The “Cookie Carnival” (1935) - Walt Disney

Disneyn "The cookie carneval."

Piirretty ajalta ennen sotia,

vuodelta 1935.

 

 

Tämä on niin söpö piirretty, teidän pitää katsoa se!
Kesto vain 8 minuuttia.

Hauskaa perjantai-iltaa!

Makeisten historia ja retronamit

Luulen että eräs lempiaiheeni tulee aina olemaan karkki.

Kun istun siinä kiikkustuolissa iäkkäänä mammaraisena

ja kasarilapsuus on jo tosi vintagea,  tulen varmasti vielä silloinkin 

mietiskelemään lapsuuteni ja nuoruuteni erilaisia makeisia tai hauskimpia

 lempikirjoissani olevia "makeiskohtauksia" joita löytyy monesta kirjasta.

 Eräs mieluinen on esimerkiksi Astrid Lingrenin Peppi-kirjojen 

luku jossa peppi menee karkkikauppaan ja ostaa monta säkkiä 

erilaisia makeisia, vadelmaveneitä, lakritsipiippuja, kolapaloja, 

suklaata ja vaikka mitä muuta.

Tiedättekö mikä on maailman vanhin karkki?

Hunaja.

Moni ei tiedäkään että hunaja on tavallaan mehiläisen oksennusta. 

Mehiläinen nielaisee kukista keräämänsä meden (tai kirvojen mesikasteen)

 joka menee erityiseen mesimahaan jossa siitä haihtuu vettä ja joka 

muokkautuu erilaiseksi. Sitten mehiläinen oksentaa hunajamassan ulos ja 

varastoi sen vahakennoihin josta tarhaaja kerää sen. Hunajaa voi syödä

 suoraan kennosta kennonpalat mukana rouskien mutta yleensä hunaja

 lingotaan kennosta pois ja purkkiin.

Kehitys ei ole noista juuri muuttunut, 

edelleen se terveellisin makeinen on hunaja. 

 Hunajalla on monia, lukuisia terveysvaikutuksia

joita nykymaailman sokerikarkeilla ei ole.

Karkin kehitys jatkui ja hunajan rinnalle tuli muita nameja. 

Hedelmiä kuivattiin ja jauhettiin ja massaa notkistettiin vedellä, 

muotoiltiin levyiksi tai pötköiksi ja joukkoon voitiin sekoittaa pähkinöitä ja 

sitä hunajaa. Muunmuassa hedelmänahkaa voi valmistaa nykypäivän keittiössäkin. 

Hunajalla pällystettiin kukkasia ja erilaisia ruokia.

Makeisten arvoa ei mitattu pelkällä viihdearvossa

kuten nykyään vaan makeista ruoka-aineista sai kullanarvoista

 energiaa ja kaloreita joita tarvittiin koneettomassa yhteiskunnassa 

jossa ruoan saanti muutenkin oli epävarmaa.

Sokeripitoinen ruoka oli esimerkiksi hyvää matkaruokaa. 

Mm. Pohjois-Amerikan intiaanit tekivät matkaruoaksi Pemmikaania, 

rasvan ja jauhetun lihan seosta johon sekoitettiin makeita marjoja ja hunajaa.

Hunajan nykyään korvanneen sokerin historia taas alkoi Intiasta jossa

keksittiin menetelmä sokeriruo'on mehun tiivistämiseksi 400-luvun tienoilla.

Pikkuhiljaa sokeri levisi eurooppaan ja keskiajalla valmistettiinkin makeisia

lähinnä ruoansulatuslääkkeeksi sekoitettuna erilaisiin mausteisiin ja taputeltuina 

pikkuruisiksi pillereiksi. Yksinkertaisin karkki oli tietenkin pelkkä sokerikimpale.

Sokeriruo'on tehokkaampi viljely, kuljetusten paraneminen

tehtaistuminen ja teknologistuminen yleensä 1800-luvulla

 toi sokerin käytön lopulta mahdolliseksi lähes jokaiselle 

eikä kyse enää ollut kallisarvoisesta "mausteesta"

ja ainoastaan herrojen herkusta. 1700-luvun lopussa

myös kaakao ja siitä prosessoidut tuotteet olivat

löytäneet tiensä maailmanmarkkinoille vaikka se

 "keksittiin" jo 1400ekr.

Ensimmäiset prosessoidut makeiset olivat keitettyjä makeisia.

 Sokeria keitettiin karamelliksi johon lisättiin väriaineita ja

muita makuaineita tai muita aineksia.

Makeisten valmistuksessa moni asia voi mennä pieleen.

 Lämpötilalla on sokerin kannalta todella paljon merkitystä.

