maanantai 15. kesäkuuta 2015

Teessä ja elämässä saat sitä mistä maksat


Olen viihdyttänyt tässä viimeaikoina itseäni katselemalla taas rattoisia brittisarjoja joissa juodaan paljon teetä ruusukupeista, syödään reunattomia kurkkuvoileipiä ja aamiaistarjottimella on pieni maljakko jossa yksinäinen kukka.

Facebookissakin uutissivullani on brittiläiseen teekulttuuriin keskittyvä ryhmä joka iskee nähtäväkseni päivittäisiä, kotoisia kuvia ja maalauksia idyllistä jonka päivittäinen teehetki voi parhaimmillaan tarjota.

  'A Tea Party,' Thomas Webster (1800-1886)

Erehdyin taas myös aloittamaan minulle mahdottoman rakkaan Agatha Christien elämäkerran joka muun ihanan sisältönsä lisäksi pursuaa järjettömän täydellisiä välipalahetkiä ja perheen kokin valmistamien hapanleipien, vanukkaiden ja leivosten kuvailuja.

Tiedättekö että kun Agatha oli lapsi, oli olemassa kermabaareja?

Iltapäiväkävelyllä kuljeskeltiin pikkupolkuja myöden baariin ja tilattiin lasillinen kylmää, aitoa kermaa. Jota ei tasan oltu pastöroitu eikä homogenisoitu ja sen valmistaneet lehmät oikeasti kirmasivat laitumilla eikä se ollut vain Valion mainostoimiston kikka. On mielikuva että olen tästä ennenkin täällä puhunut mutta minkäs teet. Ihana ajatelma.

 Ihan pökrään kun näen jotain tällaista kaunista.

Kaipaan kovasti myös omaan elämääni tämänkaltaista arjen kauneutta. Olisi ihanaa...

Aloittaa aamu kannusta ruusukuppiin kaadetulla teellä. Kuppi olisi leveä ja sen posliini läpikuultavaa. Minulla olisi tuoreita kukkiakin. Teessä haluaisin käyttää sekä sokeria että kermaa. Ja kerma tulisi nekasta, ei pahvipurkista.

Olisi reunattomia leipiä koska en pidä reunoista ja leivälle hilloa jossa ei olisi siemeniä.

Olisi vieläpä jotain kakkuakin, viipale tai pari.

Sitruunakakkua tai rusinakakkua tai ehkä perunajauhoihin valmistettua hiekkakakkua. Voi olla että joisin appelsiinimehuakin, miksei kristallilasista. Joinain aamuina aurinko paistaisi aamiaispöytään ja joskus ikkunan toisella puolen sataisi mutta katselisin aina hiljaa ja tyytyväisenä ulos samalla juodessani ja syödessäni.

Eikä tilanteessa olisi mitään hätäistä vaan olisin asetelman osana niin pitkään kuin suinkin tahtoisin.
Eikä tee kylmenisi vaan olisi koko ajan kuumaa.

 Lapsellisen bruneten sijasta olen lapseton blondi(hko) mutta samaistun.
'Teatime,' Vladimir Volegov

Todellisuus unelman toisella puolen on seuraava.

Juon teeni yleensä tietokoneen edessä huonekaluliikkeen joululahjaksi antamasta ilmaismukista joka on vain ruma. Minulla on samanlaisia kolme. Toisinaan sentään Beatrix Potter-mukista mutta sekin on mustaksi pinttynyt. Kupit kasautuvat kirjapinojen ja toistensa päälle. Teevesi tulee vedenkeittimestä jonka painike on siten rikki että sitä pitää painaa runsaat viitisen sekuntia jotta se toimisi joka aloittaa aamuni aina ärsyyntymisellä. En todellakaan käytä teekannua. Teeni tulee pussista ja pussia en poista vedestä vaan pidän sitä siellä kunnes tee on juotu. Monta kertaa juodessa pussin naru valuu huulteni väliin jota inhoan.

En käytä teessä kermaa enkä sokeria. Syön sokeria liikaa, en tahdo lisätä sitä enää juomiini. Kermaa en osaa ostaa vain teehetkiäni varten, ehkä ajattelen että päätyisin juomaan monta litraa kermaa joka viikko vain teeni joukossa koska kerma on hyvää ja itsehillintä huono. Ja jos ostaisin sitä, kaataisin sitä aivan varmasti teen joukkoon suoraan rumasta pahvipurkista eikä kaunis kermanekka koskaan tulisi käyttöön. Sehän imaisisi jääkaapista itseensä kaikki hajutkin.

