Muoti + Kauneus 70-luvulta

Skanneri toimii taas! Mikä lie ollut sen ongelma, eilen hampaitakiristellen

valmistauduin monen tunnin tappeluun sen kanssa kun päätin viimein katsastaa 

mikä sitä vaivasi mutta sitten aivan itsestään se alkoi toimia 

kuin mitään vikaa ei olisi ollutkaan.

Tekniikka, sellaista se on. Ei sitä voi ymmärtää. 

Joskus paljon aikaisemmin iloitsin löytäneeni vanhoja  Muoti + Kauneus-lehtiä

ja pääsin vihdoin niitä skannailemaan. Tässä mainoksia kesältä 1974 ja kesältä 1977.

 Jospa ne toisivat vähän lämpöä päivään vaikka tämän vuoden keskikesään

sattuikin tällaisia viileitä säitä. (Toivottavasti vain tilapäisesti!)

Tämä alempi oli minusta niin hauska, voi tuota
 mallin ilmettä "Ennen hoitoa."

Onneksi Alberto öljyhoito kaikessa teknillisyydessään 

toi taas hymyn huulille.

Katsokaas näitä korumainoksia. Muoti+Kauneuden oma pikku

bisnes oli mainostaa lehdessä näitä halpis-rihkamakoruja. 

Siis minusta ne ovat halpisrihkamaa ainakin nyt, nuo ovat

juuri noita tuttuja juttuja kirppiksen 10 sentin korulaareista.

Koin myös hauskoja ahaa-hetkiä. Nimittäin nuo kaulaan
ripustettavat pullot, minulla on ollut niitä barbileikeissä lelujen
mukana jotka sain naapurilta lapsena. Kovassa käytössä
olivatkin leikeissä mutta ei minulla ollut aavistustakaan
 että olivat olleet ennen barbileikkeihini päätymistä koruja! 

Kuka ihme on halunnut pitää pulloja kaulassaan!!?

Ilmeisesti aika moni, sen verran usein tähän rihkamaan 

kirpparilla tosiaan törmää. Onpa minulla muuten tuollainen

norsukorukin, voitin sen tosin arvasta lapsena. En kyllä usko
sekuntiakaan että se olisi norsunluuta, ehtaa muovia se on!

Ovatko nämä teille tuttuja?

Tupakkaa sai vielä mainostaa.

Tässä ilmoituksessa minua kiehtoi mainoksen symboliikka.

Oletan että höyhen kuvastaa savun kepeyttä ja pehmeyttä mutta

entäs tuo kello? Oletettavasti se viittaa tyylikkäisiin herrasmiehiin

joille tämä tupakki on omiaan mutta nykyihmiselle se tässä yhteydessä

kai merkkaisi sitä aikaa joka tupakan myötä elinajasta vähenee...

Tämä oli pakko skannata koska se on niin käsittämätön!

"Menetin tyttäreni herralle... - HERRA SOPASELLE! -

Mistä ihmeestä on voinut olla kyse??

Ja eipä tuo "SIILOAN ottaa lapsesi!" paljon asiaa eteenpäin avaa... 

On tainnut olla aika jännä lehti tuo P.S aikanaan.

Tunnistatteko mallin?

Minun alkoi tämän mainoksen nähtyä heti tehdä 

mieli tuollaista sateenkaarenväristä hartiahuivia. 

Olisipa se piristävä vaate. 

Tosin, kokemuksesta

tiedän että harvalle käytölle jäisi. Ostelen paljon

uffin-alesta ihania hartiahuiveja mutta en muista 

koskaan käyttää niitä.

Tässä vilahtaa hieman rintaa. Nykyään taitaisi tulla valituksia.

Somat Nivean pullot ja hauska kesäinen kuva.

Rai-Rai :) "Menestys pohjoismaissa." ja "Uutuus tulipunakukka."

Oranssi pullo on nimeltään "Aurinkoinen," sininen on tietenkin

"Sininen hetki" ja punainen se uutuus tulipunakukka. Vihreästä

en saanut selvää.

