Löysin tämän amerikkalaisen 1950-luvun lapsille
tarkoitetun virallisen ja aikanaan kouluissa jaetun varoitusoppaan
teksteineen netistä. Ja koska nämä oppaat menneiltä ajoilta herättävät
yleensä kiinnostusta, arvelin että ehkäpä nytkin.
tarkoitetun virallisen ja aikanaan kouluissa jaetun varoitusoppaan
teksteineen netistä. Ja koska nämä oppaat menneiltä ajoilta herättävät
yleensä kiinnostusta, arvelin että ehkäpä nytkin.
Mitä olette mieltä?
Minun mielestäni tämäntyylinen varoituslehtinen on oikealla asialla.
Suoraan sanottuna monesti uutisia tai naisvaltaisia keskustelufoorumeita lueskellessani ajattelen että lapsia paapotaan ja asioita kaunistellaan heille aivan liikaa. Pohditaan kiertoilmauksia joilla lapselle voisi vihjata vaikkapa miksi tikuilla ei saa leikkiä.
En itse usko että lapsi menee rikki jos heille puhutaan kuolemasta tai onnettomuuksista lapsen
iän huomioonottaen mutta silti rehellisesti. Lapsen maailma on niin erilainen, tekojen peruuttamattomuutta
voi olla hyvin vaikea käsittää. Eikä niitä käsitetä ainakaan silloin jos aikuinen kieltää kivoja asioita niin laveasti ettei lapsi ymmärrä vaaraa. Tarpeettoman julma ei saa olla ja lapsen kehitysaste on
iän huomioonottaen mutta silti rehellisesti. Lapsen maailma on niin erilainen, tekojen peruuttamattomuutta
voi olla hyvin vaikea käsittää. Eikä niitä käsitetä ainakaan silloin jos aikuinen kieltää kivoja asioita niin laveasti ettei lapsi ymmärrä vaaraa. Tarpeettoman julma ei saa olla ja lapsen kehitysaste on
otettava lukuun kun asioista kerrotaan mutta turha kaunistelu pois.
Näiden kuvien sanoma on pohjimmiltaan aika karmea. Ja joskus, jossain vaiheessa lasten on opittava että elämässä on karmeita asioita. Vaikka vanhemmasta tuntuu pahalta kertoa lapselle ikävistä asioista on se minusta tehtävä sillä vanhempi ei voi olla aina suojelemassa lastaan. Asioista on kerrottava, pelottavistakin asioista. Koska pelottavia asioita tapahtuu.
Tiedän onnettomuuden jossa perheen kaikki lapset kuolivat tulitikkuleikkien seurauksena.
Kenties tämänkaltaisen oppimateriaalin ansiosta edes muutamalta vastaavalta
onnettomuudelta vältyttäisiin nykyaikanakin?
Kenties tämänkaltaisen oppimateriaalin ansiosta edes muutamalta vastaavalta
onnettomuudelta vältyttäisiin nykyaikanakin?
"Jarrut kirkuvat..! Mutta liian myöhään.
Tommy on rampautunut iäksi."
"Kun Erik pyöräilee yli raiteiden ovat hänen ajatuksensa
pesismatsissa eikä junassa ja hän kuolee välittömästi."
"Pyöräilijäpoika osuu vanhukseen ja
vanhus vammautuu hyvin pahasti."
"Tyhmässä kilpailussa Jan menetti
jalkansa ja Joelta puhkesi silmä."
"Maria joutui sairaalaan, hänen jalkansa murtui pahasti.
Anna kärsi pitkään kivuliaista vammoista."
"Puhdas ihme pelasti kadulle varomattomasti rynnänneen
Elisabethin mutta hän joutuu olemaan
kokovartalokipsissa pitkän, pitkän aikaa."
"Älä milloinkaan leiki hylättyjen jääkaappien sisällä!
Niistä voi tulla hautasi."
"Elmerin pyörä murskaantui rekan alle ja jälleen
ennen täysin terve poika rampautui koko loppuiäkseen."
"Kun menet teatteriin tai minne tahansa julkiselle paikalle ja vieras ihminen tulee luoksesi tarjoten makeisia tai pyrkii koskettelemaan sinua, mene välittömästi teatterivalvojan tai muun vastuullisen aikuisen luo kertomaan asiasta."
