Jos luulitte että reseptikorteista oltaisiin jo nähty viimeiset vilaukset, olitte väärässä.
Tässä osat yksi &; kaksi.
Tässä osat yksi &; kaksi.
Mainitsinkin jo tuossa aikaisemmin että iso osa
näiden korttien resepteistä tuntuu nykyihmisestä
koomiselta tai sitten ihan suoraan sanottuna vastenmieliselle.
Esimerkiksi sisäelinten käyttö korttien resepteissä
on aivan normaalia mikä onkin ehdottoman järkevää
jos lihaa syö mutta nykypäivälle silti vierasta.
(On muuten hupaisaa että korttilaatikossa on kokonainen
oma osastonsa pelkille silliruoille kymmenine resepteineen.
Aivan kuin silli olisi jokin oma ravintoryhmänsä!
Onkohan sitä sitten nelisenkymmentä
vuotta sitten syöty paljon enemmän?)
näiden korttien resepteistä tuntuu nykyihmisestä
koomiselta tai sitten ihan suoraan sanottuna vastenmieliselle.
Esimerkiksi sisäelinten käyttö korttien resepteissä
on aivan normaalia mikä onkin ehdottoman järkevää
jos lihaa syö mutta nykypäivälle silti vierasta.
(On muuten hupaisaa että korttilaatikossa on kokonainen
oma osastonsa pelkille silliruoille kymmenine resepteineen.
Aivan kuin silli olisi jokin oma ravintoryhmänsä!
Onkohan sitä sitten nelisenkymmentä
vuotta sitten syöty paljon enemmän?)
Maistuisiko tämä ennen mainittu kieli-spaghetti-salaatti?
Tykkäisikö perheen nuoriso?
Tykkäisikö perheen nuoriso?
Entä munuaiset? Maistuisivatko ne vai
ovatko nekin jo liian eksoottista ruokaa?
Oletko sinä ikinä ostanut munuaisia saati niitä syönyt?
ovatko nekin jo liian eksoottista ruokaa?
Oletko sinä ikinä ostanut munuaisia saati niitä syönyt?
Nämäkin ovat minusta kummallisia yhdistelmiä.
Siis kuminarahka?
Siis kuminarahka?
Päärynän sisällä?
Kehysteenä vihreän paprikan viipaleita..?
Mitä ihmettä... Lisäksi tuo rahka näyttää herottuneelta... Hyhhyh.
Kumina on muuten kaikkien aikojen
henkilökohtainen inhokkimausteeni.
Minulle tulee oikeastaan paha olo pelkästään tämän kuvan katselusta.
Kumina on muuten kaikkien aikojen
henkilökohtainen inhokkimausteeni.
Minulle tulee oikeastaan paha olo pelkästään tämän kuvan katselusta.
Kinkkujuustolla täytetyt persikat ovat
kuminarahkan rinnalla jo ihan arkiruokaa.
kuminarahkan rinnalla jo ihan arkiruokaa.
Tässäkin kieli kylpyyn, mausteisiin ja nätisti rullalle.
Sellainen kepeä pikku iltapala.
Miten nuo kielet voivatkin näyttää niin... Kielille.
Ajatelkaa mikä olisi vastaanotto jos tarjoaisitte
tuttapavariskunnan iltapalaksi kielilautasen?
Tässä olisikin hyvä pikku ohjelmanumero arvuuteltavaksi
ennen vieraiden saapumista, voisi vaikka lyödä vetoa että mikä olisi kunkin reaktio.
Että ketkä söisivät kielet kauhusta kankeina kuitenkin liian kohteliaina kieltäytymään, ketkä sanoisivat suoraan että kiitos mutta ei kiitos ja löytyisikö joku joka oikein tykkäisi?
Sellainen kepeä pikku iltapala.
Miten nuo kielet voivatkin näyttää niin... Kielille.
Ajatelkaa mikä olisi vastaanotto jos tarjoaisitte
tuttapavariskunnan iltapalaksi kielilautasen?
Tässä olisikin hyvä pikku ohjelmanumero arvuuteltavaksi
ennen vieraiden saapumista, voisi vaikka lyödä vetoa että mikä olisi kunkin reaktio.
Että ketkä söisivät kielet kauhusta kankeina kuitenkin liian kohteliaina kieltäytymään, ketkä sanoisivat suoraan että kiitos mutta ei kiitos ja löytyisikö joku joka oikein tykkäisi?
