Wanhoja uutisia 1700- ja 1800-luvuilta

Netti toimii jälleen ja olen löytänyt uuden jännän mielenkiinnonkohteen jossa olen pyörinyt silmät kiiluen välillä nauraa höristen, välillä päätä pudistaen ja välillä tuskaisena koska tiedän etten saa mistään asiaan liittyviä lisätietoja. 

  Löytämäni jännä paikka on Google news. Se on eräs googlen monista palveluista josta voi löytää to-del-la vanhoja sanomalehtiä kokonaisuudessaan. Olen haltioissani lueskellut tänään lehtiä esimerkiksi 1700- ja 1800-luvuilta ja voin kertoa että niistä löytyy tosi kummaa kamaa.

Esimerkiksi "Avioituneet"-ilmoitukset.

Huomasin että varsinkin 1800-luvun alussa morsio on ollut usein vain 15-16 vuotias ja nykyajasta poiketen ilmoituksissa kerrotaan huvittavasti myös tarjoamuksista tähän tyyliin:

"Kunnianarvoisa neiti Agatha Clegg 16-vuotta nai tänään Arvoisan Ruorimies William Jonesin morsiamen isän läsnäollessa. Tarjottiin erinomaista kuorrutekakkua josta puhutaan vielä kauan. Myös erinomaista viiniä oli niinmyöten tarjolla."

tai

"Kunnianarvoisa Neiti Naylor 15-vuotta nai tänään kunnianarvoisan Herra Alexander Scottin. Morsiamen perhe oli koolla tilaisuudessa. Tarjottiin mainio pitopöytä, tarjottu valkoinen brandy oli erityisen laadukasta."

Voihan se olla että tuossa lukemassani lehdessä oli töissä harvinaislaatuinen herkkusuutoimittaja, mene ja tiedä. Jotenkin ihanaa lukea noista tarjoamuksista aivan erikseen. On siellä häissä herkuteltu parisataa vuotta sitten. Voi kun pääsisi aikakoneella kärpäseksi kattoon.

Nyt kun morsioista oli muutenkin puhetta niin ymppään tämän löytämäni jutun tähän. Kiinnostava fakta on että tämä löytyi tasan 100 vuotta vanhasta lehdestä sillä päiväys oli 12.1.1913.

Mitäköhän tässäkin on taustoilla? Rikkaan maanomistajan nuorta 16-vuotiasta morsiota joka oli ollut naimisissa vain 4 kuukautta ammuttiin päähän kotonaan farmilla.

Aviomies oli tullut kotiin juuri ampujan karattua, pyssy löytyi vielä lämpimänä lattialta. Teinimorsio ehti kuiskata vain "mies teki sen!" ennen kuin pyörtyi.

Lopuksi kerrotaan pahaenteisesti "Rouva Hoover saattaa toipua."

Mahtoikohan hän selvitä?

Toisellekin morsiamelle kävi huonosti.

"10.7 1821 allekirjoittanut Ann Hazell nai Thomas Matthews juniorin, vihkimisen toimitti pastori Gibson ja he elivät yhdessä kunnes Matthew päätti hylätä minut ja kaksi yhteistä tytärtämme ja syyllistyi kaksinnaimiseen naimalla marraskuussa 1828 Ann Chandlerin. Tästä rikoksesta mainittu Thomas Matthews on asetetty syytteeseen."

Rouva Matthews jatkaa kertomalla että hän on hakenut tämän vuoksi avioeroa. 

Ilmeisesti julkinen ilmoitus lehdessä kuului ajan avioerotoimenpiteisiin. 

Aikamoinen ketku tuo mies.

Lehdissä oli myös hauskoja mainoksia.  

Siinä missä myyntipalstalla on nykyään autoja, 

myytiin ennen purjeveneitä.

Tässä myydään 90 tonnista ruotsalaista kuunaria 

"William & Elizaa" ja 180 tonnista "Mary & Elizaa."

Olisi ollut hauska matkustaa 

"Timantissa" tai "Orozimbossa."

Hätkähdyttävimpiinkin mainoksiin törmäsin.

Näitä oli todella, todella paljon. Siinä missä moniin ilmoituksiin ja mainoksiin oli hauska suhtautua huumorilla, olivat nämä tällaiset aika sokeeraavia ihan jo siksikin koska muut artikkelit ja ilmoitukset olivat niin korrekteja ja sivistyneitä.

Tässä suoraan yksityiskuunarilta myydään fiksu 16-vuotias orjapoju jota on aikaisemmin käytetty maatöihin. Myydään myös 28-vuotias orja jolla 5-vuotias poika ja kaksivuotias tyttö. 

Myydään nykypäivän lemmikki-ilmoituksista tutuin termein "pysyvään kotiin."

Tämä "myydään pysyvään kotiin" taisi selvästi olla "kunnianarvoisen" ja "hyvän" orjakauppiaan tunnusmerkki vähän sellaisin vivahtein että ei tässä mitään raakalaisia olla kun orjani myyn vain hyvään ja pysyvään kotiin!!

On siinä itsepetosta...

Ilmeisesti kauppatavara ei kuitenkaan aina saanut "hyvää kotia" sillä lehdet suorastaan pursuivat ilmoituksia karanneista orjista joiden kiinniottamisesta maksettiin erisuuruisia palkkioita.

"Tumma, 16-vuotias mulattityttö Ann karannut. 

157cm, paksut huulet, miellyttävä ruumiinrakenne. 

Tavallisimmin kampaa villansa (hiukset!) palmikolle. 

Karatessa päälla uusi Ticklenburgin puuvillainen hihaton 

alusmekko jonka saumoja ei käännetty, puolipitoinen 

harmaa päällysmekko jossa osaksi helmi- ja osaksi 

metallinappeja, karkeapuuvillainen essu jossa kaulus, 

hyvät puuvillasukat, puolipidetyt kengät ja kuvioitu 

nenäliina jota pitää päähineenä jossa on reikä jonka 

ilmeisesti siihen on rotta purrut. 

