Niin, minulla olisi niin paljon kaikkea kirjoiteltavaa taas,
olen aivan innoissani pitkistä googlailuista ja jännien tarinoiden lukemisesta!
Erityisesti netin kuvapalvelut ovat koitumassa kohtalokseni,
kun
klikkaat yhtä mielenkiintoista kuvaa, johtaa se taas toisiin
mielenkiintoisten kuvien
kuvagallerioihin jotka johtavat taas uusiin
ihmeellisiin kuvagallerioihin loputtomiin...
Maailmassa on ollut niin paljon
mielenkiintoisia ihmiskohtaloita ja niin
kummallisia juttuja ja
ihmeellisiä näkymiä että tekisi mieleni vain laittaa
kaikki
arkitekeminen tauolle ja tutkia vain kunkin jännän kuvan
taustoja kunnes
läkähdyn.
On niin harmillista kun se ei ole mahdollista!
Mies kissansa ja heppansa kanssa kuvattavana?
Kyllä me ihmiset sitten olemme olleet kummallisia.
Ei tarvitse juuri lukea fiktiota kun riittää että lukee parit historiankirjat.
Minulla on jo monta juttuaihetta varastossa joista kerron tarkemmin sitten
joskus kun minulla on aikaa perehtyä jokaiseen niin hyvin kuin on tarpeen.
On se kyllä hyvä että on tämä netti ;)
Ajattelin kuitenkin paremman puutteessa tarjota parit jännät
kuvat joihin muutamiin liittyy lyhyt tarinakin. Muut ovat
vain hienoja kuvia (mielestäni.)
Varoitan että nämä ovat aika hurjia, satuin eksymään
arkeologia-aiheiseen osioon googlaillessani!
Paremminhan tämän postauksen olisi olisi ollut odottaa
tuonne pyhäinpäivän tai halloweenin aikoihin mutta en malta...
Ensimmäinen on muinainen koristelutapa.
Tämä on Chiapasista Meksikosta löytynyt kallo.
Nykyhiphopparit jotka istuttavat timantteja hampaisiinsa
ovat ihan ajasta jäljessä! Ilmeisesti jalokivet hampaissa
ovat ainakin 2500 vuotta vanha juttu.
Nämä timanttisuut eivät olleet ylhäisön etuoikeus vaan
ihan kaikki kansanluokat ja niistä erityisesti miespuoliset
henkilöt laitattivat lookkinsa uusiksi näin.
Toimenpiteessä kovalla obsidiaaniporalla porattiin
hampaaseen reikä johon runtattiin valittu kivi, esimerkiksi jadenpala.
Ja näitä kalloja tutkimalla on saatu selville että toimenpiteen
suorittajat osasivat hommansa ja osasivat välttää hammasjuureen
osumisen. Nämä olivat siis ilmeisesti aika taiten tehdyt vaikka ensin
ajattelin että voi kauhistus mikä hammaslääkärin painajainen!
Kuvan naiselle on tapahtunut onnettomuus jonka
seurauksena hänelle on valmistettu puiset jalat.
Voimme vain kuvitella miten vaikeaa noilla
on ollut kävellä koska katsokaa nyt;
nehän ovat selvästi juhlakoivet, viininlehtikaiverrukset
rypäleterttuineen ja KOROT!
Kauneus ennen kaikkea!
Sitten törmäsin ensimmäisen kerran elämässäni taiteilijaan
nimeltä Jacques Fabien Gautier d'Agoty joka syntyi vuonna 1711.
Hän oli aika mielenkiintoinen tapaus mutta eittämättä loistava
taiteilija. En osaa oikein sanoa miksi nämä ovat niin kiehtovia
. En tohtinut laittaa tänne niitä hurjimpia. Osa on aika riettaita ja
järkyttäviäkin. Katsokaa vaikka.
Korsetti ei ole kauhean vanha juttu, se lanseerattiin vasta joskus
1500-luvulla Espanjassa ja Italiassa josta sen käyttö levisi Ranskaan
ja lopulta kaikkialle muualle maailmaan.
Sen ensitarkoitus oli esteettiseksi tarkoitettu, kapea vyötärö tuli
kauneusihanteeksi mutta myöhemmin korsetin käyttämättäjättäminen
ei tullut kyseeseen sillä siihen alettiin liittää myös käsitteitä siveydestä
ja kunnollisuudesta.