Jos nämä ruoat aikoo alas huuhtoa,
olisi kai hyvä olla kurkunkostuketta.
olisi kai hyvä olla kurkunkostuketta.
Kuminarahkan rinnalle voisikin ottaa longdrinkin
tai kesäpirtelön joka ei varsinaisesti ole lainkaan pirtelö.
Kaikenlaiset hyytelöjälkiruoat, hyytelödrinkit,
hyytelöliharuoat ja hyytelö-ihan-mitkä-vain olivat
kovasti in, niin, oikeastaan jo 40-luvun puolivälissä
ja siitä jonnekin 70-luvulle.
tai kesäpirtelön joka ei varsinaisesti ole lainkaan pirtelö.
Kaikenlaiset hyytelöjälkiruoat, hyytelödrinkit,
hyytelöliharuoat ja hyytelö-ihan-mitkä-vain olivat
kovasti in, niin, oikeastaan jo 40-luvun puolivälissä
ja siitä jonnekin 70-luvulle.
On hauskaa että kun löysin nämä kortit, tuli mieleeni että näistä
syntyisi aivan mainio ruokablogi.
Kasvissyöjänä kuitenkin yli puolet resepteistä olisi jäänyt kokeilematta
joten ajatus jäi idean tasolle. Kunnes sitten korteista tietoa näitä postauksia
varten etsiessäni törmäsin blogiin jossa idea oli jo toteutettu! Mahtavaa!
Ihan älyttömän viihdyttävä blogi, maailmasta löytyy kyllä hauskoja ihmisiä.
Vaikka muuten osaisit ruotsia sujuvasti, suosittelen lämpimästi google kääntäjän käyttöä sillä jo valmiiksi hauska aihe huvittavasti kerrottuna + google kääntäjä = varmat naurut.
Käykää kurkkimassa.
Mulla on myös nuo kortit jossain piilossa. Olen sieltä joskus muinoin käyttänyt tasan yhtä korttia - muistaakseni "Liisan suklaapalat".
VastaaPoistaJa kävin tuolla sivuilla på svenska kurkkimassa, tässä vaiheessa hihitys muuttui käkätykseksi: "Kukkakaali. Haisee perse kun se on keitetty, tuoksuu vähemmän perse kun se on raaka. Kuinka onnekas meidän raaka ruoka ruokavalio kabaree!"
"Kukkakaali. Haisee perse kun se on keitetty, tuoksuu vähemmän perse kun se on raaka. Kuinka onnekas meidän raaka ruoka ruokavalio kabaree!"
Poista:D:D Hahaa!!
Juuri tällaista tarkoitin ;D Nyt on tiedossa yksi paikka minne mennä lueskelemaan jos kaikki harmittaa!
Onpa hurmaavia ;) kielirullia ja kaikenlaisia herkkuja...olisi todella mielenkiintoinen ruokablogi...liittyisin heti lukijaksi! Taidetaan tarjota jotain tälläistä tupaantuliaisissa jonne kutsumme sinut sitten kunniavieraaksi. Ajateltiin muutenkin tulla käyttäytymään epäsopivasti kaupunkiympäristöön...kutsua tuntemattomia ihmisiä kylään ja aiheuttaa rakkausaalto Helsinkiin ;) jokaviikkoiset ruokatapaamiset jossa kokattaisiin mitä kummalisempia sotkuja olisi mainio tapa tutustua uusiin ihmisiin..testaisi ihmisten sietokykyä ja huumoria. Näen jo menun mielessäni...tänään tarjolla kielirullia kurkkupedillä...ei muuta kuin rimpauttamaan naapureiden ovikelloa ja kutsumaan illalliselle ;) hahaa
VastaaPoistaTuota noin, mahdankohan mä sellaisiin tupareihin uskaltaa tulla,.. Ehkä jos ne kielet on marsipaania ;) Niin, voisihan näitä kortteja alkaa tosiaan tekemään erilaisista oikeista nameista niinkuin vaikka munuaisia jotka olisivatkin perunaleivoksista tehtyjä.. Tämä teidän tuleva konsepti kuulostaa kyllä kaikin puolin mielenkiintoiselta!
PoistaTulin heti kurkkimaan. Kiva kun tulit lukijaksi asti. Palaan tänne myös.
VastaaPoistaNyt on jo yö. Hyvää yötä siis.