Kukatahansa joka nappaa tytön Baltimoren 

lähialueilla saakoon viisi dollaria, 

16 mailin päästä kymmenen dollaria ja 

kaikki kohtuulliset lisäkulut maksetaan. 

Kaikkia henkilöitä varoitetaan avustamasta tyttöä rangaistuksen uhalla."

Tästä tytöstä tarjottiin maksimissaan kymmenen dollaria joka on nykyrahassa 130 euroa. Tuolloin sillä rahalla oli kyllä enemmän ostovoimaakin. Mahdottomia summia ei kuitenkaan karanneista orjanaisista maksettu. Orjamiehistä maksetut palautusrahat ovatkin sitten suurempia sillä miehiä käytettiin maataloustyökoneina jotka jaksoivat ankaraa fyysistä puurtamista paremmin kuin naiset. 

Suurin silmiini osunut löytöpalkkio oli nykyrahassa vähän vajaa 2000 euroa. 

Siinä karannut orja oli 17-vuotias poika, omistajansa monitoimikone monituisissa ulkotöissä joka oli myös "sivisykseen" koulutettu eli monintavoin arvokas. On myös mahdollista että tämän hintaluokan orja oli myös isäntänsä äpärälapsi. Tämä löytöpalkkio oli kuitenkin harvinaisen suuri.

Yleensä palautetuista orjista ei maksettu kovin suuria summia koska ellei kyseessä ollut alunperinkin jostain syystä erittäin arvokas orja, katsottiin karkaaminen erittäin negatiiviseksi seikaksi ja orja tapettiin palautuksen jälkeen. Karatessaan kuolleeksi julistetusta orjasta ei kannata maksaa maltaita mutta kunnian takia ja esimerkin takia piti karannut orja saada takaisin tapettavaksi.

On myös huomioitava että käytännössä jokaisen tällaisen ilmoituksen takaa löytyy vakavaa kaltoinkohtelua, yhteiskunnassa jossa orjuus oli laillinen elinkeino, ei juuri ollut paikkaa karanneelle orjalle. Ei ollut paikkaa minne karata. Niinpä "kodista" paettiin vain äärimmäisen hädän alla. Karkaamisen taustalta löytyi raiskauksia, pahinpitelyä, silpomista, you name it. Orjalla ei ollut oikeuksia. Orjia myytiin samalla osastolla kuin viljaa, hepeniä, päänsärkypulvereita ja omenoita.

1800-luvun alun lehdissä oli myös useita 

pikkuilmoituksia joiden sisältö meni suunnilleen näin:

"VELKOJILLENI! 

Yritän kunnianarvoisesti 

maksaa niin pian kuin voin! 

Olen keskustellut pankinjohtajani kanssa ja 

saan ehkä huomattavan lainan. 

Pyydän kärsivällisyyttä. 

Nöyrimmin Herra Sejase."

"IMETTÄJÄ haluaa paikan! 

Pystyn tuottamaan runsaasti korkealuokkaista

 rasvaista maitoa ravitsemaan lastanne. 

Oma lapseni kuoli joten maidolle ei ole kilpailijaa. 

Tiedustelkaa ystävällisesti osoitetietoja toimistosta."

"KOTIOPETTAJATARTA etsitään.

Keskustassa asuva herrasmies toivoo 

saavansa palvelukseen Ladyn joka on 

sovelias opettamaan ranskaa, Englantia 

sekä kaikkia sivistyneen naisen koulutukseen liittyviä taitolajeja.

Nyt kun tuon arkiston löysin tulen palaamaan sinne vielä monta kertaa. En edes vielä päässyt 1900-luvulle saatika 60-70-lukujen lehtiin joiden parissa on varmasti yhtä hauskaa!

Ihmiskunnan kummat kuriositeetit

Niin, minulla olisi niin paljon kaikkea kirjoiteltavaa taas,
olen aivan innoissani pitkistä googlailuista ja jännien tarinoiden lukemisesta! 

Erityisesti netin kuvapalvelut ovat koitumassa kohtalokseni,
kun klikkaat yhtä mielenkiintoista kuvaa, johtaa se taas toisiin mielenkiintoisten kuvien
kuvagallerioihin jotka johtavat taas uusiin ihmeellisiin kuvagallerioihin loputtomiin... 

Maailmassa on ollut niin paljon mielenkiintoisia ihmiskohtaloita ja niin
 kummallisia juttuja ja ihmeellisiä näkymiä että tekisi mieleni vain laittaa
 kaikki arkitekeminen tauolle ja tutkia vain kunkin jännän kuvan
taustoja kunnes läkähdyn. 

On niin harmillista kun se ei ole mahdollista!

 Mies kissansa ja heppansa kanssa kuvattavana?

Kyllä me ihmiset sitten olemme olleet kummallisia.
Ei tarvitse juuri lukea fiktiota kun riittää että lukee parit historiankirjat.
Minulla on jo monta juttuaihetta varastossa joista kerron tarkemmin sitten
 joskus kun minulla on aikaa perehtyä jokaiseen niin hyvin kuin on tarpeen. 

On se kyllä hyvä että on tämä netti ;)

Ajattelin kuitenkin paremman puutteessa tarjota parit jännät
kuvat joihin muutamiin liittyy lyhyt tarinakin. Muut ovat
 vain hienoja kuvia (mielestäni.)

Varoitan että nämä ovat aika hurjia, satuin eksymään
 arkeologia-aiheiseen osioon googlaillessani! 

Paremminhan tämän postauksen olisi olisi ollut odottaa
 tuonne pyhäinpäivän tai halloweenin aikoihin mutta en malta...

Ensimmäinen on muinainen koristelutapa.

Tämä on Chiapasista Meksikosta löytynyt kallo. 

Nykyhiphopparit jotka istuttavat timantteja hampaisiinsa
ovat ihan ajasta jäljessä! Ilmeisesti jalokivet hampaissa
ovat ainakin 2500 vuotta vanha juttu. 