Kuorettomia kurkkuvoileipiäkään ei ole. En koskaan syö aamuisin mitään koska aamulla vatsani ei ole vielä herännyt ja aamusyöminen saa minut pahoinvoivaksi. Iltapäiväteen aikaan voisin kyllä niitä syödä mutta on hirveää haaskausta leikata leivän reunat roskiin. En voisi niin tehdä puhumattakaan että niin tekisi joka päivä.

 Sievällä, vihreäpukuisella neidillä on herraseuraa ja ruusukupit. Kermanekkakin on.

Ja se siemenetön hillo. Valmistin kerran siemenetöntä vadelmahyytelöä jota söin paahtoleivällä ja se oli ihanaa, luksusta ja parasta maailmassa niin kauan kuin sitä kesti. Mutta tässäkin tervellisyysajatteluni astuu esiin; haluanko ottaa tavaksi syödä valkoista paahtoleipää sokerihillolla välipalakseni? Ja jälkkäriksi kakkua joka päivä?

Todellisuudessa haluaisin kyllä! Kuka mukamas ei? Juttu vain on masentavasti niin että olen tässä alkanut tajuta oman kehon oloja ja sokeri ja höttöhiilarit tekevät minulle pöhnäisen olon. En halua sitä jokaiseen päivääni.

Edes sitä appelsiinimehua en voi juoda. Sitrusmehut päivittäisessä käytössä aiheuttavat minulle kamalat vatsakrampit.

Ja kukat. En raaski katkoa! Sitten ne kuolevat.

Miksei nykyään heilastella näin? Olisin aivan myyty.

Tämän kaiken kirjoittaminen oli minulle jollain tavalla surkuhupaisesti hauskaa.
Miten monella tavalla sitä voi tehdä asiat itselleen vaikeiksi?

Haluan omalla tavallani arkeeni ideaalia mutta se ideaali maksaisi minulle tietynlaisia asioita joita en ole kai valmis maksamaan. Pienen arkiluksuksen hinta kohdallani olisi vaivannäkö, huonot ravitsemusvalinnat, vatsakipu ja ruusujen murha. Nyt saan ruman kupin, tylsän aamiaisen enkä mitään ekstrakaunista. Mutta en myöskään "maksa" mitään.

Tämäkin viaton iltapäiväteepohdinta tuntui vievän minut sen totuuden eteen joka mielestäni on koko elämän eräs suurimmistä ydinideoista; kaikella on kaksi puolta. Jokaisessa asiassa on aina kaksi puolta.

Jos vain tämän voisi pitää aina mielessään, ehkä se saisi elämän vaikuttamaan neutraalimmalta ja oikeudenmukaisemmalta silloinkin kun se ei kummaltakaan tunnu?

Kertokaa nyt ihmeessä minulle miten kauniita ja runsaita aamiaiskattauksia teillä on ja vääntäkää veistä haavassa ;)

Asiaa ei auta kaunistella.

23 kommenttia:

  1. hienoja ruusumukeja kuppeja on kyllä--mut samalla tavalla juon kahvin ku sielläkin ja sängyssä lukemalla tuksuuutisia ..mut myös paljo blogeja

    VastaaPoista
  2. Ne hienoimmat englantilaiset ja venäläiset kupit kimaltelevat vitriinissä, kun juon aamukahvini siitä rumimmasta mukista, jotta se "kuluisi" ja hennoisin heittää sen sitten pois. Minä kun niin tykkään ensin käyttää vanhat pois... :D

    Aamiaisen nautin kirjan kanssa, ja aamiainen on oltava, koska muuten minulla laskee verensokeri ja tulee pää pipiksi. Kurkkuleivät ovat kyllä herkkua, mutta sen jälkeen kun olen ensin tehnyt aamiaisen lapselle ja sitten tarjoillut murkinat jaloissa pyöriville kissoille, en millään jaksa alkaa vääntää enää itselleni mitään perusleipää erikoisempaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuotahan se on. Paha vain että keramiikka kuluu aika huonosti ;)

