tiistai 25. marraskuuta 2014

"Miksi minulle ei mikään onnistu?"


Minulla on ollut jonkinlaisia itsetunto-ongelmia tämän bloginpitoni kanssa. Vähän samanlaisia itsetunto-ongelmia kuin muutenkin elämässä toisinaan.

Minusta välillä tuntuu että tämä Pupuleipomo aiheineen kiinnostaa vain minua eikä minuakaan enää niin kovasti nykyään. Ajattelen teksteistäni että onpas vallan kuivakkaa tavaraa mutta myös sitä että kamalaa  naiivia kirjoitusta, miten voi olla että tuollaista joku tällainen, kolmekymppinen kirjoittelee.

Nämäkin ovat tällaisia alitajuisia ajatuksia jotka eivät oikein pääse päivätajuntaan, ihme että jotenkin sain niistä nyt kiinni. Tajusin oikeastaan vasta nyt että nämä ovat ajatukset jotka ovat pyörineet mieleni taustalla jo aika kauan ja ovat olleet esteenä koko bloginpitoharrastukselle joka on kuitenkin antanut minulle paljon.

Sattumoisin huvittavasti nämä blogikritiikkiajatukset ovat muuten aivan samoja joita minulla on toisinaan ollut itsestäni.

Olen usein elämässäni tuntenut olevani joko ihan kalkkis tai sitten vastakkaisesti liian lapsellinen ja naiivi. Se on siten ristiriitaista että hymyillyttää.

Lapsena minulla oli ikäisteni joukossa aina sellainen olo etten sovi joukkoon sillä mielipiteeni olivat usein pikkuvanhoja ja mietiskeleviä ja niitä ladellessani minua katseltiin oudosti.

Samalla koin kuitenkin olevani myös muita lapsellisempi ja pidin aina toisia itseäni kypsempinä ja  osaavampina ja itseäni tyhmänä.

Tuo sama ristiriita, mistä lie kumpuavan, seuraa minua nyt edelleen aikuiselämässä.

Edelleen pidän itseäni lapsellisena ja muita viisaina. Katselen oikealle ja vasemmalle ihaillen ja hiljaa mielessä miettien miten hienoja ja fiksuja ihmisiä siellä täällä. Ja välillä herään ajattelemaan että mitäköhän minäkin nuoruudellani teen kun oloni on jollain tapaa kuitenkin niin vanha että kaveeraisin paremmin isoäitini palvelutalojengin kanssa kuin ikäisteni.

Voiko olla samaan aikaan vanha ja nuori? Onko sieluilla ikää?

Ehkä ei.

Enkä nyt ihan vakavissani kirjoittelekaan.

Pidän blogistani ja teistä lukijoista. Tiedän että olen ihan fiksu ja kiva enkä haluaisi olla kukaan muu. Se on vain tämä vuodenaika joka nostaa epävarmuustekijöitä ilmoille. Ja sehän on tosi hyvä juttu koska silloin niihin oman alitajunnan ongelmakohtiin voi tarttua kiinni ja niille voi jotain tehdäkin; kitkeä itseä vähättelevät ajatukset juurineen ja korvata ne paljon paremmilla ajatuksilla.

Tasapainoa haeskellessa ymppään pohdintaani näitä ihmisen sisäiselle epävarmuudelle pohjautuvia Rexonamainoksia joita olen usein kauhistellut. Pöyristyttäviä ja kamalia mutta epäilemättä niiden ansiosta lukuisa käsi on tarttunut kaikkien kaupan vaihtoehtojen seasta juuri rexonapakkaukseen.

Nykyäänkin ihmisen epävarmuuksille pohjataan paljon mainontaa mutta ei aivan näin lapsekkaan suorasti. Harmi kun parhaimmat esimerkkini ovat toisen koneen syövereihin skannattuna (näitä mainoksia on nimittäin paljon) mutta nämäkin riittävät näin esimauksi.

Kieroja ovat mainosmiehet (ja naiset.)

Jostain syystä he eivät näy viihtyvän kanssani... Miksi minulta ei mikään onnistu?


Kukaan ei näy olevan kiinnostunut seurastani... Toivotonta. Eihän tästä ruletinpeluusta tule mitään - Yksin! Kunpa tietäisin syyn miksi kaikki karttavat seuraani. Onkohan vika minussa itsessäni?