Nämä timanttisuut eivät olleet ylhäisön etuoikeus vaan
 ihan kaikki kansanluokat ja niistä erityisesti miespuoliset
 henkilöt laitattivat lookkinsa uusiksi näin. 

Toimenpiteessä kovalla obsidiaaniporalla porattiin
hampaaseen reikä johon runtattiin valittu kivi, esimerkiksi jadenpala. 

Ja näitä kalloja tutkimalla on saatu selville että toimenpiteen
suorittajat osasivat hommansa ja osasivat välttää hammasjuureen
osumisen. Nämä olivat siis ilmeisesti aika taiten tehdyt vaikka ensin
 ajattelin että voi kauhistus mikä hammaslääkärin painajainen!

Kuvan naiselle on tapahtunut onnettomuus jonka
seurauksena hänelle on valmistettu puiset jalat. 

Voimme vain kuvitella miten vaikeaa noilla
 on ollut kävellä koska katsokaa nyt; 

 nehän ovat selvästi juhlakoivet, viininlehtikaiverrukset
rypäleterttuineen ja KOROT! 

Kauneus ennen kaikkea!

Sitten törmäsin ensimmäisen kerran elämässäni taiteilijaan
nimeltä Jacques Fabien Gautier d'Agoty joka syntyi vuonna 1711. 

Hän oli aika mielenkiintoinen tapaus mutta eittämättä loistava
taiteilija. En osaa oikein sanoa miksi nämä ovat niin kiehtovia
. En tohtinut laittaa tänne niitä hurjimpia. Osa on aika riettaita ja
 järkyttäviäkin. Katsokaa vaikka.

Lisäkuvia tästä.

Korsetti ei ole kauhean vanha juttu, se lanseerattiin vasta joskus
1500-luvulla Espanjassa ja Italiassa josta sen käyttö levisi Ranskaan
ja lopulta kaikkialle muualle maailmaan. 

Sen ensitarkoitus oli esteettiseksi tarkoitettu, kapea vyötärö tuli
 kauneusihanteeksi mutta myöhemmin korsetin käyttämättäjättäminen
 ei tullut kyseeseen sillä siihen alettiin liittää myös käsitteitä siveydestä
 ja kunnollisuudesta. 

Kuten kaikki naisten muoti jossain vaiheessa, korsetinkäyttökin
vedettiin överiksi jonka takia erilaiset kansanterveysliikkeet aika ajoin
julkaisivat tällaisia kuvia. Ja pahinta oli että tuo yläkuva ei ole yhtään liioiteltu!

Tässä näyttelijätär Camille Clifford jolla oli ideaalivyötärö

Jos olette yhtään lukeneet huonoja historiallisia hömppäkirjoja
 tai katsoneet vastaavia elokuvia, muistanette kohtaukset jossa naiset
ennemmin tai myöhemmin tarvitsivat hajusuolaa. 

Ja miksikö? 

No siksi että äärimmilleen kiristetyt korsetit synnyttivät
happivajausta jonka takia naiset pyörtyilivät tuon tuosta.
 Tuon ajan naiset tulivatkin tunnetuiksi heikkoudestaan
 ja hentoudestaan eikä ihme. 

Jatkuva happivaje heikonsi immuunipuolustusta rankasti
 jolloin nainen ali kuin avoin ovi monille taudinaiheuttajille
ja sairauksille. Puhumattakaan siitä että sisäelinten toiminta
 häiriintyi usein. Synnytys oli myös usealle tavallista
 rankempi paikka kiitos korsetin.

Tässä on muumio. 

Jokainen on joskus muumioista kuullut mutta tämä ei
 olekaan ihan mikätahansa muumio. Tämä on ns. tee-se-itse-muumio.

Pohjois-Japanilaiset munkit ovat aikanaan lukemani
perusteella tehneet aika hurjan kuuloisia temppuja.
Eräs hurjimmistä tempuista on tämä. 

Eräänä päivänä munkki aloittaa Shokushinbutsu-nimisen riitin. 

 Ensimmäisen tuhannen päivän, eli noin kolmen vuoden ajan munkki
 kuntoilee hullun lailla. Siis rääkki potenssiin sata. Tämä siksi että
ko. munkki haluaa tulla mahdollisimman laihaksi ja aliravituksi,
 kaikki läski must go. 

Tappaa ei kuitenkaan itseään saa eli hiukan pitää syödäkin.
 Ruokana on siemeniä ja pähkinöitä.

Kun tuhat päivää on kulunut...
 Alkaa toinen tuhannen päivän periodi. 

Nyt peli kovenee. 

Ruokana on vain ravintopitoisia puunkuoria ja nilaa
sekä juuria. Paluuta ei enää tästä pisteestä ole sillä
 juuret holautetaan kurkusta alas kiinalaisen lakkapuun
 mahlasta valmistetulla juomalla joka on hitaasti tappavaa myrkkyä.

Kolmen vuoden ajan siis hiljalleen myrkytetään kehoa.

Ei vain muumiointitarkoituksissa vaan myös siksi että
hiljalleen keho tulee niin myrkylliseksi että kaikenlaiset
 kärpäsentoukat ja ruumismadot eivät sitten syö sinua. 

Tässä vaiheessa saa tottua jokapäiväiseen oksenteluun ja
 jatkuvaan huonovointisuuteen myrkyn takia.

Tämän tuhannen päivän periodin loppupuolella prosessi
 alkaakin olla valmis, munkissa vielä henki pihisee. Silloin
 hän kiipeää varta vasten valmistettuun kivihautaan joka suljetaan. 

Hautaan kulkee ilmaputki ja pieni kello. 

Joka päivä munkki helistää kelloa kertoakseen onko vielä elossa. 

 Eräänä päivänä kello ei enää soi. 

Silloin hengitysputki vedetään pois.

Kuluu vielä 1000 päivää. 