Voi, voih, onpa somia purnukoita. 

Haluaisin kaikki Aqua Manda-tuotteet. 

Kamalaa lukea tällaisia vanhoja mainoksia kun tietää 

ettei ole mitään toivoa saada itse tuotteita! Tuoksu

tuossa vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta. 

Varmaankin juuri sellaiselta josta pitäisin...

Tässä lehdessä oli myös Armi-kilpailu. 

Piti äänestää suosikki-Armia

ja voi voittaa eläimiä! 

Kerta kaikkiaan, Anytimellä oli näiden

lehtien perusteella todella, todella merkillisiä mainoskampanjoita,

kerron myöhemmässä blogipostissa toisestakin kilpailusta jonka

rinnalla tämä pääpalkinto, undulaatit, kyllä kalpenevat.

"Yritän näyttää hyvältä vaikka olenkin uinut koko päivän.

Koskaan ei voi tietää vaikka uimaopettajakin

olisi diskossa illalla..."

Suloista Siloa kerrakseen

Kukaan vanhoja suomalaisia naistenlehtiä lukenut

ei ole voinut välttyä Turkulaisen Silo - trikoo 

ja "muotiatelieri"-tehtaan mainoksilta.

Silo toteaa mainoslehtisessään: 

"Kun kutomateollisuuden tuotteita ruvettiin maassamme valmistamaan,

jähmettyi tuotanto yksitoikkoiseksi massavalmistukseksi. Tuotteet olivat lujia 

ja huokeita mutta ne eivät ostajia tyydyttäneet, ne eivät olleet kauniita. 

Trikooalalla ovat keinosilkin alati parantuessa mahdollisuudet ja yleisön

 vaatimukset alati kasvaneet.  Näitä mahdollisuuksia hyväksi käyttämään 

perustettiin Turussa vuonna 1928 Kudos OY Silo joka nuoresta ijästään 

huolimatta on maamme tunnetuimpia alallaan."

Ylpeästi todetaan seuraavaksi että menestyksen takana ovat

onnistuneet mannekiininäytökset sekä Silon omat kuosit mutta

luonnollisesti myös laatu ja hinta. 

Tehtaan perusti kauppaneuvos August Laurén (1897-1953.)

 Silo ei turvaudu vain sulosanoihin vaan esittelee 

esitteessään tehtaansa toimintaa joka kaiketi kiinnostaa

myös joitakuita nykynaisia. Siis lehtisessä eteenpäin.

"Työ alkaa langasta. Se ostetaan valmiina, osittain kotimaasta

mutta useimmin ulkomailta. Silkin ja useiden muotikudosten 

valmistukseen tarvittavia erikoislankoja ei saa suomesta. 

Eniten käyttää Silo keinosilkkiä mutta myös puuvillaa, 

villaa, angora-villaa, vistraa...

Silossa valmistetaan myös hyvää, tiivistä Charmeuse-kudosta.

Joka myyntikaudeksi tulee jotakin uutta!"

"Kuosien ja laatujen ohessa myös hinta on Silossa saanut aina huomiota 

osakseen, ja tämän määrätietoisen pyrkimyksen tuloksena Silon 

viimeaikaiset kauneimmatkin uutuudet ovat hinnaltaan varsin edulliset.

Niinpä himmeästä kuparisilkistä kudotusta, viimeisten 

muotivaatimuksien mukaisesta mattacrepistä valmistetut 

alusvaatteet, puvut ja puserot ovat aivan hämmästyttävän huokeat!

"Kun kankaat on kudottu, ne tarkastetaan erittäin huolellisesti.

Jos jossain kohtaa on lanka katkennut, korjaa tarkastaja 

viallisen paikan käsin, tehden siihen samanlaisen

 silmukan kuin mitä konekin tekisi. 

