tiistai 10. kesäkuuta 2014

Verhoa, puutarhaa...


Tällainen pikakirjoitus vielä maanantaiyöhön ennen nukkumaanmenoa. Vai joko on varhainen tiistai-aamu?

Tuota lupailemaani hammaslääkärikirjoitusta saatte vielä hiukan odotella sillä kävi siten ikävästi
 että alle vuoden vanha kamerani otti ja hajosi. Minun olisi pitänyt vielä kuvailla kirjoituksen 
kuvia joten lykkään koko juttua nyt hiukan eteenpäin. 

Pioneita?

Minulla on muuten ollut kurja tuuri kameroiden kanssa, tuntuu että jokainen jonka saan, hajoaa suunnilleen puolen vuoden käytön jälkeen. Tämä viime kesänäkin ostamani oli alusta saakka merkillinen, se meni usein öisin itsestään päälle avaten zoomin ja heräsin yöllä ääneen kun zoomi zoomaili läheisen pöydän päällä. Hyvä ettei sentään kuvia itsekseen ottanut, sitä olisin saattanut ihmetellä pidempään. Sitten saattoi mennä viikkoja että kamera toimi täysin kunnolla joten en heti toimittanut sitä takuuhuoltoon. 

Nyt vehje aloitti taas vanhan pelinsä mutta tällä kertaa kotelon sisällä hajoten kokonaan. Olen ollut hätää kärsimässä sillä tämä on juuri se vuodenaika jolloin olisi kaikkein eniten kuvattavaa! Ette usko miten ihania tulppaaneita minulla on, nekin jäävät nyt kokonaan kuvaamatta. Ostin viime vuonna aivan loppusyksystä citymarketin poistomyynnistä eurolla kappale suuria tulppaanisipulilaatikoita, ostin niitä kai viitisen enkä odottanut niiltä paljoa sillä unohdin ne tyysti ja kaivoin ne vasta joulukuussa lähes routaiseen maahan. Nyt niistä on pullahtanut järkyttävän upeita kerrottujen pioninkukkien kaltaisia puuterinpinkkejä tulppaaneja joiden kukintokin on aivan kuin puuterisuti ja syvän karmiininpunaisia ja korkeita pamppuja jotka uhmaavat painovoimaa suurilla kukinnoillaan. Istutin ne edesmenneiden lemmikkieni haudalle ja olen nyt käynyt siellä usein. Näky on pöyristyttävän kaunis ja nyt harmittelen etten ostanut viime syksynä niitä kaikkia tulppaanilaatikoita...

Vanha kamerani siis on menomatkalla takuuhuoltoon ja postissa tulomatkalla minulle on uusi kamera. Ostin sen pika-avuksi huuto.netistä ja toivon että ehdin saada sen ennen tulppaanien kukinnan loppumista.

Minulla on tässä nyt kuitenkin ensihätään pari kuvaa joista näkee vähän kuulumisiani ja jotka
ovat napattu sisareni ihmeellisellä älypuhelimella. Minulla itselläni ei sellaista ole eikä varmaan 
heti tulekaan. Sehän on enemmän tietokone kuin puhelin. Jotenkin pelottava kapistus. 


Viime viikolla huomasin että paikallismarketin parkkiksella oli paljon kirpputoripöytiä. Lähdin niitä kiertelemään ja juteltuani parin myyjän kanssa sain tietää että näitä tapahtumia on kesän mittaan muutamia tulevaisuudessakin. Ja ihan ilmaiseksi, tosi kiva ajatus. Erään eläkeläisrouvan takakontissa näin retrohtavaa kuviota ja siellä erittäin siististi mankeloituina makasivat yläkuvan verhot. Ihastuin niihin heti mutta hinta oli extemporeostokselle vähän liian korkea. Rouva pyysi kahdesta verhosta 20e. Nämä olivat kyllä niin sievät että ehdottomasti 20 euron arvoiset mutta mukanani oli vain kolikkokukkaro pikkuhiluineen. Lisäksi piti ajatella myös järkeä joka sanoi etten tarvitse uusia verhoja. Totesin miten valitettavasti pitää jättää väliin mutta älä vain myy kenellekään halvemmalla sillä nämä ovat hintapyyntönsä arvoiset. Rouva tähän naurahti ja kysäisi sopisiko kaksitoista euroa johon minä vastasin kyllä.