Sen jälkeen muut munkit avaavat haudan ja katsovat
onko tämä useamman vuoden pituinen muumiointiprosessi
 ollut onnistunut. Tämän kaiken tuskan ja vaivan jälkeen
uskomatonta on että muumiointiprosessi onnistui siltikin vain hyvin harvoin! 

Mikäli näin kuitenkin, harvoin, kävi, vietiin muumio
 temppeliin muiden ihailtavaksi! 

En ole tainnut ikinä kuulla mitään hullumpaa!! 

Nyt on kyllä pakko sanoa että vain Japanissa...

Ja anteeksi, nyt kun muumiolinjalla mennään täytyy
 tämäkin riipaiseva ihmiskohtalo kertoa. 

Tässä lepää Urszula Morszkowska, krakovalainen 20-vuotias
tyttö joka kuoli hääpäivänään vuonna 1787. 

Hän kuului ylhäisaateliin ja isällä oli tytölle suuret suunnitelmat.

Urzula ei kuitenkaan suostunut näihin suunnitelmiin sillä hän oli
 rakastunut, paha vain että kohde ei ollut aatelinen vaan tavallinen
 kansanmies jonka Urzula kihlasi isästä välittämättä.

Tytön isä otti tämän "landepaukun" naimisen tosi pahasti.

Teeskennellen hyväksyvänsä pakon edessä asian hän tarjosi
 tyttärelleen tämän omissa hääjuhlissa viinimaljan joka oli myrkytetty. 

Urzula menehtyi samana päivänä ja  hänen ruumiinsa on
esillä Krakovalaisessa kirkossa yhä hääpukuun puettuna.

Seuraavaksi hauskempi juttu.

Kun pakettipostin kuljetus aloitettiin eräässä jenkkiläisessä
 osavaltiossa 1913, alkoivat neuvokkaat äidit lähettää lapsiaan postilla!
 Postimerkit kiinnitettiin lasten vaatteisiin neuloilla ja matkanteko
voi alkaa. Lapset matkasivat ominpäin postisäkkien joukossa myös junavaunuissa. 

Kun postilaitos sai kuulla joidenkin kuukausien jälkeen näistä erikoisista
 paketeista ohjeistettiin postiljooneja olemaan enää hyväksymättä lapsipostia.

Tässä on Edward Mordrake.

 Hän oli 1900-luvun alun englantilainen pääri, siis yläluokkaan kuuluva mies joka oli syntynyt kaksikasvoisena. Toiset kasvot hänen takaraivossaan eivät voineet syödä eivätkä puhua mutta ne voivat nauraa ja itkeä.

Edward kärsi todella suuresti tilastaan. 

Pahinta tilanteessa oli että toiset kasvot kuiskivat Edwardille erityisesti öisin. 

Käsittämätön tilanne. 

Hän rukoili lääkäreitä poistamaan toiset kasvot mutta
niin ennenkuulumaton oli koko juttu etteivät lääkärit edes yrittäneet. 

23-vuotiaana Edward ei enää ketänyt tilannetta vaan myrkytti itsensä kuoliaaksi.

Nämä minun piti näyttää koska ne ovat niin somat!

Kuningas Childerik 1 oli Merovingien kuningas 440-482.
Eli kauan sitten.

 Childerik teki mitä tuohon aikaan tehtiin, tappeli ja soti paljon ja lopulta kuoli. 

Yli tuhat vuotta hauta oli koskematon kunnes sitten
1653 Adrien-niminen muurari työskenteli kirkkomaalla
 ja hän sattui osumaan kuninkaan hautaan. Haudasta löytyi
 kultarahoja, koruja ja 300 pikkuruista mehiläista
kullasta ja jalokivistä valmistettuina! 

Ihania!

Asia unohtui suunnilleen sadaksi vuodeksi. 

Sitten aikansa historijoitsivat kiinnostuivat jälleen asiasta,
hautalöytöjä tutkittiin innokkaasti ja ne kirjoihin ja kansiin
painettuine tutkimuksineen lahjoitettiin v. 1755 Ludvig XI:lle
 eli aurinkokuninkaalle.

Tälläpä vain oli niin paljon helyjä ettei hän jaksanut
kiinnostua koko aarteesta vaan sekä vaivalla laadittu kirja
aarteesta ja itse aarre haudattiin kenenkään niistä innostumatta arkistojen kätköihin. 

Jonne se unohdettiin jälleen melkein sadaksi vuodeksi...

Vuonna 1831, marraskuun alkupäivinä tuonne arkistoihin murtauduttiin. 

Koko 80 kiloa painava aarre ryöstettiin ja sulatettiin!

Näin kävi tälle upealle ja massiiviselle hauta-aarteelle. 

Myöhemmin varkaiden jäljeltä löydettiin kuvan kaksi
kultamehiläistä jotka olivat jääneet kiveyksen rakosiin.

Ja viimeinen kuva joka lopettaa tämän kuriositeettisarjan. 

Tästä ei kyllä ole sen kummempaa sanottavaa joten
 kerron vain mitä kuvan takana lukee kaikessa yksinkertaisuudessaan:

"Aunt Velma. 

She never married."

Tytön ja pojan moraalinen kehitys

Hih. Tässä brittiläisen, 1900-luvun vakavin mielin tehdyn
hygieniaoppaan kuvitusta. Kuvat ovat huonolaatuisia mutta
saahan niistä juuri ja juuri selvää.

Kyseessä on sekä tytön- että pojan kaksi polkua. 

Tiesittekö että tie kohti turmiota tai hyvettä alkaa jo varhaisnuoruudesta.

Jos 13-vuotiaana lukee "pahaa kirjallisuutta" (romanttista hömppää),
saattaa se johtaa siihen että parikymppisenä koketeeraa ja flirttaa
joka taas johtaa 26-vuotiaana nopeaan ja kevytmieliseen elämään.

Nelikymppisenä onkin jo totaalinen hylkiö, "outcast."