Kuten kaikki naisten muoti jossain vaiheessa, korsetinkäyttökin
vedettiin överiksi jonka takia erilaiset kansanterveysliikkeet aika ajoin
julkaisivat tällaisia kuvia. Ja pahinta oli että tuo yläkuva ei ole yhtään liioiteltu!
Tässä näyttelijätär Camille Clifford jolla oli ideaalivyötärö
Jos olette yhtään lukeneet huonoja historiallisia hömppäkirjoja
tai katsoneet vastaavia elokuvia, muistanette kohtaukset jossa naiset
ennemmin tai myöhemmin tarvitsivat hajusuolaa.
Ja miksikö?
No siksi että äärimmilleen kiristetyt korsetit synnyttivät
happivajausta jonka takia naiset pyörtyilivät tuon tuosta.
Tuon ajan naiset tulivatkin tunnetuiksi heikkoudestaan
ja hentoudestaan eikä ihme.
Jatkuva happivaje heikonsi immuunipuolustusta rankasti
jolloin nainen ali kuin avoin ovi monille taudinaiheuttajille
ja sairauksille. Puhumattakaan siitä että sisäelinten toiminta
häiriintyi usein. Synnytys oli myös usealle tavallista
rankempi paikka kiitos korsetin.
Tässä on muumio.
Jokainen on joskus muumioista kuullut mutta tämä ei
olekaan ihan mikätahansa muumio. Tämä on ns. tee-se-itse-muumio.
Pohjois-Japanilaiset munkit ovat aikanaan lukemani
perusteella tehneet aika hurjan kuuloisia temppuja.
Eräs hurjimmistä tempuista on tämä.
Eräänä päivänä munkki aloittaa Shokushinbutsu-nimisen riitin.
Ensimmäisen tuhannen päivän, eli noin kolmen vuoden ajan munkki
kuntoilee hullun lailla. Siis rääkki potenssiin sata. Tämä siksi että
ko. munkki haluaa tulla mahdollisimman laihaksi ja aliravituksi,
kaikki läski must go.
Tappaa ei kuitenkaan itseään saa eli hiukan pitää syödäkin.
Ruokana on siemeniä ja pähkinöitä.
Kun tuhat päivää on kulunut...
Alkaa toinen tuhannen päivän periodi.
Nyt peli kovenee.
Ruokana on vain ravintopitoisia puunkuoria ja nilaa
sekä juuria. Paluuta ei enää tästä pisteestä ole sillä
juuret holautetaan kurkusta alas kiinalaisen lakkapuun
mahlasta valmistetulla juomalla joka on hitaasti tappavaa myrkkyä.
Kolmen vuoden ajan siis hiljalleen myrkytetään kehoa.
Ei vain muumiointitarkoituksissa vaan myös siksi että
hiljalleen keho tulee niin myrkylliseksi että kaikenlaiset
kärpäsentoukat ja ruumismadot eivät sitten syö sinua.
Tässä vaiheessa saa tottua jokapäiväiseen oksenteluun ja
jatkuvaan huonovointisuuteen myrkyn takia.
Tämän tuhannen päivän periodin loppupuolella prosessi
alkaakin olla valmis, munkissa vielä henki pihisee. Silloin
hän kiipeää varta vasten valmistettuun kivihautaan joka suljetaan.
Hautaan kulkee ilmaputki ja pieni kello.
Joka päivä munkki helistää kelloa kertoakseen onko vielä elossa.
Eräänä päivänä kello ei enää soi.
Silloin hengitysputki vedetään pois.
Kuluu vielä 1000 päivää.
Sen
jälkeen muut munkit avaavat haudan ja katsovat
onko tämä useamman
vuoden pituinen muumiointiprosessi
ollut onnistunut. Tämän kaiken tuskan
ja vaivan jälkeen
uskomatonta on että muumiointiprosessi onnistui
siltikin vain hyvin harvoin!
Mikäli näin kuitenkin, harvoin, kävi, vietiin muumio
temppeliin muiden ihailtavaksi!
En ole tainnut ikinä kuulla mitään hullumpaa!!
Nyt on kyllä pakko sanoa että vain Japanissa...
Ja anteeksi, nyt kun muumiolinjalla mennään täytyy
tämäkin riipaiseva ihmiskohtalo kertoa.
Tässä lepää Urszula Morszkowska, krakovalainen 20-vuotias
tyttö joka kuoli hääpäivänään vuonna 1787.