"Älä milloinkaan koske sinulta kiellettyihin
pulloihin tai kemikaaleihin.
Näin voi käydä sinulle."
"Älä milloinkaan sido leijan naruasi
metallilangasta vaikka se onkin vahvaa.
On totta että moni lapsi, aivan samanlainen kuin sinä,
on kuollut ikiajoiksi sidottuaan leijaan narun sijasta metallilangan."
"Estääksesi vaaralliset tulipalot
-Älä ikinä leiki tulitikuilla
-Jos sytytät leirinuotiota, varo etteivät vaatteesi osu tuleen
-Älä rakenna nuotiota rakennusten viereen
-Älä jätä tulta ikinä valvomatta
-Pidä aina vettä ja lapio nuotion vieressä
"Tämä lapsi piiloutui lehtikasaan ja
kuoli kun auto ajoi hänen ylitseen."
"Tämä hauska leikki ajotien lähellä päättyi toverin kuolemaan."
*
*
Hih, vähän provosoiva teksti. Ja minä olen hieman eri mieltä. :-)
VastaaPoistaOlen ehdottomasti samaa mieltä siinä, että lapsille voisi sanoa asioita suorempaankin, mutta itse esimerkiksi olin lapsena niin herkkä, että jo pelkästään tämmöisten kuvien näkeminen olisi riittänyt saamaan minut ihan pois tolaltani.
Minusta lapset saavat olla lapsia, eikä heidän tarvitse tietää kaikista maailman julmuuksista liian varhaisessa vaiheessa. Minusta asiat voi selittää lapsille muutenkin kuin julmia keinoja käyttämällä. Itse en esimerkiksi pidä hyvänä lastenkasvatusmetodina sellaista (niin kuin mä mitään lastenkasvatuksesta tietäisin! :-D), että vain kielletään lasta tekemästä jotakin, ilman että selitetään, miksi niin ei saa tehdä. Kyllä lapsi aika usein ymmärtää, jos vain aikuinen jaksaa selittää. (Tyyliin "jos leikkii tulitikuilla, meiltä voi palaa koti, eikä meillä sitten ole mitään paikkaa, missä asua".)
Ei ollut tarkoitus provosoida :)
PoistaPysyn kyllä kantani takana mutta ehkä me ajattelemme vähän eri ikäluokan lapsia. Tokihan lapsen persoona ja ikäkausi pitää ottaa huomioon jotta ei ihan lastentarhalaisen naamalle lado kovimpia elämän faktoja, sen ikäisten tulee olla vielä vanhempiensa silmien alla eikä yksinään tilanteissa joissa voi käydä pahasti.
Mutta jo koulu- tai esikouluikäiset, silloin kuljetaan yksin koulumatkoja, ollaan yksin kotona ainakin muutamia tunteja vanhempien ollessa töissä. Kaikenlaista voi sattua.
Ainakin itse olin niin pumpulipäinen haaveilija että minuun ei tehonnut pelkkä kielto vaan minun piti tietää mitä tapahtui jos en noudata kieltoa. Muistan että isovanhempieni maatilalla oli mm. eräs lähdelampi, pikimusta ja syvä mutta se oli täynnä sammakoita.
Sinne oli kielletty menemästä mutta aina menin ja kurottelin sammakoita korkeilta reunoilta. Kerran näistä puuhista minut saatiin kiinni ja pidettiin puhe että jos putoan sinne, hukun ja kuolen ja että sitä ei voi peruuttaa. Muistan tilanteen eikä siitä jäänyt traumoja. Tuon jälkeen sammakot edelleen himottivat mutta en enää uskaltanut mennä lammelle. Ei ollut tullut edes mieleen mitä tapahtuu jos sinne muksahtaisin. Lammelle meno kielto oli ennen tätä esimerkkiä vain yksi tylsä merkityksetön kielto muiden muassa joita olivat "älä juo mehupurkin suusta" tai "ei liikaa karkkia kerralla".