Samaten ja tervetuloa <3
PoistaMinä olen syönyt munuaisia yhden ainoan kerran, kun kokkikoulussa oli pakko kerran valmistaa niitä ja maistaa kanssa. Voi hyvänen aika sitä hajua, mikä munuaisten keittämisestä lähti - ihan sellainen palaneen autonrenkaan haju! Yök! Voin kertoa, että sen jälkeen en ainakaan ikinä enää syö munuaisia. :-) Kieltäkin oli pakko valmistaa ja syödä (vieläpä eri eläinten kieliä!), ja oikella tavalla valmistettuna kieli voi olla ihan hyvääkin - jos siis ei tiedä, mitä se on!
VastaaPoistaNäistä korteista tulee mieleen sellainen, että erikoisuuden tavoittelu on ollut jotenkin itseisarvo; ihan sama, miltä ruoka on maistunut.
Voi kauhistus! Ja vielä eri eläinten kieliä :D Kamalaa! Mitä tuohonkin nyt sanoisi kun olen mykistynyt siitä visuaalisestä kuvasta jonka näen päässäni kokkikouluajoiltasi... Eivätkös ne kielen nystyt tunnu syödessä? Huh, en tiedä haluanko edes että vastaat tuohon kysymykseen, hyrr :S
PoistaSuosittelen tätä historia-podcastia suomalaisesta ruokakulttuurista:
VastaaPoistahttp://areena.yle.fi/radio/1702277
Enempää en nyt kestä tähän postitukseen keskittyä kun eläinten ruumiinosien syöminen etoo minua ;-) Vege vuodesta -94...
Kiitos, ehdottomasti menen katselemaan! Sinulla on kivoja "insight":eja näihin postauksiini mikä tuo sana onkaan suomeksi kun ei nyt tule päähän. Mukavaa!
PoistaYäk mitä kamaluuksia!
VastaaPoistaTulin vinkkaamaan, että blogissani on sinulle tunnustus ja haaste!
Ooo, kiitos! Käynkin katselemassa!
PoistaMunuaiskastike on mun lempiruokaa :) Äidiltä opittu. Munuaiset pitää muuten paistaa eikä keittää.
VastaaPoistaMinä tykkään siitä että jos lihaa syö, käyttää kaikkia ruhon osia. Joten äitisi on opettanut tyttärensä hyvin :)
PoistaÄidilläni taitaa olla nuo samat ruokakortit myös. Kieltämättä kinkkujuustotäytteiset persikat kuulostavat varsin omaperäiseltä yhdistelmältä, vaikka moniin suolaisiin ruokiin marjat ja hedelmät sopivatkin hienosti. Olettaisin että silli on ollut hyvin edullista ruokaa, siksi siitä on niin paljon ohjeitakin. Ennen ei ollut kaikilla varaa broileriin, ei sitä sillä tavalla saanut kaupasta kuin nykyään. Kalaruuat olivat edullisempia.
VastaaPoistaOlen varmaan omituinen ihminen mutta minun tuli nälkä kun ajattelenkin kieltä. Lapsuudessani maalla käytettiin eläimestä lähestulkoon kaikki sisäelimet ruuaksi. Lapsena herkkuani oli keitetty kieli leivän päällä leikkeenä. Todellakin, vesi herahtaa omalle kielelleni kun sitä ajattelen. Samoin munuaisista ja sydämestä valmistettiin herkullisia leikkeitä aamuvoileivälle. Harmittavasti vain en oikein itse osaa kunnolla niitä valmistaa, mutta ehkäpä uskaltaudun taas joku kerta kokeilemaan isoäitini keittokirjan avulla. Kirja on 30-luvulta ja sieltä löytyy vielä mielenkiintoisempia ruokia kuten anjovismunat, hapankaalikeitto, jankki (joka sisältää maitoa, verileipää ja voita), kaljakeitto, keuhkomuhennos (keuhkoja en ole syönyt, enkä aivoja), kokkareet, painesyltty, keitetyt porsaanjalat, puhelinkakku, tappioleivät, vasikanaivomuhennos jne.
Ymmärrän itse että jotkin sisäelinruoat voivat olla ihan maukkaitakin vaikken itse liharuokia syö mutta jotenkin tuo kieli tökkii sen ulkonäön vuoksi niine ttä on vaikea kuvitella ett äsiitä saisi hyvää syötävää! Nimittäin noita kielen nystyjä ajattelen. Esim. lehmänkielihän on karhea, eikö se tunnu omaa kieltä vasten ihan hirveän epämiellyttävälle?