Hän kuului ylhäisaateliin ja isällä oli tytölle suuret suunnitelmat.
Urzula
ei kuitenkaan suostunut näihin suunnitelmiin sillä hän oli
rakastunut,
paha vain että kohde ei ollut aatelinen vaan tavallinen
kansanmies jonka
Urzula kihlasi isästä välittämättä.
Tytön isä otti tämän "landepaukun" naimisen tosi pahasti.
Teeskennellen
hyväksyvänsä pakon edessä asian hän tarjosi
tyttärelleen tämän omissa
hääjuhlissa viinimaljan joka oli myrkytetty.
Urzula menehtyi samana päivänä ja hänen ruumiinsa on
esillä Krakovalaisessa kirkossa yhä hääpukuun puettuna.
Seuraavaksi hauskempi juttu.
Kun
pakettipostin kuljetus aloitettiin eräässä jenkkiläisessä
osavaltiossa
1913, alkoivat neuvokkaat äidit lähettää lapsiaan postilla!
Postimerkit
kiinnitettiin lasten vaatteisiin neuloilla ja matkanteko
voi alkaa.
Lapset matkasivat ominpäin postisäkkien joukossa myös junavaunuissa.
Kun
postilaitos sai kuulla joidenkin kuukausien jälkeen näistä erikoisista
paketeista ohjeistettiin postiljooneja olemaan enää hyväksymättä
lapsipostia.
Tässä on Edward Mordrake.
Hän
oli 1900-luvun alun englantilainen pääri, siis yläluokkaan kuuluva mies
joka oli syntynyt kaksikasvoisena. Toiset kasvot hänen takaraivossaan
eivät voineet syödä eivätkä puhua mutta ne voivat nauraa ja itkeä.
Edward kärsi todella suuresti tilastaan.
Pahinta tilanteessa oli että toiset kasvot kuiskivat Edwardille erityisesti öisin.
Käsittämätön tilanne.
Hän rukoili lääkäreitä poistamaan toiset kasvot mutta
niin ennenkuulumaton oli koko juttu etteivät lääkärit edes yrittäneet.
23-vuotiaana Edward ei enää ketänyt tilannetta vaan myrkytti itsensä kuoliaaksi.
Nämä minun piti näyttää koska ne ovat niin somat!
Kuningas
Childerik 1 oli Merovingien kuningas 440-482.
Eli kauan sitten.
Childerik teki mitä tuohon aikaan tehtiin, tappeli ja soti paljon ja
lopulta kuoli.
Yli
tuhat vuotta hauta oli koskematon kunnes sitten
1653 Adrien-niminen
muurari työskenteli kirkkomaalla
ja hän sattui osumaan kuninkaan
hautaan. Haudasta löytyi
kultarahoja, koruja ja 300 pikkuruista
mehiläista
kullasta ja jalokivistä valmistettuina!
Ihania!
Asia unohtui suunnilleen sadaksi vuodeksi.
Sitten
aikansa historijoitsivat kiinnostuivat jälleen asiasta,
hautalöytöjä
tutkittiin innokkaasti ja ne kirjoihin ja kansiin
painettuine
tutkimuksineen lahjoitettiin v. 1755 Ludvig XI:lle
eli
aurinkokuninkaalle.
Tälläpä vain oli niin paljon helyjä
ettei hän jaksanut
kiinnostua koko aarteesta vaan sekä vaivalla
laadittu kirja
aarteesta ja itse aarre haudattiin kenenkään niistä
innostumatta arkistojen kätköihin.
Jonne se unohdettiin jälleen melkein sadaksi vuodeksi...
Vuonna 1831, marraskuun alkupäivinä tuonne arkistoihin murtauduttiin.
Koko 80 kiloa painava aarre ryöstettiin ja sulatettiin!
Näin kävi tälle upealle ja massiiviselle hauta-aarteelle.
Myöhemmin varkaiden jäljeltä löydettiin kuvan kaksi
kultamehiläistä jotka olivat jääneet kiveyksen rakosiin.
Ja viimeinen kuva joka lopettaa tämän kuriositeettisarjan.
Tästä ei kyllä ole sen kummempaa sanottavaa joten
kerron vain mitä kuvan takana lukee kaikessa yksinkertaisuudessaan:
"Aunt Velma.
She never married."