Jos vain tuokin nuori nainen olisi 12-vuotiaana keskittynyt
 läksyihinsä ja tottelemaan ja noudattamaan sääntöjä, olisi hän
parikymppisenä suorastaan hyveille omistautunut, 26-vuotiaana
 rakastava äiti kuten joka naisen pitääkin ja stten kuusikymppisenä
 kunnioitettu isoäiti lapsenlapsi sylissään!

 Ei ole pojilla sen helpompaa.

 Turmion tie on heilläkin edessään jos hän 15-vuotiaana
 keskittyy tupakki- sekä itsensähyväilykokeiluihin
eikä opiskele ja keskity "puhtauteen..."

Jos sama meno jatkuu 25:kin, eli se kevytmielinen elämä ja 

"epäpuhtaus" johtaa se vain siihen että 36-vuotiaana on paheen

 ja rappion polulla ja totaalisesti mieron tiellä ja 45-vuotiaana

 hanskat ovatkin jo tiskissä ja olet moraalisfyysinen ihmishylkiö.

Tässäkin voi valita toisin, voi valita puhtauden ja taloudellisuuden

 jolloin kolmekutosena saavuttaa kunnioitettavaa menestystä 

jolloin kuusikymppisenä onkin kunnioitettu vanhus (lapsenlapsi polvellaan).

Olisi hauska nähdä tällaisia varoitustaulukoita nykyaikaistettuna!

Maailma sadan vuoden kuluttua / John Watkins

112 vuotta sitten The Ladies Home Journal julkaisi artikkelin 

jossa spekuloitiin millaista elämä olisi sadan vuoden kuluttua. 

Minusta tämä oli hauska. En ole ennen tähän törmännytkään,

 olettaisin että vuonna 2000 tätä saatettiin kyllä siteerata useammassakin

 lehdessä josta olen sen mahdollisesti silloin lukenut.

Artikkelin kirjoittanut toimittaja toteaa aloituksessaan vapaasti suomennettuna näin:

"Nämä tulevaisuudenkuvat saattavat 

vaikuttaa oudoilta, jopa täysin mahdottomilta. 

Kuitenkin ne ovat tulleet Amerikan kaikkein konservatiivisimmista ja 

oppineimmista mielistä. Olen haastatellut viisaimpia ja varovaisempia

 miehiä hienoimmista tieteen oppilaitoksistamme ja nyt kerron jokaisen

 oppineen miehen näkemyksen uuden vuosituhannen alun elämästä."

 

-Ihmisten pituus on kasvanut noin viidellä sentillä. 

Keskimääräinen elinikä on noussut viiteenkymmeneen vuoteen 
nykyisen kolmenkymmenenviiden sijasta. 

Ihmiset asuvat lähiöissä, kaupunkiasumisesta ja kerrostaloista on tehty lainvastaisia.

 Työmatka lähiöstä toimistoon kestää vain muutaman 
minuutin ja penni riittää maksuksi matkasta. 

-Liikuntatunnit aloitetaan jo imeväisiästä.
 Lelut ja pelit on suunniteltu kehittämään lihaksia. 
Liikuntatunnit ovat kouluissa pakollisia. 

Jokaisessa koulussa, yliopistossa ja yhteisössä tulee olemaan 
täydellisesti varustettu liikuntasali. Kaikissa kaupungeissa tulee 
olemaan yleisiä liikuntasaleja. Sitä miestä tai naista joka ei kykene
 kävelemään 16 kilometria heti putkeen, pidetään vätyksenä.

-Automobiilit tulevat olemaan hevosia halvempia. 

Maamiehet omistavat automobiileja joita käyttävät heinävankkureina. 

Automobiilireki tulee olemaan lasten leikkikalu talvisin. 

Tulevaisuudessa tulee olemaan niin automobiilipoliiseja, 

automobiiliambulansseja kuin automobiilikadunlakaisijoitakin. 

 Hevonen valjaissaan tulee olemaan yhtä harvinainen näky 

tulevaisuudessa kuin iestetyt härät nyt. 

-Eläimiä ei enää juuri ole paitsi tuotantoeläimiä. 

Muutamia löytyy tieteellisessä mielessä ylläpidetyistä 

eläintarhoista joissa lapsille esitellään entisajan eläimiä. 

Tuotantoeläimiltä on jalostettu pois sarvet, luut, lihakset ja jopa keuhkot.

-Ilmalaivat keksitään. 

Mutta ne eivtä tule kuitenkaan samoissa määrin kilpailemaan 

automobiilien ja vesialusten kanssa. Niitä käytetään tappavina

 sota-aluksina ympäri planeettaa. Toiset kuljettavat joukkoja ja ruokaa.

 Joitakin taas käyttävät tiedemiehet voidakseen tutkia maata suurista korkeuksista. 

Tulee olemaan massiivisia aseita joiden kantama tulee 

 olemaan jopa 40 kilometriä. Ilmalaivajoukot tulevat

 piiloutumaan keinotekoisten savuverhojen taakse.

-Autoilu on kielletty suurissa kaupungeissa. Autot kulkevat 
maan alle rakennetuissa, ilmastoiduissa tunneleissa tai korotetuilla
 silloilla. Kaupungit ovat hiljaisia ja täysin vailla melua.

-Junat kulkevat kaksi mailia minuutissa. 

Matka New Yorkista San Franciscoon vie vain vuorokauden. 

Autot kuten talot tulevat olemaan keinotekoisesti viilennetyt. 

Rautatieasemilla ei leiju nokipölyä koska hiiliä ei enää käytetä 

polttoaineena. Matkustajat voivat kulkea junassa

 avoimin ikkunoin ilman pölyä ja nokea.

-Valokuvia voidaan siirtää millaiselta etäisyydeltä tahansa. 

Jos Kiinassa on taistelu, otokset siitä julkaistaan lehdissä 

vain tuntia myöhemmin ja ne myös näyttävät värit aivan

 samanlaisina millaisia värit luonnossakin ovat.

-Ihmiset näkevät maailman. Kuvat ja otokset tuodaan 

ihmisten koteihin eräänlaisiin ruutuihin. 

