Aikuistuessa jotkin asiat jäävät lapsuuteen, toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Oma ihastukseni pimeässä hehkuviin juttuihin ei ole muuttunut miksikään.
Silloin 80/90-luvuilla tuntui olevan jos jonkinlaista hehkuvaa juttua.
Muistan erityisesti pääsiäismunien sisältä jonain vuonna löytyneet pimeässä hehkuvat liskot ja sitten tietysti ihanan Dream glow barbieni joka ihan todentotta loisti pimeässä yhtä voimakkaasti kuin mainoskuvassakin. Ja hehkuu muuten yhä edelleen, puku on minulla tallessa ja tuli sitä tässä hetki sitten ihasteltua.
Viitisentoista vuotta sitten makuuhuoneeni katto oli täynnä pimeässä hehkuvia tähtiä ja planeettoja.
Satunnaiset muroni taas popsin nykypäivänä mielelläni stockalta ostetulla lusikalla jonka varsi on jättimäinen pimeässä hohtava kummitus... Ja sellainen tylsähkö juttu kuin tavallinen salaatti maistuu jollain lailla jännittävämmältä kun sen rouskii menemään haarukalla jonka varsi on pimeässä hehkuva, virnistelevä luuranko. Säännöllisesti tipauttelen myös kirjoja Amazon-nettikaupasta tilatessani ostoskoriin erilaisia pimeässä hohtelevia maaleja ja kynsilakkaputeleita...!
Vaikka näin alhaalla fluoresenssin suossa ollaankin niin on sanottava että tällä hetkellä kotonani pimeässä hehkuu vain tämä tuorein näpertely jonka ripustin kattokruunun lenkkiin toistaiseksi roikkumaan.
Muistelisin etten ole tätä täällä blogissa ennen esitellyt. Toki tämänkin kaulakorun tekemisestä on jo mennyt muutama hetki, voi olla että se on ollutkin täällä ennen?
Muistelisin etten ole tätä täällä blogissa ennen esitellyt. Toki tämänkin kaulakorun tekemisestä on jo mennyt muutama hetki, voi olla että se on ollutkin täällä ennen?
Olin onneni kukkuloilla kun löysin muovailtavat fimo-massat askarteluliikkeistä.
Karkkiaskin kokoinen vakoinen pala muovailuvahan kaltaista massaa maksaa n.2e. Uunissa paiston jälkeen se on kivikovaa. Ja siitä voi tehdä oikeastaan mitä vain.
Ja sitä on myös pimeässä hehkuvana!
Karkkiaskin kokoinen vakoinen pala muovailuvahan kaltaista massaa maksaa n.2e. Uunissa paiston jälkeen se on kivikovaa. Ja siitä voi tehdä oikeastaan mitä vain.
Ja sitä on myös pimeässä hehkuvana!
Tämä kyllä kääntää katseita baarissa, kokouksissa ym. tilanteissa joissa valot himmennetään hetkeksi. Niin hillitty vaalea kaunotar vaikka siinä kauluspaidan katveessa mutta hieman himmeännetyssä huoneessa alkavatkin kanssakollegat hieraista silmiään kerran jos toisenkin :)
Mielikuvitukseni nyt vain tuntuu hetkellisesti taantuneen. En oikein keksi enää mitä muuta hauskaa voisin pimeässä hehkuvaksi muotoilla ja kuitenkin vain taivas on rajana.
Yhden tiedän sentään; avaimenperä on seuraavana liställani. Minulla on paha tapa kotiin tullessa nakata avainnippuni vähän mihin sattuu ja sitten sitä saa etsiä välillä loputtomiin. Tulevaisuudessa etsintöjä helpottaa yksinkertaisuudessaan se että napsauttaa vain valot hetkeksi pois päältä.
Hehehee, hauska idea tuo hohtava kaulakoru:).
VastaaPoistaMulla oli kakarana tuo samainen Barbie ja todellakin mainoskuva vastasi kerrankin todellisuutta:).
Kiitos, ajattelin jatkaa sarjaa hehkuvilla korviksilla, ehkä jollain linnuilla... Kehittelen vielä. ;)
VastaaPoistaHaha, mullakin oli joskus noita pimeässä loistavia tähtiä kattoa täynnänsä. Minun on tehnyt taas hirveästi mieli laittaa niitä kattoon, mutta en ole löytänyt niitä mistään. Kunnes sitten nyt kesällä kierrätyskeskuksessa käydessäni löysin sieltä ison (iskemättömän) paketin niitä eurolla, ja se piti tietenkin heti ostaa. Vielä en ole keksinyt, mihin laitan ne, mutta tallessa on. :-)
VastaaPoistaJa tykkään muuten ihan älyttömästi katsella kaupunkeja iltavalaistuksessa. Voin istua ja uneksia tuntikaupalla jossakin satamassa tai sitten jonkun suurkaupungin korkeassa paikassa. Se on mulle jonkinlaista sielunhoitoa. :-)
Juu, muistan ajan jolloin noita pimeässä hehkuviä tähtiä sai etsiä kissojen ja koirien kanssa, omani taisin löytää jostain ulkomailta kunnes 2000-luvun alussa niitä myytiinkin jo jokaisen marketin lastenosastolla. Niitä on kiva kyllä pimeässä katsella :)
VastaaPoistaMyös minä pidän hirveästi iltavalaistujen kaupunkien katselusta. Ja ylipäätään erilaisesta valotaiteesta kun taloja tai kasveja tietentahtoen valaistaan eri värivaloilla.
Ja muistan vieläkin miten 15-vuotiaana istuin viikonloppuisenä kesäyönä kaupungin puistonpenkillä raggarikavereideni siinä pojille vieressä flirttaillessa. Oma keskittymiseni oli vain penkin yläpuolisessa lehmusrivistössä jonka päällä oli katulamppuja joiden valo suodattui vihreiden lehtien läpi jotenkin uskomattoman taianomaisesti...
Se hetki on jotenkin iskostunut mieleeni, niin ihanan kauniin vihreäkimalteinen se lehtimatto siinä pään päällä oli... :)