Rexona on tehnyt tämän mahdolliseksi!


...Ja minun ei tarvitse olla yksin. 

Ystäviä on nyt joka puolella ympärilläni. Se on Rexonan ansiota!

34 kommenttia:

  1. Voi mää en kestä noita mainoksia, ihania :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin piisasi niistä paljon iloa kun ne aikanaan löysin :)

      Poista
  2. Vau noita mainoksia!
    Blogeissa kiertää 3 inspiroivaa blogia -haaste. Jos valkkaan oman kärkikolmikkoni, sun blogi on ehdottomasti mukana, enkä ole edes eläkeläinen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli niin kauniisti sanottu, kiitos. Kylläpä toi hymyn huulille kun tämän luin :)

      Poista
  3. Ahh, aina on tilaa yhdelle joka käyttää Rexonaa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tiedämme mistä mainoslause sai alkunsa... :D

      Poista
  4. Mielenkiinnolla ja innolla aina odottelen uusia blogitekstejä sinulta, ja ikää on kahden viikon päästä vasta 20;) Että unohda tuollaiset ajatukset ja nauti elämästä ja blogin kirjoittamisesta! Varmasti moni muukin lukee innolla tätä blogia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa :) Vanhusoloni katosi samantien kun tämän luin. Mulla on kyllä parhaat lukijat! <3

      Poista
  5. Tunnistan nuo tunteet. Ajattelen usein ikäisteni seurassa että "vau, noi on niin paljon aikuisempia kuin minä". Toisaalta käyn usein esim. konserteissa ja näyttelyissä, joissa huomaan olevani ainut alle eläke-ikäinen... Ehkä on sitten ihan ok olla tällainen, omanlainen outo :) Koita jaksaa pimeän yli, blogisi on ihana piristysruiske!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omanlainen outo on sellainen osuva termi millä voisin myös hyvin kuvailla itseäni. Pimeän ajan jaksamista myös sinne ja kiitos piristyskommentista :)

      Poista
  6. Mä olen 16 vuotias ja olen blogiasi jo ainakin vuoden mielenkiinnolla seurannut :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tosi onnellinen kun jätit kommentin, tuntuu yhä nuoremmalta näin henkisesti :) Kiitos!

      Poista
  7. Jatka vaan omalla tielläsi, mun mielestä tämä blogi on juuri siksi kiinnostava että on erilainen kuin useimmat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen iloinen että olen erottautunut blogijoukosta, toivottavasti onnistun pitämään asiat mielenkiintoisina tulevaisuudessakin. Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  8. Muistan, kun löysin sun blogin, olin tosi innoissani. Se poikkesi niin paljon muista lukemistani blogeista, ja oli jotain mitä olin etsinytkin. Mielenkiintoinen, erilainen, uniikki. Et vain plänttää meille kasaa kuvia plärättäväksi, vaan osaat kertoa niistä mielenkiintoisia tarinoita ja yksityiskohtia. Pupuleipomo ja Tosivanha ovat ehdottomasti suosikkiblogieni joukossa. :)

    Kuulosti myös hyvin tutulta nuo pohdiskelusi siitä, miten sitä on jatkuvasti väliinputoajana joko "liian kypsänä" tai "liian lapsellisena". Ei tunne oikein kuuluvansa mihinkään. Se on ihan kamala tunne, tiedän sen, kamppailen itse ihan samojen asioiden kanssa. Toivottavasti helpottaa kuulla, että blogisi on jollekin toiselle "outsiderille" juuri sitä, mitä se onkin hakemalla hakenut blogien tulvan joukosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanon suoraan että en nyt melkein osaa vastata tähän kommenttiin koska minulle tuli siitä niin naurettavan hyvä mieli enkä tiedä miten osaisin näin vastakommentissa edes kuvailla sitä. Sanon siis vain että oikein lämmin kiitos <3

      Poista
  9. Sun blogi(t) kuuluu mun ehdottomiin lemppareihin! Terveisin, isoäiti 25v.
    Mä oon aina ihan innoissani sun historiallisista päivityksistä, ja luen niitä ihan innoissani. Kekri-kirjotuksen oon jakanu Facebookissa kahtena vuonna, se on yks mun lemppareista, sillä sitä ennen en ollu kuullukaan kekristä mitään. Osaat kirjottaa kiinnostavasti, etkä sillälailla kuivan professorimaisesti. Mun mielestä voisit linkittää vanhoja kirjoituksia aina välillä uudestaan esim. juhlapäiviin liittyen, koska mulla on varmasti paljon liittyviä kirjotuksia lukematta.