PoistaKylläpä kuulostavat ihanankarmeille nuo isoäitisi keittokirjan jutut. Keuhkot on toinen juttu joita en voi edes ajatuksen tasolla käsittää olevan syötäviä. Mutta eikös tuo puhelinkakku ollut sellainen rex-kakku? Äitini teki sellaista joskus kun olin pieni ja oli hyvää!
Itseasiassa ne kielen nystyt poistetaan, niitä ei syödä. Kieli keitetään niin että sen pinnalla oleva kalvo, jossa ne nystyt ovat, kuoriutuu pois, vähän kuin jos kalttaisit tomaatin. Se pintakalvo on sitkeää, vähän kuin jännettä. Mutta sen kalvon alla kieli on hyvin samanoloista kuin muut sisäelimet. Koostumus on aikalailla saman tapainen kuin esim maksassa, tosin maksa voi paikoin olla sitkeää. Kieli ei ole yhtään sitkeää kunhan se pintakalvo on poistettu. Eikä siten tosiaan karheaakaan. Toden puhuakseni, keuhkot eivät tosiaan minuakaan hirveästi houkuttele, eivätkä aivot :D mutta ennen ei ollut varaa heittää mitään menemään. Englannissa naudan vatsalaukku on kuulemma myös hyvin perinteinen ruoka (avokki inhoaa sitä, on kuulemma karmeaa tavaraa).
PoistaEn tiedä millainen on puhelinkakku, en lukenut ohjetta sen tarkemmin eikä tuossa keittokirjassa ole kuvia. Mutta saattaa hyvin olla rex-kakun tyyppinen. Monet perinteiset reseptit ovat jääneet unholaan modernien juttujen tieltä. Nykyään halutaan niin erilaisia makuelämyksiä että jotkut ihan pelkistetyt leivonnaisetkaan eivät enää ole suosiossa.
Siitä tuli mieleeni että olen lapsuudessa syönyt myös sianpääsylttyä. Se valmistetaan pienenpienistä lihanpaloista jotka ovat sian päässä. Liha keitetään valkoisessa rasvassa ja kaadetaan kulhoon jähmettymään. Syltty säilytetään jääkaapissa kulhossaan ja siitä leikataan veitsellä siivuja suoraan kulhosta. Lopputulos on vähän kuin aladoobia mutta ei siis ole hyytelöä vaan pienten lihamurujen ja valkoisen sianrasvan seos. Ruisleivän päällä oikein hyvää leikkeleen korviketta vaikka siitä rasvasta en niin hirveästi pidäkään.
Aika jännää muistella lapsuusajan herkkuja :D
Oli pakko vielä palata tähän postaukseen. Tuo isoäitini keittokirja... no reseptit ovat paljon vanhempia kuin itse keittokirja (tarkistin, oma kappaleeni on 40-luvulta eikä 30-luvulta kuten aiemmin väitin) mutta kirjaa on painettu jo ilmeisesti 1800-luvun puolella samoin reseptein.
VastaaPoistaYstäväni löysi blogin jossa kyseinen keittokirja on ahkerassa käytössä. Itse lisäsin sen samantien lukulistalleni. Se löytyy tuolta: http://isoaidinreseptilla.blogspot.fi/
Kiitos kieli-infopaketista! Kun noita nystyjä olen eniten pohtinut että miten voi olla että ne menevät niineen alas kurkusta. Onneksi nyt selvisi että niitä nystyjä ei tarvitsekaan maistella. Tai siis minä nyt en kieltä muutenkaan maistelisi mutta ei tarvitse kärsiä niin kovasta myötäinhosta jos joskus kuulee jonkun syöneen kieltä. ...Joka taitaa kyllä olla aika utopistinen tilanne!
PoistaMinunkin lapsuusmuistoihin kuuluu monenlaista. Eräänä jouluna isäni oli ostanut kokonaisen sianpuolikkaan. Muistan edelleen miltä se näytti. Päästä äitini uskomatonta kyllä keitti sianpääsylttyä ja musitan että haju oli käsittämätön. Sitä en sitten musita että söikö sitä lopputulosta sitten kukaan, minä en ainakaan!
Tuo isoäidinreseptillä-blogi onkin tuttu ja ihana, aivan mahtavia reseptejä joita on pakko kerta kerralta ihailla.
Mutta onpa vanha reseptikirja, eipä ihme että ohjeet ovat niinkin eksoottisia että ne ovat jo tällaiselle 2000-luvun kasvatille aivan omaa hämmästysluokkaansa!