Kukaan vanhoja suomalaisia naistenlehtiä lukenut
ei ole voinut välttyä Turkulaisen Silo - trikoo
ja "muotiatelieri"-tehtaan mainoksilta.
Silo toteaa mainoslehtisessään:
"Kun kutomateollisuuden tuotteita ruvettiin maassamme valmistamaan,
jähmettyi tuotanto yksitoikkoiseksi massavalmistukseksi. Tuotteet olivat lujia
ja huokeita mutta ne eivät ostajia tyydyttäneet, ne eivät olleet kauniita.
Trikooalalla ovat keinosilkin alati parantuessa mahdollisuudet ja yleisön
vaatimukset alati kasvaneet. Näitä mahdollisuuksia hyväksi käyttämään
perustettiin Turussa vuonna 1928 Kudos OY Silo joka nuoresta ijästään
huolimatta on maamme tunnetuimpia alallaan."
Ylpeästi todetaan seuraavaksi että menestyksen takana ovat
onnistuneet mannekiininäytökset sekä Silon omat kuosit mutta
luonnollisesti myös laatu ja hinta.
Silo ei turvaudu vain sulosanoihin vaan esittelee
esitteessään tehtaansa toimintaa joka kaiketi kiinnostaa
myös joitakuita nykynaisia. Siis lehtisessä eteenpäin.
"Työ alkaa langasta. Se ostetaan valmiina, osittain kotimaasta
mutta useimmin ulkomailta. Silkin ja useiden muotikudosten
valmistukseen tarvittavia erikoislankoja ei saa suomesta.
Eniten käyttää Silo keinosilkkiä mutta myös puuvillaa,
villaa, angora-villaa, vistraa...
Silossa valmistetaan myös hyvää, tiivistä Charmeuse-kudosta.
Joka myyntikaudeksi tulee jotakin uutta!"
"Kuosien ja laatujen ohessa myös hinta on Silossa saanut aina huomiota
osakseen, ja tämän määrätietoisen pyrkimyksen tuloksena Silon
viimeaikaiset kauneimmatkin uutuudet ovat hinnaltaan varsin edulliset.
Niinpä himmeästä kuparisilkistä kudotusta, viimeisten
muotivaatimuksien mukaisesta mattacrepistä valmistetut
alusvaatteet, puvut ja puserot ovat aivan hämmästyttävän huokeat!
"Kun kankaat on kudottu, ne tarkastetaan erittäin huolellisesti.
Jos jossain kohtaa on lanka katkennut, korjaa tarkastaja
viallisen paikan käsin, tehden siihen samanlaisen
silmukan kuin mitä konekin tekisi.
Tämän jälkeen seuraa värjäys, Silon värikartoissa on lähes
sata erilaista vivahdusta. Sitten trikookankaat mankeloidaan ja jo odottavat
leikkaajat päästäkseen paloittelemaan kankaat alushameiksi, leningeiksi,
housuiksi tai yhdistelmiksi joita sitten kauppiaat myyvät ympäri maan.
Monilla tahoilla odotetaan mielenkiinnolla Silon uutuuksia.
On totuttu ettei Silolta tule milloinkaan kilpailijoitten tuotteiden
jäljittelyitä vaan aina on jotain ennen näkemätöntä.
Usein kauniimpaa kuin on osattu odottaakaan!"
Esite kuvailee miten kaikkein pyhimmässä, kuosien suunnitteluosastolla
asut kaavoitetaan elävien mallien päällä jonka jälkeen kone leikkaa
20-30 kaavanmukaista kangaskappaletta kerrallaan valmiiksi.
"Erikoiskonein kappaleet saumataan ja ommellaan yhteen.
Hienoin konein suoritetaan koristekirjonta "brodeeraus," eräs koristelutapa
on myös "applikaatio," kukka- ym. koristeitten muovaileminen värikkäistä
päällekkäin ommelluista tilkuista.
Trikootuotteiden viimeistelyssä tarvitaan paljon käsityötä, tärkein
näistä on päättely jonka näemme yllä olevassa kuvassa."
"Viimeisenä työvaiheena on silitys joka sekin tapahtuu käsin ja erityisen
huolella. Mutta ovatpa silittäjätytöt niin tottuneita ohuimmankin crepin
käsittelyyn että kappale varmasti kyllä saa oikean muotonsa.
Sen jälkeen osa tavarasta pakataan varastoon pahvirasioihin,
muutamat arvokkaimmat valmisteet kukin erikseen n. s.
lahjapakkauskoteloihin. Ja sen jälkeen ovatkin Silo-tuotteet
valmiita jättämään syntymäsijansa."
Silo menestyi pitkään.
Loppunsa tehdas kohtasi vasta
vuonna 1986 jolloin se meni konkurssiin.
Vaikka Suloinen Silo on siirtynyt tehdastaivaaseen, kuullaan tässä
blogissa Silosta vielä toisenkin kerran. Sikseen kauniita kun
ovat yrityksen kuvastot. Onko teillä Silomuistoja?