    Mitä noihin sun tuntemuksiin tulee, niin se usein heijastuu siitä miten toiset sua kohtelee. Ainakin mulla. Moni tuttava on luullut mua ikäistäni vanhemmaksi, kun taas mun isosisko sen sijaan pitää mua edelleen pikkulikkana, niin usein vastaan siihen sen odottamalla käytöksellä. Samoin, kun olen koulussa, taannun ihan teinin tasolle. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :D Ehkä tässä onkin kyse sellaisesta henkisestä isoäitiydestä joka on just parasta koska kuka voisi olla fiksumpi ja upeampi kuin elämää nähneet isoäidit?

      Ja vitsi, nyt nostit mielialaani tosi paljon :) Johan näiden kehujen voimilla kirjoittelee jo liudan uusia historiakirjoituksia!

      Poista
  10. En usko ettå olen vielä ihan isoäiti-iässä, mutta blogistasi pidän todella paljon.
    Jatka vaan, että meillä muillakin "Rexonan käyttäjillä" riittää luettavaa:)

    VastaaPoista
  11. Tämä sun blogi on ihana just tällasena kun se on!

    (Mä oon usein huomannu harrastuksissa sun muissa että muut siellä on yleensä n.20-30-vuotta mua vanhempia ja kiva niin. Itse asiassa toivoisin itekkin olevani jo mummoiässä, ei tartteis käydä kurjassa palkkatyössä eikä tartteis kuunnella kummasteluja elämäntapavalinnoistani, tai kokea syyllistämistä lapsettomuudesta. Sais rauhassa olla kiukkunen vanha akka eikä kukaan kummastelis, pitäis sitä vaan normaalina...;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen monta kertaa ihastellut eläkeläisiä ja eläkeläisten mahdollisuuksia tehdä vaikka mitä, yleensä siinä iässä on jo kaikki "must do"-hommatkin hoidettu ja on varallisuutta. Eläkeläisillä ainakin teoriassa pitäis pyyhkiä tosi hyvin. Yks osa miksi olen terveysjutuistakin kiinnostunut on varmaan se että olis myös myöhemmin hyvässä kunnossa. On liikaa ihmisiä jotka elää ihan kauheilla elämäntavoilla ja on sit keski-iässä ihan romuja.

      Ja se että kukaan ei oikein ihmettele mitään eläkeläisten elämänvalintoja ja luonteitakaan on ehdoton bonus :)

      Poista
  12. Täällä kans yks ikäisekseen vanha! Ikää 19 ja jutut sen mukaisia että kaverit epäilevät että olen syntynyt 200 vuotta liian myöhään. Pysähdyn usein mietiskelemään ja pohtimaan asioita monelta kantilta. Historian asiat kiinnostaa, ja erityisesti minua usein vaivaa, ettei ihan kukaan tiedä, kuka aloitti laulamaan maamme-laulua, kun Suomen valtuutetut palasivat junalla keisarin luota, kun veivät adressin Suomen epäreilusta hallinnasta. Historiaan on jäänyt tietoon, että joku aloitti maamme-laulun, johon kaikki yhtyivät, muttei kukaan tiedä, kuka se oli. Häiritsevää.
    Aloin selittää pitkästi, pahoittelen. Mutta tuo on yksi esimerkki joita pohdin, eivätkä ympärillä olevat ihmiset oikein ymmärrä, miksi moiset asiat kiinnostavat minua niin paljon. Kyllä sillä vaan on väliä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! :D Minä mietin ihan samoja juttuja! :D Ja olen aina miettinyt!

      Kun on "joku juttu" joka jää historiankirjoihin, olen aina se joka miettii sitä mikä ei tule kenellekään muulle edes mieleen eli sitä että kuka sen kulloisenkin "jonkin jutun" sai todella alulleen.