Pituutta näillä on paljon, en ole varma ovatko asuntoni ikkunat tarpeeksi korkeat. Kuntokin on aivan priima, ei haalistumaa eikä reikiä vaan kirkkaat, raikkaat värit. En vain tiedä mitä ja kenen kuosia tämä on. Selailin läpi koko Inkerin retrokuva-arkiston mutta eioota tuli vastaan. Jos tiedätte kertokaa ihmeessä. Nyt nämä pinkit kukkaset makoilevat Sokoksen muovikassissa kunnes pääsevät joskus ikkunaan.

Toisessa kuvassa näkyy se jota arkisin puuhaan. 

 Leidi ruohoa repimässä

Nimittäin vanha mummolani. Se on ollut hoitamatta loputtoman pitkään.
Nyt olen iloinen että minulla on aikaa palautella sitä siihen asuun millainen se oli lapsuudessani.
Ennenhän se oli ihana. Ikkunan alla oli suuri kukkapenkki ja paksuja humalaköynnöksiä eikä tuota punaista seinää ollut ollenkaan näkyvissä humalan vihreiden lehtien alta. Ja seinien vierestä kulki pieni polku josta kukkia pääsi hoitamaan. Nyt ei mitään. Pelkkiä heinäturpaita. Koko piha täynnä.

Mutta tällä hetkellä lähes kaikki kuvassa näkyvä vihreä on revitty juurineen pois, maa möyhitty ja löysin 15cm syvyydestä vanhat laattakivetkin jotka pesen, kuorin ja puhdistan. Minulla on mukava projekti meneillään. Aika raskas mutta tosi kiva.

13 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Ei tämä kone nyt oikein toimi! Poistathan ne sata viestiä, jotka ilmestyvät kuitenkin esiin heti kun olen sulkenut sivun? :D

    Ihania uusia juttuja! Asutatko siis nykyään vanhaa mummolaasi? Talo näyttää kauniilta, ja voin oikein kuvitella upean kukkameresi :) Minusta on tosi hienoa, jos sinä nyt pidät huolen tuosta talovanhuksesta. Olen niin usein toivonut, että olisi paikka, joka merkitsisi minulle jotain samanlaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo ei ehkä ole koneongelma vaan bloggerin hulluttelua ;)

      En asu mummolassa mutta tällä hetkellä aika lähellä sitä. Jaan aikani helsinginasuntoni sekä vanhempieni talon välillä, näin toistaiseksi opiskelijastatuksisena tämä on mahdollista. Tuonne mummolaan pääsen puolessa tunnissa veneellä huristamalla ja olen nyt ottanut sen projektikseni.

      Olen ollut jopa vähän epänormaalin onnellinen kun pihasta alkaa muotoutua sellainen kun se ennen oli, sain uskomattomat kiksit varsinkin siitä, kun löysin tuon vanhan polun laattakivetyksen jonka olin jo unohtanut kunnes näin sen taas. Ihan kuin olisi arkeologi! Toistaiseksi saaliina ne laattakivet, vanhoja kaljapullonkorkkeja, ikivanhoja taottuja nauloja ja paljon lasinsirpaleita... Mutta ehkä löytyy vielä luita tai kultasormus, ei voi tietää ;)

      Poista
  3. Hei Taika, olipa kiva teksti! Ihanaa että olet saanut mummolasi vanhan pihapiirin kunnostettavaksi. Itsekin haaveilen mummonmökistä (omien mummojen talot on muiden käytössä jo aika päivää sitten). Seuraan innolla työtäsi. Kankaan alkuperästä tai suunnittelijasta minulla ei valitettavasti ole tietoa. Voin kyllä pitää mielessä kuvion, jos tulee eteen tietoa, kerron kyllä heti. Voimia töihin ja ihania kesäpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidat olla sellainen sielunsisar mummonmökkien suhteen, nimittäin niiden laittaminen kuntoon on niin mukavaa vaikka monesta se olisi vain vaivalloista. Minulle tulee jotenkin niin surullinen olo kun esimerkiksi automatkoilla näkee ikkunasta monia hylättyjä vanhoja maalaistaloja. Olisi hienoa jos jokaiselle halukkaalle olisi mummonmökki kunnostettavaksi ja palautettavaksi vanhaan loistoonsa. Oikein ihania kesäpäiviä siihenkin suuntaan :)

      Poista
  4. Voi itku, onpa sinulla ollut huonoa tuuria kameroiden kanssa. :-( Parempaa onnea jatkossa!

