maanantai 17. toukokuuta 2010

Niille jotka meri otti



Tänään pyöräretkellä rannikkokylässä.

Oli sumuinen päivä ja oli juuri satanut.


Ensin kävimme kylänrannassa.

Rannikkokaupungeissa kylillä ovat omat
 rantansa joissa järjestetään kesätapahtumia, saunailtoja ja
jonne asukkaat saavat veneensä laituriin elleivät
 ne omaan rantaan mahdu.


Rantaan oli huuhtoutunut paljon haurua, rakkolevää. 

Myrskyt irrottavat sitä merenpohjasta jossa sitä näköjään vielä on. Itämeren kunnon vuoksi se on vähentynyt ja tästä kärsii mm. lempparini, söpö rantakäärme joka munii noihin ruskeisiin levävalleihin. Haurua voisi myös syödä, siinä on lääkinnällisiä ominaisuuksia, siinä voi jopa kasvattaa perunoita tai käyttää kasvivärjäyksessä. En kuitenkaan ole toistaiseksi maistanut...




Tämä kylänranta muisti niitä jotka meri otti ja niitä jotka siitä saavat elantonsa.


Sinisimpukoita. Ne elävät 15 
vuotta ja puhdistavat merta. 



Näin törkyhienoja sammalia, ihan kuin voikukkasia suoraan kalliosta.

Tässä hiukan kelvoton kuva mutta toivottavasti muoto tulee esiin, kaksi ympyrää.

Tuolla keskiympyrän alla on hauta. 

 Mieltäni on aina vaivannut kuka tai ketkä lepäävät tuolla kauniilla
 paikalla avomeren edessä. Minua vaivaa etten tiedä. On harmi että tällainen asia 
on unohtunut seudulla jossa on aina ollut asutusta.

Mitä on täytynyt tapahtua että tieto moisesta paikasta on unohtunut?

Onko se unohdettu tarkoituksella? Onko ollut sukupolvi joka ei ole halunnut
puhua asiasta? Mikä karhunpalvelus siinä onkaan tehty.

Kerrotaan että kyseessä saattaisi olla aikansa paikallispäällikön
hauta. Mutta kerrotaan myös että kivikkoiselle rannalle on uponnut
laiva jonka haaksirikkoisten pelastusyrityksissä kuoli sekä haaksirikkoisia
että pelastajia ja kiviringit olisivat heidän muistolleen.

Jokin surullinen tapahtuma taustalla kuitenkin on, jokin sellainen
tapahtuma jota ei ole haluttu unohtaa. Kuvasta sitä ei näy mutta noita
kiviä tuolla on paljon. Ja painavia. Sitä ei ole rakennettu hetkessä 
eikä aivan pienin ihmisvoimin. Sen tekoon on mennyt pitkä aika
ja paljon lihasvoimia. 

Nyt kukaan ei enää tiedä miksi.

Helppo uskoa miten tällaisiin vesiin laiva haaksirikkoutuu myrskyssä.

1 kommentti:

  1. Tulin vastavierailulle...Tosi hienoja kuvia,ja nuo oranssit sammaleet ovat upeita;en ole tuollaiseen tainnutkaan törmätä...
    Vastasin kysymykseesi blogissani.

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi ❤️