Ekat ponit

Kotiliesi - vanhat kannet

Kouluhommien ansiosta olen nyt joutunut jonkinverran
varastoimaan näiden vanhojen kansien kuvia koneelle.

Aika kivoja.

Luulen että nykylehdet voisivat ottaa mallia
 ensinnä siinä että olisi mielestäni todella virkistävää jos
 kansi ei olisi täynnä sisältöön viittaavaa tekstiä ja
myös tällaiset vanhat kuvitukset saisivat tarttumaan lehteen
paljon useammin kuin nykyään.

Vinot otsikot kansissa eivät
muuten johdu kuvankäsittelytaidoistani vaan otsikointi
tuolloin näytti olevan hiukan kotikutoisempaa kuin
nykyään ja monessa lehdessä tekstit menevät hellyyttävästi vinoon.

 

Miehen hoito-opas - Olkaa tyyni

Kotiliesi 1956. Pahinta on että artikkeli on vain
puoliksi humoristiseksi tarkoitettu.

Miehen hoito

Opas aviovaimoille

Tämä opas on tarkoitettu sekä vastanaineille että niille
 jotka jo vuosikausia ovat tehneet samoja erehdyksiä ja 
ihmetelleet missä vika oikein piilee.

Hänen sielunsa liikkeet

Mies katselee toista naista. 

Muistakaa että hän olisi teistä kauhean ikävä ellei katselisi. 

Sillä sehän todistaa vain että mies on edelleen nuori ja elinvoimainen.

***** 

Te selostatte miehellenne mitä päivän aikana on tapahtunut. 
Mies murahtaa ja vaikenee. 
Sormianne syyhyttää tarttua hiilihankoon. 

Pankaa kuitenkin kädet kiltisti helmaan. 
Hän rakastaa teitä yhä. 

Mies vain pitää hiljaisuudesta. 
Ja mikä raivostuttavinta, juuri silloin kuin te haluaisitte jutella.

***** 

On syntymäpäivänne ja hän on unohtanut sen. 
Voitte olla hiukan loukkaantunut. 
Älkää kuitenkaan moittiko häntä, tunnepitoiset virstanpylväät 
eivät hänelle merkitse yhtä paljon kuin teille. 

Kun taas on hänen syntymäpäivänsä, hän ansaitsee kunnon lahjan. 
Maksakaa se käteisellä omista säästöistänne, 
ei talousrahoista, puhumattakaan että antaisitte liikkeen lähettää laskun hänelle.

***** 

Olette hiukan torailleet. 
Yö saapuu ja mies nukkuu sikeästi. 
Te heittelehditte vuoteellanne ja melkein itkette. 
Mies on itsekäs, hän ei välitä ja niin edelleen. 

Se ei ole totta. 
Miehet vain käyttäytyvät siten.
  

***** 

Kello lyö yksitoista. 
Miehenne haukottelee kuuluvasti, venyttelee ja sanoo: 
”Niinpä niin, aamun virkku, illan torkku! Se tapa talon pitää!” 

Teistä se on toivottoman typerää sillä olette kuulleet
 tämän sanonnan joka aamu koko avioliittonne ajan. 

Mutta älkää lausuko sitä ääneen. 
Useimmat aviomiehet ovat aivan tavattoman 
ihastuneita itse lausumiinsa pikku typeryyksiin.

***** 

Teille on tullut vieraita. 
Mies sanoo: 

”Kas niin eukkoseni, laitahan kahvia!” 

Tunnette itsenne tosiaan eukoksi ja haluaisitte 
tyhjentää kahvipannun miehenne niskaan. 

Älkää kuitenkaan tehkö näin sillä eukko on itse
 asiassa lempinimi, samoin kuin ”meidän mamma” ja ”aviosiippa.”

***** 

Ystävättärenne tulevat iltapäivällä kylään. 
Joko työnnätte heidät ovesta ulos ennen kuin 
miehenne palaa työstä tai varoitatte häntä etukäteen. 
Olohuoneesta kuuluva naisten rupattelu hänen työntäessään
 avainta lukkoon saa hänet raivostumaan ja ajaa miehenne ravintolaan.

 *****

Ruoho vaatisi leikkausta ja keittiön hyllykin repsottaa irti seinästä. 
Miehenne vain istuu tekemättä mitään. 
Älkää nalkuttako hänelle. 

Parempi mies toimettomanakin kotona kuin kokonaan poissa.

*****

Olette juuri valmistaneet suuritöisen aterian. 
Miehenne syö sitä hyvällä halulla. 

