Suomalaisesta käyttölasista on aika vähän tietoa liikkeellä
ellei mene erikseen kirjastoon ja tutki siellä erilaisia opuksia.
ellei mene erikseen kirjastoon ja tutki siellä erilaisia opuksia.
Tällä aukeamalla on listattu useita nyt keräilykohdelaseja
alkuperäisine arvoineen.
Halvalla voi hankkia hauskan ja vanhan astiasarjan,
näitä eriparikupposia kun löytää puoli-ilmaiseksi monen
kirppiksen alelaarista ja jos silmänsä pitää auki niin
ennen pitkään koossa onkin koko sarja.
Löytyikö listasta jokin lasi joka sinulla on kaapeissasi?
näitä eriparikupposia kun löytää puoli-ilmaiseksi monen
kirppiksen alelaarista ja jos silmänsä pitää auki niin
ennen pitkään koossa onkin koko sarja.
Kannattaa printata käsilaukun pohjalle
seuraavaa kirpparikierrosta silmälläpitäen!Löytyikö listasta jokin lasi joka sinulla on kaapeissasi?
(Kuva suurenee kun oikeaklikkaat ja
avaat sen uuteen ikkunaan.
TAI
Klikkaa kuvaa kerran.
Sen auettua oikeaklikkaa ja
paina "view image" tai "katso kuvaa."
Sitten klikkaa vielä kerran ja kuva aukeaa isoksi.)
avaat sen uuteen ikkunaan.
TAI
Klikkaa kuvaa kerran.
Sen auettua oikeaklikkaa ja
paina "view image" tai "katso kuvaa."
Sitten klikkaa vielä kerran ja kuva aukeaa isoksi.)
Duralexin "särkymätön" ja Emman pieni ranskalainen (yläkuva nrot 3 ja 6) tuovat minulle mieleen mummolan <3
VastaaPoistaRiihimäen Lasin "Pubia" löytyy vieläkin lapsuudenkotoa (alakuvan nro 3).
Omassa kaapissa on vaan Ikeaa (ne lapset...ne lapset...) ;)
Niin, näiden lasien kanssa se onkin niin kamalaa että tekisi mieli kasata kaappeihin näitä vanhoja mutta kun siellä ikeassakin on niin tosi kivoja! :D
PoistaDuralexin särkymätön ei IHAN ole nimensä mukainen :D.
VastaaPoistaItse en tapahtunutta muista, mutta äitee on kertonut, että teki kerran mustikkasoppaa kattilallisen ja onnistui pudottamaan Duralexin kulma edellä kattilan reunaan. Lasi meni atomeiksi - ja vastakeitetty mustikkakeitto piloille.
Lapsuus ko. lasista tulee kyllä vahvasti mieleen. Edelleen minulla on yksi hyvin naarmuinen ja elämää nähnyt Duralex vesikippona peiteväreillä maalatessa. Hjuvin toimii.
Voi ei, osaan kuvitella sen harmistuksen määrän kun on pitänyt heittää ihan hyvä ja vastavalmistunut ruoka menemään!
PoistaMinunkin kotonani oli noita duralexeja. Ja on edelleen :)
Mulla taitaa olla Iittalan Kalinka-laseja. En itse ole keräillyt mitään sarjoja, vaan muut ovat keräilleet niitä minulle. :-D Nyt on astiastojen tulo loppunut, kun ovat varmaan huomanneet, että meillä pyörivät pöydässä ne samat ja vanhat (merkittömät) astiat, vaikka kaapeissa olisi mitä. :-)
VastaaPoistaHyviä ja käteensattuvia laseja on minusta muuten hirveän vaikea löytää. Lasit ovat aina liian pieniä, liian isoja, liian pyöreitä, liian kulmikkaita, liian keveitä, liian painavia jne.
Hyvän muotoisia ja kokoisia on kyllä hankala löytää. Itse olen tarkka teemukeistani, näen silmämääräisesti aina mukin joka on siihen teemäärään sopiva jonka itse juon. Valitettavasti saan usein ihan vääränkokoisia teemukeja lahjaksi vaikkakin hirmu kivoin kuvin mutta usein jäävät käyttämättä kun ovat väärää kokoa! :D
PoistaNuutajärven "Lunaa" on muutama kappale, justiinsa muutama viikko sitten yhden sain halkeamaan kun laitoin liian kuumaa nestettä :/ Äidillä on tota Riihimäen "Pubia" paljonkin, ihan käytössä palvelleet jo ainakin 30 vuotta.
VastaaPoistaOlen huomannut että vanha lasi kestää huonosti kuumuutta, itsekin rikoin jokin aika sitten kivan iittalan vanhan kannun ihan vaan pesemällä sitä liian kuumalla vedellä!
Poista...ja astianpesukoneeseenhan noita ei saa laittaa ollenkaan, kuten ei myöskään kullattuja esineitä tai käsinmaalattua posliinia.
PoistaNumerot 7 ja 12 ovat tuttuja mökiltä, Numeroa 3 taas käytettiin ala-asteen kouluruokalassa. :) Hauska tämä yhteenveto!
VastaaPoistaTuo etusivun nro 3. taitaa olla sellainen lasi jonka jokainen muistaa! Meillä oli sitä tosiaan lapsena kotona ja tuntuu että niin myös ala-asteella koulussa :)
PoistaTuttuja laseja. Minulla on joitakin enemmän ja joitakin vain yksittäiskappaleita.
VastaaPoistaMinullakin on paljon yksittäiskappaleita, yritän saada niitä monistumaan koluamalla kirppareita...
PoistaHirmuisen tuttuja, mutta eipä ole tainnut ehjänä säilyä yhtään meidän kaappeihimme... Itse pidän tukevista laseista joissa on lehmäkoristekuvio ja olen niitä ostellut pikku hiljaa hajoilleiden, suunnalta jos toiseltakin kaappiin päätyneitten perintölasien tilalle.
VastaaPoistaLehmälasit ovat tuttuja! Ja kivan kotoisia ja herttaisia!
PoistaOnpa hauskaa saada tietää omien lasien nimi! Meillä on Riihimäen Pubia, kuuluivat alunperin minun mummolleni ja miehen isotädille. Pub ei kyllä herätä erityisesti juomisen intoa edes nimenä nimenä... Mummo juotti meille pienille raukoille aina puolukkamehua, ja kun tuli mahdollisuus saada lasit itselle, niin tottakai halusin ne nostalgian vuoksi. Kestävätkin niin hyvin! Mutta puolukkamehua meillä ei juoda.
VastaaPoista