Jättiläismäinen

 puhelimentapainen laite mahdollistaa tämän kaiken

 tuoden kuvan ja äänet koteihin saakka.

-Hyttysiä ja kärpäsiä ei ole enää olemassa. 

Ne on ajettu sukupuuttoon, kosteikot ja lammet on kuivattu

 pois joten ne eivät voi lisääntyä ja hevonenhan on tuolloin lähes 

sukupuuttoon kuollut joten kärpäset eivät voi lisääntyä talleissa.

-Herneet ja pavut ovat isoja kuin punajuuret. 

Kasvit muokataan vastustamaan mikrobeja ja tauteja. 

Maata muokataan kemikaalein jotta kasvit kasvavat jättimäisiin mittoihin.

 Lapsenlapsenlapsemme syövät omenankokoisia mansikoita

 jouluateriallaan sadan vuoden kuluttua. 

Vadelmat ja karhunvatukat ovat yhtä isoja.

 Karpalot, karviaismarjat ja herukat ovat yhtä suuria kuin appelsiinit.

 Melonit, rypäleet ja kaikki marjat tulevat olemaan siemenettömiä. 

Kasvit kasvatetaan sähköllä. Talvi muuttuu kesäksi ja yö päiväksi kasvien kasvatustaloissa.

 Säteittäin värjättyä värivaloa lasketaan kasvien päälle jotta niiden kasvu nopeutuisi.

-Mustia, sinisiä ja vihreitä ruusuja tulee olemaan olemassa. 

Ja ne tulevat olemaan yhtä suuria kuin kaalinpäät. 

Orvokit kasvavat yhtä suuriksi kuin auringonkukat. 

Mikä tahansa kukka on mahdollista kasvattaa minkä tahansa väriseksi. 

Toiselle kukalle voidaan antaa toisen kukan tuoksu.

-Mitään ruokaa ei pidetä esillä. 

Kaupanpitäjät jotka altistavat elintarvikkeet ilmalle pidätetään. 

Kaikki ruoka pidetään kylmän ilman kaapeissa jotka pitävät ruoan tuoreena.

-C, X ja Q katoavat kielestämme. 

Englanninkieli kirjoitetaan samoin kuin lausutaan ja

 englanninkieli tulee olemaan maailman ykköskieli, venäjänkieli tulee toisena.

-Yliopisto-opetus tulee olemaan ilmaista. 

Köyhille oppilaille annetaan ilmaiset vaatteet, ruoka, kirjat. 

Lääkärit kiertelevät kouluissa lahjoittaen silmälaseja, 

hoitaen hampaita ja jakaen ilmaisia lounaita. Loma-aikoina köyhät 

lapset kuljetetaan lomille ympäri maailmaa. 

Etiketti tulee olemaan erittäin tärkeä oppiaine. 

-Langattomat puhelimet leviävät ympäri maailmaa. 

Mies keskellä atlanttia voi keskustella vaimonsa kanssa

 joka istuu budoaarissaan Chicagossa.

-Lääkkeitä ei niellä vaan ne hierotaan ihoon josta ne imeytyvät 

elimistöön. Ihminen voidaan saada läketieteellisissä tarkoituksissa

 läpinäkyväksi erilaisilla koneilla.

-Talot lämmitetään kylmällä ja kuumalla ilmalla. 

Aikaisin aamulla takan sytyttäminen tulee olemaan menneisyyden

 unohtunut työ jota ei milloinkaan tarvitse tehdä. Tavarat  tullaan 

kuljettamaan isoissa putkissa talosta toiseen.

-Valmiiksi tehtyä ruokaa tullaan ostamaan kaupoista jotka muistuttavat

 nykyisiä leipomoja. Kaupat ostavat ainekset niin suurissa annoksissa että tämä 

valmisruoka on hyvin halpaa. 

Ruoka toimitetaan ihmisten koteihin tavaroidentoimitusputkien kautta. 

Samojen putkien kautta asiakkaiden pesemät astiat palautetaan kauppoihin. 

Hän joka ostaa ja laittaa oman ruokansa tulee olemaan todella kummallinen henkilö.

Aika monet näistä osuivat oikeaan mikä on mielestäni todella mielenkiintoista!

 Miten ihmeessä vuonna 1900 on voitu aavistaa esimerkiksi television ja netin tuleminen?

Tässä hääkuvassa ihmisiä artikkelin julkaisuvuoden tienoilta.

 Erittäin todennäköisesti joku heistä on lukenut tuon 

aikansa huippusuositun lehden artikkelin. 

Mitä he ovat mahtaneet asiasta ajatella?

Post mortem / Halloween / Pyhäinpäivän aika

Tänään on halloween.
Viikonloppuna on pyhäinpäivä.

Eli oikea vuodenaika tälle blogipostaukselle. 

Aloitetaan 1800-luvusta.

Tuolloin vuosisadan puolivaiheilla valokuvaus oli uusi ja ihmeellinen juttu.

Oli totuttu että muistot ovat vain kunkin henkilön muistissa, ja vain siellä.
 Hyvin, hyvin harvalla oli varaa maalauttaa minkäänlaista muotokuvaa ja kun joku kuoli, tarkoitti se
sitä että hänen kasvonsa häipyivät ennenpitkään kokonaan unhoon.Valokuvaus muutti kaiken tämän.

 Viktoriaanisen ajan kaunis suruasu.

Sata, parisataa vuotta sitten kuolema oli heikon terveydenhoidon
 tason takia alituinen ystävä ja kanssakulkija. Sitä ei tervehditty
 ilolla mutta se hyväksyttiin osaksi elämää.

 Kun valokuvaus yleistyi, yleistyi myös menehtyneiden
perheenjäsenten valokuvaus, asettelu vihoviimeisiin
poseerauskuviin jotka asetettiin hellitysti perhealbumiin. 

Kuvia menehtyneistä katseltiin usein perheen kesken eikä niitä piiloteltu vierailtakaan.