Älkää missään nimessä kertoko miehelle 
kuinka suuri vaiva sen valmistamisessa oli. 

Miehenne ruokavalio katoaa välittömästi.

***** 

On talvi ja jalkanne ovat kylmät kuten naisilla yleensä. 

Älkää nostako niitä miestenne säärien päälle.
 Hankkikaa kuumavesipullo.

***** 

Älkää koskaan panko hänen laatikkoonsa paitaa josta puuttuu nappi. 

Hän ei kerta kaikkiaan ymmärrä naisellista käsitystä
 jonka mukaan pyykki ja vaatteiden korjaus ovat kaksi eri asiaa.

***** 

Älkää koskaan arvostelko hänen solmioitaan
 älkääkä valitko niitä hänelle vaikka oma
 makunne on parempi. 

Solmio on miehelle tyylikkyyden huippu. 

Antakaa hänen luulla että se ilmaiseen hänen omaa persoonallisuuttaan.

***** 

Älkää myöskään koskaan parsiko hänen
 sukkiaan erivärisellä langalla. 


Voitte arvella ettei kukaan näe hänen kenkiensä sisäpuolelle mutta hän, 
miesparka on varma että kaikki näkevät hänen 
varpaansa ja saa siitä alemmuuskompleksin.

***** 

Jos miehenne niska on punainen, älkää kehoittako 
häntä siirtymään suurempiin paidankauluksiin 
sillä hän ei anna neuvollenne arvoa. 

Silti voitte tarkkailla hänen ruokavaliotaan ja verenpainettaan.

*****

Mies antaa teille joululahjaksi uuden, 
hienon pesukoneen vaikka toivoitte helminauhaa. 

Olkaa tyyni. 

Hän kuvittelee tekevänsä teidät yhtä 
onnelliseksi kuin olisi itse vaikkapa uudesta sorvista lisävarusteineen.

***** 

Kun olette vilustunut mies toteaa teille ”voi sinua.”  

Mutta kun hän on vilustunut on se maailman loppu. 
Hän tarvitsee kuumemittarin, lisää pieluksia, 
kuumaa juotavaa ja kellon vuoteensa viereen. 

Muistakaa että kun mies on sairas on tauti aina erittäin vakava.

***** 

Hän tulee kotiin ja kysyy mitä on päivälliseksi. 
Vastaus on lihapullia. 
Mies pahastuu sillä hän oli toivonut kanaa. 

 Kun hän pohtii asiaa on hän melko varma että te 
kaiken aikaa tiesitte hänen toivovan kanaa mutta 
ilkeyttänne ette niin tehneet. 

Teidän olisi siis pitänyt heti aamulla kertoa miehelle 
että valmistatte lihapullia. 

Näin mies välttyy pettymyksiltä.

Arjen kuvia; kotiliedet, maalaukset ja ötökät

Sillä on liikaa projekteja.

Ja töitäkin...

Tässä kuvassahan siis kultakuoriaiset (kielet huulia lipoen) ovat
 menossa syömään kirvoja jotka nukkuvat.

Pahaa-aavistamattomista kirvoista pari pullukkaa on herännyt
 kun pari vielä nukkuvat.

Pääsivät karkuun kuitenkin.

Parit jädet - XL ja Donna

Näistä jätskeistä löysin mainospätkänkin.
 "Iso XL ja ihana Donna, vastaansanomattoman hyvää!"

 Tällä videolla  Donna ja XL tapaavat.
 Näin vuonna 1993.

Kuka muistaa?

Alushameita, vintagelaukku ja finlayson-löytö

Viimeaikoina on käynyt todella hyvä tuuri alushamerintamalla.

Löysin äidinmummolani vintiltä kaksi äitini vanhaa alushametta.

Nämä ullakon kylmäsäilytyksessä siis viimeiset 40+-vuotta!

Edelleen priimakunnossa, toisen kuminauha vain
 kaipasi vaihtamista. Puuvillaa ja pitsiä. 

Alushame nro. 3 löytyi kotipaikkakuntani uudehkosta
 läjäkirppiksestä joka onkin mielenkiintoinen paikka.

Vanha puutalo jonka seinälautojen väleissä vähintään 3cm
rakoja ja se on kasattu täyteen ilmeisesti kuolinpesistä ostettua
 tavaraa. Voit avata ja penkoa kamaa mustista jätesäkeistä ja
 yhdestä sellaisesta satuin löytämään tämän numero kolmosen.

