maanantai 7. tammikuuta 2013

Sota- ja pula-ajan keittokirjat


Tässä muutamana päivänä olen lueskellut suomen sodista kertovaa kirjaa joka keskittyy erityisesti naisten työpanokseen ja pärjäämiseen sodassa. Kirjasta myöhemmin enemmän mutta sotajuttujen lisäksi siinä sivutaan aina välillä joillain pikkuinfoilla pula-ajan ruokia.

 Jostain syystä kaikki ruokajutut kiinnostavat aivan erityisesti 
itseäni ja mitä hurjempi resepti sen enemmän siitä innostun. 

Ei puhettakaan että sitä ruokaa itse ryhtyisin laittamaan 
tai edes toisen laittamana maistaisin mutta jotenkin 
ihmeesti ne mitä hulluimmat reseptit vain kiehtovat?


Ensimmäisen maailmansodan ja kansalaissodan aikana suomessa oli kova elintarvikepula ja senaikainen, v. 1917 ilmestynyt kirja latoo reseptejä esim. verikakkuihin, savustettuihin lehmän utareisiin, sorkkarasvaan ja heinissä keitettyihin herneisiin, onpa opastettu myös miten raaoista perunoista voisi tehdä hiivaa.

Uppouduin näiden mielenkiintoisten esimerkkien innoittamana tutkimaan yleisemmin sota-aikojen reseptejä ja selviytymisvinkkejä ja siinä törmäsin jälleen uudenlaiseen sota-ajan keittokirjaan. Nimittäin amerikkalaiseen. Joka on piirretty.

(Kuvat suurenevat kun klikkaat niitä.)


Varsinainen sota-ajan kirja tämä ei ole sillä se on ilmestynyt Englannissa vuonna 1946 jolloin sota oli jo ohi mutta säännöstely jatkui.

Kirjan nimi on "PATSY'S REFLECTIONS, LEARN TO COOK BY PICTURES" ja se on täynnä eksoottisia reseptejä ja neuvoja korvikkeiden valmistamiseen.

Alun perin kirjan sarjakuvastripit julkaistiin Daily Mirror-nimisessä lehdessä tuoden
kotirouville joka päivä huvia ja hyötyä.


Tämä kirja on suunnattu erityisesti nuorille vaimoille
jotka ovat juuri lähteneet äitinsä helmoista aviopuolisonsa
kotiin ja joka nyt opettelee nuorekkaalla tavalla kokkaamaan
sekä taloudellisesti että maistuvasti.

Reseptejä on satoja ja useimman lopussa työstä palannut pukuun sonnustautunut aviomies Peter kommentoi Patsy-pikkuvaimon kokkailuita vaihtelevin sanoin.

Patsy etsii neuvoja kokkailuihin naapurinrouvilta sekä äidiltään.

Mietin että onkohan tuolla Peter-puolisolla pieni ihastus naapurin Joania kohtaan, tuossa vasemmassa kuvassakin kehuu tämän kosketusta

Ehkä se on jotain hienovaraista vihjailua? :D


Tässä Peter palkitsee nuorikkonsa elokuviin viemisellä.


 Tässä opetetaan taloudellista uunin käyttöä. joka ritilälle oma ruokansa paistumaan.



Ihanan ällöttäviä reseptejä löytyy, miten olisi 
suklaamakaronivanukasta ja haudutettua kurkkua?



Entäs hyvää valaanlihasipulipihviä?
Tai sitten mahalaukkua tomaatin kera?



Minusta tämä on ihana kirja, niin aikansa mukainen, joka reseptissä on melkein erilainen esiliina ja
kaikki kampaukset ovat niin viimeisen päälle.

 Pula-ajasta kertoo se että monessa reseptissä neuvotaan miten korvata maito, munat, voi ja toisinaan
 liha kermavaahdosta puhumattakaan. Melkein kaikki paistetaan laardissa ja
joka toisen aterian jokin valmistusaine ovat leivänmurut jostain syystä.

Pisteitä eli ilmeisesti jonkinlaisia ruokakorttipisteitä
laskettiin tarkasti ja jos kyseessä on erityisen hieno resepti jossa
 käytetään kuin käytetäänkin esim. voita laardin ja margariinin sijaan,
 tulee sarjakuvaan varmasti hahmo heristämään sormea ja kysymään tietääkö
 ruoanlaittaja miten monia pisteitä joudut kuluttamaan tämän kakun takia??