 Valokuvaus katsottiin erinomaiseksi mahdollisuudeksi saada
viimeisiä muistoja perheenjäsenistä ja ystävistä.

Kuvia lahjoitettiin hautajaisvieraille kuin kiitoskortteja.

Suortuvia menehtyneen hiuksista saatettiin myös leikata medaljonkeihin
 sekä sormuksiin, kellonperiin ja rintakoruihin joita käyttivät niin miehet
 kuin naiset sekä lapset.

Nykyään aikansa suurta teollisuudenhaaraa
 pidettäisiin kaiketi makaaberina ja epähygieenisenä.

Tämä on valmistettu hiuksista.

Seuraavassa muutamia post mortem-valokuvia
 jotka ovat säilyneet museoissa ja yksityiskotien valokuvakansioissa,
olivathan ne aikoinaan todella yleisiä.

Tämänkaltaisia post mortem-kuvia oli tapana ottaa myös suomessa vielä 30-50-luvuilla.

 Lapset eivät pelkää. Miksi menehtyneestä sisaruksesta olisikaan tullut mörkö nyt?

Nuorimies parhaisiinsa puettuna. Taustalla päällekkäisvalotus. 

Näin niitä valokuvia otettiin.

 Pikkulapset kuvattiin usein nukkejensa kanssa.

Tämän kuvan tarina kertoo:

Välittömästi kuvan tytön viimeisen henkäyksen jälkeen
 kutsuttiin valokuvaaja paikalle liikkeestä jotta kuva olisi mahdollisemman "tuore."

 Kuvaajaa odoteltaessa kiharrettiin nopsaan tytön hiukset...

Surunkin keskellä käytännöllisyyttä.

Eihän viimeinen potretti voi olla huolittelematon sillä sen tulisi
moni näkemään ja siitä moni saamaan kopion.

Viimeinen kuva kaverin kanssa.

Tämä kuvahan on valtavan kaunis.
Niin tyylikäs äiti valkeine hansikkaineen.

Post mortem-kuvia otettiin luonnollisesti myös rakkaista lemmikeistä.

Tämä hautakivi kertoo tarinan:

" A poisoned plant among the rest, 

In nature's order stood; 

I ate and was distressed, It poisoned my blood.

 So sudden was the stroke, 

By which I was snatched away, 
That in one hour,

 life's thread was broke, 

And I was mouldered to the clay."

Hyvin pitkät hiukset, vintage, valokuvat

Muistatteko tämän jutun? Pidän kovasti hänen kiehtovasta tarinastaan
 mutta erityisesti olen aina ollut ihastunut hänen kauniisiin hiuksiinsa.

Jo lapsena ihastelin elokuva-Sissin pitkiä hiuksia ja olin ihastuksissani
 kun tajusin että elokuvat pohjautuvat tositarinaan joka tarkoitti että
jollakulla oikeasti oli ollut sellainen hiuspaljous!

Omiin lapsuusmuistoihini liittyy muisto äidistäni joka jahtasi minua sakset kädessä ympäri taloa
kunnes pelastauduin jyrkille vanhanaikaisille portaille joille mahtui vain
yksi  kerrallaan. Oli kyse hiustenleikkuusta. 

Minä halusin suojella kutrejani, äitini oli sitä mieltä että pitkät hiukset lapsella olivat hankalahoitoiset, takkuuntuvat ja epäsiistit. On totta että usein taistelin takkujen kanssa mutta pitkät hiukseni silti tahdoin
pitää heti kun ymmärsin pitää puoleni. Monia kädenvääntöjä tästä käytiin.

Hiusmuoti ja hiusten kullekin ajalle sopiva sosiaalinen pituus on vaihdellut  ajan kanssa paljon. Hiusten pituuteen on liitetty eri aikoina erilaisia leimoja niin suuressa määrin että voi melkein sanoa että harvoin
 hiukset ovat vain olleet hiukset.

Nykyään onneksi saamme itse päättää hiustemme pituuden ilman suuria sosiaalisia leimoja joista ei kuitenkaan olla edelleenkään päästy eroon. Pitkähiuksiset miehet ja keski-iän ylittäneet naiset
ovat edelleen vähemmistössä.

Hairdresser (expert in latest coiffure) "I assure you, Madam, my smartest
 clients are now having their hair storm-tossed." Film star: "Is that so? 
Then I'll have mine typhooned!"

1920-luvun jälkeen naisten hiusmuoti koki järisyttävimmät muutoksensa. Ikiaikaiset pitkät hiukset leikattiin. Muutamassa lyhyessä vuosikymmenessä kaikki keikahti päälaelleen. Siinä missä naisten hiusten piti ennen olla pitkät, piti niiden nyt olla lyhyet. Eritysen epäsopivaksi tuli mikäli naimisissa oleva tai keski-ikäinen nainen piti hiuksiaan pitkinä.

On mielenkiintoista kuulla että taistelussa lyhyet hiukset vs. pitkät hiukset, olivat pitkät hiukset ennen tätä lyhyen sadan vuoden pätkää ehdottomasti voitolla. Varsinkin miesten hiusten tuli olla pitkät!

Kun lukee kulttuurihistoriallisia selostuksia hiuksista kautta aikojen tulee selväksi että eri kulttuureissa eri aikoina miesten hiusten lyhentäminen on ollut pikemmin nöyryyttävä teko joka suoritettiin taistelussa hävinneille sotureille, kuninkaallisille jotka oli syösty vallasta tai sitä käytettiin muuten häpeärankaisuna.

 Lyhyet hiukset naisilla olivat viime vuosisadan alkupuolelle saakka suuri häpeä ja kauhistus joka tarkoitti joko tautia tai häpeärankaistusta. Monet sairaudet sekä sukupuolitautien hoitoon tarkoitetut lääkkeet saivat hiukset putoamaan sekä tapana oli että tarttuvan kuumetaudin aikana hiukset ajeltiin pois kehon viilentämistarkoituksissa.