Oikein kaunis tehdasvalmisteinen tyllialushame jonka
tylliosuus on hennosti lilahtavaa mutta kuitenkin
niin vähän että sitä ei helposti huomaa. Tästä olen
iloinen! Kuin uusi ja täydellisen sopivan muhkea.

Ostin myös eurolla nailonsukat ja tässä kanankoipeni. 

Minun piti pukea ne päälle tuolla tavalla lattialla 

sillä pelkäsin että muuten ne repeytyvät ja otin 

tällaisen taidekuvan. Nuo ovat muuten lempikenkäni.

Laukunkin ostin. Maksoi yhden euron. On mukavaa olla

tällainen kirpputoriasiakas sillä suureenkin shoppailuun

saa kulutettua maksimissaan kymmenen euroa rahaa,

jos sitäkään. Ja se hyvien löytöjen ilo on omaa

luokkaansa.

Tässä kuvassa laukku näkyy hienona jollaiseksi sen laitoin.

Ostaessani se oli melkein kaksinkerroin, aivan harmaa pölystä

ja rutussa. Näin kuitenkin sen potentiaalin ja kotona tungin

laukun niin täyteen kostutettua sanomalehtipaperia kuin

sinne mahtui. Seisoin jopa veskan sisällä jotta tiiviys olisi

maksimaalinen. 

Kun laukku oli hetken saanut oieta,

olivat rypyt ja vekit poissa, laukussa raikas tuoksu

Ja lopputulos oli aivan kelpo.

Ilahduin myös kun löysin aivan uuden ja avaamattoman
 Finlaysonin pussilakanan kolmella eurolla. Mitenköhän joku on
 malttanut hautoa tällaista avaamattomana kaapissa monta
vuosikymmentä?

Minun onnenihan se oli.

Kangas on nimeltään "Ruusu"
tai mahdollisesti huhupuheiden mukaan "Ruusunen." 

 Tämä on ruskeavalkoinen mutta olemassa tätä kangasta
on ollut myös valkovihreänä, sinivalkoisena, punavalkoisena,
oranssina, keltaisena... Inkerin arkistot retrolle-nimisessä
facebook-ryhmässä on valkovihreästä kuva ken sellaisen
tahtoo nähdä.

Dummy, daim, marabou, hubba bubba ja melody pops!

Loppukesästä kävin varastossa ja selailin pahvilaatikkoa
jossa kasoittain erilaisia 80/90-lukujen lehtiä.

Oli Osuuspankin lastenlehteä Hippoa,
 Koululaista, Aku Ankkaa, Maija Mehiläistä ym.

Ai, sitä nostalgiaa.

Hieman nenää nyrpistäen tuli lehtiin tartuttua kun
 kylmävarastossa talvella vieraillut myyrä tai hiiri oli
niihin jättänyt pipanaiset terveiset.

Myyräkuumetta uhmaten näpsin parit namikuvat.

Lapsena rakastin näitä. 

Se oli rasia jonka sai kahdeksi erilliseksi rasiaksi! 

Tai sitten sen voi pitää kokonaisena rasiana jossa oli kuitenkin 

kaksi eri avausaukkoa joista karkkia voi kaataa naamaansa.

Helsingissä jenkkinameja myyvällä Behnfordsilla olen nähnyt 

samantapaisia makeisia nimeltään Willy Wonkan rakeet, vinkkinä

teille kanssakaipaajat.

Lisää nameja. 

Non Stopit muistan kuin eilisen päivän. 

Rangot ovat pyyhkiytyneet muististani, 

nuo Bajtit muistan hämärästi. 

Muistan että suklaa oli juuri sellaista kuin 

miltä se kuvassa näyttääkin, pienikokoinen 

 mutta tosi paksu yksittäispakattu pala. 

Sitten nämä Chupa-Chupsit. 

Niissä oli päällä kova, läpinäkyvä sokerikuori ja purkka sisällä. 

Markkinoilla oli tuolloin tarjolla myös ainakin Barbie-merkkisiä

 tikkareita joiden idea ja maku oli sama.

Chupa Chupseja ovat myös kuvan pillitikkarit, Melody Popsit. 

Jokin aika sitten luin lapsuuden herkkujen muisteluketjuja 

joissa moni kirjoittaja kaihosi juuri näiden perään. 

En teidä miten tarkkaan ovat sitten hyllyjä syynänneet 

sillä näitä löytää yhä kaupoista. 

Oma suosikki silloin ja nyt on vesimeloni.