Keittokirja opetti siis lukijoilleen myös säästäväisyyttä ja harkintaa taloudenpidossa.

Peterkään ei siis saa vanukkaidensa päälle kermaa vaikka valittaa ja katsoo Patsya pahalla silmällä.


 Onneksi miespolo sai jossain vaiheessa maalaisserkuilta syntymäpäivälahjaksi munia ja voita ja antoi positiivista palautetta Patsyllekin.


Minusta tämä oli aivan ihana löytö ja tästä kuulette vielä myöhemminkin!

lauantai 5. tammikuuta 2013

Ihmiskunnan kummat kuriositeetit


Niin, minulla olisi niin paljon kaikkea kirjoiteltavaa taas,
olen aivan innoissani pitkistä googlailuista ja jännien tarinoiden lukemisesta! 

Erityisesti netin kuvapalvelut ovat koitumassa kohtalokseni,
kun klikkaat yhtä mielenkiintoista kuvaa, johtaa se taas toisiin mielenkiintoisten kuvien
kuvagallerioihin jotka johtavat taas uusiin ihmeellisiin kuvagallerioihin loputtomiin... 

Maailmassa on ollut niin paljon mielenkiintoisia ihmiskohtaloita ja niin
 kummallisia juttuja ja ihmeellisiä näkymiä että tekisi mieleni vain laittaa
 kaikki arkitekeminen tauolle ja tutkia vain kunkin jännän kuvan
taustoja kunnes läkähdyn. 

On niin harmillista kun se ei ole mahdollista!

 Mies kissansa ja heppansa kanssa kuvattavana?

Kyllä me ihmiset sitten olemme olleet kummallisia.
Ei tarvitse juuri lukea fiktiota kun riittää että lukee parit historiankirjat.
Minulla on jo monta juttuaihetta varastossa joista kerron tarkemmin sitten
 joskus kun minulla on aikaa perehtyä jokaiseen niin hyvin kuin on tarpeen. 

On se kyllä hyvä että on tämä netti ;)

Ajattelin kuitenkin paremman puutteessa tarjota parit jännät
kuvat joihin muutamiin liittyy lyhyt tarinakin. Muut ovat
 vain hienoja kuvia (mielestäni.)

Varoitan että nämä ovat aika hurjia, satuin eksymään
 arkeologia-aiheiseen osioon googlaillessani! 

Paremminhan tämän postauksen olisi olisi ollut odottaa
 tuonne pyhäinpäivän tai halloweenin aikoihin mutta en malta...

Ensimmäinen on muinainen koristelutapa.


Tämä on Chiapasista Meksikosta löytynyt kallo. 

Nykyhiphopparit jotka istuttavat timantteja hampaisiinsa
ovat ihan ajasta jäljessä! Ilmeisesti jalokivet hampaissa
ovat ainakin 2500 vuotta vanha juttu. 

Nämä timanttisuut eivät olleet ylhäisön etuoikeus vaan
 ihan kaikki kansanluokat ja niistä erityisesti miespuoliset
 henkilöt laitattivat lookkinsa uusiksi näin. 

Toimenpiteessä kovalla obsidiaaniporalla porattiin
hampaaseen reikä johon runtattiin valittu kivi, esimerkiksi jadenpala. 

Ja näitä kalloja tutkimalla on saatu selville että toimenpiteen
suorittajat osasivat hommansa ja osasivat välttää hammasjuureen
osumisen. Nämä olivat siis ilmeisesti aika taiten tehdyt vaikka ensin
 ajattelin että voi kauhistus mikä hammaslääkärin painajainen!


Kuvan naiselle on tapahtunut onnettomuus jonka
seurauksena hänelle on valmistettu puiset jalat. 

Voimme vain kuvitella miten vaikeaa noilla
 on ollut kävellä koska katsokaa nyt; 
 nehän ovat selvästi juhlakoivet, viininlehtikaiverrukset
rypäleterttuineen ja KOROT! 

Kauneus ennen kaikkea!


Sitten törmäsin ensimmäisen kerran elämässäni taiteilijaan
nimeltä Jacques Fabien Gautier d'Agoty joka syntyi vuonna 1711. 

Hän oli aika mielenkiintoinen tapaus mutta eittämättä loistava
taiteilija. En osaa oikein sanoa miksi nämä ovat niin kiehtovia
. En tohtinut laittaa tänne niitä hurjimpia. Osa on aika riettaita ja
 järkyttäviäkin. Katsokaa vaikka.