      Noissa rumissa mukeissa on kyllä sellainen taika että ne ovat niin paksuja että tee pysyy kauan kuumana, niitä voi huitoa pöydältä lattialle ja kolhia eivätkä mene miksikään ja jos rikkoutuvat ihmeen kaupalla, ei harmita. Mutta ne ihanat, ohuet kupit... Tee jäähtyy helposti, hajoavat helposti, niiden kanssa ei voi oikein rentoutuakaan ja jos sellaisen rikkoon niin kyllä harmittaa :D

      Poista
  3. mulla on tasan kaks kukkamukia, ne on kirppiksen "ota tästä ilmaiseksi" -pöydästä! ne on tosin syrjässä jos äiti tulee kahville :D normisti se on muumimuki mistä juon aamukaakaoni. mulla on myös ihanatihanat kukkakuvioidut juomalasit mut niitä en jaksa käyttää nyt kun on tiskikone kun en niitä sinne uskalla laittaa koska ne on niin ihanat :D välillä niitä käytän vaikka se vaatiikin sen tiskauksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on muumimukeja mutta en osaa lainkaan käyttää niitä kun ne ovat niin pieniä. Eikö sua haittaa ja harmita juoda kaakaota sellaisesta pikkumukista? :D Muumimukit on tehty selvästi kahvinjuojia varten. Kumpa tajuaisivat lanseerata vähän isomman kuppisarjan!

      Poista
    2. ei kun ne on just täydellisen kokoset! :D ei aamulla ehi juoda enempää varsinkaan mitään kuumaa :D

      Poista
  4. Toisinaan mulla kyllä on kauniit aamiaiskattaukset. (Aikaisina aamuvuoropäivinä ei jaksa.) Mulla on ruusukuppeja ja mä kyllä käytän niitä ihan jatkuvasti. Yrttiteen haudutan vanhassa arabian kukallisessa teepannussa. Aamupala on mun lemppariateria ja tykkään panostaa siihen.

    Tästä sun kirjotuksesta tuli ikävä englantilaisia (ja skotlantilaisia) teehuoneita. Siellä oli niin ihanaa kun joka nurkan takana oli toinen toistaan ihanampia teehuoneita. Ja jokaikisessä paikassa kun tilasi teetä, sitä sai pannullisen ja sen sai juoda posliinikupista. Suomessa se on niin harvinaista, tämä kun on niin kahvimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa täydelliseltä. Minäkin haluaisin olla aamiaissyöjäihmisiä. Joskus hyvin harvoin se onnistuu jos olen mennyt nukkumaan lopenuupuneena ja nukun jopa 15 tuntia, silloin herättyä on nälkä mutta ei muuten.

      Ja joo, tämä kahvinjuontikulttuuri on raskasta kun ei itse juo kahvia. Kahvin ympärille ei vain ole kehittynyt samanlaista atmosfääriä kuin teelle.

      Poista
  5. Mukava kirjoitus ja niin tosi. Englantilaiset sarjat henkii niin sitä mennyttä aikaa,kiireetöntä pikkukylän elämää jossa teehetki sepäivän paras hetki. Itse olen vannoutunut kahvi-ihminen ja juon kahvini muumimukista ja aamutraditioon kuuluu sanomalehti ja jotain purtavaa. Ajatus pienestä reunattomasta kurkkuleivästä kuullostaisi ihanalta ! Minulla on suloiset japanilaiset mokkakupit mutta vain koristeena...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Just tuota! Ja siihen liittyy myös sellainen yhteisöllisyys kun kaikki osaavat arvostaa teehetkeä ja kerääntyvät sisälle sitä varten :) Koko brittikylä hiljenee hetkeksi ja sitten syödään ja juodaan. Oi että. En kyllä tiedä miten todenmukaista tämä on nykyään sielläpäin mutta ainakin noissa sarjoissa näin tapahtuu aina joten tahdon uskoa että se on totta.