Tämän jälkeen seuraa värjäys, Silon värikartoissa on lähes

sata erilaista vivahdusta. Sitten trikookankaat mankeloidaan ja jo odottavat 

leikkaajat päästäkseen paloittelemaan kankaat  alushameiksi, leningeiksi, 

housuiksi tai yhdistelmiksi joita sitten kauppiaat myyvät ympäri maan. 

Monilla tahoilla odotetaan mielenkiinnolla Silon uutuuksia.

 On totuttu ettei Silolta tule milloinkaan kilpailijoitten tuotteiden

 jäljittelyitä vaan aina on jotain ennen näkemätöntä.

 Usein kauniimpaa kuin on osattu odottaakaan!"

Esite kuvailee miten kaikkein pyhimmässä, kuosien suunnitteluosastolla

asut kaavoitetaan elävien mallien päällä jonka jälkeen kone leikkaa

20-30 kaavanmukaista kangaskappaletta kerrallaan valmiiksi.

"Erikoiskonein kappaleet saumataan ja ommellaan yhteen.

Hienoin konein suoritetaan koristekirjonta "brodeeraus," eräs koristelutapa

on myös "applikaatio," kukka- ym. koristeitten muovaileminen värikkäistä

päällekkäin ommelluista tilkuista. 

Trikootuotteiden viimeistelyssä tarvitaan paljon käsityötä, tärkein 

näistä on päättely jonka näemme yllä olevassa kuvassa."

"Viimeisenä työvaiheena on silitys joka sekin tapahtuu käsin ja erityisen

huolella. Mutta ovatpa silittäjätytöt niin tottuneita ohuimmankin crepin 

käsittelyyn että kappale varmasti kyllä saa oikean muotonsa. 

Sen jälkeen osa tavarasta pakataan varastoon pahvirasioihin,

muutamat arvokkaimmat valmisteet kukin erikseen n. s. 

lahjapakkauskoteloihin. Ja sen jälkeen ovatkin Silo-tuotteet 

valmiita jättämään syntymäsijansa."

Silo menestyi pitkään. 

Loppunsa tehdas kohtasi vasta

vuonna 1986 jolloin se meni konkurssiin.

Vaikka Suloinen Silo on siirtynyt tehdastaivaaseen, kuullaan tässä 

blogissa Silosta vielä toisenkin kerran. Sikseen kauniita kun

ovat yrityksen kuvastot. Onko teillä Silomuistoja?

Kasari- ja ysäritarroja

Löysin lapsuuteni tarrapussin josta skannailin 

ennen skanneriongelmia muutamia tarrojen kuvia koneelle.

 Ymmärrän että tämä aihe ei varmasti kaikkia kiinnosta,
 mutta täällä käy niin eri ikäisiä lukijoita ja juuri tuli toive
"joistain kasarileluista," joten muutama tarrankuva on nyt
paikallaan vaikka nämä eivät nyt ihan leluja sentään ole  :)

Ja retroahan nämäkin alkavat olemaan.

Ei niin kauan sitten, 80-luvun lopussa myytiin

 uutuuksia, yksittäispakattuja pikkurahkoja joiden 

mainostarroja nämä olivat.

Nykyään noita pieniä rahkapakkauksia
on monilta eri firmoilta mutta silloin ne olivat
uusinta uutta ja todella eksoottista minun lapsenmielessäni,
harvoin saatavaa herkkua eli veikkaan että olivat uutuudessaan kalliita.

Silloin kauan sitten lasten uusin hullutus oli amerikantuonti
Turtlesit joiden ympärille kehittyi suuri bisnes oheiskrääsän
 muodossa joihin erilaiset makeisetkin kuuluivat. 

Nämä tarrat tulivat Turtles-tikkareista 

joita myytiin pitkänä letkana. Tikkarit olivat siis toisiinsa
 kiinnitettyinä muistaakseni kymmenen kappaleen
nauhana mutta niitä sai yksittäisinäkin.

Lauantaipussiin ei aina kuulunut tarraa.