Tämän koin itse muutama viikko sitten kun yritin tehdä pehmeää

fudgea ja keitin seosta liian kauan, sain sitkeää toffeeta.

 Makeislämpömittari on siis keitellessä tarpeen!

Keitettyjen karkkien lisäksi markkinoille tuli tietenkin suklaata 

jonka historia on ihan oma lukunsa. 

Sokeriin sotkettiin maitoa, luotiin

 toffeeta eri muodoissaan, keitettyinä kovina karkkeina,

 pehmeinä fudgeina, sitkeänä toffeena ja karamellimakeisina.

Purukumi oli vuosisatojen aikana jalostunut puun pihkan

puremisesta aivan omaksi valmisteekseen ja sai huippusuosion.

Sokeria keksittiin kehrätä, tämä oli vanha keksintö mutta

1900-luvun alussa luotiin varsinainen hattara, "keijusilkki."

Sokerilaatujen lisääntymisen jälkeen kehitettiin

mitä erilaisempia makeislaatuja joista saamme 

nauttia nyt vaikka joka päivä.

Suomen elinkeinoelämän keskusarkistosta

löytyi muutamia suomalaisia, nyt jo

retro- ja vintagemakeisia.

Muistatteko joitain näistä?

Chymoksen monia tuotteita: 

Pähkinäkaramelleja, Marianneja, Miss:ejä,

Nizza-, Jamaica-, Mokka- ja Paris-patukoita,

Banaanipatukoita, Leppäkerttukonvehteja

ja Ruususuklaata.

Hopeatoffeelevyjä ja MauMau salmiakkilakritsia.

Ihania Disney-limsoja myös jotka liitin vaikkeivät 

olekaan karkkia koska monella on niistä varmasti

muistoja.

 

Karkkis, karkkipäivänpussissa on ihania Skottitoffeita

joiden paperi aina takertui toffeeseen kiinni, onko siellä

Ruutibubbiskin ja Hopeatoffeelevy tietysti.

Hessun Superpastilleja ja 

Hellaksen Jaffa-Toffeita.

 

Hellaksen Anis-pastillit.

Hellaksen Pehmeä Tsinuski

Hellaksen Mentholi-pastilleja

Ja lopuksi IHANA Kola-Sekoitus! 

Makuina minttu- kerma, banaani ja suklaa.

Tuota kolasekoitusta olen kaihoten muistellut läpi 

vuosikymmenet ja nyt sen löysin! Noita myytiin lapsuuteni 

lähikaupassa kappaleittain. Teenpä noihin liittyen tunnustuksenkin että 

kerran todella pienenä (mutta kuitenkin tajuavana) pistin kaupassa yhden 

tuollaisen poskeeni maksamatta. Aivan kuin muistaisin vielä maunkin: banaani...

Rikollisista muisteluista nykyhetkeen,

aika lähteä oikeisiin töihin mutta sitä ennen kysyn,

kaihoatteko te jotakin namia lapsuudestanne?

Entäs mikä mahtaa olla nykypäivän mielimakeisenne?

Kotilieden sekalaiset kasarimainokset osa 1.

Nyt olisi luvassa Kotiliesi-lehden mainoksia. 

Nämä ovat lehdistä joko vuodelta -80 tai -87

 koska vain niitä minulla oli skannauspinossa.

Minusta tämä on ihana mainos.

Ja minusta Fazer teki emämokan kun he tekivät kaikista levyistään sinisiä. 

Brändi "Fazerin sininen" tosin voi nyt kattaa kaikki maut,

ymmärrän mitä uudistuksella on haettu takaa mutta

uudistus tehtiin totisesti ulkonäön kustannuksella.

Tuokin tummasuklaalevy näyttää suorastaan kuninkaalliselta.

Entä muistatteko nuo pahvipurkin suklaanapit?

Kun olin pieni pidin niitä "hienoimpina" karkkeina mitä oli,

äitini käytti niitä kermakakkujen reunakoristeluihin ja minä

sain aina purkin loput jotka eivät kakkuun mahtuneet

joka tuntui niin luksukselta.

Pidän paljon myös tästä mainoksesta.

Itseasiassa jokin aika sitten ravintolapäivänä kun pidin kojuani,

mainostin leipomuksiani lapulla jossa luki tämän 

tapaan vain "Hyviä!" 

Oli hauska löytää tämä mainos ja sama taktiikka. 

Kovin pirteä mainos. 

Norlyn pitää pintansa 

edelleen sukkahousumarkkinoilla.

Brion mainokset eivät ole vuosikymmenten saatossa 

muuttuneet miksikään mutta skannasin tämän 

jotta muistaisin erään leluni. 

Minulla oli nimittäin tuossa 

 mainoksessa oleva puinen kissa. 