Totta on kyllä että lapsille voi olla havainnollistava monella eri tavalla jos on mielikuvitusta. Lapselle voisi vaikka sanoa että jos leikkii tikuilla, talo palaa ja myös kaikki lelut! Luulisi sen vähintään järkyttävän ;)
Apus täällä on äiti joka on ihan samaa mieltä - turha kaunistelu se ongelmiin johtaa, asioista on puhuttava niitten oikeilla nimillä ja jo varhaisessa vaiheessa.
VastaaPoistaLuulen että suurin este puhumiselle on se, etteivät vanhemmat itsekään ole tehneet itselleen kaikkia asioita tarpeeksi selväksi. Miten puhut lapselle kuoleman mahdollisuudesta jos koko aihe kammottaa sinua? Voitko ottaa luontevasti namusedät puheeksi jos oma suhteesi seksuaalisuuteen liittyviin moraalikysymyksiin on epäselvä? Ennen vanhaan ihmiset olivat näistä jutuista vahvasti jotain mieltä ja siirsivät mielipiteensä sumeilematta lapsilleen. Minäkin otan häpeämättömästi tukea hindulaisesta maailmankatsomuksestani ja olen esitellyt vaikeat asiat lapsille sitä kautta jo kauan ennen kuin menivät kouluun.
Jos minä en sitä tekisi, he tulevat ennemmin tai myöhemmin saamaan saman tiedon kuitenkin mutta ihan eri muodossa, eri tyylillä, joka voi vääristää heidän käsityksiään epäterveeseen tai itsetuhoiseen suuntaan. Nyt heillä on pohjatieto jonka valossa he voivat uskoakseni paremmin torjua vaaroja. Mikä ei tule uutena, se ei niin järkytä, yllätä ja kierrä suojapanssareita.
Pari käytännön esimerkkiä vielä.
VastaaPoistaPari naapurintyttöä lauloi parodiaksi tarkoitettua kappaletta "me ollaan pissiksii" luullen että pissis on joku tavoiteltava olotila johon heidänkin kannattaa pyrkiä. Kukaan ei ollut selittänyt heille aiheesta mitään, joten he omaksuivat vaikutteet sellaisinaan ja olivat oman arviokykynsä varassa. Minä pidin heille ja omille tytöilleni luennon siitä mitä ovat pissikset ja miksi kaljoittelu teininä ja ääliömäisten poikien suosion tavoittelu on naurettavaa ja miten siinä käy köpelösti. Kuin paraskin vanha opettavainen lastenkirjanen. Pissisten ihailu loppui tässä pihapiirissä siihen.
Toinen esimerkki on se surullinen toteamus että kahdeksanvuotiaitten lasteni ikäluokan mieliohjelma telkkarissa on Salatut elämät, ja huomaan, että noiden lasten haaveet ja tavoitteet sopivat saippuasarjalinjaan. Jos lapsen on katsottava tuollaista ohjelmaa niin ehdottomasti minusta sen pitäisi tapahtua aikuisen kanssa niin että aikuinen ottaa kantaa ja selittää mikä telkkarissa tapahtuva on viisaasta ja mikä epäviisasta. Lapsi pystyy näihin päätelmiin vain hyvin rajoitetusti ja imaisee loput sellaisenaan huomaamattaan elämänohjeiksi. Ihan oikeasti.
Minusta on oikeastaan ihan kauheaa miten vähän nykyvanhemmat puhuvat lasten kanssa arvoista. Ehkä se on merkki siitä ettei heillä itselläänkään oikeastaan juuri ole omia muuttuvia mielihaluja kummempia arvoja. Vain individualismi on enää pyhää ja minusta se vahingoittaa lapsia, joiden odotetaan pystyvän individualisteina viisaisiin valintoihin ilman arvoja joista ottaa tukea, kauan ennen kuin heillä on siihen tarvittava tietämys ja aivokapasiteetti.
Luulen että loogisesti ajateltuna juuri siitä on kyse. Miten vanhempi selittää lapselle kuolemasta mitään jos sitä ei ole ajatellut itsekään? Tai jos kuolema pelottaa yli kaiken, se on varmaan viimeinen asia mitä lapselleen haluaa puhua siinä tilanteessa.
PoistaMuutenkin olen puhumisen kannalla.
Joskus itsekin tavallaan fiksautuu aikuisena oloon ja unohtaa millaista oli olla pieni lapsi. Kun kaikki on oikeasti uutta eikä tajua kärjistetysti oikein mistään mitään :) Kaikki pitää ottaa selville alusta lähtien.