Lisäkuvia tästä.


Korsetti ei ole kauhean vanha juttu, se lanseerattiin vasta joskus
1500-luvulla Espanjassa ja Italiassa josta sen käyttö levisi Ranskaan
ja lopulta kaikkialle muualle maailmaan. 

Sen ensitarkoitus oli esteettiseksi tarkoitettu, kapea vyötärö tuli
 kauneusihanteeksi mutta myöhemmin korsetin käyttämättäjättäminen
 ei tullut kyseeseen sillä siihen alettiin liittää myös käsitteitä siveydestä
 ja kunnollisuudesta. 

Kuten kaikki naisten muoti jossain vaiheessa, korsetinkäyttökin
vedettiin överiksi jonka takia erilaiset kansanterveysliikkeet aika ajoin
julkaisivat tällaisia kuvia. Ja pahinta oli että tuo yläkuva ei ole yhtään liioiteltu!

Tässä näyttelijätär Camille Clifford jolla oli ideaalivyötärö

Jos olette yhtään lukeneet huonoja historiallisia hömppäkirjoja
 tai katsoneet vastaavia elokuvia, muistanette kohtaukset jossa naiset
ennemmin tai myöhemmin tarvitsivat hajusuolaa. 

Ja miksikö? 

No siksi että äärimmilleen kiristetyt korsetit synnyttivät
happivajausta jonka takia naiset pyörtyilivät tuon tuosta.
 Tuon ajan naiset tulivatkin tunnetuiksi heikkoudestaan
 ja hentoudestaan eikä ihme. 

Jatkuva happivaje heikonsi immuunipuolustusta rankasti
 jolloin nainen ali kuin avoin ovi monille taudinaiheuttajille
ja sairauksille. Puhumattakaan siitä että sisäelinten toiminta
 häiriintyi usein. Synnytys oli myös usealle tavallista
 rankempi paikka kiitos korsetin.


Tässä on muumio. 

Jokainen on joskus muumioista kuullut mutta tämä ei
 olekaan ihan mikätahansa muumio. Tämä on ns. tee-se-itse-muumio.

Pohjois-Japanilaiset munkit ovat aikanaan lukemani
perusteella tehneet aika hurjan kuuloisia temppuja.
Eräs hurjimmistä tempuista on tämä. 

Eräänä päivänä munkki aloittaa Shokushinbutsu-nimisen riitin. 

 Ensimmäisen tuhannen päivän, eli noin kolmen vuoden ajan munkki
 kuntoilee hullun lailla. Siis rääkki potenssiin sata. Tämä siksi että
ko. munkki haluaa tulla mahdollisimman laihaksi ja aliravituksi,
 kaikki läski must go. 

Tappaa ei kuitenkaan itseään saa eli hiukan pitää syödäkin.
 Ruokana on siemeniä ja pähkinöitä.

Kun tuhat päivää on kulunut...
 Alkaa toinen tuhannen päivän periodi. 
Nyt peli kovenee. 

Ruokana on vain ravintopitoisia puunkuoria ja nilaa
sekä juuria. Paluuta ei enää tästä pisteestä ole sillä
 juuret holautetaan kurkusta alas kiinalaisen lakkapuun
 mahlasta valmistetulla juomalla joka on hitaasti tappavaa myrkkyä.


Kolmen vuoden ajan siis hiljalleen myrkytetään kehoa.

Ei vain muumiointitarkoituksissa vaan myös siksi että
hiljalleen keho tulee niin myrkylliseksi että kaikenlaiset
 kärpäsentoukat ja ruumismadot eivät sitten syö sinua. 

Tässä vaiheessa saa tottua jokapäiväiseen oksenteluun ja
 jatkuvaan huonovointisuuteen myrkyn takia.

Tämän tuhannen päivän periodin loppupuolella prosessi
 alkaakin olla valmis, munkissa vielä henki pihisee. Silloin
 hän kiipeää varta vasten valmistettuun kivihautaan joka suljetaan. 

Hautaan kulkee ilmaputki ja pieni kello. 
Joka päivä munkki helistää kelloa kertoakseen onko vielä elossa. 
 Eräänä päivänä kello ei enää soi. 
Silloin hengitysputki vedetään pois.

