Tänään olen nostalgisoinut ja ihannoinut menneitä aikoja.
Ei tosin itse kokemiani vaan vanhempieni ja isovanhempieni ja
isoisovanhempieni. Katselin pitkästä aikaa vanhojen lehtieni pinoja.
Kerään vanhoja lehtiä ja joitain nykyisiäkin.
Ajattelen että jonain päivänä tulevaisuudessa joku katselee lehtiäni
vuodelta 2009 samanlainen kiilto silmissään jollainen minulla tänään on.
Vuoden 1936 syntymäkaupunkini kaupunkilehdessä
joka yhtä toimii oli seuraavia mukavia ilmoituksia.
Etusivulla kerrotaan samana vuonna valmistuneesta
valtamerilaivasta Queen Marysta amerikanmatkasta kaihoaville.
Mainoksesta inspiroituneena luin Queen Marysta muutaman sanan ja
yllätyin kun luin että laiva on yhä olemassa. Se lopetti risteilynsä vasta
vuonna -67, telakoitui kaliforniaan ja nykyään toimii milloin missäkin
tehtävässä, mm. ravintolana ja erilaisten tilaisuuksien pitopaikkana.
Oli jännittävää lukea että laivalla tehdään kiertokäyntejä ja koska siellä
huhutaan kummittelevan (suomessakin esitetty sarja Riivatut talot
keskittyi laivaan ihan kahdessa jaksossa) on sinne rakennettu
jonkinlainen labyrintti aavemaisine erikoistehosteineen.
Todistettavasti aluksella on tapahtunut ainakin yksi kuolemantapaus
kun palohälytyksen aikana konemies murskautui vesitiiviin oven alle.
Onpa herttainen mainos. Olisipa edelleen
tällaisia karnevaaleja "hienoine koristuksineen."
Uutiset 30-luvun lehdissä olivat huomattavasti nykyuutisia dramatisoidumpia.
Tämän päivän sanomalehdessä lukee suurinpiirtein mitä on tehty,
missä ja milloin, mutta jännittävät, mässäilevät ja kuvailevat
sanat puuttuvat. Toisin kuin tässä pikku-uutisessa joka
kertoo "kaameasta verityöstä."
Erinomaisuudet jatkuvat kampaamotieteen alalla
"uudenaikaisella kemiallisella PRESTO menetelmällä."
Jonkinlaisesta permanentista lienee kysymys mutta mielenkiintoista
oli ettei missään kohtaa lehdessä ilmoitettu kuka PRESTOa tarjoaa.
Kenties pikkukaupungissa tiedettiin tuollaiset asiat?
Erilaiset kivut hoituvat taas TOGAL-tableteilla jotka
"erittävät virtsahapon ruumiista ja vaikuttavat itse pahan alkujuureen."
Sitten 1940-luvulle.
Lehti on tainnut olla isoäitini, Eevalla onkin pitkä historia.
Tämä aviisi on ilmestynyt heinäkuussa 1944 jatkosodan aikaan.
Muotilehti kaikesta huolimatta piti pintansa, Leelian lepotuoleineen,
näyttämöarvosteluineen ja vaate-esittelyineen.
Katsokaahan muuten miten kauniita morsiamia!
Varsinkin vasemmalla etualalla on muutamia todella kauniita naisia.
Toivottavasti saivat pitää miehensä ankarista sotavuosista huolimatta.
Jatkosodassa kuoli vajaa 100 000 suomalaista.
Vielä näin viehättävä mainos.
Ja hattumuotia. Tuskin näitä nyt ihan rintamalla pidettiin?
"Suuren tavaratalon hattuosaston johtaja kertoo viimeisimmästä
uutuudesta: asiakkaat tuovat itse kankaan jolle sitten batiikkikuvio
ruiskutetaan. Monasti tehdään kankaasta vielä kaulahuivi tai pukuun kaarroke."
