Joskus jotain saa ilmaiseksi

 

Ilmaislaatikon kaunis kangas.

 Ajattelin ommella tästä ostoskasseja.

 

Marimekkoa. Eija Hirven Poimulehti & Kaakaopuu

 Kylkiäislahjoina saa joskus hienoja juttuja. 

Vaikka itse en viimeaikoina ole lehtiä tilannut, se ei estä tilauslahjoista

 nauttimasta jos saa sellaisen lahjaksi äidiltään. Näihin pikkulaukkuihin saa

 reissatessa krääsänsä talteen. 

Kyseessä on Eija Hirven Marimekolle kesäksi 2007 suunnittelema Poimulehti.

Eija Hirvi on myös suunnitellut myös toisen tosi kivan printin 

jota ajattelen hankkivani joskus. Kaakaopuu. Niin mehukas ja värikäs.

Ihme että jotain näin kivaa edes nykyään myydään!

Pink Panther - karkkiaski

Kuka muistaa?

Minulla on tunne että näitä olisi saanut kaupoista

 vielä niinkin myöhään kuin 90-luvun lopusta.

Sisältä neliön muotoisia ja vaaleanpunaisia.

  Pureskellessä aluksi kovia ja sitten sitkeitä.

Joskus kaupasta löytyi "tuore" juuri tehtaalta tullut rasia
jonka karkit olivat pehmeitä. Sellainen oli pettymys.

Toisinaan ajattelin säilyttäväni niitä huonoja
"pilallisia" ja ylipehmeitä kaapissa kunnes ne ikääntyisivät ja kovettuisivat
mukaviksi mutta ei siitä tietenkään mitään tullut.

Millainen lapsi pystyy säästämään karkkia?

Ainakaan minä en sellainen koskaan ollut.

Harry Potterin asialla

Kävin läpi vanhoja paperikasoja ja oheinen lappunen osui käteen.

Olen sen joitakin vuosia sitten poiminut kaupan ilmoitustaululta talteen.

Kaikille tämä ei avaudu mutta toivottavasti kuitenkin aika monelle.

Ihan eri kaliiberia kuin ne muut yleensä lasten
 joskus pelleilymielessä tehdyt ilmoitukset.

Tai ehkä tämä onkin aito?

My little pony purukumtarrat

80-90-lukujen taitteessa Hasbron My little pony-lelut olivat suosionsa huipulla.

Niillä leikittiin, niitä katseltiin televisiosta, niiden kuvilla

 koristetuissa vaatteissa kuljettiin ja yöllä nukuttiin ja ponien

 viehkot kuvat koristivat monien makeiden herkkujen pakkauksia.

Tällöin sain kaiketi luvan aloittaa purukumitarrakeräilyn sillä näitä

tarroja minulle on kertynyt hyvin monta.

Vaaleanpunaisen pakkauksen sisältä löytyi
yksi leveä ja litteä purkkalevy ja ponitarra.

Tarroja oli kerättävänä yhteensä 100, mikä tarkoitti aikamoista
 purkanjauhantaa mikäli halusi saada kokoelmansa täydeksi.

Voinkin ylpeänä ilmoittaa kokoelmastani löytyvän 94 tarraa eli
pääsin tavoitteessani erittäin pitkälle!

Ihme ja kumma ylimääräisiä tuplatarroja ei varastosta
 montaa löydy. En koskaan ole tarroja haaskannut joten mikäli
 tuplatarroja olisi ollut, ne takuulla olisivat edelleen tallella.

Osa muruista huonossa valossa ja vinossa

Kaipaan noita aikoja. Ponipurkat takaisin kauppoihin
 ja kaikki muukin ponikrääsä. Mutta nimenomaan ne vanhat ponit, älkää
edes mainitko näitä uusia ällöponeja joiden kanssa nykylapset leikkivät.

Osuvaa että juuri täman ponin kuvassa on heijastusta

Muistelen lämmöllä miten sain tuttavamarketinpitäjän

 rouvalta joululahjaksi pahvista tehdyn My little ponytalon

 jonka sisällä oli erilaisia My little ponymakeisia, patukoita, 

karkkiaskeja jne, jne. 

Oi kun olisivat jäänyt kääreet säästöön.

Tarrojeni tila huolestuttaa minua. 

Alle 20-vuotta vanha kokoelma jo jo nyt rapistumassa 

tarrojen liiman puskiessa taustalta kuvan läpi.

Mitä niille voi tehdä? Miten etenevän tuhon voisi pysäyttää?

Erityisesti tämä pari on suosikkini, miksiköhän...

Tarrat ovat kellastuneet ja se varmasti etenee. 

Uusi ongelma jota en ollut huomannut ennen koskee tarran

 päällisosaa, aivan kuin joistakin kohtaa itse kuvan väri olisi 

hiutumassa pois vaikka jokainen tarra on siististi muovikansiossa

 erillisessä lokerossa. 

Jään tarkkailemaan huolestuneesti tilannetta.