Kuluu vielä 1000 päivää. 

Sen jälkeen muut munkit avaavat haudan ja katsovat
onko tämä useamman vuoden pituinen muumiointiprosessi
 ollut onnistunut. Tämän kaiken tuskan ja vaivan jälkeen
uskomatonta on että muumiointiprosessi onnistui siltikin vain hyvin harvoin! 

Mikäli näin kuitenkin, harvoin, kävi, vietiin muumio
 temppeliin muiden ihailtavaksi! 

En ole tainnut ikinä kuulla mitään hullumpaa!! 
Nyt on kyllä pakko sanoa että vain Japanissa...


Ja anteeksi, nyt kun muumiolinjalla mennään täytyy
 tämäkin riipaiseva ihmiskohtalo kertoa. 

Tässä lepää Urszula Morszkowska, krakovalainen 20-vuotias
tyttö joka kuoli hääpäivänään vuonna 1787. 

Hän kuului ylhäisaateliin ja isällä oli tytölle suuret suunnitelmat.
Urzula ei kuitenkaan suostunut näihin suunnitelmiin sillä hän oli
 rakastunut, paha vain että kohde ei ollut aatelinen vaan tavallinen
 kansanmies jonka Urzula kihlasi isästä välittämättä.

Tytön isä otti tämän "landepaukun" naimisen tosi pahasti.

Teeskennellen hyväksyvänsä pakon edessä asian hän tarjosi
 tyttärelleen tämän omissa hääjuhlissa viinimaljan joka oli myrkytetty. 

Urzula menehtyi samana päivänä ja  hänen ruumiinsa on
esillä Krakovalaisessa kirkossa yhä hääpukuun puettuna.


Seuraavaksi hauskempi juttu.
Kun pakettipostin kuljetus aloitettiin eräässä jenkkiläisessä
 osavaltiossa 1913, alkoivat neuvokkaat äidit lähettää lapsiaan postilla!
 Postimerkit kiinnitettiin lasten vaatteisiin neuloilla ja matkanteko
voi alkaa. Lapset matkasivat ominpäin postisäkkien joukossa myös junavaunuissa. 
Kun postilaitos sai kuulla joidenkin kuukausien jälkeen näistä erikoisista
 paketeista ohjeistettiin postiljooneja olemaan enää hyväksymättä lapsipostia.


Tässä on Edward Mordrake.

 Hän oli 1900-luvun alun englantilainen pääri, siis yläluokkaan kuuluva mies joka oli syntynyt kaksikasvoisena. Toiset kasvot hänen takaraivossaan eivät voineet syödä eivätkä puhua mutta ne voivat nauraa ja itkeä.

Edward kärsi todella suuresti tilastaan. 

Pahinta tilanteessa oli että toiset kasvot kuiskivat Edwardille erityisesti öisin. 
Käsittämätön tilanne. 

Hän rukoili lääkäreitä poistamaan toiset kasvot mutta
niin ennenkuulumaton oli koko juttu etteivät lääkärit edes yrittäneet. 

23-vuotiaana Edward ei enää ketänyt tilannetta vaan myrkytti itsensä kuoliaaksi.


Nämä minun piti näyttää koska ne ovat niin somat!

Kuningas Childerik 1 oli Merovingien kuningas 440-482.
Eli kauan sitten.

 Childerik teki mitä tuohon aikaan tehtiin, tappeli ja soti paljon ja lopulta kuoli. 

Yli tuhat vuotta hauta oli koskematon kunnes sitten
1653 Adrien-niminen muurari työskenteli kirkkomaalla
 ja hän sattui osumaan kuninkaan hautaan. Haudasta löytyi
 kultarahoja, koruja ja 300 pikkuruista mehiläista
kullasta ja jalokivistä valmistettuina! 

Ihania!

Asia unohtui suunnilleen sadaksi vuodeksi. 

Sitten aikansa historijoitsivat kiinnostuivat jälleen asiasta,
hautalöytöjä tutkittiin innokkaasti ja ne kirjoihin ja kansiin
painettuine tutkimuksineen lahjoitettiin v. 1755 Ludvig XI:lle
 eli aurinkokuninkaalle.

Tälläpä vain oli niin paljon helyjä ettei hän jaksanut
kiinnostua koko aarteesta vaan sekä vaivalla laadittu kirja
aarteesta ja itse aarre haudattiin kenenkään niistä innostumatta arkistojen kätköihin. 

