Musiikkilauantai

Flunssa ei ole mennyt päivässä ohi vaan on kiristänyt otettaan, 

mitäpä muuta sitten heikoilla voimillani tekisin kuin kirjoittelisin tänne?

Vaikka aika monella on jotain terveysongelmia ihan arjessakin, vasta tällainen

 akuutti flunssautuminen tuo esiin outoja mielihaluja. Olen ollut kasvissyöjä jo

 melkein 17 vuotta mutta tänään olen himonnut meetvurstia. Liekö minulla siis 

suolanpuutetta kun normaalisti siis tuollainen juttu ei juolahda mieleenkään. Kävin

 jo hitaasti astellen ja varoen marketissakin mutta en löytänyt mitään meetvurstin 

korviketta. En kyllä ostanut siis sitä aitoa ainettakaan tämä todettakoon. 

Nyt tällä hetkellä ajatelen vain meetvurstia, meetvurstia, meetvurstia. 

Jotkin makumuistot eivät haihdu kielen nystyistä ikinä, tuosta 

viimeisestä meetvurstinsyönnistäni kun on jo kohtuullisen lukuisa vuosi.

Lisäksi, kaiken päivää, itseasiassa tämä alkoi jo

 eilisiltana, päässäni on soinut Edelweiss. 

Nämä ovat taas näitä aivojen omalaatuisia päähänpistoja, 

en ole kappaletta ajatellut sitten ala-asteen musiikintuntien

 jolloin sitä tuli laulettua mutta tänään olen ottanut takaisin

 kaikki Edelweissittömät vuodet joita tässä välissä on ollut.

 Ihana Julie Andrews esittää kappaleen kieltämättä paremmin

 kuin mitä minä täällä videon mukana raakkuessani. 

Suonette anteeksi etten liitä tähän omaa ääninäytettäni 

joka varmasti kyllä toisi hymyä huulille.

Selvästi tämä tauti järjestelee aivojeni ratoja uudelleen 

sillä aikaisemmin mainitsemani musiikinkuunteluinhoni tuntuu

 ainakin hetkeksi väistyneen. En nyt siis varsinaisesti inhoa

 musiikkia, arvostan sitä kuin viinilasillista. Joskus sellainen

 tekee hyvää mutta ei jatkuvasti nautittuna. 

Musiikki muokkaa liikaa mielialojani ja on sellaista aivohuumetta

 mutta ilmeisesti flunssa on pumpuloinut päätäni niin että nyt olen

 kuunnellut koko päivän musiikkia ilman haittavaikutuksia.

Siitä ei vain meinaa tulla mitään vaikka haluaisin koska kun tietokoneeni kuumenee

 liikaa videoiden johdosta se sammuu ja päädyn lisäksi koko ajan selvittelemään

 eri muusikoiden elämäntapahtumia ja käänteitä ja kiinnostun artistin personasta. 

Riipaisevia tarinoita on kylliksi löytynyt tähänkin päivään.

Esimerkiksi The Carpenters-yhtyeen Karen Carpenterin elämänkaari

 oli niin surullinen. Valtavan suloinen ja kaunis nuori nainen niin

 sisältä kuin ulkoakin menehtyi anoreksiaan vain 33-vuotiaana.

 Murheellisemmaksi tapahtuman tekee se että taisteltuaan anoreksian 

pauloissa vuosikaudet, hän oli lopultakin parantumassa kunnes sai 

massiivisen sydänpysähdyksen johon hän kuoli. Anoreksian ja 

ulostuslääkkeiden sivuvaikutusten rajusti heikentämä sydän 

ei kestänyt äkillistä muutaman kuukauden sisään hankittua 

painonlisäystä. Eli anoreksian suurin aiheuttaja, henkinen puoli

 oli voitettu joka ei varmasti ollut helppoa ja sitten kävi noin traagisesti. 

Voi itku.

Niin kaunis kirkas ääni.

Karenin elämästä on muuten tehty 43-minuuttia pitkä elokuva -
Barbein.

Näet elokuvan tästä, tästä ja tästä.

Näyttelijöiden tilalla ovat tosiaankin barbie-nuket.
 Erikoista kyllä, sitä ei juuri huomaa traagisen ja
koskettavan sisällön vuoksi.

Elokuva alkaa lopusta, Karenin äiti löytää
tyttärensä kylpyhuoneesta juuri menehtyneenä jonka
jälkeen puretaan faktoja jotka johtivat alkukohtaukseen.

Kannattaa katsoa.

Olen tänään myös tutkinut cd-hyllyjäni ja löysin ilokseni

 kaikki mahdottoman laittomat Beatles-levyni.

Joskus teininä isälläni oli tuttava joka teki rajantakaisia ostosreissuja. 

Isäni kivasti ajatteli minua ja pyysi tuttuaan tuomaan tyttärelleen musiikkia

 ja niinpä sieltä sitten tuli Aquaa, Mr Presidentiä ja muuta aikanaan

 normaalien teinien kuuntelemaa musiikkia. Tein sitten niin että myin 

ko. piraatti-cd:t kirpparilla joista tienasin hirveät määrät rahaa ja valistin

 isääni minkälainen musiikki olisi enemmän lapsensa mieleen. 

Seuraavalla kerralla sainkin sitten koko Beatlesin tuotannon muun muassa!

Aikana kun netti hädin tuskin oli keksitty, olivat näihin piraatti-cd:hin

 ympätyt extrakappaleet joita ei löytynyt virallisilta cd-levyiltä

 kovaa kuunteluvaluuttaa ja statuksennostajaa kaveripiirissäni. 

Niissä siis on sellaisia harvinaiskappaleita joita nykyäänkin kuulee 

vain youtubesta tai vertaisverkosta.

Ihanat laittomat kapistukseni, näitäkin olen tänään kuunnellut.

Tuon kauniin pirteän verhon löysin sisarensa kanssa muistaakseni

 Porvoon kissatalon yhteydessä olevalta kirpputorilta. Jos satutte 

Porvooseen, kannattaa tehdä kieppi kissatalon kautta. 

Itse rakennus on huikaisevan kaunis, unelmataloni jonka hankin

 sitten kun voitan miljoonia lotossa (vaikka en lottoakaan) ja myös

 piha on kaunis. Niistä pelastetuista kisumirreistä puhumattakaan.

Minä jatkan musiikinkuuntelua ja makailua. Flunssassa on kuitenkin kiva 

kun tietää että vaikka miten inha olo olisi, se menee ohi eikä ole mitenkään

 vaarallista. On niin paljon kroonisesti sairaita ihmisiä jotka joutuvat

 elämään kremppojensa (usein understatement) kanssa joka päivä ja joka hetki. 

Paljon voimia jokaiselle arjen jaksamiseen kunkin omaan kotiin ja

 perheeseen ja mukavaa viikonlopun jatkoa.