Jossain vaiheessa tajuaa että jotkut asiat ovat aikuisille hankalia asioita joista aikuiset eivät puhu ja ne ne vasta jänniä asioita ovatkin joista pitää ottaa selvä. Esim. ne ankarat kiellot. Toki kiinnostaa miksi jokin oikein ankarasti kielletty ON ankarasti kiellettyä. Ja kyllä se lapselle selviääkin. Joko kokeilemalla tai sitten kavereilta tai ties mistä muilta ihmisiltä ellei sitä vanhemmilta tule.
Ja minusta (vaikka ei minulla siis lapsia ole mutta olen itse ollut sellainen!) fiksuinta olisi että lapsi saa kuulla asioista jotka kiinnostavat ja joita ei ymmärrä omilta vanhemmiltaan ennemmin kuin vaikka muilta lapsilta.
Olen usein harmitellut että arvo-opetus on kokonaan kadonnut yhteiskunnasta. Vielä 60/70-luvuilla sitä oli mm. koulukirjoissa joissa puhuttiin siitä miten pitäisi arvostaa niitä hyviä asioita joita on elämässä, vanhuksia tai omia vanhempiaan, eläimiä tai vaikka ruokaa ja ihan yksinkertaistetusti hyvyyttä. Todettiin suorasukaisesti että on hyvää ja pahaa... Nykyään kuka tahansa saa tehdä melkein mitä tahansa ja pehmeät arvot je henkisyys ovat kummastuttavia ja nolostuttavia asioita.
Minusta kuulostaa vähän oudolta, jos joku vanhempi ei selitä näitä asioita lapselleen, mutta tunnen niin vähän vanhempia lapsinaan, että kai sellaistakin sitten voi tapahtua. Minun lapseni on vasta täyttänyt 3 vuotta, mutta sopivan hetken tullessa olen kyllä kertonut kaiken mahdollisen vaarallisista autoteistä ja ihmisistä jotka eivät olekaan kivoja, joskin minä olen vielä kaiken aikaa lapseni seurassa, mutta mokoma on niin eläväinen tyttö, että paras vaan kertoa nyt ennenkuin on liian myöhäistä. Kyllä siinä tekee vain palveluksen lapselleen, kun nostaa pois sieltä pumpulista. Kun lapsen elämä on onnellista ja vanhemmat aina vastaavat lasta huolettaviin kysymyksiin, niin turhia pelkoja ei synny. Onhan toki lapsilla erilaisia luonteitakin. Oma tyttöni on vilkas, mutta myös varovainen, kun sitten tuttu lapsi hyppää pää edellä puusta alas, vaikka on vanhempikin, eikä hänen tapauksessaan taida sievistelyt auttaa.
VastaaPoistaLapseni on nyt hyvin kiinnostunut kuolemasta ja mitä se tarkoittaa. Asia, mikä minua kiusaa toisissa ihmisissä, on se, että he puhuvat lapselleni taivaasta ja Jeesuksesta. Ihan kuin koko kuoleman voisi kuitata asioilla, joista lapsi ymmärtää kuolemaakin vähemmän. Olen siis joutunut käsittelemään jo uskonasioitakin pienelle lapselle kertoen, että ihmisillä on erilaisia ajatuksia elämästä ja jumalasta, mutta kukaan ei voi sanoa, että mikä olisi ainoa totuus. Tosi vaikeita asioita pienelle ihmiselle, paljon vaikeampia kuin se, että tielle ei saa juosta. Näistä ei taideta puhua vanhoissa oppaissa, muuten kuin yhden totuuden torvena? :D Ja kohta alkaa EVL seurakunnan kerho, hallelujaa, koska hermostuvat tädit, kun tyttö kysyy ja kyseenalaistaa? Täytyy siis kesän mittaan muistaa kertoa myös siitä, että toisen uskontoa on syytä kunnioittaa ja joskus, tietyissä tilanteissa, voi vaietakin.