Jonne se unohdettiin jälleen melkein sadaksi vuodeksi...

Vuonna 1831, marraskuun alkupäivinä tuonne arkistoihin murtauduttiin. 
Koko 80 kiloa painava aarre ryöstettiin ja sulatettiin!

Näin kävi tälle upealle ja massiiviselle hauta-aarteelle. 

Myöhemmin varkaiden jäljeltä löydettiin kuvan kaksi
kultamehiläistä jotka olivat jääneet kiveyksen rakosiin.


Ja viimeinen kuva joka lopettaa tämän kuriositeettisarjan. 

Tästä ei kyllä ole sen kummempaa sanottavaa joten
 kerron vain mitä kuvan takana lukee kaikessa yksinkertaisuudessaan:

"Aunt Velma. 

She never married."

maanantai 31. joulukuuta 2012

Kasari- ja ysäribarbiet


Tänään tahdon muistella näitä vanhoja monille tuttuja leluja.

Kun olin pieni, minulla oli paljon barbeja. 

Luulin että minulla olisi niitä vieläkin mutta niille
on nyt ilmeisesti käynyt niin että ne on hävitetty
 puolivahingossa eikä minulla ole niitä enää.


Sen jälkeen kun tämän tajusin olen alitajuisesti miettinyt barbejani
niin monta kertaa että olen jo useita kertoja uneksinut yöllä että barbit
löytyvät milloin mistäkin kummallisestä paikasta, ne ilmestyvät yhtäkkiä
 sohvan alta, kerran ne olivat unessani mukamas jääkaapissa ja kerran ne
putosivat päähäni kaapin päältä! Ikävä vain että tuo kaikki oli unta,
 ihanaa barbiunta.

Tänään kun minun olisi pitänyt tehdä kaikkea oikeasti tärkeää opiskeluun
liittyvää, olen tehnyt kaikkea muuta. Katselin vanhoja My little pony-vhs videoita,
 pelasin muuttuvaa labyrinttiä ja sitten sain päähäni käydä läpi muovikassin
 jossa ovat tuholta pelastuneet barbin vaatteeni. 

Ne nuket siis on tuhottu mutta vaatteet
 olivat eri paikassa ja säilyneet, onneksi! 

Ja kun tutkin pussia tein hienon löydön, sieltä löytyi kolme barbiakin,
tai kaksi barbia ja Paul. Olen tässä nimittäin ajatellut että alan metsästämään
 puuttuvat nuket mätsäämään vaatteita joten kuvasin kaikki löytämäni
asukokonaisuudet ja tein mentaalista kaaviota mitkä barbit puuttuvat. Kun räävin
 vaatekappaleita ja asusteita yhteen tuli mieleeni sellaisiakin barbeja
 joita en muista yhtään omistaneeni. 

Tässä siis pitkälti omaksi muistinvirkistyksekseni barbeja.

Paljon paljon barbipuhetta.


Toinen löytyneistä barbeista ja sarjan nro 1. on tässä omassa asussaan. Kyseessä on Wedding day Midge 1991 jolta puuttuu toinen käsine joka kyllä on tallessa jossain ja huntu joka lienee myös tallessa mutta hukassa. Tällä barbilla on todella monet hääleikit leikitty!

Midge ei ole varsinaisesti barbi ollenkaan sillä sana Barbie yleensä kattaa ne vaaleatukkaiset yksilöt. 

Midge luotiin vastaiskuna kritiikille, 60-luvulla nimittäin kehdattiin ehdottaa että barbie olisi jotenkin seksistinen blondin tukkansa ja ison rintavarustuksensa kanssa joten sitten luotiin Barbien kaveriksi punatukkainen Midge joka ei ainakaan olisi seksikäs? 

Outoa logiikkaa sillä minusta Midget ovat olleet aina kauniimpia kuin Barbiet.

Morsio-Midgellä oli myös sukkanauha ja violetti matkaliivi.


Toinen säilynyt barbi nro 2. on myös punatukkainen.
Ja se on varmasti säilynyt ja ostettu juuri hiusten värin vuoksi. Punatukkaiset barbit kun olivat mielestäni niin ihania ja erikoisia.


 Glitter hair Barbie 1994. 

