Marjastusta, suota ja karpaloita

Vasta eilen vakuuttelin että noista kertomistani reseptikorteista ei tule ruokaa tehtyä
mutta jo tänään tuli tuo totuus murrettua ja tehtyä vanhanaikaista retrojälkkäriä.

 Ensin aineet haettiin suolta. Tämä oli jo toinen tai kolmas kerta tällä viikolla.

Paljon suota.

Karhunsammal kukkii

Poimiminen on kivaa mutta myös raskasta. Koska suovedessä joutuu seisomaan tunteja eivät paritkaan villasukat päällekkäin pidä kohmetta pois varpaista. Jalkoihini sattui kylmästä tämän kuvan aikana niin paljon että minun oli pakko istua hetkeksi alas vain jotta saisin saappaat pois vedestä ja veren jälleen kiertämään.

Tänään oli myös ensimäinen kerta ikinä kun oikeasti näin sateenkaaren pään. Tässä kuvassa sitä ei näy mutta yhdessä vaiheessa kaari ulottui ihan selvästi maahan saakka, olisin vaikka voinut halutessani kävellä istuksimaan sateenkaaren valoon. Kukatietää jos siitä vaikka olisi löytynytkin se aarre, vaikka joku muinainen suohauta!

Lopulta kädet ja varpaat olivat niin lamassa kylmästä että oli pakko lähteä mutta kävin vielä yhdessä ihanassa paikassa. Suon lähellä on valtava rinne johon kaivetusta suuresta aukiosta kaivetaan kiviä ja hiekkaa. Siellä tuli ihmeteltyä varmasti tunnin verran sillä etsin talven kivenmaalaus-askarteluprojekteihin muutamia pyöreitä kiviä.

Löysin myös täydellisen pienen sydänkiven. Tuli tunne kuin se olisi
odottanut siellä minua. En vain harmikseni muistanut ottaa siitä kuvaa.

Niin ja kotona sitä retrojälkkäriä.

Parasta mitä karpaloista voi tehdä on karpalokiisseli ja kermavaahto sen sivussa.

Kiisselissä karpaloiden oma maku tulee parhaiten esiin.
 Kermavaahtoa ei ollut joten sitten kerroskiisseliä.

Vain nämä kaksi jäivät jäljelle. Hyvää!

Reseptikortit osa 1. Mestarikokki

1970-luvun emäntien villitys olivat reseptikortit joita
tilattiin muutamia kerrallaan suureen muovilaatikkoon
jotka kokonaisuudessaan muodostivat valmiiksi kerättynä
 hienon reseptikokonaisuuden.

Näitä oli aikanaan lähes joka perheellä ja
niiden keräily oli samanlainen kansalaisvelvollisuus
kuin muumimukien keräily nykyään. 

Kun itse löysin nämä reseptikortit kirpulta
totesi äitini heti; "tuollaisia romuja!!" 

Hän kun taitaa muistaa reseptikorttien ajan
liiankin hyvin eikä niissä ole hänelle sen
 ihmeellisempää viehätystä ja eksotiikkaa
 toisinkuin tällaiselle 80-luvulla syntyneelle.

Minusta nämä ovat visuaalisesti aivan ihanat! 

 

Suoraan sanottuna, eihän näistä tule ruokaa laitettua. 

Reseptit ovat suureksi osaksi todella outoja 

nykymakuun tottuneille. 

Joskin leivonnaisohjeet vaikuttavat ihan kelvollisilta.

        

Voi noita värejä!

Haluaisitteko testata vaikka joitain näistä?

Tässä reseptit. 

Monissa resepteissä on pieni alustus aiheeseen 

ja joistain niistä olen lukenut aika hauskoja juttuja. 

Milloin jotain reseptia moititaan lihottavaksi

 mutta todetaan "hyvää se on kumminkin" 

tai kertoja eksyy muutoin ihan sivuraiteille.

Korkkasin tänään uuden monitoimilaitteen

 joten kaikki kortit oli pakko käydä läpi

 ja skannasin nämä suosikkini. 

Tuollaisen kultaisen padan kun vain saisi. 

Samat kauniit astiat vuorottelevat kuvissa...

 Ihanat kattaukset.

Koristelu on herttaista.

 Jostain syystä tämä alimmainen on minusta peräti kaunein. 

Minulla itseasiassa on kaksi settiä näitä kortteja, 

toinen on ehjä kokonaisuus mutta toinen on

 hajallaan ainakin 200 eri paikassa. 

 Käytän niitä nimittäin kirjanmerkkeinä. 

 Siinä on ihan varteenotettava nykyaikainen 

käyttötapa ainakin jos lukee paljon,

kummasti arkea ilahduttaa kun kirjaa avatessa 

syliin putoaa milloin 

"Kieli-spagetti-salaatti" tai "Se hienompi munuaismedaljonki!"

Titanic / Viimeinen ateria ja ruokalista

Kuukautta vajaa 100 vuotta sitten tapahtui kuuluisa Titanicin haaksirikko.