      Poista
  6. Ihanat kuvat ja loistavasti kirjoitettu teksti.
    Oma aamu ja oikeastaan iltamukikin on useimmiten muumi. Omistan pari ihanan ruusuista teekuppia, mutta en vielä ihan sitä oikeaa englantilaista, joka siintää haaveissa. Ruusukupit eivät kestä astianpesukonetta ja siksi ovat vain harvassa käytössä, vaikka muuten ajattelen, että astioita ei saisi kaappeihin säilöä, käyttöönhän ne on tehty. Luksusta on joskus viettää kunnon teehetki, jolloin haudutan teen emalipannuun ja nautin hunajan kera. Silloin se tuntuu juuri oikealta tavalta juoda teetä. Eihän sitä arkena, varsinkaan aamuisin klo.5, jaksa panostaa, hyvä kun näkee, mitä nassuunsa laittaa silmät ristissä.

    Mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emalipannusi kuulostaa mukavalta. Ehkä näissä paremmissa teehetkissä on tärkeintä että niitä tapahtuu edes joskus vaikka arkena juoma olisi nopeasti kitusiin hutaistu juttu. Onneksi on aamutee, iltapäivätee ja vielä iltatee ;) Monta mahdollisuutta ruusukupeille joka viikko.

      Oikein mukavaa viikonjatkoa sinne myös!

      Poista
  7. En kaanna veista haavassa mutta olen niin aamiaisihminen, katan parhaitan siis aamiaiselle ja varsinkin viikonloppuna pöydan pitaa notkua, haudutettua teeta joka aamu :) Vahintaan kerran viikossa kayn aamiaisella ulkona, koska turkkilainen aamiainen on maailman paras keksintö mita ruokaan tulee. Tule tanne niin keitan sulle paikalliset teet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se veitsi nyt vähän kääntyi ;) Nyt näin ilta-aikaan ruokahaluni ollessa suurimmillaan, kuvittelen vesi kielellä noita viikonlopun aamupalapöytiäsi. Sinun pitää kuvata ja kirjoittaa niistä?

      Kiitos kutsusta, sehän passaa jos niille kulmille joskus osun :)

      Poista
  8. Kuulehan... Ajattele, että sillä kauniilla esineellä, ruusuteekupilla, on olemassa tarkoitus. Kauniin ruusuteekupin tarkoitus on ilahduttaa sinua kun käytät sitä - jättämällä sen käyttämättä loukkaat sitä!

    Arkisen kupin tarkoitus on vain mahdollista elämäsi - se odottaa tyytytväisenä varastossa sitä että tarvitset, mutta ihastuttavalla kupilla TÄYTYY ilahduttaa!

    Eikä tule vatsa kipeäksi eikä ruusukukka kuole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan oikeassa tietenkin. Sanomastasi tulee muuten mieleen erään japanilaisnaisen tuoreehko kodin organisointikirja jossa hän kehoittaa juttelemaan kaikille kauniille tavaroille ja kunnioittamaan niitä siten. Ehkä siinä olisi jotain perää :) Varmaan täytyy testata, kukille jo juttelenkin.

      Poista
  9. Leikatuista leivänreunoista kotitekoisia krutonkeja salaattiin, koska tokihan salaattilounas korvaa täysin kaikki muut paheet, mitä tämä ihanainen teerutiini toisi mukanaan? :D Ja ei tällaisia kuvia saa maalailla, itsekin haluaisin vain istuskella hyvän kirjan parissa, kauniissa ympäristössä juomassa täydellistä teetä täydellisestä kupista hyvän kakun tai leivän kanssa, ympärillä tuoreita kukkia ja viktoriaanisesti sisustettu huone... Moisten unelmien kasvoille levittelyn täytyy olla laitonta? Paitsi hillossa täytyy ehdottomasti olla siemeniä, ne ovat ihania. ^-^ Itse olen hankkinut pari täydellistä teekuppia ja haudutinsysteemin, jotta pääsisi edes hitusen lähemmäs oikeaa tunnelmaa. Ja kun siihen päälle lisää vielä isoäidin vadelmapensaista kerätyt marjat, kotitekoinen hillon riisikakulla (venhäleipä ei oikeastaan edes maistu) niin ollaan jo ihan hyvällä mallilla, jos vielä saisi parvekkeen tai pihan, missä oleskella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten huomasin tän kommentin vasta nyt, olipa kivasti kirjoitettu, tulin hyvälle tuulelle! Joo hei krutonkeja! Tykkään niistä vielä vaikka kuinka paljon, jooo! Aivan loistoidea! Nyt ratkesi tää homma :) Syön aika usein kasvissosekeittoja ja niihinhän ne sopii perfect. Kiitos ideasta!