Tämän mukana tuli kampa jolla voi levittää tuubista sinistä
 kimallegeeliä niin barbin kuin omaankin päähän. Inhosin sitä
 mönjää tahmeutensa takia todella paljon. Tämä myös saattoi olla
 lapsuuteni viimeinen barbi sillä -94 alkoivat jo barbileikit olla historiaa.


Tässä 70's shown Mila Kunis Glitter hairBarbien mainoksessa. 


Nro 3. Style Magic Barbien asu 1988. 

Itse nukke on siellä kadonneiden joukossa.

Rakastan edelleen tätä asua mutta inhosin itse nukkea,
sillä oli niin kamala tanttakampaus jo ostohetkellä.
 Nyt kampaus näyttää minusta vain mukavan
nostalgiselta ja hienolta :)

Oikea nukke näyttää oheiskrääsineen tältä:


Monissa mainoksissa hehkutettiin että tämän barbin
mukana tulevalla muovisilla piippaussaksilla voisi kiharrella omiakin hiuksia.

Taisin inhota tätä barbia (vaan en pukua) jo siksikin
että eihän se kahden muovipalan väliin hiussuortuvan kietominen
 tietenkään ruuvikiharoita tuonut vaikka niin luvattiin!

 
Nro 4. 
Minä en tiedä. 

En onnistunut löytämään tälle nimeä. Olen aika varma
että nämä ovat jonkin Midge-nuken vaatteet ja Midgen lapsi
 tai hoitolapsi mutta mikä Midge ja mikä lapsi?

Muistan sieluni silmillä vielä lelukuvaston mainoksen jossa
 Midge leikki tämän pojan kanssa luokkahuoneessa pallolla, niin
 tähän settiin kuuluu pallokin mutten löytänyt sitä. Nuo kynät ja
viivottimet sensijaan olivat tallella.

Kuvassa on myös piknik-kori. Se ei kuulu tähän settiin
 vaan se kuuluu Pretty Picnic Sindylle vm. 1991 jonka asua
 en onnistunut löytämään ja joka on kadonnut barbi nro 5.


Hän on ollut tämän näköinen. Korin sisältö näyttää tältä:


Vähän tahmean näköistä koska muistan hämärästi pakanneeni
 lapsena tuonne myös kaikkea oikeaa ruokaa, hunajaa ym.

Nuo Flora-purkit taas eivät ole Mattelin tuotantoa vaan
 isoäitini minulle antamat ja aivan ihanat. Varjelin niitä koko
 lapsuuteni aivan vainoharhaisesti koska minusta ne olivat niin älyttömän söpöt. 

Ne ovat vanhat Flora margariinin
kylkiäisenä joskus arviolta 70-luvulla saadut.


Ja ne ovat niin pikkuruiset.

Barbin kenkä kokoa havainnollistamassa.


Kadonnut barbi nro 6. on Super Star Barbie 1988.


Tässä hänen mainoksensa.

Ei kuulunut suosikkeihini tätimäisen naamansa takia.

Barbi nro 7. Ski Fun Fashions Barbie 1991. 


Tässä hän kokoasussaan.

Sukset ovat ehkä vielä jossain säästössä mutta suksikepit
 on hiiri syönyt, kirjaimellisesti. Löysin vain pätkän
 keppia ulkovarastosta. Ei myöskään suosikkibarbini.


Kadonnut nro 8. Wedding Day Sindy 1988. Aito nukke alla.



Kadonnut nro 9. on taas aivan ihana! Dream Glow Barbie 1985.

Kuolasin tätä pikkulapsena pit-kään ja sitten kerran sain sen!



Löysin netistä vielä saksankielisena sen saman
 kuvastonkin jota pienenä tiirasin silmäni kipeäksi!


Olisin halunnut niin paljon tuon sängynkin. 

Tähän barbiin minun mielessäni lapsena sekoittui maagisuutta,
 en millään tajunnut pimeässähohtavan materiaalin tieteellistä
 puolta, ei sitä kyllä kukaan minulle selittänytkään vaan se oli aitoa taikuutta. 

Tietääkö joku mitä nuo kolme muuta barbia ovat? Niilla kun on eri mekot.


Nro 10. Make Me Up Sindy 1988. 

Rakastin tätä asua kimallemateriaalin takia.


Tällainen kokonaisuudessaan. Sukista tallella on
 toinen, puuhka on kadonnut.

Mukana tuli luomivärisetti joka oli olevinaan

jotain aivan hienoa ja upeaa.


