torstai 15. huhtikuuta 2010

My little pony purukumtarrat


80-90-lukujen taitteessa Hasbron My little pony-lelut olivat suosionsa huipulla.

Niillä leikittiin, niitä katseltiin televisiosta, niiden kuvilla
 koristetuissa vaatteissa kuljettiin ja yöllä nukuttiin ja ponien
 viehkot kuvat koristivat monien makeiden herkkujen pakkauksia.


Tällöin sain kaiketi luvan aloittaa purukumitarrakeräilyn sillä näitä
tarroja minulle on kertynyt hyvin monta.

Vaaleanpunaisen pakkauksen sisältä löytyi
yksi leveä ja litteä purkkalevy ja ponitarra.


Tarroja oli kerättävänä yhteensä 100, mikä tarkoitti aikamoista
 purkanjauhantaa mikäli halusi saada kokoelmansa täydeksi.

Voinkin ylpeänä ilmoittaa kokoelmastani löytyvän 94 tarraa eli
pääsin tavoitteessani erittäin pitkälle!

Ihme ja kumma ylimääräisiä tuplatarroja ei varastosta
 montaa löydy. En koskaan ole tarroja haaskannut joten mikäli
 tuplatarroja olisi ollut, ne takuulla olisivat edelleen tallella.

Osa muruista huonossa valossa ja vinossa

Kaipaan noita aikoja. Ponipurkat takaisin kauppoihin
 ja kaikki muukin ponikrääsä. Mutta nimenomaan ne vanhat ponit, älkää
edes mainitko näitä uusia ällöponeja joiden kanssa nykylapset leikkivät.

Osuvaa että juuri täman ponin kuvassa on heijastusta

Muistelen lämmöllä miten sain tuttavamarketinpitäjän
 rouvalta joululahjaksi pahvista tehdyn My little ponytalon
 jonka sisällä oli erilaisia My little ponymakeisia, patukoita, 
karkkiaskeja jne, jne. 

Oi kun olisivat jäänyt kääreet säästöön.


Tarrojeni tila huolestuttaa minua. 

Alle 20-vuotta vanha kokoelma jo jo nyt rapistumassa 
tarrojen liiman puskiessa taustalta kuvan läpi.

Mitä niille voi tehdä? Miten etenevän tuhon voisi pysäyttää?

Erityisesti tämä pari on suosikkini, miksiköhän...

Tarrat ovat kellastuneet ja se varmasti etenee. 

Uusi ongelma jota en ollut huomannut ennen koskee tarran
 päällisosaa, aivan kuin joistakin kohtaa itse kuvan väri olisi 
hiutumassa pois vaikka jokainen tarra on siististi muovikansiossa
 erillisessä lokerossa. 


Jään tarkkailemaan huolestuneesti tilannetta.

3 kommenttia:

  1. Hei! Komea kokoelma! Itselläni on näitä samaisia nostalgisia tarroja, mutta huomattavasti vähemmän. Minua kiinnostaisi, miten tarrojesi "tuho" on edennyt? Olen huomannut, että jotkut tarrat yksinkertaisesti kellastuvat, olivat ne sitten auringossa tai laatikossa. Omani nimittäin ovat tehneet samaa, mutta vain jotkut, ja kaikkia on säilytetty samoin. Tuo liimaongelma onkin hankalampi.

    Blogiini on tulossa piakkoin postaus kokoelmastani, joskin minulla on tosiaan vain puolet tarrojesi määrästä. Vinkkaan kuitenkin, että kannattaa tsekata, sillä omat muistikuvani tarroista ovat heikohkot ja tarvitsisin vähän näkökulmaa pariinkin juttuun muilta tarrafanaatikoilta :)

    tavararakkaus.blogspot.com on osoite.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Nyt vuoden sisällä ei ole tapahtunut suurtakaan muutosta. Tarrat tosiaan ovat jokainen omissa muovilokeroissaan löyhässä mapissa. Osa vain on kellastunut ja sille ei taida mahtaa mitään.

      Järkeillen veikkaan että mitä matalammassa lämpötiloissa tarroja pitää, sen parempi.

      Ehkäpä periaatteessa pakastin tai jääkaappi olisi paras paikka säilytykseen sillä lämpö tekee tarrojen liimasta juoksevampaa ja tahmaisempaa jolloin, jälleen oman järkeilyn perusteella, liima läpäisee kuvapuolen paperin paremmin. Eli kesät ovat kokoelmalle pahaksi eikä kannata säilyttää kaapissa joka on vaikka lämpöpatteria lähellä.

      Tietenkin ilmatiivis säilytys olisi toinen hyvä keino säilyttää tarroja. Kenties jonkinlainen tarran sulkeminen muovikalvojen väliin ja sitten itse kalvon laminointi?

      Poista
    2. Kiitos nopeasta vastauksestasi! Tuo käy tietysti järkeen. Täytynee siirtää omakin kokoelma viileämpiin maisemiin :) Ehkä jääkaappi tuntuu kuitenkin jo hieman liiottelulta...

      Laminointi tietysti auttaisi, mutten haluaisi tuhota tarrojen alkuperäistä olomuotoa. Nämä ovat kyllä suuria dilemmoja keräilijän elämässä.

      Vastasin sinulle myös oman blogini puolelle tarroistani :)

      Poista

Ilahdun kommentistasi ❤️