Katsotteko tekin joskus ylen elävää arkistoa?
Arkisto on aika ihana paikka. Sieltä voi löytää menneiden vuosikymmenten
ohjelmia, pieniä klippejä, mainospätkiä mutta myös pidempiä sarjoja ja elokuviakin.
Minulle iskee välillä arkistobuumi jolloin katson monta ohjelmaa putkeen ja sitten
en taas mitään pitkään aikaan. Tällä kertaa
Nuoruusdiskon mukavan arvostelun
perusteella palasin arkistoon tutustumaan 80-luvun sarjan jossa Pekka Puupään
eli Esa Pakarisen poika Esa Pakarinen junior esittelee erilaisten perheiden ja
ihmisten elämää ja koteja leppoisalla tavalla. Nykyään tällaista sarjaa ei
enää tehtäisi sillä se on osin varsin merkillinen.
Sarja on brändätty lastenohjelmaksi, joka jakson ensimmäiset seitsemisen
minuuttia kuluvat siihen kun söpö Esa Jr. soittaa ja lauleskelee lapsille. Sitten
alkaakin itse kotien esittelyosuus ja ne taas eivät tunnu ollenkaan
lastenohjelmilta. Ainakaan kaikki jaksot.
Nostalgisointiin hurahtaneille tai lapsuuttaan muisteleville sarja
tarjoaa kivoja tärppejä. Silmään osuvat yksityiskohdatkin ovat
hyrähdyttäviä.
Kaikki juovat Sarviksen mukeista, milloin mehua,
kahvia tai maitoa ja syövät Sarviksen lautasilta. Jääkaappien
ovissa on kukkatarroja. Maustekaapeissa Aarikan maustesirottimia
ja keittiön pöydillä reseptikorttilaatikoita. Perheen kauppareissulla
silmään pistävät retrokkaat tuotepakkaukset ja kadun kulkijoiden
kampaukset ja persikan ja turkoosin sävyiset tuulipuvut hymyillyttävät.
Sarjaa katsomalla huomaa
ajan sellaisen
rentouden joka on nykyään menetetty.
Sari-tytär se on
mukana isän rekkamiestyövuoroilla ja nukkuu
auton takaosassa ilman
turvavöitä. Muut lapset leikkivät
hiekkalaatikolla keskenään ilman
valvovaa aikuista ja alle
kouluikäinen lapsi lähetetään pidemmälle kauppareissulle
ypöyksin. Ei ole hössötystä eikä kukaan ole
kutsumassa lastensuojelua.
Esiteltävät perheet ovat mukavan erilaisia.
kerrotaan perheestä jonka äiti tahkoaa kovapalkkaisena rahaa
hiihtoliiton työntekijänä kun mukavan näköinen partasuuiskä
hoitaa lapsia kotona, laittaa ruokaa ja petaa sänkyjä. Ja lukee lukioläksyjä.
ydinperheeseen jossa saman katon alla asuvat sekä isoisoäiti,
isoäiti ja isoisä, poika vaimoineen ja vielä parin pikkulapset.
Voi kunpa tämä perhemalli vielä palaisi! Minun mielestäni kaikki
hyötyvät ison perheen yhteisöasumisesta (ainakin jos tulevat toimeen.)
Tämän perheen isoisoäidin tekeminä näemme muutamat kiinnostavat vinkit.
Hän mm. hakkaa vanhan posliinikupin murskaksi ja murskan hän syöttää
kanoille todeten että nyt munivat tytöt kovakuorisia munia. En olekaan
ennen kuullut astoita käytettävän tähän tarkoitukseen. Minä itse muistan
kyllä 80-luvulla keränneeni rannoilta näkinkenkiä omien ankkojemme
syötäväksi munankuoria vahvistamaan.
Perheen äiti taas näyttää katsojille miten hän hautaa tuoreita porkkanoita
saaviin joka on kukkuroillaan täynnä hiekkaa. Siellä ne säilyvät
pakkasten tullen paleltumatta.
Minua laittoi tässä jaksossa ärsyttämään kovin kun peltohommia
tekevä perheenisä lässytti parivuotiaalle pojalleen että tässäpä teen
sinulle peltoa ajalle kun olet aikamies. Tätä sinä sitten viljelet. Poika.
Vaikka vieressä istui pikkupoikaa vanhempi ja valppaasti
kuunteleva, aivan pystyvän näköinen tytär. Mutta hänelle
ei isä puhunut tulevista peltohommista
Osa 4. taas on ihanan nostalginen ja se tuo mieleen oman mammani.
Tässä toimelias kaisa-mamma asuttaa nyt yksin maalaistaloa.
"Viljo-pappa kuoli vuosi sitten ja... Vieläkin tulee ikävä joka päivä."
Toteaa kaisa-mamma ääni murtuen mutta ei päästä itseään enemmän
masentumaan vaan hoitelee reippaasti arkiasioita leipoen karjalanpiirakoita,
istuttaen joulukukkien sipuleita purkkeihin tuvan pöydän ääressä ja keittäen
mehumaijalla juomia lähellä asuville lapsilleen.
Jakso ei tunnu ollenkaan lastenohjelmalta.
Sen verran lohdullisen surumielinen sen sävy on.
Ennen nukkamaanmenoaan Kaisa lurauttaa vielä vanhan
laulun jota hän lauleskeli omille lapsilleen näiden ollessa pieniä.
"Kopotin, kopotin, kopotin koi,
varsa hypäten hirnuu.
Lopotin, lopotin, lopotin loi,
voita valpuri kirnuu.
Voin minä voitelen leivällein,
leivän vien minä varsallein,
sitten ei varsani pelkää,
hei jopa pääsin sen selkään!
Hopotin, hopotin hopotin hoi,
joudu jo varsani juokse
kopotin, kopotin, kopotin koi,
vie minut mummoni luokse.
Yli vuorien harpatan,
poikki merien kahlatan,
mummo kakkuja paistaa,
tekisi mieleni maistaa"