      Ajattele jos asuisit jossain mun naapurissa, meidän iltapäiväteet olisivat kyllä tyylikkäitä. Tuo hillomielipide-ero kyllä olisi keskusteltava ekaks pois :D Tai sitten pitäisi olla rutosti erilaisia hilloja ;)

      Poista
    2. Aikaleiman perusteella vaan päivän myöhemmin eli ei hätää. ;) Mukava kuulla, että kommentti piristi, ja että olin avuksi leipäongelmassa. ^-^

      Joo! Ne olisi kyllä mahtavia, vaarana vaan taitaisi olla, että parissa vuodessa jouduttaisiin pyörimään mäkiä alas kaikkien herkkujen seurauksena. :D Ja monta eri hilloa on hyvä, voidaan aina maistella ja kokeilla uusia tulokkaita ja tehdä itse eri versioita. Sekin olisi kyllä hauskaa ajanvietettä!

      Poista
  10. Turkuun on juuri avattu englantilaista teetä ja muuta hienoa tarjoava Café Monarch (http://www.cafemonarch.fi/) Tämän tekstin perusteella uskoisin että varmasti nauttisit visiitistä siellä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vautsikka, teen toisinaan turunreissuja ja tuo täytyy ottaa kyllä kohteeksi. Näyttää aivan ihanalta. Kiitos vinkistä, tuskin muuten olisi tuohon tullut törmättyä!

      Poista
  11. Takerrun nyt tuohon yhteen kappaleeseen, jossa viittaat kemikaalicoktailin kirjoitukseen Valion mainoskampanjasta. Perheessäni on maidontuottajia, joten kirjoitukset joissa demonisoidaan maidontuotanto kolahtavat ikävästi. Tottakai jokainen maidontuottaja haluaisi tarjota eläimilleen parhaat mahdolliset olot jos se vain suinkin on mahdollista, mutta esim. pihattonavetan raketaminen vaatii hirvittävän suuret investoinnit, joka valitettavasti nykyisen taloustilanteen ja pakotteiden takia on liian suuri riski. Esim. Valio on joutunut laskemaan hintoja tuottajilleen rajusti, joten ei keskivertotuottaja uskalla ottaa satojen tuhansien eurojen velkaa. Harmi, sillä pihatto on aivan omaa luokkaansa lehmien hyvinvoinnin kannalta, Tiedän jo tiloja jotka on jouduttu laittamaan myyntiin, ts. koko elämäntyö, kun investoinnit ovat vieneet konkurssiin. Omalla tilallakin oli jo pihaton piirustukset valmiina ja lainapäätös saatu pankista, mutta onneksi ei ehditty alkaa rakentaa navettaa ennen tuottajahintojen laskua, muuten perhe olisi velkahelvetissä.

    Niin ja Suomessa lehmiä, hiehoja ja vasikoita on pakko pitää vähintään 60 vuorokautta ulkona. Jos maidontuottaja haluaa olla, on vähän niin kuin pakko tykätä lehmistä. Tuottaja on kuitenkin ympärivuorokautisesti sidottu eläimiinsä.

    Toinen asia jonka haluaisin tuoda esille on se, että joillekin maitotuotteet vain ovat välttämättömyys. Esim. itse olen 5 kk ikäisen vauvan äiti, ja täysimettämään en ole pystynyt kolmeen kuukauteen. Maito ei vain ole riittänyt vaikka kaikkeni yritin ja äidinmaidonkorvike oli tasan viimeinen vaihtoehto. Mutta millä olisin pitänyt vauvani elossa jos en korvikkeella joka tehdään lehmänmaitoon? Ja vaikka ei itselläni olisi "oma lehmä ojassa", ostaisin silti mieluummin suomalaista maitoa jolla tuetaan suomalaista työtä ja joka osaltaan auttaa nousemaan Suomea lamasta, kuin esim. ulkomailta tuotua soijamaitoa, jonka valmistusprosessi saastuttaa ympäristöä.

    Anteeksi purkautuminen, en ole tätä suoraan sinulle osoittanut enkä tarkoittanut loukata ketään. :)

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi ❤️