Kuvassa näkyvät myös nykyään

 erittäin epäkorrektit lakritsimakeiset, 

"It's black, it's magic!" 

Kyseessa siis Fazerin Musta Makia-lakritsi.

Date

Näiden markkinointiin syydettiin paljon rahaa. 

Näin ainakin oletan sillä aikoinaan jokainen nuorten tai teinien lehti oli 

täynnä Date-mainoksia. Itseä se ärsytti niin paljon etten milloinkaan niitä 

ostanut mutta tiedän monen kaipailevan nostalgisesti jotakin Date-tuoksua.

"Älä epäröi näyttää kuka todella olet. 
Valitse tuoksu joka kertoo juuri sinusta."

Muistaakseni Osuuspankkien teineille suunnatusta lehdestä Silveristä.

Sarvikuonokkaan toukka

Löysin puutarhatöiden lomasta ihanan toukan.

Se oli niin hellyyttävä ja läski, jotenkin aivan turvaton, kuin pieni vauva. 

 

Laitoin sen äkkiä takaisin sinne mistä sen löysinkin.

Tämä toukka on sarvikuonokkaan toukka. Ajatelkaa että
 sarvikuonokkaan kehitys munan ja toukan kautta
kuoriaiseksi kestää 5 vuotta! Ei mikään turha elukka.

Kuva: google

Onpa komea! Ei yhtään ihme että toukalla kokoa ja näköä.
Uroksella on tuo iso sarvi otsassaan kun naaraalta se puuttuu.

Jos löydätte näitä puutarhastanne tai kompostistanne, peitelkää
ne sinne takaisin. Toukat hajottavat puuta ja lehtiä ja valmistavat
siitä multaa ollen hyötyhyönteisiä. Oikeastaan jos tahtoo kauniin
pihan, tahtoo myös näitä toukkia. Kohdelkaa varoen ja arvostaen.

Lauantaipussi

Lauantaipussi.

Monen lapsen ystävä ja monesti uudistunut.

"Auta karkkitehtaan johtaja pulasta ja voita! 

Karkkitehtaalla on tapahtunut kamalia: lauantaipussiin on

 eksynyt väärää karkkia, mutta poloinen karkkitehtaan johtaja ei 

tiedä mitä on vahingossa eksynyt pussiin. Auta häntä ja etsi 

viereisestä kuvasta pussiin joutunut ylimääräinen karkki. 

Vastanneiden kesken arvomme 50 lauantaipussilaatikkoa

 sekä 100 Röllikasettia."

"Lauantaipussiin kuuluvat oikeasti:  

Jee-Jee, 

Milka-suklaa, 

Kanttarelli, 

Autokarkki,

 Lätkäkarkki,

Tarra, 

Tassu, 

Tikkari, 

Marmeladimakeinen, 

Xylitol-salmiakki ja 

Tutti Frutti."

Nykyään Malacon sivuilla pussista kerrotaan näin:

"Lauantai on ilostuttanut meitä suomalaisia jo vuosikymmenien ajan. 

Lauantai nimi juontaa juurensa tuotteen alkuperäisestä käyttöyhteydestä –  
1980-luvulla tehtiin hammaslääkärien aloitteesta kampanja, mikä tähtäsi
 siihen että lapsilla olisi kerran viikossa karkkipäivä. Yleensä karkkipäivä
 oli juuri lauantai. Sittemmin karkkipäivän merkitys on hieman himmentynyt, 
mutta tuotenimi kuvaa edelleenkin hyvin Lauantaita: se tuottaa odotettua
 iloa lapsille... tai totta puhuttuna ihan kaikille."

Minkä söisit ensin?

Lapsena kantani oli selvä: Joka päivä.

Pussin ulkoasu ja sisältö on läpikäynyt kaikenlaisia muutoksia. Mielestäni ei välttämättä kovin hyviä mutta kaikkiahan ei voi miellyttää. Poistoihin on ansaitusti joutunut mm. julmetun paha Xylitol-salmiakki.

Nekin tuli inhoten aina syötyä koska karkkia ei haaskattu mutta pitkin hampain. Tutti frutti-namitkin olivat yleensä hiukan turhan tiukkaa tavaraa, aina kivikovia ja makua ei juuri kovuuden takia päässyt maistelemaan.
Sen sijaan ihanat Jee-Jee pastillit nautittiin nopeasti kuten myös salaperäinen Milka-suklaa. Siis se oli suklaalevy, mutta minikokoinen! Ja se oli violetti! Ja siinä oli söpö, tuijottava lehmä! Marmeladimakeisetkin olivat hyviä. Autokarkkien salmiakki oli mukavan mietoa ja tikkari joka ennen muinoin oli punainen, vihreä tai keltainen syötiin aina viimeiseksi. Punaiset olivat lemppareitani.