Tuo tuossa vihreäraitaisen pikkupojan 

edessä kolmena kappaleena oleva.

Nämä ovat Kumelan lasitehtaan Villiruusuja.

"Kuin palanen pohjoisen luontoa,

Jykevä kuin kivenlohkare,

Herkkä kuin ruusunkukinto.

Villiruusu on uutta suomalaista taidelasia. 

Kumelasta."

 

 Ihan muutama päivä sitten törmäsin näihin Leenuliinin

lasiblogissa. Vihreänä varsinkin kaunis.

Tässä on kikkailtu ja 

muokkailtu valokuvaa "jännittävästi."

Jotenkin lehti nimeltä "Stick nytt" kuulostaa huvittavalta,

joskin kai kuvaavalta. 

Neulontalehti kun on ollut.

Romanttinen, polyesteriyöpaita.

Tulikohan tälle mallille paljonkin tilauksia?
Sanokaa nyt joku että teillä oli tämä? :)

Parit jädet - XL ja Donna

Näistä jätskeistä löysin mainospätkänkin.
 "Iso XL ja ihana Donna, vastaansanomattoman hyvää!"

 Tällä videolla  Donna ja XL tapaavat.
 Näin vuonna 1993.

Kuka muistaa?

Dummy, daim, marabou, hubba bubba ja melody pops!

Loppukesästä kävin varastossa ja selailin pahvilaatikkoa
jossa kasoittain erilaisia 80/90-lukujen lehtiä.

Oli Osuuspankin lastenlehteä Hippoa,
 Koululaista, Aku Ankkaa, Maija Mehiläistä ym.

Ai, sitä nostalgiaa.

Hieman nenää nyrpistäen tuli lehtiin tartuttua kun
 kylmävarastossa talvella vieraillut myyrä tai hiiri oli
niihin jättänyt pipanaiset terveiset.

Myyräkuumetta uhmaten näpsin parit namikuvat.

Lapsena rakastin näitä. 

Se oli rasia jonka sai kahdeksi erilliseksi rasiaksi! 

Tai sitten sen voi pitää kokonaisena rasiana jossa oli kuitenkin 

kaksi eri avausaukkoa joista karkkia voi kaataa naamaansa.

Helsingissä jenkkinameja myyvällä Behnfordsilla olen nähnyt 

samantapaisia makeisia nimeltään Willy Wonkan rakeet, vinkkinä

teille kanssakaipaajat.

Lisää nameja. 

Non Stopit muistan kuin eilisen päivän. 

Rangot ovat pyyhkiytyneet muististani, 

nuo Bajtit muistan hämärästi. 

Muistan että suklaa oli juuri sellaista kuin 

miltä se kuvassa näyttääkin, pienikokoinen 

 mutta tosi paksu yksittäispakattu pala. 

Sitten nämä Chupa-Chupsit. 

Niissä oli päällä kova, läpinäkyvä sokerikuori ja purkka sisällä. 

Markkinoilla oli tuolloin tarjolla myös ainakin Barbie-merkkisiä

 tikkareita joiden idea ja maku oli sama.

Chupa Chupseja ovat myös kuvan pillitikkarit, Melody Popsit. 

Jokin aika sitten luin lapsuuden herkkujen muisteluketjuja 

joissa moni kirjoittaja kaihosi juuri näiden perään. 

En teidä miten tarkkaan ovat sitten hyllyjä syynänneet 

sillä näitä löytää yhä kaupoista. 

Oma suosikki silloin ja nyt on vesimeloni.

Kuvassa näkyvät myös nykyään

 erittäin epäkorrektit lakritsimakeiset, 

"It's black, it's magic!" 

Kyseessa siis Fazerin Musta Makia-lakritsi.

Lauantaipussi

Lauantaipussi.

Monen lapsen ystävä ja monesti uudistunut.

"Auta karkkitehtaan johtaja pulasta ja voita! 

Karkkitehtaalla on tapahtunut kamalia: lauantaipussiin on

 eksynyt väärää karkkia, mutta poloinen karkkitehtaan johtaja ei 

tiedä mitä on vahingossa eksynyt pussiin. Auta häntä ja etsi 

viereisestä kuvasta pussiin joutunut ylimääräinen karkki. 

Vastanneiden kesken arvomme 50 lauantaipussilaatikkoa

 sekä 100 Röllikasettia."

"Lauantaipussiin kuuluvat oikeasti:  

Jee-Jee, 

Milka-suklaa, 

Kanttarelli, 

Autokarkki,

 Lätkäkarkki,

Tarra, 

Tassu, 

Tikkari, 

Marmeladimakeinen, 

Xylitol-salmiakki ja 

Tutti Frutti."