Myös hullujenhuoneiden tai köyhäintalon asukkaiden hiuksia ajeltiin usein hygienian ylläpidon helpottamisen takia. Kaikki olivat tabuja ja asioita joita karteltiin. Lyhyet hiukset olivat merkki jostakin jonka kanssa ei tahdottu olla tekemisissä.

On myös kiinnostavaa tietää että nykyisen mieshiusmuodin sanelija on uskonto. Katolinen paavi Gregorius VII määräsi tuhatkunta vuotta sitten edikteja jotka määrittivät hiusten pituudet sekä miehille (lyhyet hiukset) että naisille (pitkät hiukset). Noiden aikojen jälkeen miesten hiusten korrekti ja konservatiivinen pituus
on ikävä kyllä säilynyt lyhyenä. 

Naisten hiukset taas kokivat ensimmäisen vapautensa
1900-luvun alkupuolella Irene Castle-nimisen naisen myötä

Irene oli puolisonsa kanssa eräs kuuluisampia 1920-luvun kilpatanssijoita, hän loi uraa myös alkuaikojen leffatähtenä sekä oli aktiivinen eläinoikeusaktivisti. Juuri hän teki lyhyistä hiuksista sosiaalisesti hyväksyttävän muodin myös naisille.

Viime vuosisadalla siis muoti muuttui nopeasti. Pitkiä hiuksia ei enää katsottu suopeasti vanhemmilla naisilla vaan ne liitettiin suoralta kädeltä vain pikkutyttöihin. Vähintään kun nainen meni naimisiin oli hiusten
 sosiaalinen pakko lyhentyä "rouvakampaukseksi."  Hiusten pituutta tosin säädeltiin myös aikaisemmin mutta ei suinkaan leikkaamalla vaan kampauksin joka toi esille myös sukukypsyyden. 

Lasten hiukset olivat leteillä tai avoimina, naimiaiässä hiukset nostettiin ylös nutturakampaukselle. Viktoriaanisena aikana tuo monien tyttösten jännityksellä odottama ikä oli 16 vuotta. Silloin tytöstä tuli nainen. Teiniä joka nosti hiuksensa ylös leteiltä nutturalle liian aikaisin pidettiin vanhempien ja aikuisten keskuudessa kevytkenkäisenä ja hiusten  nosto vei pahimmassa tapauksessa jopa maineen. Uskottiin
ettei tällainen tyttö ollut siveä halutessaan tuoda esille aikuisen naiseutensa vaikka ei

 vielä ikänsä puolesta olisi ollut valmis seurustelusuhteiden aloittamiseen.

Hiusten nostamisella oli luonnollisesti myös kielletyn hedelmän maku ja nykynaisen onkin vaikea kuvitella miten valtavan ISO JUTTU hiusten nostaminen oli aikoinaan sadoille tuhansille tytöille, miten sitä päivää
kaihottiin ja odotettiin jo vuosia ennen kuin se todella tapahtui. Kyseessä oli mittava aikuistumisriitti.

Muhkeat hiuskampaukset eivät myöskään olleet nykyajan luiruja hipsterinutturoita vaan hiusta todella riitti niiiiiiiin paljon että harva nykyään sitä kykenee ymmärtämään. Kun hiuksia ei MILLOINKAAN leikattu tarkoitti se sitä että hiuksen pituus oli useimmin yli metrin, puolitoista- tai kaksikin metriä olivat normaaleita mittoja.

Tutustukaa vaikka Sutherlandin sisaruksiin.

Nämä seitsemän sisarusta olivat aikansa kuuluisia laulajattaria
jotka niittivät huomattavaa suosiota kiitos kauniiden ääntensä.

Näiden sisarusten perhekuvat ovat hienoja ja harvinaisia mutta on muistettava
 että samankaltaisia kuvia olisi saatu aikaan kenen tahansa aikalaisperheen jäsenistä.

Erillisiä hiuskuvia kuitenkin otettiin toisinaan tavallisissakin perheissä onneksi.

Kuvat

Tässä kuvassa seisoo neiti Virgie Davis.

Hänen hiuksensa olivat 4.5 metriä pitkät ja Virgie olikin perheensä
 lisäksi koko kotikaupunkinsa ylpeys. Virgien hiustenhoito oli luonnollisesti
vaativaa puuhaa johon hän tarvitsi apua jota oli onneksi saatavilla. Rutiinia
oli että Virgie seisoi korkean keittiöjakkaran ylimmällä askeleella kun
 hänen isänsä sekä veljensä kampasivat hiuspaljoutta.

Mutta sitten! 

Virgie meni naimisiin ja vasta avioliitossa paljastui että hänen miehensä
ei aikonut ryhtyä mukaan moisiin humputuksiin, Virgie saisi luvan olla kuin
kaikki muutkin naiset ja leikata kutrinsa parimetrisiksi sillä uusi puoliso
ei takuulla ryhtyisi morsmaikkunsa kampaajaksi, ehei. 

Virgiellä ei ollut vaihtoehtoja, hiuksista leikattiin pois lähes kolme metriä
sillä hiustenhoito yksin oli mahdottomuus. Hiusta lähti niin paljon että Virgie
sai useita tarjouksia markkinamiehiltä jotka halusivat asettaa Virgien leikatut hiukset
 näytteille mutta hiustenleikkuu oli niin kova pala ettei hän suostunut moiseen.
Loppuelämänsä Virgien lapsuudenperhe syyllisti Virgietä taipumisesta
 miehensä tahtoon. 

Asiasta myös aikanaan uutisoitiin laajasti ostikoin

"Morsio ei voi saada sekä miestä että kutreja!" 

parhaaseen lööppityyliin. Virgien puolisoa pidettiin raakalaisena,
 miesten kun ei oletettu puuttuvan naisten hiusasioihin

Kauhuelokuvankatsojat; kuka tulee mieleen?

Näillä minun hiuksillani on vielä matkaa samoihin 
mittoihin vaikka jo pari vuotta vanha kuva onkin.