Ja tällainen on sitten Lauantai-pussi nykyään. Hm, mitäs mieltä, onko muutos parempaan?

"Lauantai-pussin makeissekoitusta on uudistettu kuluttajien toiveiden mukaisesti. Kestosuosikki, suklaapäällysteinen Choco toffee palaa jälleen osaksi sekoitusta omassa minipussissaan. Lauantai-pussi sisältää tuttuun tapaan myös hammasystävällisen Jenkki Pro Junior 2-pala täysksylitolipurukumin, Xylitol Hedelmä -pastillirasian sekä Chupa Chups -tikkarin, unohtamatta Lauantai-tarraa. 

Lisäksi pussissa on runsas irtokarkkisekoitus, jota myös uudistettiin kuluttajien toiveiden mukaisesti: Suosittuja mustia Lauantai-autoja löytyy pussista aiempaa useampia, kun taas Päärynävaahdon määrä vähenee. Malaco Truly -makeiset siirtyvät osaksi irtokarkkisekoitusta, jossa jatkavat tuttuun tapaan myös Hedelmä Aakkoset, Mustat formulat, Väri hedelmät ja Apina-makeiset. 
Lauantai-pussin tunnistaa sinisestä väristä ja Lauantai-lapsista Mintusta, Aleksista, Lassista ja Siiristä"

Lieneekö tämä sitten Lauantaipussi vai Lauantai-pussi?
 Jälkimmäinen löytyy virallisilta sivuilta mutta edellinen taas
 näistä vanhoista mainoksista ja myös itse kirjoittaisin
 sen ilman väliviivaa.

Olkoon miten on, itse ottaisin valikoimaan mieluusti
takaisin ainakin vanhat kunnon Jee-Jee pastillit ja nostalgisen
Lauantaipussin naamat ja kuvituksen. Nämä Aleksit ja Siirit
eivät ole ollenkaan kivat. Vanha pussi takaisin!

Unikkoja, kookoskeksejä

Suomi on kylmä maa ja usein tuntuu siltä että vain kesällä todella elää.

Ainakin omat resurssini kuluvat syksyllä, talvella ja keväällä
kylmästä selviytymiseen ja toivomiseen että kohta olisi kesä.

 

Esimerkiksi viime talvena kävin hyvin usein sokoksella. 

En ostoksilla vaan siksi että siellä on niin kirkkaat valot. 

Niin paljon valoa!

Tunsin herääväni henkiin.

Kun koko talvi menee hämärässä, ulkona on pimeää ja sisällä 60 watin lamput... 

No, onhan se aika ankeaa. Jo silloin sokos houkuttaa kirkkaine lamppuineen.

Toki joka vuodenajassa on puolensa mutta kesä on se jolloin oikeasti kunnolla elää.

Nyt huippuhelteissä ihmiset tuskastelevat kuumuutta ja samat ihmiset valittavat talvella kylmyyttä ja synkkyyttä. Eikö mikään riitä?

Jos on terve, lämmön kestää. Ja se on ihanaa.

Kuvassa on lempikukkiani unikkoja ja lempikeksejäni

joiden reseptin löysin pitkästä aikaa. Lautanen on myös kaunis.

Joskus koskettelen sen punaisia reunuspisaroita vain huvikseni.
Mukavantuntuista sormiakupunktiota.

Sydämelliset murot ja kaunis muroleivonnainen

Kävin jokin aika sitten citymarketissa ja jakoivat
 sieltä pois euroshoppermuroja. En tiedä miksi, päiväystä
 oli vielä jäljellä. En ole oikein ikinä oppinut syömään
muroja mutta otin toki kun ilmaiseksi sain.

Selvisi että jokatoinen muroista näyttää tältä.

Näiden syöminen oli todellinen hupi vaikka en muronystävä olekaan.

Pieniä iloja.

Ihan omaksi ilokseni laitan myös tänne tämän kuvan.

En ole koskaan ennen syönyt enkä valmistanut aleksanterinleivoksia
ja silti sain aikaan näin kauniin tekeleen. Kuulemma se myös maistui juuri
 sellaiselta kuin aleksanterinleivoksen kuuluukin.