Kadonnut  nro 11.
  Jewel Secrets Barbie 1986. 


Tämän barbin idea oli että mekko-osaa voisi käyttää myös laukkuna. 

Minusta ratkaisu oli jo lapsena tosi kummallinen, barbi siis pukeutui pussiin! 

Kaulakoru taas oli ihmeellinen ja ihana, sen timanttia 
voi takaosan pyörää pyöräyttämällä vaihtaa punaisesta 
siniseksi. Koru on minulla tallessa.

 

"Weeeeeeeeeee girls love lots of jewels, to wear, right Barbie? 
Jewel secrets barbieeee!! 

Change the gown for a night on the town, just 
right for the discooooooooooo niiiight!!!!"


Nro 12. Rockers Barbie 1986. 

Tämä on kaikki mitä asusta on jäljellä vaikka olen
 aika varma että korvikset ja mikrofoni ovat jossain.


Kutsuin tätä tietenkin rokkibarbiksi enkä pitänyt
 tästä koska tämän nivelet naksuivat todella kummallisesti.


Voi noita hiuksia ja ja...!


Nro 13. Twirly Curly Barbie 1982.


Minulla ei ole mitään muistikuvaa tästä barbista. 
Ei mitään.
Olen vain aina ihmetellyt mistä tuo pinkki
hame jota olen luullut viitaksi on tullut. 

Kummallista.



Nro 14. on tällainen kitaraa soitteleva hottis-kovis Paul. 

Paulilla pitäisi olla kitara mutta en löytänyt sitä vaikka se on tallessa. 

Paulilta on myös vyötärö katkennut, onkohan ollut joku
raju moottoripyöräonnettomuus tai joku muu
 kovisjuttu. Tälle en löytänyt tietoja.

 Kuva
 Nro 15. kadonnut on tämän näköinen Ken. 

Mutta en tiedä millaiset hänen alkuperäiset vaatteensa ovat olleet.


Tämä netistä löytämäni kuva taas oli kovasti hämmentävä. 

Kuvan barbi siis EI liity vaaleanpunaiseen asuun jota tuossa esitellään.


Minulla on tuo ihan sama asu! Ja tuo henkarikin. 

Kenen tämä on ja miksi minulla on se? 
Nämä ovat näitä barbimysteereitä...

(Muokkaus. Kun nukuin yön yli aivoni prosessoivat asiaa ja nyt olen ainakin 70% varma että mekko on ostettu erikseen ilman barbia. tähän kuului myös sydänvyö ja tiedän jo kenelle tämä kuuluu. Niittäin Hostess Barbielle KLIK mutta miksi tuo mekko on tuossa violetti? Hmm.)

Tässä  muuten kirjoitin aikanaan miten bongasin eräältä kirppikseltä Fulla-nukkeja vinon pinon alkuperäispakkauksissaan.

Fulla on arabimaiden Barbi. Kävin taas tuolla kirpputorilla ja nyt, 3 vuotta myöhemmin se sama arabibarbipino oli ilmestynyt sinne takaisin!

Oli pakko ostaa kun hän oli vain 1.50e.

Hassua kun hän on blondi.





Mutta olipa tässä pitkä pätkä barbeja! 

Minulla on ollut muitakin mutta muistini on niiden osalta
 hatara ja vaatteita ei juuri löytynyt. Näistä aion etsiä käsiini
nettikaupoista ainakin Dream Glow Barbien ja ehkä muitakin. 

Näitä katsellessa tuli ihania takaumia lapsuuteen ja moniin
leikkeihin. Olisipa kiva saada vaikka vain yhdeksi päiväksi se
 ihan sama eläytymiskyky takaisin kuin silloin joskus. Mitäköhän
 ihmisen aivoissa tapahtuu kun leikin kyky menetetään? Siis se oikea
 leikin kyky ja se kyky eläytyä mielikuvitukseen ihan täysillä. Voihan
 aikuinenkin leikkiä mutta ei se ole sama asia. 

Muistanpa senkin kun lapsena ihmettelin kun
 joillain aikuisilla oli leluja koristeina. 

Siis koristeina

Että mitä ihmettä? Että miten jollain voi olla lelu ja
 se pitää sitä vapaaehtoisesti kaapin päällä katseltavana?
Sellaisessa ihmisessä täytyi olla jotain vikana. Ja nyt olen itse sellainen!

Voi voi. Tällaista se nyt vaan on :)