90-luvun alussa ne kuitenkin sinne ilmestyivät.

Jo silloin lapsi-Taikan mielestä nämä olivat todella rumia.

Olen edelleen sitä mieltä ja myös nykyiset Lauantaipussin
 tarrat ovat ihan kamalia.

 Vaihtaisivat suunnittelijaa!

Nämä kasariminnit ja yksi Mikki olivat laattapurkkatarroja.

En olekaan sitä ennen ajatellut mutta enää ei myydä näitä pieniä
laatanmuotoisia ja ohuita levypurukumeja. Onkohan jokin
eu-direktiivi nekin kieltänyt?

Ja harvoin sitäpaitsi näkyy enää edes niitä pieniä
suorakaiteen muotoisia palapurukumeja joiden
kääreessä oli tarra. 80-luvulla niitä oli paljon erilaisia
ja niitä myytiin yksittäin kioskilla ja kaupassa.

Nämä ovat myös levypurukumeista. 

Niin rumia että mykistyn
enkä osaa muuta sanoakaan.

Muistaako joku Dummy-karkit? 

Pakkauksen toteutustapa oli hauska.

Karkkiaskissa oli kaksi avauskoloa. 

Toisesta kolosta tuli pinkkejä, toisesta
 oransseja tai keltaisia rakeita.

Makuina mansikkaa, appelsiinia ja
sitruunaa ja jotain jonka olen unohtanut.

 

Valion Nami-Nami-vanukkaiden mainostarroja.

Itse en muista näitä juuri syöneeni. Meille
ostettiin vain metsätähti-jugurttia.

Tässä aiheeseen liittyvä video.

Mainostarraa...

Niin maailma muuttuu. 

Nykyään tämä olisi kamala ja paha rasistimainos.

Tämä söpö tarra on saatu kirjastoreissulta 

mutta en ole koskaan lukenut itse kirjaa.

Tämä Taku on muropakkauksesta. 

Inhosin muroja enkä niitä syönyt
 mutta lelujen vuoksi niitä joskus kinuin.

Olikohan tämä kirjastotarra
vai hammaslääkäristä saatu tarra?

 90-luvulla söin tikkareita joista
 nämä tarrat tulivat. Olivatkin todella hyviä
ja tikkarin keskellä oli purukumi.

Muodin mukaan kääre vaihtui mutta
 tikkari pysyi samana. Barbien jälkeen kääre
muuttui Spice gilrs-teemaiseksi ja sen
jälkeen muistaakseni spiderman-teemaan...

  Nämä taas ovat tarrajoulukalenterista. 

Muistan etten raaskinut liimata 

kuin yhden tarran tästä arkista jonka revin joulukalenterin

 sisusksista joulun jälkeen. Liimasin sen arkkupakastimeemme 

jossa se oli vuosikaudet

.

Lopulta ihania ponitarroja. 

Ai että! 

Tupperwaremorsiamet

Tupperwaremorsiamien olemassaolon sain selville äskettäin
euron kirppisostokseni taustoja selvitellessäni ja tutustuessani
 samalla huvikseni Tupperwaren muovimaailmaan.

Tupperware, suomalaisittain kaikkien tietämät "tuppervaarat" keksi herra nimeltä 

Earl Tupper.  

Earl sai töitä nuorena miehenä suuresta kemiantehtaasta jossa hän sai

 käsiteltäväkseen ohutta joustavaa muovia. Tästä muovista heräsi idea
valmistaa halpoja muovikulhoja jotka olisivat aivan erityisen
 ilmatiiviitä, sellaisia ei vielä tuolloin ollut yleisesti markkinoilla.

 Niin Earl perusti oman yrityksensä 30-luvun lopulla mutta
ilman toimeliasta Brownie Wice-nimistä naista emme
varmaan "tuppervaaroista" olisi koskaan kuulleetkaan. 