    Mutta tuo pihaprojekti! En voi muuta kuin ihailla! Minusta kun ei tuommoiseen projektiin olisi. Pitäisi vaan heti päästä kahvittelemaan kauniiseen puutarhaan, mutta mitään siellä ei viitsisi tehdä. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Elättelen toivoa että kamera olisi korjauskelvoton jolloin minun pitäisi takuun mukaan saada uusi. Jospa sen kanssa olisi parempi tuuri tai toivottavasti edes tämä varakamera osoittautuisi kelvolliseksi.

      Ehkä sinuakin joskus vielä puraisee puutarhakärpänen jos satut osumaan oikean puutarhan eteen ;) Eivät minuakaan puutarhat pahemmin kiinnostaneet ennen mutta jostain syystä eräänä vuotena kevään tullen tajusin että lapio oli saatava käteen ja siitä se hulluus vain yltyi...

      Poista
  5. Kauniit verhot! :) Hyvin toimii muistutuksena nuo siun arkipuuhat, ois syytä tälläkin suunnalla käydä vähän kitkemässä pihaa ja katsoa, että mitä kaikkea tuolta pihalta oikein löytyy. ^^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ovathan nuo kukkaset verhoissa tosi söpöt. Rouva jolta ne ostin, oli pitänyt niistä hyvää huolta. Tähän aikaan vuodesta onkin kiva mennä pihalle tutkimaan koska kun yksi kasvilaji lakkaa kukkimasta, onkin jo toisen aika puhjeta kukkaan, tuntuu että siellä pihalla tapahtuu kokoajan kaikkea jännää! :D

      Poista
  6. Aijai, möyrintä pihamaalla on parasta mitä tiedän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Aivan älyttömän mukavaa hommaa! Ja samalla siinä saa myös hyötyliikuntaa, paljon hauskempaa kuin jokin kliinisella kuntosalilla käyminen. Ja kuntosaleilla kukkivat korkeintaan muovisaniaiset :)

      Poista
  7. Olipa kiva eksyä tänne juuri kun kerrroit tuosta mummolan piha projektistasi! :) Minä kun möyrin myös minkä vaan ehdin mummolassa, jossa edelleen asuu äitini, joka ei itse voi tehdä juuri mitään pihatöitä. Sirppi ja viikate ovat ahkerassa käytössä, kun yritän pitää pensaiden ympäristöt ja kukkapenkkien reunat ruodussa. Onneksi perheeni miesväki ajaa traktorilla nurmikot.. Harmittaa kun osa maatilan rakennuksista on jo ränsistynyt kun kaikkea ei ehdi millään hoitaa. Pellotkin kasvaa metsää ja yhtä peltoaluetta yritämme pitää avoinna, kamppailemalla pajukkoa vastaan kaikilla mahdollisilla teräaseilla :D Lapsuuden pihamaalla on niin paljon tunnearvoa, ettei sitä voi mitata millään. Vaikka nyt onkin kiireinen elämänvaihe muutenkin, on vaan yritettävä jaksaa hoitaa sitä. Sitä paitsi nyt tuntuu siltä, että pääsen melkein helpolla kun katson tuota sinun urakkaasi ! Tsemppiä, voimia ja iloa sinnekin mummolaan :) Niin , ja hyvää Juhannusta!

    VastaaPoista
  8. Minä vähän pelkään viikatetta :D Pelkään että viikatoin samalla sääreni, eipä olisi ensimmäinen kerta suomen historiassa kun niin on käynyt jollekulle. Otan sen sijaan käyttöön kourani ja revin ja revin vain :)

    On tosiaan inhottavaa kun vanhat rakennukset ränsistyvät. Minua niin surettavat kauniit talot jotka hoidettuna kelpaisivat kenelle tahansa. Mutta se työmäärä on niin iso, ei kai löydy tarpeeksi tekijöitä.

    Pellot hoituisivat siten jos saisi jonkun ponit tai hepat laiduntamaan... Niiltä ei menisi kuin pari viikkoa kun pellot olisivat taas auki. Voimia ja iloa sinne sinun puuhiisi myös ja kiitos kivasta kommentista vaikka näin myöhään sen vasta huomasinkin :)

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi ❤️