Tuliko tästä nyt kauhee paasaus? Ihan sattumalta kun olen just näitä asioita joutunut miettimään :)
Todellakin. Olen ollut paljon lasten kanssa tekemisissä ja vaikka toki lapset ovat persoonia, ei heillä ole kaikkea sitä harkintaa mikä on aikuisella ihmisellä. Sellainen ajatuskulku tekemisen aloittamisesta kaikkiin mahdollisiin seurauksiin ei ole kypsä. Siinä missä on varovaisia lapsia, on myös mutkat suoriksi vetäviä, suurpiirteisiä lapsia. Ja näille jälkimmäisille varsinkin n hyvä teroittaa muutamien asioiden seurauksia. Varsinkin kun lapsen eläytymiskyky on niin kaikenkattava että usein siinä persoonattomat kiellot unohtuvat kun on hauskaa.
PoistaMinusta on mukavaa että olet huomannut että lapsellesi on joku puhunut edes Jeesuksesta ja taivaasta, edes joistakin henkisyyteen viittaavista asioista vaikkei lapsi niitä tajuaisikaan. Olen jotenkin ollut huomaavinani että henkisyydestä, olipa se missä muodossa tahansa, on tullut jotenkin kamalan nolo asia josta ei kannata puhua missään yhteyksissä. Tosi ikävä juttu, onneksi tämä taitaa olla vain pohjoismainen ilmiö. Minusta olisi mukavaa asua yhteiskunnassa jossa olisi edes valtavirtauskonto tai jonkin, ihan minkä tahansa henkisen olennon olemassaoloa pidettäisiin edes mahdollisena ja siitä voisi puhua avoimesti.
Ehkä tyttäresi onnistuu loksauttamaan muutaman kerhotädin leukoja ja saa heidät ajattelemaan muutamia uusia asioita? ;)
Sinulla on mielenkiintoinen blogi. Löysin sen vasta nyt kun olit jättänyt kommenttisi omaan blogiini. Alan varmasti seuraamaan postauksiasi.
VastaaPoistaOlen samoilla linjoilla kanssasi, lapsille pitää kertoa vaaroista ja mitä tapahtuu jos tekee jotain kiellettyä. Itse olin aika kiltti äiti, mutta turvallisuuteen liittyvissä asioissa olin tiukka. Esim. auto ei käynnistynyt ennenkuin turvavyöt olivat kiinni. Jossain vaiheessa vanhempi tyttäreni yritti luistaa eikä halunnut käyttää turvavyötä turvaistuimessa. Pysäyitin auton ja sanoin, että eteenpäin ei mennä ennenkuin turvavyö on kiinni. Joidenkin pitkien minuuttien kuluttua hän huomasi että olen tosissani ja kiinnitti vyön. Sen jälkeen ei ollut ongelmia. Ei tarvinnut kuitenkaan kuvailla mitä tapahtuu jos lentää tuulilasin läpi. Se olisi ollut mielestäni liikaa pienelle lapselle.
Kiitos, sinulla myös!
PoistaTurvavöiden käyttö onkin eräs sellainen tosi tärkeä asia joka on hyvä teroittaa lapsille pienestä pitäen. Harva ajattelee että turvavyön käyttämättäjättäminen on vaaratilanne muillekin ihmisille kuin itselle, kerran huomautin takapenkkiläiselle joka kieltäytyi laittamaan turvavöitä että tajuaako hän että jos tulee onnettomuus, hän lentää suoraan minun päälleni ja minulle voi käydä pahasti vaikka olin itse hyvä turvavyön käyttäjä :D Ei ollut kuulemma tullut ajatelleeksi :)
Muistui vielä mieleeni... Vietin monena kesänä toisen veljeni kanssa viikon maaseudulla Itä-Suomessa erään sukuun liittyneen miehen mökillä. Siellä oli vaarallisen mallinen kaivo, ja kun sitä aina hiivin katselemaan, mies ärähti että "sinne on moni pieni tyttö hukkunut!" Mökin naapurina oli maatila jolla asuivat miehen lapsenlapset, ja mies aina kertoi heidän niin iloitsevan tulostamme kun heillä ei ole kavereita. Eräänä päivänä laskin 1+1 ja kysyin, että ovatko kaikki heidän kaverinsa hukkuneet siihen kaivoon.
