Tässä muutamana päivänä olen lueskellut suomen sodista kertovaa kirjaa joka keskittyy erityisesti naisten työpanokseen ja pärjäämiseen sodassa. Kirjasta myöhemmin enemmän mutta sotajuttujen lisäksi siinä sivutaan aina välillä joillain pikkuinfoilla pula-ajan ruokia.
Jostain syystä kaikki ruokajutut kiinnostavat aivan erityisesti
itseäni ja mitä hurjempi resepti sen enemmän siitä innostun.
Ei puhettakaan että sitä ruokaa itse ryhtyisin laittamaan
tai edes toisen laittamana maistaisin mutta jotenkin
ihmeesti ne mitä hulluimmat reseptit vain kiehtovat?
Ensimmäisen maailmansodan ja kansalaissodan aikana suomessa oli kova elintarvikepula ja senaikainen, v. 1917 ilmestynyt kirja latoo reseptejä esim. verikakkuihin, savustettuihin lehmän utareisiin, sorkkarasvaan ja heinissä keitettyihin herneisiin, onpa opastettu myös miten raaoista perunoista voisi tehdä hiivaa.
Uppouduin näiden mielenkiintoisten esimerkkien innoittamana tutkimaan yleisemmin sota-aikojen reseptejä ja selviytymisvinkkejä ja siinä törmäsin jälleen uudenlaiseen sota-ajan keittokirjaan. Nimittäin amerikkalaiseen. Joka on piirretty.
(Kuvat suurenevat kun klikkaat niitä.)
Varsinainen sota-ajan kirja tämä ei ole sillä se on ilmestynyt Englannissa vuonna 1946 jolloin sota oli jo ohi mutta säännöstely jatkui.
Kirjan nimi on "PATSY'S REFLECTIONS, LEARN TO COOK BY PICTURES" ja se on täynnä eksoottisia reseptejä ja neuvoja korvikkeiden valmistamiseen.
Alun perin kirjan sarjakuvastripit julkaistiin Daily Mirror-nimisessä lehdessä tuoden
kotirouville joka päivä huvia ja hyötyä.
Tämä kirja on suunnattu erityisesti nuorille vaimoille
jotka ovat juuri lähteneet äitinsä helmoista aviopuolisonsa
kotiin ja joka nyt opettelee nuorekkaalla tavalla kokkaamaan
sekä taloudellisesti että maistuvasti.
Reseptejä on satoja ja useimman lopussa työstä palannut pukuun sonnustautunut aviomies Peter kommentoi Patsy-pikkuvaimon kokkailuita vaihtelevin sanoin.
Patsy etsii neuvoja kokkailuihin naapurinrouvilta sekä äidiltään.
Mietin että onkohan tuolla Peter-puolisolla pieni ihastus naapurin Joania kohtaan, tuossa vasemmassa kuvassakin kehuu tämän kosketusta
Ehkä se on jotain hienovaraista vihjailua? :D
Tässä Peter palkitsee nuorikkonsa elokuviin viemisellä.
Tässä opetetaan taloudellista uunin käyttöä. joka ritilälle oma ruokansa paistumaan.
Ihanan ällöttäviä reseptejä löytyy, miten olisi
suklaamakaronivanukasta ja haudutettua kurkkua?
Entäs hyvää valaanlihasipulipihviä?
Tai sitten mahalaukkua tomaatin kera?
Minusta tämä on ihana kirja, niin aikansa mukainen, joka reseptissä on melkein erilainen esiliina ja
kaikki kampaukset ovat niin viimeisen päälle.
Pula-ajasta kertoo se että monessa reseptissä neuvotaan miten korvata maito, munat, voi ja toisinaan
liha kermavaahdosta puhumattakaan. Melkein kaikki paistetaan laardissa ja
joka toisen aterian jokin valmistusaine ovat leivänmurut jostain syystä.
Pisteitä eli ilmeisesti jonkinlaisia ruokakorttipisteitä
laskettiin tarkasti ja jos kyseessä on erityisen hieno resepti jossa
käytetään kuin käytetäänkin esim. voita laardin ja margariinin sijaan,
tulee sarjakuvaan varmasti hahmo heristämään sormea ja kysymään tietääkö
ruoanlaittaja miten monia pisteitä joudut kuluttamaan tämän kakun takia??
Keittokirja opetti siis lukijoilleen myös säästäväisyyttä ja harkintaa taloudenpidossa.
Peterkään ei siis saa vanukkaidensa päälle kermaa vaikka valittaa ja katsoo Patsya pahalla silmällä.
Onneksi miespolo sai jossain vaiheessa maalaisserkuilta syntymäpäivälahjaksi munia ja voita ja antoi positiivista palautetta Patsyllekin.
Minusta tämä oli aivan ihana löytö ja tästä kuulette vielä myöhemminkin!