Nykyään Malacon sivuilla pussista kerrotaan näin:

"Lauantai on ilostuttanut meitä suomalaisia jo vuosikymmenien ajan. 

Lauantai nimi juontaa juurensa tuotteen alkuperäisestä käyttöyhteydestä –  
1980-luvulla tehtiin hammaslääkärien aloitteesta kampanja, mikä tähtäsi
 siihen että lapsilla olisi kerran viikossa karkkipäivä. Yleensä karkkipäivä
 oli juuri lauantai. Sittemmin karkkipäivän merkitys on hieman himmentynyt, 
mutta tuotenimi kuvaa edelleenkin hyvin Lauantaita: se tuottaa odotettua
 iloa lapsille... tai totta puhuttuna ihan kaikille."

Minkä söisit ensin?

Lapsena kantani oli selvä: Joka päivä.

Pussin ulkoasu ja sisältö on läpikäynyt kaikenlaisia muutoksia. Mielestäni ei välttämättä kovin hyviä mutta kaikkiahan ei voi miellyttää. Poistoihin on ansaitusti joutunut mm. julmetun paha Xylitol-salmiakki.

Nekin tuli inhoten aina syötyä koska karkkia ei haaskattu mutta pitkin hampain. Tutti frutti-namitkin olivat yleensä hiukan turhan tiukkaa tavaraa, aina kivikovia ja makua ei juuri kovuuden takia päässyt maistelemaan.
Sen sijaan ihanat Jee-Jee pastillit nautittiin nopeasti kuten myös salaperäinen Milka-suklaa. Siis se oli suklaalevy, mutta minikokoinen! Ja se oli violetti! Ja siinä oli söpö, tuijottava lehmä! Marmeladimakeisetkin olivat hyviä. Autokarkkien salmiakki oli mukavan mietoa ja tikkari joka ennen muinoin oli punainen, vihreä tai keltainen syötiin aina viimeiseksi. Punaiset olivat lemppareitani.

Ja tällainen on sitten Lauantai-pussi nykyään. Hm, mitäs mieltä, onko muutos parempaan?

"Lauantai-pussin makeissekoitusta on uudistettu kuluttajien toiveiden mukaisesti. Kestosuosikki, suklaapäällysteinen Choco toffee palaa jälleen osaksi sekoitusta omassa minipussissaan. Lauantai-pussi sisältää tuttuun tapaan myös hammasystävällisen Jenkki Pro Junior 2-pala täysksylitolipurukumin, Xylitol Hedelmä -pastillirasian sekä Chupa Chups -tikkarin, unohtamatta Lauantai-tarraa. 

Lisäksi pussissa on runsas irtokarkkisekoitus, jota myös uudistettiin kuluttajien toiveiden mukaisesti: Suosittuja mustia Lauantai-autoja löytyy pussista aiempaa useampia, kun taas Päärynävaahdon määrä vähenee. Malaco Truly -makeiset siirtyvät osaksi irtokarkkisekoitusta, jossa jatkavat tuttuun tapaan myös Hedelmä Aakkoset, Mustat formulat, Väri hedelmät ja Apina-makeiset. 
Lauantai-pussin tunnistaa sinisestä väristä ja Lauantai-lapsista Mintusta, Aleksista, Lassista ja Siiristä"

Lieneekö tämä sitten Lauantaipussi vai Lauantai-pussi?
 Jälkimmäinen löytyy virallisilta sivuilta mutta edellinen taas
 näistä vanhoista mainoksista ja myös itse kirjoittaisin
 sen ilman väliviivaa.

Olkoon miten on, itse ottaisin valikoimaan mieluusti
takaisin ainakin vanhat kunnon Jee-Jee pastillit ja nostalgisen
Lauantaipussin naamat ja kuvituksen. Nämä Aleksit ja Siirit
eivät ole ollenkaan kivat. Vanha pussi takaisin!

Pink Panther - karkkiaski

Kuka muistaa?

Minulla on tunne että näitä olisi saanut kaupoista

 vielä niinkin myöhään kuin 90-luvun lopusta.

Sisältä neliön muotoisia ja vaaleanpunaisia.

  Pureskellessä aluksi kovia ja sitten sitkeitä.

Joskus kaupasta löytyi "tuore" juuri tehtaalta tullut rasia
jonka karkit olivat pehmeitä. Sellainen oli pettymys.

Toisinaan ajattelin säilyttäväni niitä huonoja
"pilallisia" ja ylipehmeitä kaapissa kunnes ne ikääntyisivät ja kovettuisivat
mukaviksi mutta ei siitä tietenkään mitään tullut.

Millainen lapsi pystyy säästämään karkkia?

Ainakaan minä en sellainen koskaan ollut.