Ennen Brownieta Earl myi tuotteitaan kauppoihin vaatimattomalla menestyksellä

ilman suurempia voittoja. Eräänä päivänä hän sai merkillisen puhelinsoiton tuntemattomalta
naiselta joka vauhdikkaaseen tyyliin selosti Earlille miten hän oli myynyt voitolla Tupperwaretuotteita kotikutsuilla joiden hän uskoi olevan avain Earlin tuotteiden myyntiin.

Earl kiinnostui ja palkkasi naisen. 

Brownie laittoi tuulemaan ja purnukkamyynti nousi huippulukemiin

kotiäitien innostuttua ansiomahdollisuuksista astiaedustajina.

Entäs ne morsiamet sitten?

Missä kuvaan sopivat morsiamet?

 1958

Mainonnan kautta.

Brownie ymmärsi että tuotteiden myynnistä olisi tehtävä aikuisten
naisten oma leikki. Kun myynti siirtyisi koteihin, olisi sillä paljon etuja.

Ja miksi tyytyä taviskotikutsuihin? Tottahan muovisten keittiöpurnukoiden
ympärille voisi kehitellä vaikka polttarit? Siitä alkoi hauska usean vuoden
Tupperwaremorsian-mainonta. Joka vuosi uudessa kuvastossa esiteltiin uusi
tuppervaaramorsian jonka morsiuskutsut olivat olleet tupperwarehenkiset.

Kenties sellaiset kuin sinäkin haluaisit pitää?

1959

Nämä kuvat ovat valitettavasti liian huonolaatuisia
kestääkseen sen isompaa suurentamista mutta miten
 sieviä ne silti ovatkaan.

1960

1961

Harmikseni en löytänyt enempää morsiuskuvia.

Mutta todella, mitä ajattelisi nykymorsio saadessaan tupperwarepolttarit?

Niin erikoinen ajatus että se saattaisi olla jopa hauskaa.

Morsiuskutsujen lisäksi suositeltiin Tupperware-clubijuhlia ja
tavanomaisempia Tupperware-aamupäiväkutsuja.

Kuten
myös Tupperware-teinikutsuja ja Tupperware-lapsikutsuja.

Miehillekin oli omat Tupperwarekutsunsa
joissa mainostettiin ties mitä kuppia ja otinta eräretkille ja miesten "yhdessäoloon" sanallisen mainonnan painottuessa käytännöllisyyteen, edullisuuteen ja kestävyyteen kun viereisellä sivulla vastaava mainos naisille toi esille tuotteiden ostosyinä esim. kauniit värit, pinottavuuden ja sen että niiden kanssa kotityöt ovat kuin leikkiä konsanaan.

Nämä kuvastot olivat ennen niin älyttömän somia mutta sovinistisia. Se annettakoon anteeksi sillä maailma on jo muuttunut. Tupperware-kutsuja kuitenkin yhä on.

Oletteko te olleet kutsuilla lähivuosina?

Minunhan piti laittaa tähän vain lyhyesti muutaman morsiamen kuva
mutta kun nuo kuvastojen lehtiset nyt olivat niin söpöjä niin laitanpa
lisäksi pari muutakin kuvaa vaikka ovatkin huonolaatuisia.

Ja se esine miksi edes Tupperwaretuotteista kiinnostuin?

Se on tämä hauska ja innovatiivinen piparimuottikukka
70-luvulta. Maksoi euron ja tuli tarpeeseen!

 
Kukkarasiassa on kaksitoista erilaista muottia.

Monia kertoja eri juttuja leipoessani olen harmitellut
kunnon ympyrämuottien puutetta ja sitten koettanut keksiä
korviketta hätäpäissäni ties minkä hillopurkin kannesta.

 Nyt ei sitten tarvitse enää keksiä hätäratkaisuja.

Lopetan tältä erää jutun tähän mutta muistakaahan
 että kesä on polttarien aikaa. Ehkäpä ne tupperwarepolttarit
olisivat todellakin jotain sellaista joka tulisi morsiamelle
yllätyksenä?

Miettikää asiaa :)