Luulen että eräs lempiaiheeni tulee aina olemaan karkki.
Kun istun siinä kiikkustuolissa iäkkäänä mammaraisena
ja kasarilapsuus on jo tosi vintagea, tulen varmasti vielä silloinkin
mietiskelemään lapsuuteni ja nuoruuteni erilaisia makeisia tai hauskimpia
lempikirjoissani olevia "makeiskohtauksia" joita löytyy monesta kirjasta.
Eräs mieluinen on esimerkiksi Astrid Lingrenin Peppi-kirjojen
luku jossa peppi menee karkkikauppaan ja ostaa monta säkkiä
erilaisia makeisia, vadelmaveneitä, lakritsipiippuja, kolapaloja,
suklaata ja vaikka mitä muuta.
Tiedättekö mikä on maailman vanhin karkki?
Hunaja.
Moni ei tiedäkään että hunaja on tavallaan mehiläisen oksennusta.
Mehiläinen nielaisee kukista keräämänsä meden (tai kirvojen mesikasteen)
joka menee erityiseen mesimahaan jossa siitä haihtuu vettä ja joka
muokkautuu erilaiseksi. Sitten mehiläinen oksentaa hunajamassan ulos ja
varastoi sen vahakennoihin josta tarhaaja kerää sen. Hunajaa voi syödä
suoraan kennosta kennonpalat mukana rouskien mutta yleensä hunaja
lingotaan kennosta pois ja purkkiin.
Kehitys ei ole noista juuri muuttunut,
edelleen se terveellisin makeinen on hunaja.
Hunajalla on monia, lukuisia terveysvaikutuksia
joita nykymaailman sokerikarkeilla ei ole.
Karkin kehitys jatkui ja hunajan rinnalle tuli muita nameja.
Hedelmiä kuivattiin ja jauhettiin ja massaa notkistettiin vedellä,
muotoiltiin levyiksi tai pötköiksi ja joukkoon voitiin sekoittaa pähkinöitä ja
sitä hunajaa. Muunmuassa hedelmänahkaa voi valmistaa nykypäivän keittiössäkin.
Hunajalla pällystettiin kukkasia ja erilaisia ruokia.
Makeisten arvoa ei mitattu pelkällä viihdearvossa
kuten nykyään vaan makeista ruoka-aineista sai kullanarvoista
energiaa ja kaloreita joita tarvittiin koneettomassa yhteiskunnassa
jossa ruoan saanti muutenkin oli epävarmaa.
Sokeripitoinen ruoka oli esimerkiksi hyvää matkaruokaa.
Mm. Pohjois-Amerikan intiaanit tekivät matkaruoaksi Pemmikaania,
rasvan ja jauhetun lihan seosta johon sekoitettiin makeita marjoja ja hunajaa.
Hunajan nykyään korvanneen sokerin historia taas alkoi Intiasta jossa
keksittiin menetelmä sokeriruo'on mehun tiivistämiseksi 400-luvun tienoilla.
Pikkuhiljaa sokeri levisi eurooppaan ja keskiajalla valmistettiinkin makeisia
lähinnä ruoansulatuslääkkeeksi sekoitettuna erilaisiin mausteisiin ja taputeltuina
pikkuruisiksi pillereiksi. Yksinkertaisin karkki oli tietenkin pelkkä sokerikimpale.
Sokeriruo'on tehokkaampi viljely, kuljetusten paraneminen
tehtaistuminen ja teknologistuminen yleensä 1800-luvulla
toi sokerin käytön lopulta mahdolliseksi lähes jokaiselle
eikä kyse enää ollut kallisarvoisesta "mausteesta"
ja ainoastaan herrojen herkusta. 1700-luvun lopussa
myös kaakao ja siitä prosessoidut tuotteet olivat
löytäneet tiensä maailmanmarkkinoille vaikka se
"keksittiin" jo 1400ekr.
Ensimmäiset prosessoidut makeiset olivat keitettyjä makeisia.
Sokeria keitettiin karamelliksi johon lisättiin väriaineita ja
muita makuaineita tai muita aineksia.
Makeisten valmistuksessa moni asia voi mennä pieleen.
Lämpötilalla on sokerin kannalta todella paljon merkitystä.
Tämän koin itse muutama viikko sitten kun yritin tehdä pehmeää
fudgea ja keitin seosta liian kauan, sain sitkeää toffeeta.
Makeislämpömittari on siis keitellessä tarpeen!
Keitettyjen karkkien lisäksi markkinoille tuli tietenkin suklaata
jonka historia on ihan oma lukunsa.
Sokeriin sotkettiin maitoa, luotiin
toffeeta eri muodoissaan, keitettyinä kovina karkkeina,
pehmeinä fudgeina, sitkeänä toffeena ja karamellimakeisina.
Purukumi oli vuosisatojen aikana jalostunut puun pihkan
puremisesta aivan omaksi valmisteekseen ja sai huippusuosion.
Sokeria keksittiin kehrätä, tämä oli vanha keksintö mutta
1900-luvun alussa luotiin varsinainen hattara, "keijusilkki."
Sokerilaatujen lisääntymisen jälkeen kehitettiin
mitä erilaisempia makeislaatuja joista saamme
nauttia nyt vaikka joka päivä.
Suomen elinkeinoelämän keskusarkistosta
löytyi muutamia suomalaisia, nyt jo
retro- ja vintagemakeisia.
Muistatteko joitain näistä?
Chymoksen monia tuotteita:
Pähkinäkaramelleja, Marianneja, Miss:ejä,
Nizza-, Jamaica-, Mokka- ja Paris-patukoita,
Banaanipatukoita, Leppäkerttukonvehteja
ja Ruususuklaata.
Hopeatoffeelevyjä ja MauMau salmiakkilakritsia.
Ihania Disney-limsoja myös jotka liitin vaikkeivät
olekaan karkkia koska monella on niistä varmasti
muistoja.
Karkkis, karkkipäivänpussissa on ihania Skottitoffeita
joiden paperi aina takertui toffeeseen kiinni, onko siellä
Ruutibubbiskin ja Hopeatoffeelevy tietysti.
Hessun Superpastilleja ja
Hellaksen Jaffa-Toffeita.
Hellaksen Anis-pastillit.
Hellaksen Pehmeä Tsinuski
Hellaksen Mentholi-pastilleja
Ja lopuksi IHANA Kola-Sekoitus!
Makuina minttu- kerma, banaani ja suklaa.
Tuota kolasekoitusta olen kaihoten muistellut läpi
vuosikymmenet ja nyt sen löysin! Noita myytiin lapsuuteni
lähikaupassa kappaleittain. Teenpä noihin liittyen tunnustuksenkin että
kerran todella pienenä (mutta kuitenkin tajuavana) pistin kaupassa yhden
tuollaisen poskeeni maksamatta. Aivan kuin muistaisin vielä maunkin: banaani...
Rikollisista muisteluista nykyhetkeen,
aika lähteä oikeisiin töihin mutta sitä ennen kysyn,
kaihoatteko te jotakin namia lapsuudestanne?
Entäs mikä mahtaa olla nykypäivän mielimakeisenne?