Tapahtuman muistoksi (ja kassavirtojen kasvatukseksi) kortensa kantavat
 kekoon ohjaaja James Cameron tuodessaan teattereihin elokuvan Titanic
3D-versiona sekä minä itse perehtyessäni aiheeseen joka itseäni kiinnostaa.

Omia varojani tämä kirjoitus ei ikävä kyllä nosta!

Ihmisten viimeiset hetket kantavat usein myytillistä hehkua.

Silloin kun kyseessä on tunnettu tarina jossa on poikkeuksellista
loistoa ja traagisuutta, kiinnostavat yksityiskohdatkin.

Juuri erilaiset yksityiskohdat luovat tarinaan syvyyttä ja vaikka en
 nyt perehdy kuuluisimpiin Titanicilla sammuneisiin ihmiskohtaloihin,
perehdyn kuitenkin aiheeseen joka erittäin läheisesti kosketti jokaista
 laivalla ollutta ja jolla on yhtymäkohtansa myös meihin.

Ruoka.

He söivät, me syömme ja me kaikki kohtaamme
 jonain päivänä oman viimeisen ateriamme.

Yleensä tarkat tiedot kunkin viimeisesta ateriasta eivät jää historian sivuille
 muistiin mutta kun kyse oli oman aikansa suurimmasta ja loisteliaimmasta
höyrylaivasta on asia tietenkin aivan toinen.

Seuraavaksi jatkoa viimeiset ateriat-sarjalleni vaikken
arvannutkaan että aiheestä löytyisi näin paljon kirjoitettavaa.

Siispä, sata vuotta sitten.

 Kun huhtikuun neljännentoista päivän ilta koitti, nautittiin
 Titanicilla hyvin monenlaisia ja erilaisia aterioita. 

Ensinnäkin joukko huomattavan varakkaita matkustajia
 illasti suljetussa tilaisuudessa laivan á la carte-ravintolassa.
Aterian on sanottu olleen suurenmoinen.

*

Samaan aikaan ensimmäisen luokan illallissalongissa nauttivat kymmenen ruokalajin
 ateriastaan muut superrikkaat ja etuoikeutetut. Puitteet olivat upeimmat mitä rahalla
sai, ja syystä, olivathan he maksaneet tästä yhdestä matkastaan nykyrahassa 95.000
euroa ja halusivat rahalleen vastinetta.

*

Toisaalla toisen luokan illallissalongissa budjettimatkustajat nauttivat upean
ateriansa aavistuksen vähemmällä kimalluksella höystettynä mutta yhtäkaikki
 varsin kauniisti katetussa ympäristössä.

*

Alempana, F-kannella viimeisen ateriansa söivät kolmannen luokan matkustajat.
 Hekin saivat osansa upouuden laivan loistosta sillä vaikka ruokailutilat olivat
 spartalaiset olivat ne kuitenkin siistit ja ruoka oli hyvää.

*

Näistä neljästä erilaisesta ruokalistasta tunnemme nyt vain kaksi.

Onneksemme toinen säilyneistä ruokalistoista kuvaa ensimmäisen luokan ateriaa.

Tätä juhlallisemmaksi ei viimeinen ateria enää voi tulla.

* Ensimmäinen ruokalaji *

Piti sisällään valikoiman erilaisia alkupaloja sekä ostereita.

* Toinen ruokalaji *

Consomme olga ja Cream of barley.

Consomme Olga oli portviinihöystettyyn, kirkkaaseen
vasikanliemeen valmistettu keitto johon oli lisätty vihannessuikaleita,
vaahdotettua munanvalkuaista sekä raakojakampasimpukoita.

Cream of barley taas kermainen ohranjyviä
sisältänyt tuhdimpi keittovaihtoehto.

* Kolmas ruokalaji *

 Haudutettua lohta
Hollandaisekastiketta
 Kurkkuja

* Neljäs ruokalaji *

Sisäfilettä "Lili"
 Paistettua kanaa lyonilaisittain,
Kesäkurpitsaa

* Viides ruokalaji *

Lammas minttukastikkeessa
Paahdettu kananpoika omenakastikkeella
Naudan ulkofilettä
Muotoillut chatenau-perunat
Vihreitä herneitä
Porkkanoita kermassa
Keitetty riisi
Parmentier-perunat
Uudet perunat

 

* Kuudes ruokalaji *

Punssi 'romaine'

(Sitruunamehua, rommia ja shamppanjaa marenkivaahdolla)

* Seitsemäs ruokalaji *

Paistettua viiriäistä ja krassia

* Kahdeksas ruokalaji *

Kylmä parsavinaigrette

* Yhdeksäs ruokalaji *

Hanhenmaksaa,
 selleriä

* Kymmenes ruokalaji *

Waldorfin vanukas
Persikoita chartreusehyytelössä
Suklaa- ja vaniljatuulihattuja
Jäätelöä ranskalaisittain

* Aterian jälkeen *
 
Juustoja ja tuoreita hedelmiä.
Portviiniä.
Kahvia ja sikareita,
 Tislattuja alkoholeja.

(Ensimmäisen luokan ruokasali)

Ensimmäisen luokan päivällisastioita

Kuvia Titanicin esineistön nostosta