalista ilmapiiriä. 
 
Esimerkiksi kun naisten oikeuksia 
ajava liikehdintä alkoi 1900-luvun alussa, 
kohdistuivat monet etikkakortit välittömästi
paikkansa unohtavia naisia kohtaan 
mitä julmimmin sanankääntein.



Iloinen asia etikkakortteihin liittyen olivat ne monet lempeämieliset 
postinkantajat jotka etikkakorttiin törmätessään, tuhosivat sen oman käden
oikeutta käyttäen eikä pahaa mieltä tuova kortti milloinkaan päätynyt 
vastaanottajalleen. 

Koska kyseinen toiminta oli kuitenkin vastoin lakia, saavuttivat useimmat 
etikkakortit siis silti vastaanottajansa. 
 
Etikkakorttien lähetys ja painaminen väheni 1950-luvun jälkeen radikaalisti
joten nykyään ystävänpäivää ei onneksi enää tarvitse odottaa valmiiksi ikäviin
iskuihin varautuneena.


maanantai 11. helmikuuta 2013

Häiriintynyt varaslähtö ystävänpäivään


Ystävänpäivä, sieltä se on tulossa.

Vaihdoin ystävänpäiväviikon kunniaksi 
kimalteetkin punaisiksi.

Ystävänpäivä onkin varsinainen rakkauden päivä.

Entisissä ystävänpäiväkorteissa oli
usein aika kiihkeä ote.

Mieleeni nouseekin jostain kummasta
syystä sana "lähestymiskielto..."



Tuntuisiko tällaisten korttien
saaminen mukavalta?

Vaikka ex-puolisolta tai muuten vain sinuun 
"ihastuneelta" tuntemattomalta tai vaikka kollegalta
töissä? Tai vaikka siltä omalta kumppanilta?

Tällainen kortti. 

Herättää välittömiä rakkauden tunteita!

Tai ehkäpä sittenkin tämä vie voiton
 hellien tunteiden herättelijänä!


Kyllä asia on niin että 
joko rakastat tai sitten
itket ja rakastat!


Tuliko tämä nyt
 varmasti selväksi?

 Sillä ellei tullut,
saatan päätyä epätoivoisiin tekoihin!


Onhan sydämeni sentään
kuin aikapommi!


Enkä tule kestämään torjuntaa...

Voisin aivan pistellä sinut poskeeni kultaseni!


Joten, rakkaani, ethän sano ei?

"Be my valentine!"

torstai 7. helmikuuta 2013

Retrojuomalasien opas



Suomalaisesta käyttölasista on aika vähän tietoa liikkeellä
ellei mene erikseen kirjastoon ja tutki siellä erilaisia opuksia.

Tällä aukeamalla on listattu useita nyt keräilykohdelaseja 
alkuperäisine arvoineen.

Halvalla voi hankkia hauskan ja vanhan astiasarjan,
näitä eriparikupposia kun löytää puoli-ilmaiseksi monen
kirppiksen alelaarista ja jos silmänsä pitää auki niin
ennen pitkään koossa onkin koko sarja.

Kannattaa printata käsilaukun pohjalle
seuraavaa kirpparikierrosta silmälläpitäen!

Löytyikö listasta jokin lasi joka sinulla on kaapeissasi?




(Kuva suurenee kun oikeaklikkaat ja
avaat sen uuteen ikkunaan.

TAI

Klikkaa kuvaa kerran.

Sen auettua oikeaklikkaa ja
paina "view image" tai "katso kuvaa."

Sitten klikkaa vielä kerran ja kuva aukeaa isoksi.)

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Kotilieden sekalaiset kasarimainokset osa 2.


Kotiliesi-lehtiä jälleen.


Juhlapukuja!






Ja jos kaipaat eleganssia,
voit hankkia sitä Instrumentariumista.

Saakohan sieltä höyhenhiusdonitsejakin pinkkeinä?



Viimeiseksi artikkeli jota ei uskoisi "uuden ajan" artikkeliksi.

Jutun julkaiseminen kertoo paljon aikansa moraalista
ja myös Kotiliesi-lehden perinteisen konservatiivisesta linjasta. 

"Muutoksista on miehen aina otettava 
vastuu sillä mies on perheenpää. 

Sellaisia naiset ovat aina ihailleet."

Jaa'a.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Maanantaikummalllisuudet


Katselinpa taas kummien juttujen kansioita
 joista nyt pari palaa maanantaipäivään. 

Maanantai ei muutenkaan ole useimpien suosikkipäivä
joten ehkä muutama karmiva tarina tuolla joukossa 
muistuttaa meitä siitä että ei se maanantai 
loppujenlopuksi niin paha olekaan!

 "Älä osta sikaa säkissä."

Sanonta ei ole suomalainen vaan muualta lainattu ja lisäksi 
melkoisen vanha. Keskiaikaisilla toreilla myytiin 
porsaita säkkeihin ommeltuina. Porsaspolo ei päässyt
tiiviistä säkistä karkaamaan mutta eipä ostajakaan voinut pussiin
kurkistaa. Toisinaan kävi niin että kotona säkistä putkahtikin
ulos reippaankokoinen kollikissa eikä maukas sika!


 Jotkut teistä varmaan ovat kuulleetkin että tomaatteja
pidettiin hyvin pitkään ihmisille sopimattomana ravintona,
myrkyllisinä. Tomaatin jotkin osat kuten vihreät varret
ovatkin lievästi myrkyllisiä mutta luulo ei perustunut tähän.