VastaaPoista(oikea vastaushan oli tietysti että maatilan lapset elivät monen kilometrin päässä muista lapsista)
PoistaHahaa :D Aivan mahtava kertomus :D Kiitos naurahduksista täältä päästä näyttöä! :)
PoistaLapsia höösätään kyllä ihan liikaa. Mulla ei oo mitään lapsia vastaan, mutta monille mamman mussukoille ei opeteta mitään elämän realiteetteja tai edes käytöstapoja, koska heidän pikkulapsensahan ei koskaan ole väärässä, vaan on viaton, kiltti ja täydellinen. Kuitenkin pitäisi muistaa, että tästä pikkusesta pitää kasvattaa IHMINEN.
VastaaPoistaKun on pyöritty lusikka suussa isi maksaa - meiningillä, se oikeaan elämään astuminen tulee olemaan niin vaikeaa.
Ei lapset mene niin helpolla rikki. Olin itse herkkä lapsi, mutta kasvatin nahkani nuorena. Olen edelleen herkkä, mutta asiat on kohdattava siitä huolimatta.
Kokemus on rankka opettaja, mutta myöskin paras. Muistan kun olin itse n. 11-vuotias kun tätini asui viimeiset elinkuukautensa meillä. Kun näin mihin kuntoon keuhkosyöpä loppupeleissä ihmisen saa, päätin että tupakkaan en koske jos se vähääkään kasvattaa riskiä joutua samaan tilanteeseen (tuohon aikaan alkoi myös kunnon tupakka- ja alkoholivalistukset).
Tupakkakin on niin ihailtu tuote, että on ihan eri asia paasata ihmisille, että ''polttamalla syöpäriski kasvaa huomattavasti'' kuin nähdä ihminen siinä kunnossa, jossa toinen ei pysty enää kirjaa nostamaan omilla käsillään, kävelemään edes vessaan asti, ja on vähän väliä elvytettävänä meinatessaan tukehtua.
Siinä vasta oli niin rankka opettaja, että kavereiden painostuksesta ja ties miksi nössöksi haukkumisesta huolimatta tupakkaan en ole koskenut.
Sekin oli opettavaista, kun joutui pitämään oman päänsä ja vastustamaan yläasteen valtavirran mielipidettä siitä miten hieno tuote tupakka on.
Sitäkään en ymmärrä miten lapsille opetetaan asioita sillä ajatuksella, että kaikkeen on vain yksi ja ainoa ratkaisu. ''Et voi tehdä näin, koska..'' sen sijaan, että pistettäisiin lapsi miettimään. ''Mitä mieltä olet jos tekisit noin tai jos joku tekisi sinulle noin? Mitä siitä aiheutuisi? Miksi haluaisit tehdä noin? Voisitko tehdä toisin?''
Laitetaan lapsi ajattelemaan itse, niin kuin eräs maailman älykkäimmistä naista (äo lapsena 228) Marilyn vos Savant on opetettu.
Mahdollisuuksia on vaikka mitä, kun lapsikin laitetaan itse ajattelemaan ja pohtimaan eri vaihtoehtoja, eikä vain mustavalkoisesta noudattamaan yhtä.
En minäkään usko että lapset menevät helpolla rikki. Tuntuu että monessa mielessä lapsen suhtautuminen vaikeisiin asioihin on paljon mutkattomampaa kuin aikuisten.
PoistaOnpa sinulla ollut todella kasvattava ja synkkäkin kokemus sukulaisesi kanssa :/ On varmasti ollut todella vaikeaa seurata hyvin sairasta ihmistä vierestä. Kenties tätisi pelasti sinut samalta kohtalolta.
Vaatii myös paljon rohkeutta tietyssä iässä vastustaa joukkopainostusta. Koin muuten ihan saman tupakkapainostuksen parhaimpien kavereideni puolelta seitsemännellä luokalla koulussa ja onnistuin myös itse kieltäytymään vaikka se johtikin kaveripiiristä syrjäytymiseen.
Luulen että juuri tuo tapa jossa asioista keskustellaan lapsen kanssa auttaen tätä itse ymmärtämään asioiden syy-yhteyksiä on opettavaista. Ja silloin kun idea syntyy lapsen omassa päässä on se varmasti paljon pysyvämpi ajatus kuin sinne valmiiksi aikuisen syöttämä käsitys jostakin asiasta.