      Hyvä esimerkki on tuo maamme laulun-tapaus. Kuka tosiaan sen laulun aloitti? Olisi hiuppukiinnostavaa tietää millainen ihminen se oli kun uskalsi tuon jutun tehdä.

      On kamalaa tässä historiakiinnostuksessa se, että osa asioista unohtuu iäksi. Täällä minun lähellänikin on mm. eräs iso muinaismuisto joka on jonkun tosi-ison suurpohatan hauta ja palvontapaikka mutta se on unohtunut että kuka siihen on haudattu ja kaikki muu asiaan liittyvä. Nämä ovat asioita jotka todella häiritsevät minua suunnattomasti.

      Ei mitään pahoiteltavaa ja kiva tietää että meitä on muitakin! Todellakin niillä jutuilla on väliä!

      Poista
  13. Lainaus viestistäsi:"Samalla koin kuitenkin olevani myös muita lapsellisempi ja pidin aina toisia itseäni kypsempinä ja osaavampina ja itseäni tyhmänä.

    Tuo sama ristiriita, mistä lie kumpuavan, seuraa minua nyt edelleen aikuiselämässä."

    Ihan kuin olisin itse tuon kirjoittanut, sillä juuri noin tunnen, -ja olen tuntenut koko ikäni. On mukava huomata, että on paljon samoim ajattelevia ja tuntevia ihmisiä kuin itsekin olen. Olen aina pitänyt itseäni vähän "outona", mutta ehkä en sitten olekaan, -tai sitten meitä "outoja" on monia. Tuo taitaa olla jotenkin liitettävissä herkkyyteen, sillä sitä ainakin minä olen. Nauran helposti, itken helposti. Jopa jonkun surumielisen laulun laulaminen tuo vedet silmiin.
    Blogistasi vielä. Sinulla on mielenkiintoinen blogi ja hyvällä tavalla erikoinen tapa kirjoittaa asioista. Olen iloinen, että löysin tänne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä me sitten vaan ollaan erilaisia :) Tai tietenkin jokainen ihminen on oma, uniikki persoonallisuutensa, se on selvä, ei ole kahta samanlaista mutta ehkä on yleisempiä ja harvinaisempia persoonallisuustyyppejä.

      Nykyään puhutaan paljon erikoisherkistä ja itse olen ollut sellainen aina. Erikoisherkkien huono puoli on se että ihmisistä suurin osa ei ole erikoisherkkiä joille tunteet ja kokemukset iskevät tavallista kovemmin niin hyvässä kuin pahassakin ja nämä muut ihmiset sitten monesti tuomitsevat... Itsekin on saanut kovasti häpeillä omituisuuttaan mikä on tietenkin väärin.

      Vaikka tuo surumielisen tai muuten iskevän laulun laulaminen; kuinka monia tuomitsevia katseita olenkaan tullut lukemattomissa koulun laulutilaisuuksissa saaneeksi kun olen joutunut pyyhkimään kyyneleitäni kun laulu on liikuttanut. Esim. suvivirsi on kyynelkanavien aukaisija ja edelleen vaikka olen aikuinen, saan paheksuvia katseita jos edes vaivihkaa pyyhkäisen silmäkulmaa sen kuullessani :)

      Poista
  14. Sunnuntaiaamua! Olen isoäiti-ikäinen ja pidän blogistasi todella paljon! Toivottavasti saan liittyä ihailijoittesi joukkoon! Kirjoitat niin hyvin asioista joista minäkään en monesti tiennyt paljoa mitään. Olen koko ikäni ollut vähän kaltaisesi, herkkä, nuorena pelkäsin kaikenlaista, pimeää, kummituksia, vampyyrejä (älkää naurako). Vieläkin pelkään hämähäkkejä, mutta en koskaan tapa niitä, elämää pitää kunnioittaa. No, nyt eksyin aiheesta. Jatka Taika kirjoittelua, persoonallinen blogisi on harvinaisuus. Usein jään ajattelemaan kirjoituksiasi pidempään. Miten kovaa elämä ennen olikaan ja millaisia pullasorsia me nykyajan ihmiset olemme.