Aikanaan lautaset tehtiin kovatinasta, metalliseoksesta
jonka eräs ainesosa on lyijy. Ruoat jotka sisälsivät runsaasti
happoja, aivan erityisesti tomaatit, liuottivat nopeasti 
tinalautasista lyijyä joka aiheutti vakavan myrkytys-
tilan ja usein kuoleman. Niinpä tomaattiateriat joutuivat
pannaan useiksi sadoiksi vuosiksi.


...Tarina joka johtaa jouhevasti tähän seuraavaan. Lyijy oli
samoihin aikoihin yleinen materiaali lautasten lisäksi 
tuopeissa. Kaljamukeina ja viskituoppeina.

Yhdistelmä alkoholia lyijyn kera usein tainnutti uhrinsa
jopa useiksi päiviksi erittäin syvään koomankaltaiseen 
tilaan jossa elintoiminnot painuivat minimiin. Usein
"ruumis" asetettiin esille muutamiksi päiviksi keittiön
pöydälle muun perheen toimien keskelle jonka aikana 
katsottiin heräisikö onneton vai ei.


...Tarina joka johtaa taas toiseen. Englanninkielisissä maissa
on sananlasku "saved by the bell" joka juontaa juurensa
1500-luvun niin yleisiin lyijymyrkytystapauksiin.

Sattumoisin myös ahtaasti asuvilla paikkakunnilla alettiin näihin 
aikoihin uudistaa hautausmaita. Tila yksinkertaisesti oli 
loppua kesken joten lukuisia hautoja kaivettiin auki jotta luut 
voitaisiin kerätä ja sijoittaa tiiviimmin näin luoden enemmän tilaa.

Ikävänpuoleiseen työtehtävään joutuneet henkilöt alkoivatkin 
työn edistyessä tehdä varsin epämieluisia huomioita.

Huomattiin että keskimäärin 1:ssä arkunkannessa 25:stä
oli sisäpuolella selviä raapimisjalkiä jolloin tajuttiin
että hautaan oli joutunut lyijykoomassa olleita henkilöitä
jotka olivat heränneet ja koettaneet epätoivoisesti päästä ulos.

Tämän jälkeen muodiksi tuli asettaa haudatun käteen köysi
joka nousi haudasta maan päälle jossa kilisivät naruun 
kiinnitetyt kellot joiden tarkoitus oli ehkäistä uusien
uhrien syntymistä.


Katsokaa miten komea mies! 

Törmäsin häneen pitkässä vanhojen kuvien listassa ja jäin ihaillen
tuijottamaan ja miettimään että kylläpä kerrassaan on ollut salskea 
herrasmies, kuka hän sitten olikaan! Monille varmasti tuttu kuva.

Itse taas olin vähän hämmästynyt kun hän paljastui nuoreksi
Josif Staliniksi jonka toimien johdosta kuoli
 16 miljoonaa ihmistä.


Tässä on Julia Drusilla. Hän menehtyi vain 21-vuotiaana ja
oli Roomalaisen keisarin Caligulan rakastettu sisar.

Niin rakastettu että kun hän menehtyi Roomassa
riehuneeseen kuumeeseen, määräsi hänen veljensä
kaikille kansalaisille vuoden suruajan.

Suruajan aikana kiellettyä oli
-kylpeminen
-nauraminen
-ateriointi perheen kesken

Jos suruaikaa rikkoi oli rangaistuksena kuolema.


Ihanat pylvässängyt. Minä olen aina halunnut sellaista
ja joskus vielä sellaisen hankinkin. Niiden historia on
mielenkiintoinen. Aikoinaan talon isäntäväki on hyödyntänyt 
pylvässängyn verhoja luodakseen yksityisyyden illuusiota
ajalla jolloin palvelusväki usein nukkui samassa huoneessa.

Pylvässänky varsinaisesti kehitettiin kuitenkin toiseen 
tarkoitukseen, käytännölliseen sellaiseen. Kun rakennusten 
kattomateriaali oli yleisimmin olki, oli normaalia että
katon läpi rapisi ja putoili milloin mitäkin yllätyksiä,
hiirenpoikasia, jätöksiä, hyönteisiä ja roskia. 
Vuoteen päälle kehitettiin katos joka suojasi
 edellämainituilta harmistuksilta.


Tähän mekkoon liittyisi varmasti mielenkiintoinen
tarina jos vain tietäisimme sen. Liitin sen kuitenkin
tähän vain muistutukseksi siitä että vaikka mennyt
usein näyttäytyy meille vain mustavalkoisina kuvina,
ennen käytettiin myös runsaasti ja rohkeasti värejä.

Tämä on vuodelta 1869.


Tämä tietty väri oli erityisen muodissa
yhdysvalloissa vuosina 1855-1860.


Loppukevennyksenä Cosmopolitan-lehti sellaisena
jollainen se olisi varmasti ollut 500 vuotta sitten,
aikana jolloin kuningas Henrik VIII hallitsi.

Hän oli naimisissa kuuden eri naisen kanssa
joita vaihtoi kuin paitaa. Vaihdon syynä oli milloin
mikäkin, vaimo ei saanut aikaan poikaa,
oli muuten ärsyttävä tai sitten vain uusi ihastus.

Niin upeaa kuin kuningattareksi pääsy varmasti 
tuolloin olikin, olisi tämä lehti ollut omiaan 
muistuttamaan kuninkaan puolisoksi pyrkiviä
neitoja myös siitä että kaikestä löytyvät
kääntöpuolensa!