    Oletko muuten lukenut Emmi Itärannan Teemestarin kirjaa? Loistava kirja, tulevaisuuden dystopia, hienosti kirjoitettu. Kuitenkin toivo jää itämään, kaikkea ei ole menetetty.

    Tunnelmallista joulukuuta sinulle ja muille lukijoille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa ihana kommentti kaikin puolin, terve vain samankaltainen :) Asenteesi varsinkin hämähäkkejä kohtaan on ihanteellinen. Itse pidän niistä kovasti mutta tiedän että moni ei. Usein sydäntä särkee kun kuulee ihmisten niitä murhaavan ties millä karmeilla keinoin. Elämänkunnioitus on nimenomaan se periaate jonka nimessä hämähäkkienkin kannattaa antaa elää.

      Sitäpaitsi hämähäkit tuovat sisätiloissa vanhan uskomuksen mukaan onnea ja niiden tappo onnettomuutta :)

      Emmi Itärantaa en ole lukenut mutta kiitos suosituksesi, nyt luen. Luin äsken erään sen arvostelun ja kuulostaa todellakin erittäin mielenkiintoiselta. Otan tämän pikaiselle lukulistalleni.

      Oikein lämmintä joulunaikaa sinulle!

      Poista
  15. Toistaisin edellisiä kommentaattoreita jos toteaisin että nuo fiiliksesi ettei sovi mihinkään ikäryhmään ovat kovin tuttuja minullekin... Tästä tullaankin siihen konsensukseen että blogisi vetää puoleensa erityisesti niitä joista tuntuu juuri tuolta :-D

    Kavereitten saamisessa itsetunto on ihan ykkösjuttu, se, että tuntee olevansa hyvä sellaisena kuin on ja hyvän seuran arvoinen. Jos jollekulle Rexona lisää itsevarmuutta tarpeellisen rajan yli niin ostakoon ;-D Luulenpa vaan etteivät arat ja itsestään epävarmat ihmiset ole niin yksinkertaisia että varmuus siitä ettei oma hiki haise riittäisi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marginaaliblogin pitämisen hyviä puolia; loistavat, samanhenkiset lukijat :)

      Luulen että pelkkä rexona ei tosiaan riitä itsetunnon aukkojen korjaamiseen, siihen tarvitaan myös Iphonea, merkkituotteita ja ties mitä krääsää. Tai ainakin niin moni harmillisesti luulee. Onneksi yleensä ikä opettaa mistä terve itsetunto nousee.

      Poista
  16. Lukiessani kirjoittamaasi tekstiä, on kuin olisin lukenut omaani! Olen myös itse nuorempana ajoittain tuntenut itseni aikuisemmaksi, kun muiden samanikäisten jutut tuntuivat välillä tosi lapsellisilta. Nykyisin taas tunnen itseni välillä tosi epäkypsäksi, mutta koen sen hyvänä asiana, sillä haluan aina säilyttää itsessäni pienen määrän leikkisää lapsellisuutta :)

    Tosi mukavaa kun löysin blogisi, sopii juuri tällaiselle historiafriikille. Ja ei blogisi todellakaan ole mikään eläkeläisblogi, sait juuri uuden nuoren lukijan! :D

    Terveisin Minna
    http://menneisyydentuulia.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut ihan huippua että niin moni on kirjoitellut tässä kommenttiosiossa samanlaisista tunteista, en yhtään tätä kirjoitusta aloitellessani arvannutkaan että se herättäisi niin paljon samankaltaisia ajatuksia lukijoissa. On mukavaa huomata ettei olekaan kummallisuuksineen yksin :)

      Oikein lämpimästi tervetuloa tänne Pupuleipomoon. Historiakiinnostujana saattaisit todennäköisesti tykätä myös pupuleipomon sisarblogista, Tosivanhasta. http://purppurapupu.blogspot.fi/

      Poista
  17. Ihan mahtava löytö tämä sinun blogisi :) Ja kuules ainahan kolmikymppinen tyttölapsi on vielä vähän naivi, mutta se sallittakoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa hyvän mielen kommentti ;) Kiitos, keventynein mielin jatkan blogikirjoitteluani :)

      Poista

Ilahdun kommentistasi ❤️